Solo Sokos Hotel Tammer: vanhoja aikoja tamperelaisittain

(Ilmaisyöpyminen Sokos Hotels-lahjakortilla)

”Äiti, onko tämä vähän vanha hotelli?” kyselivät melko paljon erilaisissa hotelleissa asuneet lapsemme silmät pyöreinä kun astuimme historiallisen hotellin ovesta sisään. Suomen kolmanneksi vanhin, vielä toiminnassa oleva hotelli rakennettiin teknillisen seuran aloitteesta vuonna 1929 ja siitä tehtiin oman aikansa loistohotelli, mikä näkyikin kun katseli ympärilleen. Solo Sokos Hotel Tammer oli täynnä jänniä ja hienojakin yksityiskohtia, mikä sai meidät kaikki pohtimaan niiden historiaa.

Lapsille sisääntuloaulassa sijaineet naulakkokaapit saivat pohtimaan sitä, josko ne olivatkin salahissejä jonnekin salakäytävään. Mitenkäs aulassa sijainnut historiallisen näköinen lamppu sitten, oliko se tarkoitettukin valaisemaan lähialueita siinä toivossa että kaikki varkaat löydettäisiin ennen kuin he yrittäisivät loistohotelliin sisään? Hauskoja pohdintoja tosiaan, mutta itse seisoin vastaanottotiskin luona hieman hämilläni kun olin kirjautumassa sisään.

Olimme saapuneet hieman aiemmin autolla hotellille ja ruvenneet kaivelemaan laukkuja ulos autosta. Vaivainen vuorokauden yöpyminen ja nyssäkkää oli silti enemmän kuin tarpeen. Jostain nurkan takaa luoksemme ilmestyi järjestysmies, joka tarjoutui kantamaan laukkumme hotelliin. Avuliaan rempseältä mieheltä ei puhetta puuttunut, eikä kyllä siltäkään vastaanotossa olleelta naiselta, joka otti meidät huomaansa sisäänkirjautumisen ajaksi. Kaikesta huokui kirjaimellisesti se että olimme Tampereella, Mansessa nääs. Pääkaupunkiseutulaiselle tytölle tämä oli aivan eri maailmansa, ja olo tuntui siltä kuin olisin vähintäänkin matkannut naapurimaahan.

87 huoneen hotelli oli tosiaan oma maailmansa ja hotellin tyylin pystyi oikeastaan sisäistämään vasta paikan päällä. Oli yllätys, että osa hotellin alkuajoille hankituista huonekaluista ja astioista oli edelleen käytössä. Ehkä näissäkin kuvissa vilahtaa joitakin niistä.

Esitimme huonetta varatessamme miehen kanssa kolme erikoistoivetta, vaikka tiesimmekin ettei kaikkia voitaisi välttämättä toteuttaa. Yllätys oli positiivinen kun kaikki toiveemme olikin huomioitu. Saimme huoneen ylimmästä kerroksesta näköaloin ja löytyipä kylpyhuoneesta myös toivomamme kylpyamme.

Huoneemme oli Solo Queen lisävuodemahdollisuudella, ja hieman pienoiseltahan huone aluksi vaikutti kun astuimme ovesta sisään. Ylimmässä kerroksessa olleen huoneen ikkunat olivat pienempiä kuin alemmassa kerroksissa olleiden huoneiden, muttei se meitä liiemmälti haitannut.

Huone oli siisti, joskin useampi pitkä ja tumma hius löytyi pedatulta sängyltä. Hieman rutussa ollut jalkopäädyn peite häiritsi minua myös hieman, sillä arvokkaan hotellin huone menetti arvokkuuttaan samantien. Ne on ne pienet asiat, joihin kiinnitän huomiota ja joiden kautta virittäydyn tunnelmaan. Onneksi näkymä ikkunasta piti huolen siitä, että pikkuiset häiriötekijät unohtuivat pian.

