Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

elokuu 2016

Lapsiperheen testissä: Silja Serenade Family-hytti

Voi ei ihmiset, nyt se tuli! Totaalinen risteilyryytymys, mutta jatkettava on. Meillä on ollut yleensä vain muutama risteily varattuna per vuosi, mutta jotenkin niitä on tullut varattua lisää, kun kohdalle on sattunut hyvä diili tai kyseessä on ollut jonkinlainen erikoislähtö. Toissa viikonloppuinen risteily Silja Serenadella kuului sarjaan ”hyvä diili”, kun saimme Family-hytin edulliseen hintaan. Niin tai miten sen nyt ottaa, sillä kun edulliseen hyttiin lisää kaikki ateriat ja ostokset laivalla, niin laivayhtiöt kiittää monesti ja pankkitili ei. Hyvä me.

Silja Serenade Family hytti

Silja Serenaden merenpuoleiset Family-hytit sijaitsevat aluksen perässä, kansilla 8, 9 ja 10, eikä kyseisessä hyttiluokassa ole mahdollisuutta vierekkäisiin hytteihin. Hytin koko on mukavat 18 m², mikä on 7 m² enemmän kuin neljän hengen A-hyteissä ja 4 m² enemmän kuin Promenaden puoleisissa Family-hyteissä tai Muumi-perhehyteissä. Hyttiin majoittuu korkeintaan kuusi henkilöä, joskin sohvasängyn koko rajoittanee hiukan hyttiin majoittuvien määrää perheissä, joissa on paljon isompia lapsia. Uusitun hytin yleisilme on miellyttävän raikas, kokolattiamatto on vaihtunut vinyylimattoon ja vanhat kaapit korvattu avonaulakolla.

Silja Line Family hytti

Tuota noin, näin äitinä en voi olla pohtimatta sitä, millainen projekti minulla olisi majoittua täällä jos perheessämme olisi pikkutaapero. Tuo televisio tuossa on aivan liian alhaalla ja piuhat niin mukavasti esillä, että pieni muutos olisi paikallaan. Tottahan toki piuhat saa aseteltua itsekin television taakse, mutta kyllähän tuon television voisi nostaa siististi seinälle tai korkeamman, kiinteän hyllyn päälle. Tuolloin kuvassa näkyvä pikkupöytä vapautuisi muuhun käyttöön. Että pienoinen ystävällismielinen kehitysehdotus Tallink Siljalle.

Silja Serenade Family Seaside

Family-hyttiin kuuluu television lisäksi jääkaappi, josta löytyy pullo vettä, pullo kivennäisvettä, kaksi Fantaa, kaksi Coca Colaa ja kaksi olutta. Piccolo-skumppia ei tässä hyttiluokassa ole, mutta hyttipalvelun kautta on tilattavissa vaikka pullollinen alkoholitonta tai alkoholillista kuohuvaa sekä muita herkkuja. Kylpyhuone on samaa kokoa kuin perushyteissä, mutta ainakin meidän hytissä (#8842) mukitelineitä sekä pyyhekoukkuja on enemmän ja mikä parasta, suihkuverho on korvattu suihkukaapilla.

Mitäs perheemme tykkäsi hytistä?

Hytin sijainti aivan aluksen perässä, käytävän päässä oli miellyttävä, joskin perän värinä satamaan tultaessa tai tietyissä tilanteissa tuntui vahvasti. Hyttimme sijainti oli muutoin rauhallinen, sillä käytävällä oli hyvin vähän ohikulkuliikennettä ja mikä parasta, hyttimme ovelta oli pari askelta peräkannelle johtavalle ovelle. Emme uskaltaneet käyttää kyseistä ”crew only” merkittyä ovea menomatkalla, mutta paluumatkalla rohkaistuimme käyttämään sitä, sillä lukitsematon ovi tuntui olevan matkustajien käytössä avoimesti. Kerroksemme takakansi oli niin rauhallinen, että se tuntui suorastaan omalta parvekkeelta ja mahdollisti ”pienen luksuksen” matkaan. Säilytystilaa oli hytissämme mielestämme rajallisesti, ja kaipasimmekin edes jonkinlaista kaapistoa television alle. Olisipa televisio voinut myös olla hiukkasen isompi.

Hytin koko oli nelihenkiselle perheellemme hyvä ja tilaa liikkua oli hyvin senkin jälkeen, kun olimme siirtäneet sohvaa ja liittäneet alasängyt parisängyksi. Television alla ollut pikkupöytä sopi oivasti yöpöydäksi, mutta television kohtalo oli päätyä lattialle. A-luokan hyttien tyylinen, uuteen sisustukseen sopiva alakaappi olisikin ratkaissut ongelman kokonaan.

