Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

m/s Mariella: Laivatytön onnenhetkiä ja myttyyn menneitä haaveita

Eihän se taaskaan mennyt meidän perheessä niinkuin Strömsössä. Ei!

Pienestihän minulla nousi lämpötila kun laivan maihinnousuputkessa kävellessämme ymmärsin, että lääkepussukkamme olikin jäänyt kotiin. Meidän perheessä se vain on niin, että jos lääkkeitä ei ole matkassa, niitä tarvitaan satamavarmasti ja jos ne ovat matkassa, ei niitä tarvita. Voitte siis arvata, kuinka tämän naisen merimatkan loppujen lopuksi kävi, eikä minua kyllä naurata yhtään. Ei vieläkään.

Hyttinämme oli tälläkin kertaa hyväksi havaitsemamme A2L, jossa riitää tilaa. Aluksen keulassa olevissa luksusluokan hyteissä on hieman näköalarajoitteita, jonka takia ne eivät ole saaneet täyttä luksusmerkintää (alkukirjaimena L). Luksusta A2L-hyteissä kuitenkin on ihan tarpeeksi, sillä hyteissä on mm. pehmoinen parisänky muhkein tyynyin, sohvasänky, televisio ja minibaari. Keväällä tehdyissä uudistuksissa myös A2L hytit saivat pienoisen faceliftin, kun matot vaihdettiin ilmaa puhdistaviin Desso Air -mattoihin ja wc-tilojen muovimatot sekä suihkuverhot vaihdettiin. Itsellenihän minä teen haittaa, kun suosittelen tuota kyseistä hyttiä, joita laivalla on vain viisi kappaletta, mutta hytissä on huomattavasti enemmän tilaa kuin saman hintaisessa LXB hytissä.

Näkymät hytistämme #5329.

Ensimmäisenä iltana mies ja  minä testasimme Mariellan uutuuden, kiitetyn Platen syömällä 7 pienen ruokalajin menun. Ennakkoon ostettuna saimme paketista pienoisen alennuksen, jolloin hintaa jäi menulle enää 33 euroa/henkilö. Annokset olivat juuri niin upeita elämyksiä kuin olin kuvitellutkin, mutta palailen Plateen ihan omassa arviointipostauksessaan myöhemmin.

Kuka sanoikaan, että silmänruoka on puoli ruokaa? Ihan oikeasti, katsokaa nyt tätä annosta. Jo oli ulkonäkö ja maku kohdillaan! Minä olen nainen, joka nauttii kauniista asioista, silmänruoasta. Oli sitten kyse vaikkapa ruoka-annoksista, maisemista, tavaroista, autoista taikka ihmisistä, naisista ja miehistä. Muistakaakin siis kertomani, kun luette tekstiäni eteenpäin.

Laivatyttö minussa sai unelmien täyttymyksen Tukholman päässä, kun perheemme pääsi tutustumaan aluksen komentosiltaan aluksen päällikön Stefan Dahlströmin johdolla. Ystävällinen Stefan kertoi mm. kapteenin pitkästä koulutuksesta, työstään, laivan järjestelmistä ja turvallisuudesta. En pelkää laivalla edes myrskyissä, mutta silti minua kiinnosti kovasti laivan turvallisuus ja vastaus kysymykseen ”mitäs jos?”.

Siinä ne nyt on. Noilla viipsukoilla kapteeni operoi laivaansa satamasta lähdettäessä ja sinne tultaessa. On se kyllä ihmeellistä, miten päälliköt parkkeeraavat sutjakasti ison laivansa satamaan, samalla lailla kun minä väsään auton pikkuiseen parkkiin. Juu ja kattelkaas seuraavan kerran kellosta, miten nopeasti yksi pienoinen Ahvenanmaan pysähdys hoidetaan.

Niinhän sitä luulisi, että itse kapteeni istuisi tuolla keskimmäisellä penkillä, mutta luulo on väärä. Etummaisena kuvassa oleva penkki on The penkki.

