Monthly Archives

maaliskuu 2015

Olpa risteily!

Heips! Täällä päässä yritetään pitää silmät auki vaikka tekisi mieli mönkiä sänkyyn nukkumaan. Kyllä risteileminen tietyllä porukalla voi viedä totaalisesti mehut tältä naiselta, sillä en minä ihan tuollaiseen menoon ole tottunut.

Teimme siis isolla ryhmällä risteilyn Viking Gracella. Ilmaismatkaan kuului kuljetus Turkuun ja takaisin Helsinkiin, risteily aterioineen ja ruokajuomineen sekä Private shopping -hetki. Meillä oli mielettömän hauskaa keskenämme mutta unet jäivät ymmärrettävistä syistä hyvin vähäiseksi ja nyt sitten maksellaan väsyneellä olotilalla koko lystiä.

Palailen paremmalla ajalla risteilyymme Viking Gracella ns. kokousmatkustajan näkökulmasta sekä esittelen teille yhden aluksen sviiteistä johon pääsin tutustumaan.

Ihan kuvaamisen ajaksi istahdin näin reteästi Seamore Champagne Loungessa. Kyseinen Lounge oli suosittu keskuudessamme merinäkymien ja rauhallisuutensa vuoksi, eikä siellä esitetty kevyt musiikkikaan ollut pöllömpää.

Oikein hyvää viikonloppua, minä alan rauhoittumaan oloon perheen kanssa.

Tämän bloggaajan kokemuksia: Finnair Sky Bistro

Poissa on se aika kun Finnairin lyhyillä lennoilla sai kunnon ruokaa ja ilmainen alkoholi virtasi Euroopan lennoilla turistiluokassakin. Olen nähnyt Finnairin muutokset ja ihmetellyt aikoinani kovasti sitä, miten joillakin lentoyhtiöillä (esim. Lufthansa) alkoholi kuuluu edelleen ilmaisiin tarjottaviin. Alle pari vuotta sitten puolen tunnin mittaisella lennolla Lufthansa Regional tarjosi koneeseen noustessa keksin kouraan ja jopa viiniä/olutta ilmaiseksi yläilmoissa, joten ymmärrän jos joillekin suomalaisille (ei minulle) maksuttoman tarjoilun supistuminen aiheuttaa närkästystä.

Lentoyhtiöt, Finnair mukaan lukien, taistelevat kustannusten kanssa ja jostainhan ne säästöt haettava. Kuinka moni ihminen ei oikeasti pärjää muutamaa tuntia ilman ruokaa, virvoitusjuomaa taikka alkoholia? Syödä voi jo ennen lentomatkaa ja lentomatkan jälkeenkin, joten en kyllä ymmärrä miten kurppaisen (anteeksi nyt vain Finnair) sämpylän putoaminen pois tarjonnasta voi aiheuttaa tunteiden kuumenemista.

Olin positiivisesti yllättynyt aikoinaan, kun Finnair tiedotti uudesta Sky Bistro konseptistaan, mutta pääsin tutustumaan siihen itse vasta viimeisimmällä meno-paluulennolla Madridiin. Takaraivossa jyskytti Riku Rantalan kolumni ”Finnairin lennolle kannattaa ottaa omat eväät ja vesipullo”, eikä odotukseni olleet kovin korkealla kun huomasin istuvani vasta puolessa välissä turistiluokkaa. Madridiin lentäessä palvelu tuntuikin olevan hyvin hidasta, sillä kaksi henkilökuntaan kuulunutta hoiti tarjoiluja etupäässä kun kolmas toi ajoittain tuotteita takaa. En sanoisi tarjoilutapahtumaa kaaokseksi, mutta koin sen jotenkin sellaisena että jotain tarvitsisi tehdä tarjoilutapahtuman nopeuttamiseksi.

Kun sitten vihdoin pitkän odottelun jälkeen oli meidän vuoro tilata, oli ateriat selvästi parempitasoisia kuin mihin turistiluokassa on totuttu. Marimekon kertakäyttöinen pieni pöytäliina aseteltiin pöydälle, mikä toi ateriointiin pienoista luksusta, ja pirteyttä muuten vaaleaan liinaan tuli Marimekon värikkäistä lautasliinoista.

Menomatkalla tilasin Love is in the air -aterian, johon kuului samppanja, juustolautanen ja vaahtokylpyaine yhteishintaan 17 euroa. Enpä minä paljoa vaahtokylpyaineella tehnyt, mutta hinta olisi ollut 20 euroa, jos olisin tilannut pelkän juustolautasen ja samppanjan. Annoksen salaatti oli rapsakkaa, tuoreen oloista ja juustoissa voi harvemmin mennä mönkään. Pienen pientä kritiikkiä annoin kuitenkin leipäpalasille, sillä ne olivat kostuneita eikä suutuntuma ollut paras. Ymmärrän kuitenkin säilöttäessä tuollaisten leipäpalojen keräävän kosteutta, joten eipä siitä kannata enempää huomautella. Vähemmän ymmärrystä annan puolestani samppanjalle kuuluvasta juoma-astiasta, sillä ajoittain samppanja tarjotaan oikeasta lasista (Ultima Thule, käytössä busineksessa) ja joskus taas muovimukista. Itse koen, että samppanjan tarjoamisessa pitäisi olla yhteneväinen käytäntö ja se tulisi tarjota oikeasta lasista. Ei liene suuri asia lastata juomakärryyn muutama oikea lasi, sillä turistiluokassa samppanjaa ei kovin paljoa tilailla.