Silja Serenade perhehytti

Pahoittelut kerrassaan rumasta kuvasta, sillä se on otettu kiireessä juuri ennen hytin luovutusta. Kuvasta saa kuitenkin hyvän idean siitä, miten paljon tilaa jää alasänkyjen ollessa laitettuna yhteen.

Silja Serenade Family parisänky

No, mites matka meni muutoin?

Tiedän lukijoina olevan myös laivafaneja, joten lyhyt selostus lienee paikallaan. Perhematkan takia iltariekkumiset jäi pois. Sinnittelimme miehen kanssa molempina iltoina keskiyöhän saakka (pakko katsoa showt), mutta uni maittoi molempina iltoina. Ravintolavarauksiin heräsimme liian myöhään, joten vapaita paikkoja haluamiimme aikoihin ei ollut enää ennakkovarattavissa. Päädyinkin syömään menomatkalla Fast Lanen kasvisburgerin ja paluussa söimme koko perhe El Capitánissa.

Silja Serenade El Capitán kasvispääruoka

Jösses minkä kokoisen Falafel-annoksen sain El Capitánissa….

Silja Serenade El Capitán jälkiruoka

Ja ai nom nom tuota raparperijälkkäriä! Minä olen kritisoinut monesti raparperijälkkäreitä ja leivonnaisia, sillä useimmiten raparperi ei joko maistu, tai sitten se on kyllästetty sokerilla. El Capitánin raparperijälkkärissä maistui mukavasti raparperi, joten pojot sille.

Skumppalasi

Keli helli meitä hieman paluumatkalla ja pääsimme myös nauttimaan lämpimän aurinkoisesta illasta sundeckillä. Matkustajien iloksi laivayhtiö oli hankkinut sohvaryhmiä kannelle, joten mikäs siinä oli istuessa ja nauttiessa piccolokuohuvaa ilta-auringossa.

Silja Serenade Baltic Sea SunsetSilja Serenade Baltic cruise Baltic Sea

Nautinnollinen, levollinen risteily siis jälleen kerran, ja tällä kertaa kiitokset lähtee erityisesti Wine Barin henkilökunnalle. Ammattitaitoinen, hauska ja ystävällinen henkilökunta sai meille aikuisille hymyn huulille ja harmi, kun Wine Barissa ei voinut istuskella pidempäänkin. Promenaden vilinä ja vilske, hyvä musiikki ja harvinaisempi viini/samppanja lasissa. Kyllä kelpaa. Aina.

P.S.: Eipä tässä kerkiä kuivalla maalla paljoa oleskelemaan. Tulevana viikonloppuna suunnistamme hieman isommalla porukalla laivalle, kun viemme perheellemme rakkaita ihmisiä nauttimaan heille hyvin harvinaisesta merimatkasta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Gardajärvi: Elämäni ehkä romanttisin illallinen ever

Alppireissu Day 5

Yksi romantiikan kaipuinen hörhö tässä, terve! Ah sitä lapsiperheen elämää, kun mahdollisuuksia rauhalliseen ja romanttiseen iltaan miehen kanssa ei vain ole. Kahdenkeskinen maukas ateria kynttilänvalossa toisia silmiin tuijottaen? Kolme sanaa: Tuhoon tuomittu ajatus.

Lastenhoitoapua pääkaupunkiseudulla ei yhdelle illalle oikeastaan ole. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät kyllä omillaan kotona, muttei se poista sitä tosiasiaa, että romanttinen päivällinen ravintolassa häiriintyy kelloon tuijottelusta ja pohdinnasta miten lapsilla menee kotona. Joskus meillä on mahdollisuus kutsua isovanhemmat hoitamaan lapsia pidemmäksikin aikaa, muttei missään ravintolassa ateriointi ole tuntunut romanttiselta. Ruokaa nenän eteen ravintolan hälinässä, kiva, kiitti, hei ja se oli sitten siinä.

Viikonloput on meillä niitä aikoja, jolloin voisi kenties keskittyä ateriointiin hieman pidemmän kaavan mukaan kotona. Aloitamme syömään koko perheenä, mutta lapsethan ovat hotkaisseet annoksensa kymmenessä minuutissa ja poistuvat pöydästä. Me aikuiset katsomme toisiamme rakastuneina silmiin ja aloitamme ”kahdenkeskisen” romanttisen aterioinnin kynttilänvalossa. So not.

Jotenkin mystisesti tenavien välille syntyy sanailua tai sitten ainakin ulko-ovi käy useaan otteeseen, kun ulos haetaan tavaraa jos toistakin. Jos ei ole tenavat haitaksi, niin sitten ainakin työasiat tulevat ruokapöytään, puhelin soi tai viimeistään innolla valmistettu ateria ei olekaan onnistunut. Minulla on hyvin vahva tunne, ettei kotona ole tullut koskaan nautittua romanttista ateriaa, tai sitten olen deletoinut moisen muiston ansiokkaasti aivonystyröistäni.