Tiukkaa tiirausta horisonttiin.

Huumoria sitä pitää töissäkin olla. Harmi muuten, että minulta jäi kysymättä kyseisen laitteen tarkoitus. Onko tietoa, anyone?

Olenko jo maininnut blogiurallani, kuinka ylpeä olen Suomen telakkaosaamisesta? Onkin hienoa, että Turun telakan tilauskanta näyttää tällä hetkellä hyvälle. Hyvin rakennettu Mariella on ikäänsä nähden todella hyvässä kunnossa, vaikkakin lehdistö mälläsi ja suurenteli Mariellan pienoista vesivahinkoa taannoin. Sattuu tuota uudemmille ja hienommillekin laivoille, joten paljon melua tyhjästä sanon minä.

Niin, mites se turvallisuus? Merenkulun raamatun, Solaksen, käskyjen mukaan laivan on oltava evakuoitu 30 minuutissa.

Sen minä vain sanon, että nauttikaa rauhallisin mielin matkastanne Itämeren tyrskyissäkin. Olemme hyvissä ja todella ammattitaitoisissa käsissä. Niin juu ja jos kehuskelin St. Peter Linen risteilyisäntää miellyttävän näköiseksi nuoreksi herraksi, niin kylläpä tuo Mariellan kapteenikin ihan mukava ilo matkustajien silmille on. Liekö täällä neljänkympin villitys nostamassa päätään, kun naimisissa oleva nainen kehuu silmiä miellyttäviä asioita, mutta heips, katsoa saa nurkkasilmällä muttei koskea, eiks niin? Ja tähän perään läppäisisin hymiön, ellen inhoaisi niitä blogipostauksissa.

Jos Viking Gracen komentosiltavisiitti meni penkin alle sen takia, että unohdin positiivisen jännityksen takia kaiken mitä minulle esitettiin, niin eipä mennyt Mariellankaan komentosiltavisiitti ihan putkeen. Jännitin tapahtumaa niin paljon, että hankin itselleni kunnon tensiosäryn, ns. niskamigreenin. Minulla ei ollut lääkkeitä, joten ajattelin olotilan rauhoittuvan kun lähtisimme kiertelemään Södermalmille ja saisin ajatukset muualle.

Vaikka päivä oli nätti ja ajoittain lämminkin, jumitin niskaani vielä enemmän. Laivalle saapuessa olinkin jo melkoisen pahassa kunnossa ja pyysin infosta särkylääkettä. 500 mg Panadol päivällä ei paljoa auttanut, söin vajaakuntoisena buffetpäivällisen ja sen jälkeen hain suuren tuskan vallassa tuplasatsin Panadolia. Mies hieroi niskaani minkä pystyi, minä keskityin pitämään vatsansisällön siellä, missä sen kuuluukin olla (jep, oksennan vahvoissa särkykohtauksissa) ja nukuin kipujani pois. Vasta kymmenen maissa illalla pystyin nousemaan sängystä ylös, mutta olo oli edelleen niin heikko, etten voinut kuvitellakaan lähteväni hytistä ulos. Siinä oli se meidän perheen risteily.

Kiitos Viking Linelle, joka mahdollisti matkamme. Tällä kertaa minulta jäi mm. niskojen takia kokematta aluksen tunnelma, palvelutaso ja ohjelmisto. Siitä ei voi kun syyttää itseään ja voitte uskoa että olen todella pettynyt, sillä olin haaveillut tunnelmallisesta risteilystä. No, helmikuussa uusi yritys. Tuolla kertaa kunnon lääkearsenaalin kera.

Yhteistyössä Viking Line.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Manu torstai, tammikuu 12, 2017 at 13:12

    Mariella on kuin upeasti ikäänyt vanha nainen joka pitää kunnostaan huolen ja matkustaa paljon. Kiitos hyvästä blogista!

