Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Nyt napsahti!

Tiedättekö mitä? Minä olen poikki. Ihan oikeasti. Kävelen päin seiniä, olo on kuin jotain tainnuttavaa lääkettä olisi vedellyt enemmänkin tähän minun naamariini mutta töissä taistelen olotilaani vastaan jotta työhommat etenisi. Tiedä sitten olenko tulossa kipeäksi kun lapset on jo röhissyt vajaan viikon vai onko eilisyönä napattu väsyttävä lääke kutinaan vieläkin haamuna kropassani. Niin tai näin, itku ei ole kaukana. Nämä on näitä päiviä jolloin haluaisin pistää työhuoneeni oven kiinni ja laittaa ovelle varoituksen vihaisesta työntekijästä, mutta enhän minä sellaistakaan voi tehdä. Hampaat irvessä ei vain ole mukava olla.

Nautin eilisestä päivästä suunnattomasti. Mies soitti minulle töihin ja ilmoitti olevansa menossa kotiin joten sain jäädä tekemään rästihommia töihin. Kun sitten kotiuduin kuuden maissa illalla oli ruoka juuri valmis syötäväksi. Päivällisen jälkeen rahtasin väsyneet luuni sohvalle enkä paljoa tehnyt mitään. Möllötin ja nautin vain joutenolosta iltajumpan lisäksi. Hyvää teki mutta nyt kärsitään kahta kauheammin eikä se oli kiva juttu. Että tällaista tänne. Sänky puhtaine petivaatteineen työpaikalla olisi aika messevä keksintö.

Sängystä muuten puheen ollen, ei hyvälle näytä tuo minun sänkytilanne kotonakaan. Olen nyt nukkunut miehen patjalla ja omalla patjalla, yhden ja kahden kehon lämpöön muotoutuvan petarin kanssa mutta mikään ei auta. Jos kova, keskikova ja pehmeä patja ei sovi selälleni niin mikä sitten? Mitä kummaa minä pystyn edes kauppaan sanomaan jos ja kun pistän patjani vaihtoon vaihtotakuun turvin. Suututtaa suunnattomasti, anteeksi nyt vain.

Tiedän kyllä että valitukseni on pieniä ja elämässä voisi olla ihan oikeita vastoinkäymisiä. Tämä väsymys vain saa paisuteltua kaikista asioista suurempia kuin onkaan. Tulisipa oikeasti kunnolla kipeäksi niin voisi hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin sairastamaan mutta minuunhan ei taudit tartu. Elämä on.

Että pistäkees kunnon flunssan jyviä tänne suuntaan, nyt olis tarvetta. (Nim. sikaflunssan aikoinaan sairastanut ja sitä olotilaa rakastanut)

Ja tähän loppuun vielä kuva metsämaisemasta kun oltiin Metsähallituksen mailla Savonlinnassa heinäkuussa. Kyllä kelpais istuskella ja kattella vaan ympärilleen työpinojen sijaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marimente keskiviikko, syyskuu 3, 2014 at 19:16

    Voihan kökkö, kuulostaa jokseenkin tutulta nuo satunnaiset olotilat, kun mikään ei suju ja voisi vaan mennä takasin kotia peiton alle pimeään! Toivottavasti se on ohimenevää – tsemppiä sulle! 🙂

    Rauhoittavan näköinen tuo metsäkuva, ja tuli mieleen onko siinä teidän lähellä metsää, jossa voi käydä vaikka virkistävällä kävelyllä? Minua yleensä rentouttaa metsässä liikkuminen, siitä saa etenkin näin syksyn korvalla vähän lisäenergiaa arkeen.

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, syyskuu 3, 2014 at 19:34

      Olisipa tosiaan mahdollisuus mennä takaisin kotiin peiton alle kesken työpäivän mutta siihen tarvittaisiin lottovoitto… Lähdin kyllä jo kolmen jälkeen kotiin, söin nopeasti ja nukahdin istualteen sohvalle. Nyt pötkötän sängyssä ja silmiä painaa kamalasti. Kurkussa on kaiken kukkuraksi kaamea kaktus eli se siitä. Kuumetta en taaskaan nostata mutta vietän pari-kolme unetonta yötä kurkkukipuni takia.

    Leave a Reply