Minun unelmoima romanttinen illallinen on  k a h d e n k e s k i n e n.  Jos en pääse nauttimaan ihka oikeaa kahdenkeskistä illallista valkoisella hiekkarannalla auringon laskiessa horisonttiin, niin sitten unelmana on oma kabinetti ravintolassa ilman muita asiakkaita. Rauhaa, meihin keskittyvää henkilökuntaa ilman ylimääräisiä silmäpareja ja häiriötekijöitä. Helpommin sanottu kuin toteutettu? Ei välttämättä.

Me tiesimme Alppireissustamme, että Grand Hotel Kronehofin visiitti olisi liian lyhyt täyteen rauhoittumiseen ja toisiimme keskittymiseen, joten päätimme tehdä Gardajärven osuudestamme hieman romanttisemman. Tiedustelin Villa Nicolli Romantic Resortilta etukäteen erilaisia paketteja hääpäivän viettoon ja saimmekin mukavia tarjouksia, joista valitsimme mm. romanttisen illallisen hotellin Vecchio Pozzo-ravintolassa. Ja voi jösses, millainen ilta meille tulikaan, kiitos siitä hovimestari Mauriziolle ja baarimestari Renatolle.

Olimmehan me jo hieman saaneet esimakua hotellin erinomaisesta palvelusta edellisenä iltana, mutta toisena iltana olimme yhtä hymyä. Ilmoittauduimme vastaanottoon, josta paikalle hälytettiin iloinen hovimestari Maurizio. Maurizio ojensi minulle hotellin omistajien tekemän tervehdyksen ja johdatti meidät kellarikerroksessa olleeseen, pieneen huoneeseen. Kyseessä oli entinen viinikellari, josta oli rakennettu hyvin intiimi, neljän pöydän ravintola.  Ravintola oli koristeltu onnistuneen romanttisesti ja punaisista ruusun terälehdistä rakennettu polku johdatteli meidät pöytään, joka sijaitsi viinihyllyn vieressä. Henkilökunta oli valinnut kyseisen pöydän meille sen takia, että he tiesivät meidän olevan viinien ystäviä.

Villa Nicolli Lake Garda

Oih, kattokaa nyt. Tuohon pöytään Maurizio meidät johdatti. Lattialla ruusun terälehtiä, valaistus romanttisen hämyisä.

Villa Nicolli Romantic Resort Vecchio Pozzo

Siinäpä sitä toinen pöytä.

Villa Nicolli Romantic Dinner

Noin kauniisti pöytä oli katettu…

Villa Nicolli Romantic Dinner 2

Ja voi tuota sydäntä pienessä pyykkipojassa. Se oli merkki siitä, että sisältä löytyi kasvissyöjän menu.

xx

Sydän-teema jatkui muuallakin ravintolassa ja niin juu, mites se hotellin onnittelutervehdys?

Villa Nicolli Anniversary

Tervehdyksen takakannessa oli tulostettuna aika ja paikka. Miten suloista!

Tilasimme ruoat meille valmiiksi esille laitetuista menuista, baarimestari Renato tuli suosittelemaan ja tarjoilemaan viinimme, ja Maurizio hoiti ruokien tarjoilun. Annokset tarjoiltiin meidän pyytäminä aikoina, joten saimme olla täysin rauhassa ja keskittyä miehen kanssa toisiimme ravintolassa. Ei ketään muuta kuin me kaksi kynttilän valossa, ruusun terälehtien ympäröiminä. Vau, sanon minä.

Villa Nicolli starter

Tässähän sitä, pienoinen keittiön tervehdys ennen alkupaloja. Annokset tuotiin hopean värisen kuvun alla, hienosti nenän eteen pyöräytettynä.

Villa Nicolli Main Course

Meikäläisen kasvispääruoka.

Oli kerrassaan ihana keskittyä kerrankin täysin omaan rakkaaseen, meihin pariskuntana. Ensimmäisen tunnin saimme olla keskenämme, mutta sen jälkeen ravintolaan saapui italialainen pariskunta, josta oli kyllä jo varoitettu aterioinnin alussa. Hyi minua kun myönnän suoraan, että suurin romantiikan tappaja olisi ollut suomalaisen pariskunnan ilmestyminen naapuripöytään.

Ilta Villa Nicollin privaattiravintolassa oli jopa parempi kuin olin osannut kuvitella. Olin etukäteen pelännyt, että pöytämme ääreen ilmestyisi klassinen viulunsoittaja tai romanttisesta illallisesta olisi luvattu paljon enemmän kuin mitä se todellisuudessa olisi. Odotukseni ylittyivät positiivisesti ja kävelipä tuo oma armaanikin iso hymy kasvoilla ravintolasta ulos terassille. Erinomainen palvelu jatkui vielä illallisen jälkeenkin, sillä emme edes saaneet kantaa pientä loppua viinistä ulos. Maurizio vaati saada tuoda sen meille terassille, koska kyseessä oli meidän iltamme.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia 2

Niinhän se ilta tosiaan oli meidän. On se vaan kumma, että täytyy lähteä toiseen maahan, jotta voi nauttia romanttisen illallisen oman kullan kanssa. Lapsiperheen elämä. Parhautta ja no, kuopiolainen Timo Kettunen sen kiteytti melkoisen hyvin.