Plussana huoneen ikkunan sai auki. Me katselimme ulos, nuuhkuttelimme ilmaa, kuuntelimme läheisen suihkulähteen ääniä ja istuimme tovin jos toisenkin ikkunalaudalla. Pientä kilpailuahan ikkunalautavuoroista käytiin, mutta onneksi sopu syntyi sillä kylpyhuoneen ammevuorot kiinnostivat samalla lailla.

Huoneen kylpyhuone oli vanhan rakennuksen takia pieni ja jotkin ratkaisut olivat hieman erikoisia kylpyhuoneen pienuuden takia. Tassuammeessa lapset nauttivat vuorotellen lämpöisestä vedestä, ja napsuttelivat siinä samassa karamelleja suuhunsa kylpyammeen päällä olleelta tasolta.

Ilta oli kaikkinensa onnistunut. Me aikuiset nautimme siitä, että kaikki viihtyivät kotoisassa huoneessa eikä kenelläkään ollut tarvetta lähteä minnekään. Piipahdin hakemassa alakerrasta Vihtorin kirjastostosta lainaksi Kimble-pelin (mahtava valikoima!), pelasimme ja iloitsimme. Tiukka kamppailu pelissä vei kuitenkin meiltä kaikilta mehut ja uni alkoi painaa jokaista. Uni maittoikin makeasti ja heräsimme uuteen aamuun levänneinä.

Meidän perheessä aamupalalla on ollut aina suuri rooli hotellissa. Nautimme aamupaloista pitkän kaavan mukaan mielellään rauhallisessa ympäristössä ja lapset saavat arjesta poiketen nauttia myös jotain herkkuja aamupalalla. Ruoan esillepano on minulle tärkeää, kuten myös se miten henkilökunta palvelee asiakkaita. Siksi astuin innolla Ravintola Tammerin arvokkaseen ympäristöön, jossa aamupala tarjoiltiin rauhallisissa tunnelmissa. Aamupalabuffet oli Solo Sokos-hotelleille tuttuun tapaan hieman kauniimmin rakennettu ja esillepanoon oli kiinnitetty huomiota. Erillistä lasten pöytää ei hotellilla ollut ja muutoinkin ns. tyypilliset muffinit tai muut lasten suihin uppoavat ”jälkiruokaherkut” loistivat poissaolollaan. Onneksi tarjoilija huomasi ongelmamme lasten haikaillessa lastenmurojen perään ja kaivoi niitä kaapista lapsille. Siitä seurasi tyytyväisiä naamoja ja onnellinen äiti.

Paikallista leipää, huippua.

Solo Sokos Hotel Tammer on omanlaisensa hotelli, jotain ihan muuta kuin yleisimmät hotellit. Vanhan ajan sisustus on läsnä joka puolella toisin kuin esimerkiksi Solo Sokos Hotel Tornissa.

Mitä sitten itse pidin hotellista? Hotelli oli persoonallinen, asiakaspalvelu ystävällistä ja rempseää, tosin olisin ehkä odottanut hieman arvokkaampaa olemusta hotellia ajatellen. Hotelli oli siisti, joskin hotellikäytävien nurkissa kokolattiamatto oli kerännyt kiitettävästi pölyä. Tilat ja huoneet oli sisustettu siten kuin kuvista näkyy, joten jokainen muodostakoon oman mielipiteen asiasta. Huone oli muutoin hyvä, mutta hieman pimeä pienempien ikkunoiden takia. Kylpyhuone  puolestaan oli liian pieni, joten montaa yötä en hotellissa nukkuisi vaikka hotellin sijainti olikin mielestäni hyvä.

Lapset pitivät hotellista ja sohvalle rakennetusta pehmeästä lisävuoteesta, mies yhtyi mielipiteeseeni kylpyhuoneesta ja kaipaili parkkipaikkoja hotellin edestä. Ymmärrettävistä syistä niitä ei ole paljoakaan tarjolla, mutta onneksi yhteistyöparkki sillan toisella puolella on oikein näppärä.

