Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

lokakuu 2014

Maailman paras hotelli 2014: Grand Hotel Kronenhof, Pontresina

Se tunne heti kun saavut hotellille ja henkilökunta ottaa sinut huomaasi, tunnet olevasi erityinen ja tärkeä asiakas vaikket olekaan rikas tai lottovoittaja. Se on priceless. Ei ihme että Grand Hotel Kronenhof on pärjännyt aiemminkin Tripadvisorin arvosteluissa ja vihdoin tänä vuonna valittiin maailman parhaaksi hotelliksi. Sen minä vain sanon etten ihmettele yhtään.

Mieheni yllätti minut varaamalla Alppireissun tietylle välille yöpymisen Grand Hotel Kronenhofissa ja maksoi vielä oman huoneen matkassa olleelle ystävälleni. Monasti lähellä sijaitsevan St Moritzin varjoon jäävä Pontresina oli aivan oma maailmansa, viehättävä pieni kaupunki vuorten keskellä joka kutsui kävelemään kaduille ja lähtemään ulkoilemaan. Valitettavasti meillä oli niin kiireinen aikataulu, ettemme kerenneet tehdä kuin pienen kävelylenkin hotellin edustalla.

Vuosien 1848 ja 1898 välisenä aikana rakennettu Grand Hotel Kronenhof on parhaiten kunnossa pidetty historiallinen hotelli Sveitsissä ja sen kyllä huomasi. Yritin katsella ympärilleni ja huomata edes jotain valittamisen aihetta niin hotellissa kuin palvelussakin mutta vedin vesiperän. Hotelli oli täynnä hienoja yksityiskohtia, vanhoja aikoja ja samalla täysin nykyaikainen.

Hotellin hevoskärryt.

Ystäväni yöpyi yksinään rakennuksen uudella puolella Single Room Comfort huoneessa, jossa oli myös parveke. Huone oli sen verran alhaalla, että näkymät parvekkeelta rajoittuivat aika paljon puihin. Lämpimästi sisustetussa huoneessa oli muhkean sängyn lisäksi pienoinen oleskelualue sekä kylpyhuone, jossa oli kylpyammeen lisäksi erillinen suihku. Kylpyhuoneen lasiseinä sijaitsi sopivasti kylpyammeen luona, joten kylpyammeesta oli mahdollisuus ihailla näkymiä huoneen kautta ulos tai katsella televisiota. Kaappitilaa löytyi eteisestä, mutten valitettavasti muista miten paljon taikka millaista se oli.

Miehen ja minun huone, Double Room Comfort, sijaitsi päärakennuksessa ns. vanhalla puolella ja huoneesta oli huikeat näkymät Berninabach-joelle ja vuoristoon.

Hotellihuoneemme kylpyhuone oli sopivan kokoinen ja hygieniatuotteina oli kattava määrä L’Occitanen tuotteita, mukaanlukien mm. huulirasva. Innostuimme keräämään tuotteet parempaan talteen heti saavuttuamme huoneeseen, mutta illalla kerrossiivoojat olivat tuoneet samanlaiset tuotteet otettujen tilalle.

Huoneeseemme kuului myös erillinen vaatehuone, josta löytyi sopivasti säilytystilaa sekä tietysti säilytyslokero. Huoneen varustukseen kuului lisäksi mm. ostoskassi, jonka sai mukaan.

Vuodevaatteet olivat erittäin pehmoiset ja asiakkaille oli tarjolla tyynymenu, jota emme kuitenkaan käyttäneet sillä huoneesta olleista tyynyistä löytyi sopivat. Kaksi hellyttävää vanhan ajan tyyliin puettua kerrossiivoojaa tuli illalla laittamaan huoneemme yökuntoon (ns. turndown service) ja jo siinä palvelussa huomasin, että palvelu oli viety hieman pidemmälle kuin monessa muussa hotellissa. Kylpyhuone oli täydennetty hygieniatuotteilla ja yöpöydälle oli asetettu vesipullot (hapollinen ja hapoton) laseineen. Kokonaisuuden täydensi lattialle asetetut pyyhkeet, joiden päälle astua sänkyyn mennessä taikka sieltä noustessa.