Hotelliyöpymisemme sisälsi puolihoitopaketin hotellin pääravintolassa ja illallinen Vecchio Pozzossa kustansi lisää 25 euroa/henkilö. Ravintolassa on neljä pöytää, joten huonolla tuurilla muitakin pariskuntia aterioi samaan aikaan. Erikoisravintolan luulisi olevan varattavissa kokonaan itselle pariksi tunniksi. Näin blondin logiikalla 200 euroa saattaisi riittää moiseen.

Vahva suositus romantiikan kaipuisille.

No, onkos jollain antaa suosituksia muista romanttisista ateriointipaikoista maailmalla? Onko Suomesta saatavissa jotain tuommoista? Ideat ja vinkit otetaan kernaasti vastaan. Että terveisiä vaan ryytyneeltä perheenäidiltä, joka kaipaa niin maan kauhiasti jotain hömpötystä elämäänsä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Bloggaajista, blogituloista ja kateellisista ihmisistä

Rantapallossa kirjoittava London and Beyond Lena pohti äskettäin postauksessaan blogituloja ja sitä, pitäisikö niitä hävetä vai ei. Tarkoitus oli avautua Lenalle kommentissa, mutta sitten sitä tarinaa tulikin niin paljon, että päätin kirjoittaa ihan oman postaukseni asiasta. Että täältä kuulkaattes pesee kritiikkiä niin kateellisille lukijoille kuin hieman bloggaajillekin, olkaattes hyvät!

Ööö? Mikä mättää?

Huoh, minen ole lukenut paljoa blogeja, joten en tiedä tarkalleen, miten paljon ja millä tavalla bloggaajien tuloista on nillitetty. Jotain pöhinää se nillitys on kuitenkin aiheuttanut, jos kerran bloggaajat rupeavat puolustelemaan tulojaan ja etujaan, tai häpeämään. Bloggaajien tuloissa ei ole mielestäni mitään hävettävää, mutta pitäisi aina muistaa, että vaikka kuinka väittäisi bloggaamisen olevan ihka oikeaa työtä, ei se siltä tavallisen ihmisen silmissä näytä koskaan.

Niinpä niin, kateus, tuo paha voima se vaan jaksaa tunkea lonkeroitaan kauniiseen, vaaleanpunaiseen maailmaan. Kateellisia ihmisiä on ja valitettavasti sille ei vaan voi mitään. Silloin kun bloggaaja postaa toinen toistaan kauniimpia kuvia, joista paistaa hyvin huoliteltu elämä, vaatteet, vip-kutsut, ja -matkat, ei voi todellakaan olettaa, että kaikki lukijat ihastelevat ja tsemppaavat postauksisssa. Laittamalla itsensä someen asettaa samalla itsensä koko kansan arvosteltavaksi ja se on vain julma fakta, ettei kaikilta lukijoilta tule välttämättä positiivisia kommentteja. Hyi minua kun sanon, että negatiivisiakin kommentteja on pystyttävä ottamaan vastaan, jos meinaa somessa esitellä elämäänsä.

No, onko se bloggaaminen työtä?

Minä tiedän, että ammattilaisbloggaaminen on työtä, eikä minusta olisi tässä elämäntilanteessa todellakaan siihen. Moni tavallinen ihminen ei kuitenkaan näe bloggaamista työnä, vaan näkee sen ”luksuksena”, josta bloggaaja saa nauttia ja hyvässä tapauksessa saa siitä vielä rahaa. Ihmisluonnetta hiukkasen tuntevana voin sanoa, että monille kelpaisi luksuselämä ja sekös harmittaa, kun jotkut saavat sen ”tekemättä mitään”. Sitähän se bloggaaminen monien mielestä on, väsätään olkkarin sohvalla 30 – 60 minuuttia tekstiä ja valitaan valokuvat, jotka on otettu huippukameralla, jonka jokin yhteistyökumppani on kumminkin antanut bloggaajalle ilmaiseksi. Harvempi bloggaaja oikeasti kertoo postauksen perään siihen uhrattujen tuntien määrää taikka siitä luomisen tuskasta, mitä kaikkea mediakauniin postauksen eteen on täytynyt tehdä.

Voi meitä ihmisiä!