Aamupalaravintola oli miellyttävä paikka ja aamupala kattava meitä aikuisia ajetellen, mutta lasten ”juttuja” siellä ei ollut. Lapsille jaettiin vastaanotosta pikkuiset tervetulolahjat ja Vihtorin kirjastosta löytyi kattava määrä lautapelejä pelattavaksi, joten ei lapsia kuitenkaan ole hotellissa unohdettu. Särkänniemen rannekkeet olisi muuten saanut halvemmalla hotellilta, mutta me olimme harmiksemme ostaneet ne jo ennakkoon. Yleisesti ottaen hotelli oli omalla tavallaan viehättävä, mutta ehkä suunnattu hieman vanhemmalle asiakaskunnalle (?). Itse suosin hieman nykyaikaisempaa ja modernia tyyliä, joten odotankin mielenkiinnolla sitä millainen uudesta Solo Sokos Hotel Torni Tampereesta on tulossa.

Solo Sokos Hotel Tammerin sivuille pääset suoraan tästä.

Solo Sokos Hotel Tammer-yöpyminen tapahtui Rantapallon bloggaajakortilla saatavan edun turvin. Sokos Hotels tarjosi ilmaisen yöpyminen kahdelle hengelle standard-huoneessa, me maksoimme lastemme yöpymiset ja muut postauksessa mainitut asiat itse.

Niin juu, ja lähiaikana käydyn keskustelun myötä ilmoitan ettei huoneessa ollut odottamassa kuohuviiniä taikka mitään muutakaan ekstraa. Ihan itse matkani varasin netistä ottamatta yhteyttä hotelliin enkä yöpynyt hotellissa kenenkään kutsusta. Eikä se kylpyhuone olisi muuttunut silmissäni ja arvostelussani yhtään isommaksi kuohuviinipullollisen jälkeenkään. Tähän perään laittaisin vielä silmäniskuhymiön, mutten oikein suosi hymiöitä blogikirjoituksissa.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Tanja Holmberg keskiviikko, elokuu 27, 2014 at 09:56

    Jerry ja Kirsi, pääsette varmasti Tampereen Torniin tutustumaan, kunhan se syksy tullen aukeaa:-) Tv Tanja / Pieni Ideapuoti

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, elokuu 27, 2014 at 12:00

      Wau. Kiitos ennakkoon Tanja 🙂

  • Reply Maarit Johanna tiistai, elokuu 26, 2014 at 16:39

    Tässäpä on kyllä varsin tyylikäs hotelli! Mie en pidä yhtään pahana jos on vähän elähtänyt paikka jos sekin on tehty historiaa kunnioittaen. Tammerista olen kuullut aikaisemmin melkolailla pelkkää positiivista. Aamupalapöytään kyllä kuuluu herkut ja pullat. Olisin ollut itsekin vähän pettynyt.

    • Reply Kthetraveller tiistai, elokuu 26, 2014 at 18:12

      Makeana oli jonkin sortin mustikka tms. piiras joten ihan herkuitta ei sentään jääty (piirakkapala oli oikein nannaa). Kaikista buffa-aamupaloista Tammerissa kyllä oli kaikkein vähiten niitä makeita. Ei se minua haitannut mutta lapset oli pikkuisen hakusessa 😉 Tammeri oli tosiaan hyvä, ei haukuttavaa mutta olen vain hieman eri tyylisuunnan immeinen. Tosin historiallisessa Grand Hotel Kronenhofissa vanha tyylisuunta ei haitannut yhtään. Hmmmm…

  • Reply Jerry / Pako Arjesta tiistai, elokuu 26, 2014 at 10:33

    Hyvä ja kattava arvostelu taas kerran :). Yleisesti ottaen kivalta näyttävä hotelli, mutta olen itse samaa koulukuntaa sen puoleen, että pidän enemmän moderneista kuin vanhoista hotelleista. Siitäkin syystä tuo Tampereen tuleva Torni voisi olla mielenkiintoinen kokemus sitten aikanaan.

    • Reply Kthetraveller tiistai, elokuu 26, 2014 at 10:57

      Juu, Tampereen Torni kiinnostaa. Olen katsellut niitä muutamia kuvia Sokos Hotellien sivuilta ja huomattavasti erilainen kuin muut.

    Leave a Reply