Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Paha, paha viikko

Jeps. melko hiljaista ollut blogirintamalla tällä viikolla mutta siihen on ollut syynä ihan rankat työtehtävät ja siinä ohessa pienoinen viikon mittainen projekti joka vei mehuja ihan kiitettävästi. Illalla ei meinannut töiden takia tulla uni ja niinpä unet jäivät 5-5,5 tunnin mittaisiksi joka yö. Olen satavarma että vaikka nukuin nuo yöni tasaiseen tahtiin yhtä lukuunottamatta, stressi sai unenlaadun huonoksi eikä sitä ollut sitten yhtään levännyt aamuisin.

Viikkoa eteenpäin mentäessä alkoi univaje jo tuntumaan fyysisinä oireina ja tuntui että koko keho värisi sisuskaluja myöten. Se tunne ei ole kuulkaas todellakaan mukavaa, ja tällä hetkelläkin tätä kirjoittaessa kroppa huutaa hoosiannaa oikeen komiasti.

Lasten kanssa oli pikkuinen episodi tuossa keskiviikkona kun huomasin että molempien huoneet olivat taas sellaiset kaatopaikat että oksat pois. Pyysin kauniisti siivoamaan pikkuisen jälkiä kun heidän lattiollaan ei pystynyt melkein liikkumaan osumatta johonkin tavaraan taikka vaatteeseen (pari esiteiniä täällä nääs) ja kyllähän he alkoivat siivoamaan nätisti. Siivous tosin oli melko hidasta ja enemmänkin tavaroiden siirtelyä lattialla joten siinä alettiin sitten käydä tiukkojakin keskusteluja tavaroiden paikasta. Lämpötila alkoi nousta ja kun sitten vihdoin ja viimein iltakymmenen maissa rupesivat siisteissä huoneissaan nukkumaan molemmat tenavat olivat laittaneet yläkerran aulalle lapun että olivat mykkäkoulussa vanhemmilleen.

OIisipa sitä saatukin rauha siihen mutta kun ei. Tuon lapun lisäksi aulan lattiallla oli sukkia ja tavaroita, jotka olivat mystisesti siihen ilmestyneet. Ei muuta kuin keskustelemaan toisen tenavan kanssa asiasta asiallisesti ja niin vain läppäsin valot päälle ja käskytin laittamaan tavarat paikoilleen. Siinä sitä taas käytiin tiukkoja keskusteluista siivoustavoista ja ai että kun tilanne vei mehut. Pyrin keskustelemaan lapsen kanssa siinä ohessa ja kun hän vihdoin pääsi nukkumaan niin kerroin vielä kuinka paljon lastani rakastan. Aika yksipuolistahan tuo sitten oli koska lapsi oli mykkäkoulussa ja vihainen minulle.

En suosi ollenkaan sitä että nukkumaan mennään vihaisena. Iltakymmenen jälkeen käyty keskustelu ja vihaiset fiilikset pienokaisella olivat kuitenkin sellaiset, että tilanne on pyrittävä rauhoittamaan joten silitin poskesta ja lähdin pois. Ehkä tuossa oli syy sille että aamuviideltä näin unen joka sai minut kauhun valtaan. Lapseni oli kuollut, tiesin sen. Olin saanut hänet takaisin vuorokaudeksi ja illalla sitten aloin huomaamaan että lapseni teki kuolemaa. Vartalolle alkoi ilmestyä lautumia ja häntä alkoi väsyttää joten halusin hänen viimeisistä hetkistään mahdollisimman hyviä. ”Älä kulta ala vielä nukkumaan, käy vielä lähtöpissillä” ja silitin hänen poskeaan. Kovasti lapseni halusi jo nukkua joten pyysin toista lasta tuomaan ruumisarkun kuolevalle lapselleni, juuri siihen asuntomme yläaulaan jossa illalla käyty siivouskeskusteluepisodi oli oikeasti käyty. Tuohon minä sitten heräsinkin ja suorastaan kiipesin seinille. Uni ei tullut sitten millään joten pyörin viiden jälkeen sängyssä. Yritin järkeistää koko pääkoppaani ja vaikka tiesin ettei kyseessä ollut mikään enneuni, äitinä tuollainen uni oli vain vaikea sivuuttaa. Työpäivä meni asiaa vatvoessa ja kun sitten tulin illalla kotiin, halin molempia tenavia kyllä tosi paljon ja kumpailin heidän kanssaan.