Ihminen on jännä olento. Pahista telkkarissa näytelleet näyttelijät saavat siviilissä vaikka mummolta käsilaukusta päähän bussissa, joten kyllähän bloggaajankin elämä on juuri niin kiiltokuvamaista kuin blogi näyttää. Pakkohan se on tuommoinen itseriittoinen bloggaaja palauttaa maan päälle korkeuksistaan, eiks vain? Ja tähän perään se silmäniskuhymiö, jota en suosi postauksissani.

Romantic Room view from balcony

Oih, skumppaa ja herkullinen hedelmälautanen huoneeseen tuotuna Italian Gardajärvellä heinäkuussa 2016. Ihan itte kuulkaattes tilattiin ja maksettiin, kuten koko matka. Minen lähestynyt mitään hotellia anoen ilmaisyöpymistä tai pressihintaa, koska reissu ei olisi enää lomaa nähnytkään, jos olisi ollut ”kirjoitusvelkaa” jonnekin suuntaan. Minulle ei tulisi mieleenkään reissata kotimaassa tai maailmalla vain ja ainoastaan toisten laskuun, joten pelkkää yhteistyöblogia tästä ei koskaan tule. Että hmm. Olenko tyhmä, kun en käytä blogiani hyväksi matkoillani, viisas kun osaan lomailla vai rikas, kun pystyn maksamaan omat matkani itse? Siinäpä pulma.

Minä olen saanut pieniä tuloja blogistani, mukavia kutsuja ja reissuja, enkä voi kuin olla iloinen. Blogissa kirjoitan niistä avoimesti, muttei minulla ole tarvetta huudella niistä suuresti siviilissä. Oma elämä on opettanut olemaan varovainen rahoista puhuttaessa, sillä ainakin minuun kateellisten ihmisten jopa hyökkäävä käytös sattuu.

Kthetraveller1

Oi sitä ihanaa elämää huhtikuussa 2015, kun sain järjestää sviittijuhlat eli Sviibit yhteistyössä silloisen Solo Sokos Hotel Aleksanterin ja Kakkugallerian kanssa. Edellä mainitut tahot tarjosi meikäläiselle kunnon bileet, majoituksen ja herkulliset eväkset. Kyllä sitä kuulkaattes painittiin postauksen kirjoittamisen kanssa sen jälkeen ja toisaalta, ei niissä sviibeissä paljoa pystynyt ottamaan rennosti kun kameran oli laulettava. Mutta psst, eihän sitä nyt passaa kertoa, että työksi ne bileet meni.

VR

No mutta kappas, mikäs se nenän eteen tupsahti junassa, kun pääsin Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlille Viking Linen ja VR:n kutsumana syyskuussa 2015? Oi että, kun oli upea matka. Tälle naiselle se oli oikea unelmien täyttymys, mutta takaraivossa painoi koko ajan tieto, että kuvia on otettava ja kokemuksista on kirjoitettava reissun jälkeen. Niin juu, ja aikamoinen reissu se olikin. Viisi laivaa 89 tunnissa -turnee sisälsi kutsuvierasmatkan Ahvenanmaalle Viking Linen ja VR:n toimesta, yhteistyömatkan Pietariin St. Peter Linen kanssa ja kutsuvieraslounaan Norwegian Starilla Risteilykeskuksen kutsumana. Kaikista kirjoitin (ja stressasin).

Pietarin verikirkko 5

Siinäpä sitä komia rakennus Pietarista. Hiukkasenhan tuo St. Peter Linen yhteistyömatka kärsi siitä, että lapset oli matkassa. Testasimme risteilykonseptia lapsiperheenä ja lasten takia moni nähtävyys jäi valitettavasti käymättä. Harmi sinänsä, sillä Pietari on todella nätti kaupunki.

Silja Europa Maxim a la carte aamupala

No voih, lisää ihanaa skumppaa! Tallink Silja kutsui pienen poppoon median edustajia ja bloggaajia tutustumaan uudistettuun Silja Europaan huhtikuussa 2016. Aamu alkoi skumppa-aamupalalla, pääsimme kiertelemään laivaa ja paluu tapahtui samana päivänä m/s Starilla, mites muuten kuin Business Loungessa istuen. Minua hävettää, etten pystynyt koskaan kirjoittamaan Starin Business Loungesta, sillä kuvasaldoni Loungesta oli suorastaan säälittävä.

Silja musikaali Grease

Aijai, viihdettä ja nautintoa vatsalle, silmille ja korville. Tallink Silja kutsui Siljan Helsingin laivoilla pyörineen Grease-musikaalin ennakkonäytökseen maaliskuussa 2016. Hyvää ruokaa ja perään mukaansatempaava musikaali. Kyllä kelpas!

