Alppireissu Day 7: Tervetuloa maailman parhaimpaan hotelliin!

Aamu Italian Vercanassa, pettymysten majassa, alkoi oikein kauniina ja kyllähän se harmitti ettemme voineet nauttia aamupalaamme terassilla jota tosiaan ei huijatuksi tulleena ollut. Avasimme olohuoneen ikkunan ja oven sepposen selälleen jotta saimme nauttia edes hieman ulkoa tulevasta lämmöstä ja auringonpaisteesta. Tämä oli jännä päivä minulle, sillä mies oli luvannut edellisenä iltana minun nukkuvan paremmassa paikassa seuraavan yönä ja vielä jännemmän päivästä teki se, että minun piti pukeutua asiallisemmin ja laittaa itseni nätiksi. Hotellin varausvahvistuksia minä en nähnyt, hyvä jos sain edes laittaa itse osoitetta navigaattoriin sillä kaikki oli niin supersalaista. D myhäili vieressä koko aamupalan ja laitteli itseäänkin nätiksi, kun minä taas tunsin itseni räjähtäneeksi edellisen illan syöpöttelyn ja parin samppanjalasin jäljiltä.

Matka seuraavaan majapaikkaamme oli ikimuistoinen. Italian lämmön ilahduttamina pysähdyimme matkalla ottamaan kuvia kauniista näkymästä sillalla ja päätimme jäädä syömään siinä samalla, sillä meillä ei ollut kovaa kiirettä päivän lopulliseen kohteeseen. Paljoa emme kerenneet nähdä hieman yli 7.000 asukkaan Chiavennasta mutta pieni kävely kaupungin kujilla ja herkullinen lounashetki sai mielet oikein leppoisiksi.

Vatsat täynnä ja tyytyyväisin mielin jatkoimme matkaamme, ajelimme  kauniita vuoristoteitä sekä ihmettelimme sinnikkäitä pyöräilijöitä jotka hitaasti mutta määrätietoisesti polkivat tiukkoja mäkiä ylös. Meillä oli hauskaa seuratessa noita pyöräilijöitä, mutta täytyy nostaa hattua kaikille moiseen hommaan ryhtyville. Itse huristelimme sinnikkäällä Opel Mokallamme yhä ylemmäs ja nautimme maisemista lämpimässä autossa, sillä Italian lämpöinen ilma jäi taakse ja viileämpi keli rupesi valtaamaan ympäristöä.

Matka salaiselle majapaikallemme ei ollut kovinkaan pitkä ja minua alkoi pikkuhiljaa jännittämään sillä navigaattori näytti kohteeseen olevan matkaa enää parisensataa metriä. Ohitimme jyhkeän rakennuksen jonka jälkeen mies kurvasi kauniin valkean rakennuksen pihaan, pääovien eteen. Minä aloin pikkuhiljaa ymmärtämään ettei kyseinen paikka ollut ihan tavisten paikka, sillä pihalla seisoi Audien lisäksi kauniit hevosvaunut ja henkilökuntaa parveili kiitettävä määrä. Istuin pelkääjän penkillä järkyttyneenä ja hyvin noloissani kun olimme kurvanneet Opelilla hienostohotelli Grand Hotel Kronenhofin eteen, D nauroi katketakseen ja mies hymyili veikeästi: ”Tervetuloa maailman parhaimpaan hotelliin, rakas!” Eipä tuo lause järkytystäni yhtään lieventänyt, koin olevani täysi maanmatonen ja halusin vain vajota penkkien alle. Siitä ei tosin ollut mitään apua, sillä henkilökunta loi minuun kysyvän katseen kun en suostunut astumaan autosta ulos.

Hampaat irvessä ja hyvin anteeksi pyytelevänä minä astelin pakon sanelemana autosta ulos ja pääovesta sisään. Meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja yllätykseksi meidät upgreidattiin Standard-huoneista Comfort-huoneisiin. Sen verran mies oli meitä kaikkia ajatellut, että hän tarjosi oman huoneen myös D:lle jotta me kaikki saisimme nauttia pienoisesta ylellisestä lepohetkestä Alpeilla.