Kronenhof oli mielestäni rauhallisen arvokas hotelli. Sen vanhoja aikoja henkivä sisustus yhdistettynä moderniinkin sisustukseen toimi. Lobbyssä oli mahtavaa kuunnella pianomusiikkia ja maistella iltapäiväteen herkkuja katsellen samalla jyhkeitä maisemia isoista ikkunoista. Muutoin savuttomassa hotellissa olisi ollut mahdollisuus polttaa savukkeita Bar & Loungessa ja nauttia hienostuneista juomista, joka tupakoitsijoille tiedoksi.

Bar & Lounge (tupakointimahdollisuus).

Päivän lehdet oli luettavissa kauniiden kattokruunujen alla sinisävytteisessä lukusalissa, kun arkisemman oloisesta, keltaseinäisestä huoneesta löytyi kirjoja luettavaksi.

  

Meillä ei ollut lapsia matkassa, joten emme voineet testata hotellin lapsiperheille suunnattuja palveluja. Tarjolla olisi kuitenkin ollut ammattilaisten hoito- ja ohjelmapalveluja sekä valvottuja illallisia aivan omassa ”ravintolassa” , jotta vanhemmat voisivat ehkäpä nauttia romanttisesta illallisesta vieressä sijaitsevassa ravintolassa. Itse emme nähneet yhtään lasta alla olevassa huoneessa, vaan he aterioivat vanhempiensa kanssa pääruokaravintolassa. Seurasin ammattitaitoisen ja ystävällisen henkilökunnan toimintaa ja olinkin hyvin vaikuttunut siitä, miten henkilökunta kohteli lapsia. Muutama lapsi alkoi jo hieman väsyä illallisella, joten hotellin henkilökuntaan kuuluva nappasi lapset ja vei heidät kädestä pitäen ravintolan keittiöön hakemaan muhkeat jäätelöannokset. Ei sinänsä kovin kummoinen asia, mutta suu maailman leveimmässä hymyssä lapsukaiset astelivat keittiöstä ulos jäätelökippoineen.

Jos lapsia ei kiinnosta ohjelmoitu tekeminen, löytyy hotellilta vapaamuotoisempaakin tekemistä jopa vanhan ajan malliin. Pöytätennistä, biljardia, muita pelejä ja sekä mielenkiintoisen oloinen keilarata.

Aktiviteettien vastapainoksi hotellilta löytyi miellyttävä Spa-osasto, jonka yläkerrassa oli mahdollisuus ottaa erilaisia hoitoja ja olla hemmoteltavana. Alakerrasta löytyi iso uima-allas avarin näkymin ulos, pienempi uima-allas, lastenallas, porealtaita, terapia-altaita, erilaisia saunoja ja lepopaikkoja. Suihkutilat olivat siistit, osastolta löytyi vesikannut ja pientä naposteltavaa, joten kaikkinensa paikka oli mielestäni hyvin onnistunut.

Mies oli varannut minulle myös aromahieronnan, joka oli erittäin rentouttava. Hoidon jälkeen minulle kannettiin naposteltavaa ja juotavaa samalla kun sain rentoutua penkeillä.

Täytyy myöntää että tämän postauksen kirjoittaminen oli minulle hieman hankalaa. Miten löytää sanat kuvailemaan jotain sellaista, joka saa vain huokaisemaan? Ylistäviä sanoja tekisi mieli viljellä jokaisessa kohtaa, mutta siirappiseltakaan ei voi kuulostaa. Me asustimme hotellilla vajaan vuorokauden, joten täyttä arviota on hankala antaa. Me emme käyttäneet huonepalvelua koska meillä oli puolihoito. Ongelmia ei ollut joten niidenkään hoitumista ei voinut testata. Tai no joo, mies oli lähettänyt tien päältä kyselyn hierontahoitoajasta minulle ja hotellin vastausta hän ei kerennyt lukemaan. Sisäänkirjautuessa meille selvisi, että aikani olisi ollut 20 minuutin päästä. Tuo muotoutui pienoiseksi ongelmaksi minulle itselleni, koska en halunnut hölkätä hoitoon kiireisenä. Vastaanottovirkailija soitti Spahan ja niin vain aikani siirrettiin siltä istumalta muutamaa tuntia myöhemmäksi.