Solo Sokos Hotel Estoria

Tuosta se kaikki alkoi. Elämäni ensimmäinen kutsuvierasmatka, Solo Sokos Hotel Estorian avajaiset huhtikuussa 2014. Oi sitä tämän prinsessan onnea, kun tuollaiselle matkalle pääsin. Mutta ei meillä kuulkaattes ollut vapaata hetkeäkään, koska reissu oli kellotettu melkoisen kiitettävästi.

Energian oivalluskeskus 9

Siinäpä sitä testaillaan ilolla Energian Oivalluskeskuksen tarjontaa yhteistyössä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Energian oivalluskeskuksen kanssa maaliskuussa 2015. Päivä oli ikimuistoinen ja kerrassaan ihana, vaikka jouduinkin tekemään töitä ja takaraivossa piileskeli pieni pelko. Mitäs jos lapset ei tykkääkään, mitä ja miten kirjoitan kokemuksistamme?

Piritan seikkailupuisto

Tallinnan kaupungin matkailutoimisto ja Eckerö Line oli yhteistyökumppanina myös kesäkuussa 2014, kun teimme perheenä pikku reissun Tallinnaan. Pikkuisenhan minä nielaisin, kun näin perheellemme suunnitellut aikataulun, mutta hyvin se meni. Samoja asioita minä mietin tuolloinkin kun edellisen kuvan kohdalla. Mitäs jos lapset ei tykkääkään, mitä ja miten kirjoitan kokemuksistamme?

Kthetraveller aviomies

Aww, kattokaa nyt meitä rakastavaisia! Blogin kautta tuli ihana mahdollisuus osallistua Sokos Hotellien ”40 vuotta – 40 blogitarinaa” -kampanjaan keväällä 2014, ja olihan se melkoinen kunnia. Ihana, rentouttava hierontahetki Kokemus Helsinki Day Spassa, nautinnollinen illallinen Solo Sokos Hotelli Tornin ravintolassa ja yöpyminen samaisen hotellin Jugend -sviitissä. Yksi sana: nautinto.

Kthetraveller

Siinä. Pankaattes nyt haukkuen, kun pääsin Viking Linen kutsumana katsastamaan Viking Gabriellan uudistukset tuoreeltaan huhtikuussa 2016 ja visiteeraamaan siinä samassa Tukholman lakritsifestareilla. Jos tuo ei nyt hermostuta, niin tarttukaa sitten vaikka meikäläiseen ihmisenä. Kauhiat silmärypyt, ruma nenä ja tukkakin silmillä. Saakelin hyväosainen nainen, joka pääsee välillä nauttimaan bloggaamisen tuomista eduista ja hyi että, kun siviilissäkin menee hyvin. Avioliitto kukoistaa ja vaikka ikää on paljon ja kaksi lasta on pukattu maailmaan, niin kroppa on melkein kuin teinillä. Paha, paha nainen!

Ugh, voisin sanoa miljoona sanaa tästä kateellisuus-asiasta, mutta suljen pian sanaisen arkkuni. Minulle riittää jo se, että siviilissä saa pyöritellä näitä asioita. Sen kun vain ihmiset ymmärtäisivät, että jokainen on oman onnensa seppä. Blogi pystyyn ja niska limassa hommia tekemään, jos sen tuomat edut kiinnostaa. Jos oma työpaikka tai oma kumppani kyrsii, niin asialle kannattaa tehdä jotain. Bloggaaja, joka elää omaa unelmaansa, ei ole vienyt kateelliselta ihmiseltä rahaa, tavaroita tai kumppania. Itse asiassa hän ei ole vienyt yhtikäs mitään.

Hymy nassulle ja omaa mieluista hommaa tekemään, mitä se sitten onkaan. On suorastaan hölmöä keskittyä kadehtimaan toisia näkemättä ollenkaan sitä, mitä hyvää omasta elämästä löytyy. Katkeruus myrkyttää mieltä salakavalasti ja tuhoaa kaiken ilon elämästä. Sen kun ihmiset muistaisivat.

Peace and love!

P.S: Kuvat kaivettu blogini mediapankin syövereistä. Ei jaksanut ruveta metsästämään alkuperäisiä ilman vesileimaa. Siinä taas yksi syy, miksei minusta tule ammattilaisbloggaajaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Huoh!

Helou helou! Heitetääns taas meikäläisen tylsät matkajutut olan yli ja avaudutaan klassiset kuulumiset tähän väliin.

Aloitin duunit tosiaan viime viikolla ja eka viikko meni ihan pöllönä asiakirjapinkkoja toljottaessa. Järki ei kulkenut yhtään, illat veny kun uni ei tullut ja olo oli kun pahimmankin jetlagin kourissa. Herkut maistui, sohva oli niin kutsuva ja omatunto soimas siinä samalla kun itsekuria herkkujen suhteen ei ollut yhtään. Kermapeffa indeed ja kyllä vaan voi ihminen kuulkaattes välillä inhota itteään sen takia. Muutama päivä on nyt totuteltu taas jumpparytmiin, mutta totaalisen lomailun jälkeen rääkin aloittaminen ei oikein maistu. Niin juu ja miksi maistuis, sillä en mää kyllä tuntenut olevani lomalla tänä kesänä oikeastaan ollenkaan.

