Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Mitäs pääkopalleni kuuluu, ihan oikeasti?

Heipsistä! Reissuja on tulossa tasaiseen tahtiin, joten kyllä niitä muheviakin matkapostauksia pukkaa varmasti tulevaisuudessa. Tähän väliin on kuitenkin ihan pakko kertoa, mitä minulle ihan oikeasti kuuluu.

Useammat menneet viikot ovat olleet olleet minulle henkisesti todella rankkoja. Tämä ihmisten hyvyyteen liikaakin luottavainen nainen on saanut melkoisen kolauksen. Olen ajattellut aina, että kun itse elää asiallisesti eikä tee muille ihmisille pahaa, saa elää rauhassa ja onnellisesti sitä omaa elämäänsä. Viimeisten viikkojen tapahtumat ovatkin olleet jotain ihan muuta, joten minulta on mennyt luotto hyvin moneen asiaan ja uskomus sen hyvän ja oikean voittamiseen lähes kokonaan.  Olen joutunut taistelemaan eri asioista, huutanut ja raivonnut puhelimessa, tukenut ja ollut tuettavana, mutta pahinta tässä kaikessa tilanteessa on ollut se, että on ollut pakko joutua punnitsemaan kahdesta välttämättömästä pahasta, mikä on se pienempi paha. Olen hyvin onnellinen siitä, etten ole joutunutkaan viemään valintojani loppuun saakka, sillä asiat ovat tällä hetkellä ratkenneet edes vähäksi aikaa. Suvantovaihe on siis menossa monella tapaa täällä, mutta asiat jatkuvat varmasti jossain vaiheessa. Voisi kait sanoa, että elämme elämässämme määräpäivästä toiseen ja odotamme, milloin joku tapahtuma tulee taas ”nurkan takaa”. Surullista mutta totta.

Minulle maailma on ollut viimeisinä viikkoina todella harmaa, ja ihmiset ovat olleet minulle sieluttomia vaeltelijoita tuolla kadulla. Olen keskustellut, nauranutkin ehkä, mutten ole tuntenut mitään ketään kohtaan. Miksi olisi pitänytkään, sillä pääsääntöisesti ihmisillä ei ole ollut mielestäni sydäntä vaan he ovat olleet kylmiä, oman edun tavoittelijoita, minäminä-ihmisiä. Tiedän, ettei kyseessä ole mikään muu kuin stressireaktio tapahtuneisiin, mutta ne vahvat tunteet ovat pitäneet meikäläisen kiitettävästi otteessaan pidemmän aikaa.

Tämä kuluva viikko yhdistettynä tapahtumien suvantovaiheeseen on ollut kaiken koetun jälkeen suoranainen onnenviikko psyykkeelleni. Olen päässyt osallistumaan muutamaan tapahtumaan, jossa olen tavannut uusia ja tuttujakin ihmisiä. Olen nähnyt tapaamissani ihmisissä sitä ystävällisyyttä, sydämellisyyttä ja aitoutta mitä meissä suomalaisissa parhaimmillaan on.  Niin juu, ja eipä voisi miehenikään kanssa paremmin mennä. Keskustelimmekin eilen isot tovit elämästämme ja avioliitostamme, ja totesimme miten ihanaa oli olla parisuhteessa jossa voi olla rauhallisesti oma itsensä. Tämä kaikki tapahtunut on vahvistanut ymmärrystämme parisuhteeseemme vielä entisestään, sillä mikään ei ole ollut hienompaa kuin tulla rauhalliseen ja rakastavaan kotiin, kun maailma myllertää kodin oven ulkopuolella.

Olen onnellinen ja kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä. Rakastunut.

Cabo San Lucas, Meksiko. Kuva Pixabay.com

P.S.: Uhmaan kaikkia todennäköisyyksiä ja kohtalon julmaa sormea kertomalla teille, että maksoimme juuri Meksikon risteilyn kokonaan. Minua paremmin tuntevat tietävät, että tästähän se soppa mielestäni saattaa syntyä. Kostoa odotellessa. Ja tähän perään se silmäniskuhymiö jota en postauksissani suosi.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta lauantai, joulukuu 19, 2015 at 13:39

    Toivottavasti joulupyhät tuovat nyt sitä kauan kaivattua väriä ja valoa elämääsi :). Everythings gonna be great! Ja tuosta matkasta tulee aivan varmasti upea :)! Jaksamista ja tsemppiä loppurutistukseen, koska ainakin oletan, että kohta pääset nauttimaan lomasta.

    Ps. Hyvä parisuhde on elämän kantava voima myös minun tapauksessani :).

    • Reply Kthetraveller lauantai, joulukuu 19, 2015 at 15:45

      Kiitti Jerry 🙂 Joululahjat on ostamatta, joten kiirusta pitää varmasti mutta asiat voisi olla huonomminkin. Hienoa, että sinullakin on se hyvä parisuhde, sillä sen avulla kestää tuulet ja tuiverrukset maailman merillä huomattavasti paremmin 🙂

      • Reply Jerry / Pako Arjesta lauantai, joulukuu 19, 2015 at 18:44

        Meillä ei onneksi ostella tänä jouluna lahjoja yhteissopimuksen ansiosta :P. Siis ei joulustressiä! Onnea omaan aarteenmetsästykeen ;). Paremmin en olis ite sanonu :).

        • Reply Kthetraveller sunnuntai, joulukuu 20, 2015 at 11:34

          Mulla on onneks selvät sävelet miehen lahjan suhteen, hän onkin ollut aina se murheenkryyni kun sillä on jo kaikkea. Hyvä, jos olette päässeet yhteissopimukseen siitä, ettette hanki joululahjoja. Ei onnistu meillä kun ollaan niin jouluhörhöjä 😉

    Leave a Reply