Sen minä vain teille sanon että kyllä sen vain huomasi että olimme hieman paremmassa hotellissa. ”Kuka teistä olikaan kasvissyöjä?” kysyi vastaanottovirkailija ja ojensi minulle menun käteen kun ilmottauduin hämilläni kyseiseksi henkilöksi. ”Teille oli myös kokovartalohieronta varattu kello kolmeksi” ja taas käteen annettiin kultaisella tussilla kirjailtu kirjekuori. Jälleen niitä hetkiä jolloin teki mieli lurkkia ison kukka-asetelman taakse piiloon ja toivoa sitä että olisin näkymätön. Se että hierontaan oli aikaa 20 minuuttia ei paljoa mieltä ylentänyt, mutta onneksi mies huomasi ahdinkoni ja ymmärsi kysyä myöhäisempää aikaa sillä minä en siihen järkytykseltäni kyennyt.

Saimme huoneemme mutta sen sijaan että olisimme joutuneet itse metsästämään ne, vietiin meidät henkilökohtaisesti huoneisiimme ja esiteltiin paikat. D sai oman parvekkeellisen ja modernin huoneen hotellin uudelta puolelta kun mies ja minut majoitettiin hotellin vanhalle puolelle huoneeseen, jossa oli oma vaatehuone ja mahtavat näkymät. Henkilökunta toi pian matkalaukut huoneeseemme, asetteli kylmälaukun ympärillä pehmikkeenä olleen räjähtäneen takinkin kauniisti vaatehuoneeseen ja jätti meidät ihailemaan huonetta ja maisemia. Pulahdimme lämpöisään kylpyyn, ihmettelimme ja rentouduimme. Pienen hetken ajan minäkin tunsin itseni taas normaaliksi, kun sain nauttia huoneesta ilman ympärillä pörräävää henkilökuntaa. Oikeana hääpäivänämme olimme jakaneet huoneemme kolmannen henkilön kanssa kahden tähden majatalossa, mutta nyt oli aika juhlistaa hääpäiväämme muutamaa päivää myöhässä hiukkasen hulppeammassa ympäristössä. Kauaa en kerennyt kuitenkaan huoneesta nauttia kun kirjekuoren sisältö muistutti minua odottavasta hieronnasta, jonka mieheni oli varannut minulle. 50 minuutin pituinen aromahieronta oli silkkaa luksusta. Todellisuuteen palaaminen teki suorastaan tiukkaa mutta onneksi sain nauttia rauhaisesta olemisesta oleskelualueella. Henkilökunta toi minulle pientä naposteltavaa ja vettä pyynnöstäni useaan otteeseen ja aloin pikkuhiljaa nauttia hotellihenkilökunnan palvelualttiudesta. Jalassa omat sliparit kun en kehdannut avata komeita talon slipareita aluksi pussista.

Sen verran innoissani minä olin oleskelualueen ikkunasta näkyvästä uima-altaasta, että liityin mieheni seuraan uima-altaalle jossa ei ollut ketään muita. Kylpyläalue oli laaja, uima-altaita ja terapia-altaita oli useampia, kuten myös erilaisia saunoja. Kylpylähetkemme oli täyttä nautintoa ja hiukan harmissamme me lähdimme talsimaan myöhemmin huoneeseemme, sillä illallinen odotti meitä. 

Illallinen, se vasta olikin jotain. Laitoimme ykköset päälle, mieheni saatteli minut ja ystäväni hotellin pääruokaravintolaan ja kait me olimme pienoinen näky jälleen sillä eräässä pöydässä istunut nainen katseli meitä pitkään ja hartaasti. Minulle ei kyllä koskaan selvinnyt mitä hänen päässään liikkui, mutta keskityinkin mieluummin seuraamaan henkilökunnan toimia. Kaikki toimi kellontarkasti, henkilökunta hyöri ympäri salia ja pääruoan tarjoileminenkin oli oma ohjelmanumeronsa. Oli kyseessä sitten kaksi tai kymmenen ihmistä, heidän lautasillaan olleet hopeiset kuvut nostettiin kaikilta syöjiltä komeasti yhtä aikaa. Meidän yllätykseksi hotellin johtaja tuli pöytämme luokse illallisella, esitteli itsensä ja pahoitteli ettei ollut ottamassa meitä vastaan päivällä meidän saapuessamme. Oli hieman hämilläni kyseisestä keskusteluhetkestä ja vielä enemmän siitä, että hotellijohtaja oli yksi niistä joka nosti yhdeltä meistä pääruokalautasella olleen hopeisen kuvun pois.