Muottas Muragl Kthetraveller

Siinäpä ainoa kuva meikäläisestä tällä kertaa. Oli tarkoitus nakittaa tuo esikoinen ulos ottamaan meikäläisestä jonkinlainen edustuskuva, mutta ulkona on oikea sontakeli.

Pilkottu loma teki tuhojaan jaksamisen kanssa. Muutama lomapäivä juhannuksen ympärillä, duuniin, viikko lomaa joka huristeltiin kokonaan Alpeilla, taas duuniin ja sitten kaks viikkoa lomaa, jolloin käytiin Pori Jazzeilla ja möllötettiin viikko Espanjassa. Siinäpä ne helteet sitten oli, viikko helteitä Alpeilla ja viikko Espanjassa. Säät oli samantien kökköjä kun tultiin Suomeen, joten se siitä, mulla ei ollut kesää. Piste.

Niin juu ja se Espanja. Siitä tuli semmonen reissu että muistan koko elämäni. Meillä kävi Espanjan loma-asunnolla varkaita ja sehän oli semmonen juttu, että ne kävi kämpässä meidän nukkuessa sieltä. Onneks ei herätty, ties mitä olisivat tehneet meille jos oltas herätty, joten suurta traumaa mulle ei moisesta jäänyt. Oikeastaan ainoa, mikä tilanteessa mietityttää on se, että saakelin pirulainen operoi metrin päästä meidän sängystä, siitä sängystä jossa meikä nukkui lähes nakuna. Yö oli kuuma, joten on siinä varmaan ollut varkaalla näkemistä. Että nuin, selvitellään vielä varkaudesta aiheutuneita kuluja vakuutusyhtiön kanssa, joten kerron koko tarinan aikanaan postauksessa kun selviää, miten korvausten kanssa meni.

Miraflores Beach & Country Club Bedroom

Tuossa sängyssä minäkin nukuin ja tuossa vasemmalla se pirulainen operoi. Onneksi en tosiaan herännyt.

Muistattekos muuten kun viime syksynä avauduin kaikista pahoista asioista postauksissa ”Ei kurjuutta kummempaa, pohdintoja kateudesta” ja ”Mitäs pääkopalleni kuuluu, ihan ihan oikeasti?” . Voi jösses jos voisin kertoa, mitä kaikkea olen joutunut käymään pääkopassani läpi ja miksi, mutta en vain voi.  Nämä kuukauden on mennyt asioiden kanssa vaihtelevasti, on ollut paljon suvantovaiheita, iloakin, mutta olen myös itkenyt ja ollut turta välillä. Asiat on pikkuhiljaa nytkähtänyt eteenpäin, toivon mukaan positiivisesti. Valitettavasti tieto on lisännyt toisenlaista tuskaa, joten ei tässä ole vieläkään saanut pääkopalleen rauhaa. On todella surullista huomata olevansa kykenemätön parantamaan maailmaa, mutta näillä on nyt mentävä. Olen kyllä todella onnellinen siitä, että mulla on mahtava aviomies tukena.

Matkoista sen verran, että kalenteri näyttää melko mukavalle. Näyttäisi siltä, jos mitään pahaa ei tapahdu, että perheemme suuntaa Karibialle vielä tämän vuoden puolella. Kerrottiin lapsillemme matkavarauksesta viime viikolla ja ainoa, mitä he sanoivat oli ”ok”. Taitaapi olla tenavat niin tottuneita matkusteluun, ettei niitä liikuta enää mikään. Sinänsä surullista.

Matkoista pitää osata iloita ja saa hihkua, eiks vaan?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Vaellus Alpeilla, Muottas Muragl

Alppireissu Day 3

Halusimme miehen kanssa tehdä jotain kevyttä ympäristöön tutustumista Pontresinassa, joten päädyimme kävelemään upean maisemareitin Muottas Muragl-vuorella. Maisemareitti ”Panoramaweg” oli juuri sopiva meille, sillä sen kestoksi oli arvioitu noin pari tuntia, sen luvattiin sisältävän kauniita maisemia eikä reitti ollut myöskään kovin vaativa. Puolivälissä reittiä oli terassiravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita ja pientä evästä. Ravintolan lähellä oli myös siisti ja hyvin hoidettu ulko-wc, jonka vieressä oli käsienpesuallas ja juoksevaa vettä käsien pesua varten.

Grand Hotel Kronenhofin majoituspakettiin kuuluneet köysirataliput oli kiva etu, sillä pelkästään Muottas Muraglille suuntautuva funikulaari ja Languardin asemalta alas Pontresinaan tuonut hiihtohissi olisi maksanut meiltä yhteensä 113,80 CHF.