Kaikki sujui hotellilla erinomaisesti. Rauhallinen ilmapiiri yhdistettynä arvokkaaseen ympäristöön, ammattitaitoiseen ja huomaavaiseen palveluun vain vei mennessään. Hotellilla ei ollut tietoa siitä että ovesta astui sisään matkabloggaaja joka oli samalla Tripadvisorin jäsen, mutta ilman tuotakin tietoa meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia. Se tunne kantoi aina ensimmäisestä hetkestä kun kurvasimme autolla hotellin eteen aina siihen hetkeen, kun lähdimme hotellilta.

Yritin tuossa kaivella muistilokeroitani kaivaakseni edes yhden valittamisen arvoisen asian tip top-kunnossa olevasta hotellista ja löytyihän se. Kävimme ystäväni kanssa hotellin takapihalla ennen lähtöä. Takapihan ovi toimi sähkölukolla, joten sisäänpääsemiseksi tarvitsi soittaa ovikelloa jotta henkilökunta voisi tarkistaa valvontakamerasta siinä samalla sisäänpyrkijät. Pääsimme pian sisään, mutta ovea avatessamme oven kahva putosi käytävälle. Säikähdimme ystäväni kanssa melkoisesti tekemäämme, mutta ennen kuin kerkesimme edes avata suutamme sanoaksemme jotain kuului kauttimesta ”I can take care of that”.

Tamin kuulusia lätkäsanoja hieman muokatakseni: Keep it simple and elegant.

Grand Hotel Kronenhof on The hotelli, jossa kannattaa käydä.

Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Ja visiitistäni tähän hotelliin Alppireissutarinan muodossa täällä.

 

Alppireissu Day 9: Ihan pikkuisen VIP

Heips. Hiukkasen aikaa meni jatkaa näitä minun Alppireissujuttuja mutta tässä teille lukijoille vihdoin juttua päivästä numero yhdeksän. Aiemmat postaukseni löytyvät kätevästi vaikkapa tägillä Alppireissu. Suora tag-linkki tässä.

Heräsimme uuteen aamuun melko reippaina, sillä tästä päivästä oli tulossa jälleen kerran jännä. D:n ystävä oli luvannut meille aurinkoa mutta se oli vielä auki minne suunnistaisimmekaan tänään. D:n ystävä lupasi varata meille hotellin ja järjestää kaiken, joten meidän tehtävänä oli vain ajaa hänen perässään sinne minne ikinä hän menikään meidän edellä. Täytimme vatsamme ihan mukavasti hotellin aamupalalla jotta jaksaisimme kierrellä hieman Salzburgissa ennen lähtöä. Tottahan toki täyteen vatsaan mahtui aina vielä muhkeat jätskiannokset kaupungilla kierrellessä.

Eipä taida jäädä kenellekään epäselväksi se, että olen todellakin suklaan ystävä.

Hohensalzburgin linna.

Stephan Holkin patsas ”Sphaera” Kapitelplatzilla.

Pietà, Coat of Peace

Sovimme treffit D:n ystävän kanssa eräälle Mc Donald’sille josta aloitimme matkan metsästämään aurinkoa. D:n ystävä oli kyllä uskomaton opas, sillä pysähdyimme vähäksi aikaa Sparin pihalle kun hän kävi hakemassa meille paikallista evästä ja läppäsi lämpimät paketit kouraamme ajomatkalle. Kasvisruokavaliota suosivana jätin kyllä moisen eväksen väliin varsinkin kun luulin kuulevani sanan maksa, mutta mies söi sitten minunkin sämpyläni ihan innoissaan ja kehui sen maasta taivaisiin. Valitettavasti en ymmärtänyt järkytykseltäni ottaa kuvaa eväksestä, mutta kyseessä oli siis Leberkäsesemmel, josta löytyy wikipediatietoa täältä. Itävallassa vierailevia suosittelen kumminkin maistamaan kyseistä evässämpylää sillä hyvin se tuntui uppoavan muille ryhmämme jäsenille ja tuoksui herkulliselle jopa minun nenääni.