Henkilökunnan panos illallisravintolassa oli ihailtavaa. Eräässä pöydässä olleen lapsiperheen lapset alkoivat jossain vaiheessa olla jo hieman kyllästyneitä joten naistarjoilija otti heidät mukaansa ja vei kädestä pitäen ravintolan keittiöön. Kohta lapset tulivat naamat messingillä isot jäätelökulhot kourassa takaisin ravintolan puolelle ja hiljaisuus pöydässä oli taattu.

Jos lapset olivat hiljaisia niin olimme myös mekin. Mieheni maksamaan puolihoitoon kuului aamupalan lisäksi kolmen ruokalajin illallinen, joka koostui oikeastaan neljästä ruokalajista. Odottaessamme jälkiuruokaa tarjoilija työnsi luoksemme valtavan juustokärryn ja ehdotteli juustolautasta ennen jälkiruokaa.  Olimme aivan täynnä, mutta jotenkin ystävällinen tarjoilija sai markkinoitua meille muutaman juustopalasen.

Olisipa edes ollut pelkkiä juustoja mutta kun alahyllyltä löytyi kaikkea muuta kivaa jota oli aivan pakko maistaa. Jälkiruoka oli mukavan kevyt ja eipä kirsikan kiven kanssa ollut ongelmia sillä se oli poistettu kirsikasta.

Illallinen oli napakymppi ja kävelimme tyytyväisinä ravintolasta ulos. Olisimme voineet jäädä seuraamaan jalkapalloa hotellin baariin, mutta koska se ei ollut savuton päädyimme pienen kävelylenkin jälkeen huoneisiimme. Herttaisiin vanhan ajan siivoojien asuun pukeutuneet kerroshoitajat olivat tehneet erinomaista työtä huoneessamme ja laittaneet sänkymme pötköttämisvalmiiksi sillä aikaa kun olimme olleet illallisella.

Pehmoinen sänky, pehmoiset lakanat, pehmoiset tossut, ihana hotelli ja kahta erilaista vettä yöpöydälle aseteltuna. Pieniä, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, juuri niitä mistä minä ja mieheni pidämme. Sanomattakin selvää että uni tuli makoisasti ja nukuin yöni kuin vauva. Niin muuten myös mies, jonka idea koko hotelli oli ollut. Hän kun oli lukenut aiemmin artikkelin maailman parhaimmista hotelleista ja siitä se ajatus oli sitten taas lähtenyt.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, syyskuu 3, 2014 at 14:02

    No tuollaisesta yllätyksestä on hankalaa pistää paremmaksi :D! Erityisesti vielä se, ettet tiennyt tuosta yhtään mitään ennen kuin kurvasitte hotellin eteen ;).

    Upealta näyttävät puitteet, pakko myöntää. Ja tuo illallisen tarjoileminen kuulostaa jotenkin vanhanaikaiselta ylellisyydeltä, mitä ei varmasti löydy monestakaan paikasta. Mahtavaa, että pääsit kokemaan tuollaista :)!

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, syyskuu 3, 2014 at 14:08

      Tuollainen minun mieheni tosiaan on 😉 Puitteet oli tosiaan kunnossa ja kaikki oli niin ihanan vanhanaikaista hyvällä tavalla etten ole kyllä vastaavaan törmännyt. Odotas vain kun kerron aamupalastamme sitten seuraavassa Alppireissupostaksessa ja teen toki paremman esittelyn hotellista myöhemmin.

  • Reply Maarit Johanna tiistai, syyskuu 2, 2014 at 20:58

    Siis aivan mieletön yllätys! Teillä on ollut melkoisen upea hääpäivä 🙂

    • Reply Kthetraveller tiistai, syyskuu 2, 2014 at 21:04

      Kyllä oli ja kaikki kunnia kyllä miehelleni joka rakastaa tehdä yllätyksiä vaimolleen joka rakastaa yllätyksiä. Tämä oli alustavasti tämmöinen once in a lifetime juttu joten siksi pienoinen budjetin löysyttäminen tilapäisesti 😉

    Leave a Reply