Että näin. Nyt on aika oikeasti pysähtyä, ottaa viikonloppu rauhallisesti ja olla perheen kesken. Nukuin tänä aamuna 11.40 saakka ja hyvä niin, mutta ei tässä olla vieläkään kunnossa. En ole liikkunut projektin takia ollenkaan tällä viikolla, joten nyt vain haluan ruveta jumppaamaan tässä rauhallisessa kämpässä omaan tahtiin. Mikään ei ole parasta kun tiedostaa omat rajansa ja tehdä asialle jotain. On paljon ihmisiä jotka ajavat itsenä piippuun pahoin seurauksin, enkä minä halua olla yksi niistä joista tulee työkyvytön.

Frasierin sanoin: Good mental health!

Hyvää viikonloppua murut, en laita tällä kertaa kuvan kuvaa tähän postaukseen sillä vedän nyt kevyemmällä versiolla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, helmikuu 4, 2015 at 08:56

    Omat rajat on tosiaankin hyvä tunnistaa. Se on ehdottoman tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Tuollaiset unet ovat varmasti todella järkyttäviä ja kauheita, mutta onneksi ne ovat vain unia.

    Tsemppiä jaksamiseen :)!

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, helmikuu 4, 2015 at 11:00

      Kiitti tsemppitoivotuksista. Tässä on tosiaan ollut todella paha tilanne näihin päiviin sakkaa ja pahalle näyttää tämä ja ensi viikkokin. Työstressi aiheutti sen että toissayönä heräsin neljä kertaa ilman mitään syytä ja toljotin vain ihmeissäni että miksi minä nyt heräsin. Alkoi pikkuisen syömään jo huumorintajua joten kyllä tässä on menty rajoilla aika pahasti. Olen tehnyt töitä pääkoppani kanssa ja nyt näyttää taas hiukkasen valoisammalta kaikesta huolimatta.

      • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, helmikuu 4, 2015 at 21:46

        Onneksi tietyt ihmiset osaavat järjestellä noita asioita päässään ja palauttaa sen henkisen tasapainon järkeilemällä yms. muilla tsemppaustekniikoilla. Hyvä, että olet yksi heistä. En oikein osaa kuvitella, miltä univaikeudet tuntuvat, koska en yleensä reagoi stressiin niin. Kerran kuitenkin menetin yöuneni ja se oli viimeinen tikki päätökseen, jota olin pähkäillyt pitkän aikaa. Keho kertoi, että nyt saa riittää (stressinsietokykyni on kohtalaisen korkea). Silloin tein suuren päätöksen ja jätin koulun kesken. En siis noiden yöunien pohjalta, mutta osaan vain lukea kehoani sen verran, että tiesin, mitä se tarkoitti :).

        Kyllä se siitä helpottaa vielä, vaikkei siltä heti tuntuisikaan!

        • Reply Kthetraveller keskiviikko, helmikuu 4, 2015 at 22:24

          Se on hienoa että itse kuuntelit kehoasi ja ymmärsit mitä pitää tehdä. Valitettavasti on sellaisia ihmisiä jotka eivät ymmärrä kuunnella sitä kehoaan ja sitten on myöhäistä. Henkisen tasapainon pitäminen itselläni vaatii kyllä töitä, sillä tämäm väsymyksen keskellä olisi vain niin helppo rämpiä siinä mömmö- olotilassa joka ruokkii pahaa oloa. Unta minä vain tarvitsen ensiavuksi joten kattellaan josko tänä yönä saisin katkottomat yöunet. (Hip hei, heräsin vain kaksi kertaa viime yönä). Kiitos ymmärtäväisistä kommenteistasi, kunhan saan yhden tiukan projektin duunissa hoidettua alta niin eiköhän se elämä viimeistään silloin voita 😉

          • Jerry / Pako Arjesta torstai, helmikuu 5, 2015 at 08:36

            Tuo on valitettavan totta :/. Mutta hyvä, että me emme kuulu sellaisiin ihmisiin :).

            Katso nyt, kyllä se siitä! Ensi yönä heräät kerran ja sitten et kertaakaan :).

            Eipä kestä :).

          • Kthetraveller torstai, helmikuu 5, 2015 at 09:57

            Hahhah Jerry, ennustuksesi piti paikkansa. Heräsin kerran ja sekin tosin siitä syystä että lapsi kävi vessassa. Kyllä se tästä!

    Leave a Reply