    • Reply Kthetraveller torstai, tammikuu 12, 2017 at 22:29

      Sinäpä sen sanoit Manu tuosta Mariellan kunnosta. Nätisti ja reippaasti kynti taas merta viimeöisessä myräkässä. Kiitos kommentistasi ja blogikehuista!

  • Reply Perämies keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 13:07

    Tuo mystinen kapistus on suuntimakompassi, eli sillä voimaan selvittää missä kompassi suunnassa joku tietty objekti on (merimerkki, laiva, majakka jne…) Käyttö periaate on sama kuin aseella ampuisi, ”tähtäimet” linjaa ja tähtäys kohteeseen ja sen jälkeen katsoo kompassista asteluvut ja ”tadaa”

    Vanhan merenkulun peruja, nykyään saman asian voi tehdä myös elektronisesti. Mutta vanhassa varaparempi 🙂

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 18:55

      Oi miten ihanaa, iso kiitos selvityksestäsi. Kyllä teit tämän maakravun iloiseksi Perämies! Ja olen kanssasi samaa mieltä, vanhassa vara parempi 🙂

  • Reply Veera tiistai, lokakuu 20, 2015 at 18:26

    Mä oon kerran ollut tuollaisessa hytissä, kun voitin risteilyn matkamessuilta. Tykkäsin kyllä sen verran paljon, että pitäisi joskus tulevalla reissulla investoida sellaiseen omilla rahoilla.

    • Reply Kthetraveller tiistai, lokakuu 20, 2015 at 18:36

      Oi, kannattaa todellakin investoida, on mukava hytti! Kiitti kommentistasi Veera!

  • Reply lena sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 16:47

    Mua alkoi ihan naurattaa. Ei nuo teidän takaiskut, vaan samanlaiset kokemukset laivan päällystöstä. Just kirjoitin blogiin risteilyistä ja siitä, miten pääsin komentosillalle pari vuotta sitten Tukholman risteilyllää. Kirjoitinkin silloin pari vuotta sitten aiheesta blogiin, että ”miten siellä komentosillalla olikin sitä silmanruokaa” 😀 Olin jo silloin Matteon kanssa, mutta saahan sitä vähän vilkuilla, eikö vaan? Kyllä mies nyt vaan on komea kapteenin / perämiehen uniformussaan, ei siitä mihinkään pääse. Me kaikki bloggaajaladyt taidettiin ihastella etenkin laivan perämiestä haha.

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 18:12

      Juu! Iso juuu!!! Vaikka Viking Gracen komentosiltavierailu pyyhkäytyi mielestäni, kaksi asiaa jäi mieleen. Lattiassa ollut ikkuna ja meille paikkoja esitellyt komia nuoriherra. Jotain raitoja hänellä oli olkapäillään, titteliä en muista, mutta se puku ja miellyttävä ulkonäkö kyllä kolahti muistisyövereihin 😉

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 16:10

    Hienoa, että pääsit toteuttamaan unelmasi komentosillalla, mutta harmi, kun kivut vaivasivat :/. Jonkin noin tärkeän asian unohtaminen on niin inhottavaa varsinkin siinä vaiheessa, kun sitä ei voi enää mitenkään hakea. No, onneksi muu matka meni kuitenkin hyvin. Myös tuo hyttivinkki oli todella hyödyllinen!

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 16:45

      Kyllä kuules olisi tehnyt mieli pitää moinen helmihytti omana salaisuutena, mutta pakkohan sitä on bloggaajan antaa vinkkejäkin. Ja voit uskoa, että Viking Gracen komentosiltavisiitin unohtaminen syö vieläkin mieltä, vaikka asiasta on useampi vuosi. Tärkeistä asioista on siis kyse tälle laivatytölle. Ehkä joku päivä taas onnistaa. Muisti on jo saatu kuntoon, joten ei tarvitsisi enää kärsiä tästä pääkopasta jos lääkkeetkin olisi kohillaan 😉

    Leave a Reply