Matkan varrella D:n ystävä kustansi meille myös mahtavan ratakelkka-ajelun, ja jopa minäkin innostuin laskemaan mutkaista mäkeä kelkalla alas.

Hip hei, tässä sitä mennään ylös ja komiasti. Luulin jo tulevani mäen laelle mutta matka jatkuikin huomattavasti korkeammalle. Korkeanpaikankammoiselle loppumatka alkoi tuntua jo ahdistavalta, mutta onneksi puut suojasivat näkyvyyttä alas.

Kelkalla laskeminen oli ikimuistoista ja nautin siitä valtavasti. Vesisade sotki kuitenkin viimeisimmän laskun joten jouduin tulemaan hyvin hitaasti alas. Ripsarit poskilla, vaatteet märkinä istahdin autoon muttei hymy hyytynyt koska sade jäi pian taakse ja D:n ystävän lupaama aurinko alkoi pilkistää pilvien raoista.

Pitkän ajelun jälkeen päädyimme mutkittelemaan autolla aina vain korkeammalle vuorelle. D:n miesystävä oli luvannut, että saisimme kyllä illallista hotellilla vaikka ravintola olikin jo suljettu. Hieman me olimme ihmeissämme ja noloissamme moisesta ilmoituksesta, ja anteeksipyytelevänä me suomalaiset astuimme Sonnenhotel Zaubekin ovista sisään.

Näkymät hotellin edestä. Paistaa se päivä todistettavasti jossakin kohtaa. Italia siintää puolestaan vuorten takana.Panorama-Dobbelzimmer Mikäs siinä oli olla paikallisen järjestämässä privaatti-illallisella suljetussa ravintolassa joka oli auki ainoastaan meidän seurueelle. Meille oli varattu tarjoilija joka kantoi pöytäämme yhtä sun toista evästä ja maistatteli Itävaltalaisia juomia. Illallisemme ei oli voinut tunnelmallisempi olla, ja nautimme D:n kanssa suunnattomasti kaikesta näkemästämme ja kokemastamme.

D:n ystävä tarjosi meille vielä lisää paikallista juomaa huoneeseemme ja päädyimme ihailemaan iltaa vierekkäisten huoneidemme parvekkeilta. Ilta oli kerrassaan upea, ja nukuimme mahtavat yöunet hyvässä sängyssä.

Jälleen oli todettava, että helposti muihin tutustuva ystäväni D oli järjestänyt suhteillaan ikimuistoisen päivän meille hitaammin lämpiäville ja epäileväisille suomalaisille.

Pieni kurkistus sviittiimme Karibian-risteilijällä

Helou. Voitte uskoa että tuossa äsken teki erityisen mieli takaisin risteilyllemme kun asettelin mm. 22 sukkaparia, 17 pikkuhousua ja kahdeksat shortsit kuivumaan langalle. Minä en inhoa mitään muuta niin paljon kuin sitä pikkupyykin lajittelua, missä laitellaan aina yksi sukka kerrallaan kuivumaan kun tietty samanlaista paria sukalle ei löydy just nyt heti jo kuivumassa olevan sukan pariksi. Siinä sitten pyörität sitä sateenvarjon näköistä härpäkettä suuntaan jos toiseen ja plaraat sukkia josko se yksi sukka jo löytyisi. Niin juu ja edellinen jo kuiva pyykki. Odotan kiltisti rakasta aviomiestäni selvittelemään kaveriksi ihmisen kokoista puhtaan pyykin vuorta makuuhuoneessamme. Minen sitä yksin lajittele, piste.