Mies puolestaan tilasi kana-pastasalaatin (5 euroa), josta ei ole valitettavasti kuvaa. Hän kehui kuitenkin kovasti salaattia ja pystyin kyllä yhtymään kehuihin maistettuani itse kyseistä salaattia.

Paluussa tarjoilu toimi huomattavasti nopeammin, sillä yksi henkilökunnan jäsen aloitti tarjoilun puolesta välistä turistiluokkaa. Matkustajilta oli jo lennon alussa kyselty lämpimien Sky Bistro -annosten tilauksia, jolloin mies intoutui tilaamaan lasagnea (9,50 euroa). Ruokatilauksen yhteydessä lentoemäntä kysyi myös ruokajuomatoiveet, mikä oli hyvä idea, sillä juoman sai ruoan yhteydessä samantien eikä sitä tarvinnut odotella erikseen myöhemmin kohdalle tulevasta tarjoilukärrystä. Tähän huomautuksena vielä se, että sekä Emiratesilla että Lufthansalla kiinnitin aikoinaan huomiota siihen, että erikoisannoksen tilanneet ihmiset joutuivat odottamaan juomiaan huomattavasti myöhemmin saapuneesta juomakärrystä.

Eihän se kovin hienolta näyttänyt kun nenän eteen laitettiin ateria, joka oli vielä paketissaan ja muistutti ulkokuoreltaan mikroateriaa. Sisältä kaivautui sivuilta hiukkasen kärvähtänyt lasagne, mutta maku voitti valmislasagnet mennen tullen. Mies oli jälleen tyytyväinen, vaikkakin rasvaista valkokastiketta oli hänen mielestään liikaa, kun minä puolestani kauhistelin annoksen lilluvaa rasvaa siihen malliin etten viitsinyt edes maistaa sitä. Päädyinkin turvallisesti pieneen kreikkalaiseen salaattiin (5 euroa/140 g), joka maittoi varmasti. Päällisin puolin salaatti oli ihan hyvä, mutta alimmista kerroksista huomasi salaatin olleen jo jonkin aikaa seisoksissa.

Pastalle, lasagnelle ja kreikkalaiselle salaatille otimme kaveriksi eteläafrikkalaisen Whistling Thorn -valkoviinin. Eihän se nyt mikään superhuippu ollut, mutta ajoi asiansa hyvin.

En ole varma oliko henkilökuntaa yksi enemmän paluussa, sillä yhdellä lentoemännällä oli mahdollisuus aloittaa tarjoileminen puolesta välistä turistia. Kone tuntui näyttävän yhtä täydeltä molempiin suuntiin, joten matkustajamäärä ei ainakaan voinut vaikuttaa palvelun nopeuteen paluumatkalla. Espanjalainen henkilökunta oli ystävällistä ja hymyjäkin tuli kiitettävästi tehden lennoista kaikkinensa positiivisen palvelukokemuksen.

Minä liputan Sky Bistron puolesta ja toivon pienesti menuun jotain kivoja kausituotteita. Toivon Sky Bistrolle yleisesti hyvää vastaanottoa, sillä kyllä tuotevalikoima aina kurppaisen sämpylän/leivän voittaa.

Sky Bistroon ja menuun pääset tutustumaan tarkemmin Finnairin sivuilla täällä.

Mites on, onko Sky Bistro mielestäsi hitti vai huti? Pitäisikö Euroopan lentoihin kuulua Sky Bistron sijaan ilmainen ateriointi?

Helouta vaan!

Huhheijaa, mikä viikonloppu. Lennettiin tosiaan miehen kanssa perjantai-iltana Finskillä Madridiin, maisteltiin Sky Bistron eväksiä, asusteltiin kahta eri lentokenttähotellia viikonlopun aikana ja nautittiin sekä kaupungista että toistemme seurasta.

Tulossa siis monta postausta viikonloppureissustamme. Pakkohan sitä on kommentoida tunteita kuohuttaneesta Finnairin Sky Bistrosta, kertoa Madridin nähtävyyksistä sekä hotelleistamme AC Hotel Coslada Aeropuerto by Marriott sekä Crowne Plaza Madrid Airport, jossa meidät upgreidattiin parempaan sviittiin kuin mitä olimme varanneet. Molemmat hotellit kiinnostavat varmasti matkailijoita jotka hakevat kohtuuhintaista hotellia hyvien kulkuyhteyksien varrelta, joten kannattaa seurata pikkuisen tulevia postauksiani.