Muottas Muragl Cable Car 1

Huhheijaa. Noilla Grand Hotel Kronenhofin antamilla lipuilla olisimme voineet huristella tosiaan niin paljon kuin sielu sietää. Melkoinen etu, jos on kovin liikkuvaista sorttia.

Muottas Muragl Mountain Cable car 2

Tässä sitä huristellaan funikulaarilla kohti huippua.

Romantik Hotel Muottas Muragl

Muottas Muraglin huipulla, funikulaarin pääteasemalla meitä matkailijoita ilahdutti Romantik Hotel Muottas Muragl, jonka kutsuvan näköinen terassi suorastaan huusi istumaan sinne viinilasillisen kanssa. Viini sai kuitenkin jäädä, sillä me reippaat ulkoilijat lähdimme jatkamaan matkaamme sen siliän tien.

Romantik Hotel Muottas Muragl Terrace

Mikäs tuossa olisi tosiaan ollut istuessa…

2 454 metriä korkealla Muottas Muraglilla olisi ollut tarjolla meille muutakin. Hotellin lähellä oli maailman tarkin aurinkokello, jota olisin käynyt varmasti ihmettelemässä jos olisin sen olemassaolosta tiennyt. Romantiikan kaipuisena olisin myös hankkiutunut terassille auringonlaskun aikaan ihailemaan maisemia ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin patikoinut myös ihanan Lej Muragl -reitillä sijainneen kirkkaan järven äärelle.

Muottas Muragl St Moritz

Oih. Kattokaa nyt noita maisemia! Alla järviä ja mm. St. Moritz. Täytyypi myöntää, että hiukkasen meikkistä jäi kaivelemaan, kun Romantik Hotel Muottas Muraglin terassille ei tullut palattua iltahämärissä. Auringonlasku terdeltä katsottuna olisi varmasti ollut ikimuistoinen.

Alp MuottasMuottas Muragl hikeMuottas Muragl viewMuottas Muragl Panoramaweg

Reitti ei tosiaankaan ollut haastava, mutta muutaman kerran jouduin hieman hakemaan astumiskohtaa kivisellä polulla.

Muottas Muragl PanoramaMuottas Muragl hikingMuottas Muragl vaellus

Saanen esitellä meikäläisen lempparin. Ylläoleva karu polku vaan ihastutti jotenkin. Niin juu ja jos meikä pohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla sitä, kieriikö vuorenrinnettä alas koskaan harhaan astuneita/unissaan kääntyneitä lampaita, niin tuossa ylläolevalla polulla pohdin sitä, miten kivet oli saatu niin hienoon järjestykseen. Ja kuka jaksaa tota hommaa? .

Muottas Muragl Panoramic RouteCaland Beer

Tadaah! Kyllä kuulkaattes maistui yksi kylmä olut (n. 9 CHF) hyvälle puolivälissä matkaa.

Muottas Muragl

Heip hei, ei kun matkaa jatkamaan ja Alp Languardin asemalta hiihtohissillä noin 500 metrin päähän meidän hotellista.

Alp Languard Switzerland

Tiedoksi vaan, että nälkäisille ja/tai janoisille Alp Languardin hiihtohissiasemalta löytyypi ravintola isohkolla terassilla.

No, mitäs me ”not so vaeltajat” olimme mieltä?

Reitti oli oikein mukava, joskin koin Muottas Muraglin korkeuden hieman hankaloittavan olotilaani reitin alkupäässä. Joudun allergiani takia joskus käyttämään astmapiippua, joten ”pikkuastmani” saattoi olla syyllinen hankalaan olotilaani. Reitillä meni enemmän kuin luvatut kaksi tuntia, mutta me pysähdyimmekin ottamaan kuvia ja huilaamaan puolivälin ravintolassa. Matkan varrelta löytyi penkkejä joille istahtaa ja osassa vaellusreittiä oli sen verran tuuhea puusto, että puiden suojaan pystyin pakenemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Ja tähän loppuun vielä pikku vinkki samaa vaellusta suunnitteleville: Mikäli haluat nauttia samoista maisemista mutta haet hieman haastetta, lähde talsimaan Panoramaweg Alp Languardista ylempänä olevan Muottas Muraglin suuntaan.  Mikäs sen oivempi päättäjäinen alppivaellukselle kuin maittava ateria tai lasillinen lempijuomaa Romantik Hotel Muottas Muraglin terassilla.

Me molemmat todella pidimme pienestä patikkareissustamme ja enpä pistäisi pahakseni, jos päätyisin joskus tekemään jotain vastaavanlaista. Onko kenties suositella jotain kivaa, muutaman tunnin helppoa vaellusreittiä mahtavin maisemin Euroopasta?.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.