Että tällaisilla fiiliksillä tänään, koska olen nukkunut lyhyitä yöunia kun nuo simmut ja aivot tuntuvat heräävään eloon iltamyöhäsellä, kiitos uuteen aikavyöhykkeeseen totuttelemisen.

Mutta mitäpä tässä enempää mouruamaan. Osasyy tälle lievämuotoiselle halulle palata takaisin viime viikon maisemiin on meidän ihanassa hytissämme, joka tuntui heti kodille kun sinne astuimme. Mainitsinkin erään postaukseni kommenteissa sviitin isosta parvekkeesta, joten tässä aikojen ratoksi päätin laittaa tänne linkin Youtubeen lataamastani videosta. Alla siis pienoinen kurkistus sviittimme, olkaatte hyvät!

Tarinaa tarkemmin hytistämme, siihen kuuluvista eduista ja risteilijästämme myöhemmin.

Hyviä ruokaravintolavinkkejä Tampereelle kaivataan!

Heips. Ihan pikainen kysely teille rakkaat Tampere-expertit ja hyvän ruoan ystävät. Olemme miehen kanssa tulossa viettämään romanttista iltaa ja öhöm, yötä, kahden kesken Tampereelle ensi viikon lauantaina. Majoitumme Scandic Tampere Stationissa ja illan ohjelmaan kuuluu Tampereen Komediateatterin näytäntö ”Ei tolkun häivää”. Miellyttävämiljööneinen ruokaravintola olisi nyt sitten hakusessa ja hieman hankalaa tuntuu olevan. Itse suosin hyvää kasvisruokaa, jossa kasvikset maistuvat juuri sille mille pitääkin eikä yhdelle sörsselille. Mies puolestaan on herkullisen ja murean lihan perään ja me molemmat nautimme yksilöllisestä palvelusta.

Edellä mainitun kuvauksen turvin kyselisinkin teiltä Tampereen ravintoloita enemmän tuntevilta ihmisiltä mitä suosittelisitte? Aikataulumme on hieman rajallinen joten ravintolan tulisi sijaita melko inhimillisen matkan päässä Scandic Tampere Stationista tai Tampereen Komediateatterista.

Kaikki vinkit otamme tuon karvaisemman puoliskon kanssa kiitollisna vastaan.

Ei näin.

Helvetillinen lento

Jos pelkkä katse voisi tappaa niin olisin kyllä nirhannut erään naisen kun lensimme Miamista takaisin Eurooppaan. Olin nuokkunut koiranunta jotain tunnin, kun edessäni istunut nainen rupesi oksentelemaan erittäin voimallisesti. Hatunnosto vain sille naiselle joka istui hievahtamattakaan oksentelijan vieressä, sillä itse olisin lähtenyt samassa paikassa penkiltäni kuin rusakko puskasta alta aikayksikön. Oksentelijan aviomies alkoi huutamaan lentoemäntiä paikalle sillä oksupussi huusi hoosiannaa ja nainen tuntui jatkavan voimakasta yökkäilya ja pian pataljoona emoja ilmestyikin paikalle.

Tilanne oli kaikin puolin hämmentävä sillä pahoinvoinut nainen tuntui olevan tajunnan rajamailla. Hän voivotteli pienesti, kyhjötti kyyryssä ja siinä sitä sitten tuuleteltiin milloin milläkin apuvälineellä ja koeteltiin naisen otsaa tiuhaan tahtiin. Sen verran vakavalta tilanne näytti, että paikalle kuuluteltiin lääkintähenkilökuntaa matkustajien keskuudesta ja onneksi niitä löytyi kolme. Lääkintähenkilökunta teki töitä, yritti saada naiseen kontaktia hieman heikoin tuloksin ja rupesivat asettelemaan naista makuuasentoon. Mikäs sen mukavampaa olikaan kuin toinen antaumuksellinen oksulasti jonnekin suuntaan, jota en viitsinyt jäädä sen enempää seuraamaan sillä omaa vatsaa alkoi vellomaan sitä ääntä kuunnellessa.