Postauksia pukkaa epävarmaan tahtiin, sillä joudun puristamaan työprojektin kanssa vielä pari viikkoa. Muutama risteilykin pitäisi tehdä sekä siinä samassa suunnitella hieman tulevia sviibbejä. Niin että mitkä kumman sviibit? Siitäkin lisää myöhemmin!

Mikä sopikaan romanttiseen viikonloppuumme paremmin kuin porekylpy, kuohuva ja mansikat jotka eivät ihan pienimmästä päästä olleet…

Mutkaton Live-a-Little Really Ravishing Red -luomupunaviini

Kiireisinä ihmisinä mies ja minä olemme panostaneet oikeastaan vasta lauantaina ruokailuun suuremmalti, jolloin ruokapöytään eksyy kunnon pihvit ja kaveriksi sille sopivaa viiniä hitaasti nautittavaksi. Yleensä viinin pitää sopia myös juustoille, joita tuppaamme ajoittain nauttimaan myöhemmin illalla vakiohjelmiamme katsellessa.

Viime viikonloppuna olimme sen verran rähjääntyneitä arjen ja viikonlopun kiireistä että päätimme ottaa mahdollisimman leppoisasti ruokienkin suhteen. Niinpä päätimme tehdä itse pizzaa ja nauttia sen kanssa viiniä, jonka sain Norex Spiritsiltä maisteltavaksi jo joulun alla.

Jeps, pahoittelut kuvanlaadusta. Järjestelmäkamerasta oli akku onnellisesti loppu.

Luomuna viljelty, eettisesti tuotettu ja reilun kaupan periaatteita noudattava keskitäyteläinen Live-aLittle Really Ravishing Red oli oikein oiva viini omille pizzoillemme. Se on sekoitus kahdesta rypäleestä, kypsää hedelmäisyyttä tuovasta Shiraz’sta ja paahteisesta Pinotagesta.

Pikkuisen minä tuosta Norexin esitteestä kopsasin, sillä omaa tarkkaa analyysiä viinistä minun on turha ruveta tänne laittelemaan. Esitteen mukaan Live-a-Little Really Ravishing Red on väriltään kauniin rubiininpunainen, tuoksussa on kypsää marjaisuutta, mausteita ja paahtunutta hedelmäisyyttä. Maukas marjaisuus jatkuu maussa ja sitä tukee viinin hyvä hapokkuus. Viinistä jää suuhun kevyen mausteinen jälkimaku.

Monikäyttöinen Live-a-Little Really Ravishing Red on mitä mainioin kumppani pitsoille, pastoille, ruokaisille salaateille ja hyvälaatuisille makkaroille, mutta viini kestää myös mausteisempaakin ruokaa (esim. grillattu possu) <- tuon meikäkin voi uskoa, kun makustelin viiniä suussa.

Että jos perjantai/lauantaipunkku yllä mainituille aterioille on vielä pohtimatta niin tässäpä mainio ehdokas. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä Alkossa pullosta huudetaan 8,09 euroa.

Punaviinin tarjosi Norex Spirits, mielipiteet tuttuun tapaan täysin omia ilmaisviinistä huolimatta. Hyvää viikonloppua!

 

Eckerö Linen m/s Finlandian uusi ihastuttava PopUp -myymälä

Voi että kun tämän bloggaajan silmät pyörivät villisti päässä kun pääsin pikaisesti tutustumaan m/s Finlandian uuteen PopUp -myymälään. Harmikseni noin 4 minuuttia kestänyt kierros (jep, kiirettä piti) päättyi kävelyyn myymälästä tyhjin käsin, sillä en kerennyt vertailemaan ja valitsemaan tuotteita. Oma moka tietty, mutta eiköhän asia korjaannu joku toinen kerta.

Kuva: Eckerö Linen Facebook-sivut.

PopUp -myymälä on rakennettu entisen parfymerian/laukkukaupan tiloihin ja on mielestäni hyvin raikkaan ja miellyttävän oloinen paikka. Myymälässä on tarjolla mm. juustoja, mausteita, mehuja, leivonnaisia sekä muita herkkuja, pienpanimo-oluita unohtamatta. Pientuottajien herkut tulevat Suomesta, Ahvenanmaalta, Ruotsista ja Virosta, joten eiköhän jokaiselle löydy jotakin valikoimasta.

Valitettavasti kuvia ei ole laittaa tänne kovinkaan paljoa, sillä lyhyt aika yhdistettynä bloggaajiin parveilemassa hyllyjen välissä piti huolen siitä että kuvaustilanteet jäivät melko vähäisiksi. Kannattaakin käydä toteamassa itse paikan päällä myymälä sillä ainakin minä ihastuin valikoimaan.

Eckerö Linen sivuille pääset suoraan tästä.

Niin juu, ja kuvia meidän bloggaajien eiliseltä miniristeilyltä voi katsastella Instagramissa parhaiten hastagilla #bloggaajatmerella

Palailen Finlandian uudistuksiin myöhemmin, sillä tällä naiselle on melkoisen monta rautaa tulessa tällä hetkellä. Hyvää viikonloppua!