Naiselle laitettiin ensiapulaukusta tippa käteen, verinen neula laitettiin tiukasti johonkin boksiin ja siinä sitten oli niin verta paperipyykeissä kun muuallakin kun hoitopaikka ei nyt ihan paras mahdollinen ollut ja potilaskin vähemmän yhteistyökykyinen. Sitten alkoi tarkempi tutkiminen, nainen alkoi valitella kylmää, peittoja räävittiin päälle ja kuumettakin mitattiin. Siinä vaiheessa alkoi meikäläisen mielikuvitus laukkaamaan ja ajatukset juosta missäs muuallakaan kuin Ebolassa. Nainen oli oksentanut takki päällä, se oli otettu hoitotoimissa pois päältä ja nyt aviomies asetteli tuon takin naisen penkin selkämykselle, minun kosketusnäyttöni päälle.

Öykei, takuuvarma Ebola-potilas edessäni, näyttö saastunut ja hirveä härdelli kun kolme lääkäriä, kolme emoa ja kapteeni toljotteli ja mietti mitä tehdä. Ensiaputippa loppu, kone keskellä Atlanttia ja minnekään ei ollut oikein mahdollista viedä naista pikana hoitoon. Sen verran stabiili tilanne tuntui olevan, että päädyttiin lentämään alkuperäiseen määränpäähän mikäli tilanne pysyisi samana. Minä marssin tilanteen rauhoituttua kävelylle koneen keittiöön ja tilasin periaatteestakin punkun hermoja rauhoittamaan. Lentoemäntä ymmärsi yskän ja tarjosi samantien kaksi punkkua sekä snacksit mukaan.

Loppumatka meni repiessä muovipussista pikku kertakäyttöisiä pikkupalasia sormen päälle, jolla pystyin ohjaamaan kosketusnäyttöä kun kaukosäädintä ei jostain kumman syystä ollut. Yritin järkeillä ettei lääkärit olisivat ottaneet niin iisisti mikäli potilaalla olisi ollut korkea kuume. Unta en lennolla kuitenkaan saanut vaan vahdin silmä kovana naisen liikkeitä koko matkan ajan. Ja kun hän sitten alkoi virota lennon loppupuolella alkoi uusi vaihe: Kiittämätön nulikka pisti pienimuotoisen shown pystyyn kun huomasi kädessään verenpainemittaukseen tarkoitetun laitteen ja kanyylin verisine letkuineen. Arvatkaa vain tekikö mieli ottaa jalat alle kun nainen rupesi repimään niitä letkuja itse ja niin taas huudettiin lääkäriä paikalle. Tiukan neuvottelun jälkeen lääkäri poisti kanyylin kädestä ja siinä vaiheessa alkoi sitten neuvottelut lentohenkilökunnan kanssa siitä miten potilaan kanssa toimitaan. Nainen kun ei millään halunnut maassa lääkäriin, sillä hänellä oli jatkolento jonka olisi takuuvarmasti missannut. Nainen sähisi kuin kissa (voi että kun mä säälin sitä aviomiestä) lääkintähenkilökunta joutui kirjoittelemaan allekirjoitukset johonkin ja yrittivät neuvotella huolestuneen henkilökunnan kanssa. Ei siinä taidettu saada naisen kannalta suotuisaa ratkaisua aivan täysin, sillä sain henkistä tyydytystä siitä kun naista odotti maassa ambulanssi eikä hän päässyt tempustaan kuin koira veräjästä.

Meitä matkustajia ei tosin päästetty ulos ennen kuin ambulanssimiehistö oli tutkinut naisen ja todennut kuumeettomaksi sekä muutoinkin paremmassa hapessa olevaksi. Vajaan tunnin yöunilla minulta ei herunut naiselle sympatiaa ollenkaan koska hän ei tuntunut arvostavan ollenkaan sitä että hänestä oli pidetty huolta lennon aikana. Ja mikä olikaan näköjään ehkäpä päällimmäinen syy naisen olotilaan?

Pieni annos muroja aamulla kello 7 sekä muutama kokistölkki päivän aikana, eikä mitään muuta iltaan mennessä.

Well done.