Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

elokuu 2014

Hei! Olen K, entinen koulukiusattu

Mm. netissä on jo jonkin aikaa ollut kampanja koulukiusaamista vastaan ja ajattelin ottaa itsekin kantaa tuohon. Olen nimittäin entinen koulukiusattu ja vaikka koenkin selvinneeni kiusaamisesta hyvin, nyt somessa leviävä Suomen Lukiolaisten Liiton Youtube-video sai ensimmäisen kerran kyyneleet silmiini.

Olin jo ala-asteella oiva kohde kiusaajilleni. Olin pienikokoinen, pullonpohjasilmälasein ja hammasraudoin varustettu hiljainen tyttö, joka valittiin viimeisenä joukkueisiin ja ryhmiin, ihminen jonka puhumiselle ei annettu mitään painoarvoa. Muistan ikuisesti sen, kuinka selän takanani naurettiin, vaatteitani haukuttiin ja oikeastaan kaikkea mitä tein tai olin tekemättä. Erään kerran purin tuntojani äidinkielen vihkoon, kerroin miltä tuntui olla kiusattu ja toivoin, että opettaja keräisi tuttuun tapaan vihkot luettavakseen. Joka kerta ennen vihkojen keräämistä muutama oppilas sai kuitenkin lukea aineensa koko luokalle, ja valitettavasti minun vuoroni olikin juuri tuolla kertaa. Siinä minä seisoin kiusaajieni edessä ja takeltelin aineeni lukemisen kanssa. En pystynyt lukemaan ainetta loppuun, vaan muutin tarinaa lennosta suotuisammaksi ja kerroin kaiken olevan vain painajaista. Kiusaajani kuitenkin tunnistivat itsensä tarinasta ja lukivat tunnin päätteeksi vihkoni läpi, jonka takia takia sain toisella tunnilla yhdeltä kiusaajaltani kirjelappusen. Siinä hän kertoi, ettei kaikkien tarvitse olla kavereita keskenään, mutta enhän minä sitä itse olettanutkaan. Minulle kun olisi riittänyt se, että minut olisi jätetty rauhaan ja kohdeltu normaalina ihmisenä. En kuitenkaan pystynyt sanomaan tuota kiusaajalleni, joten vaikenin hiljaa.

Ala-aste meni siten, että pari kertaa minut viskattiin yllättäen rappusiin ja oli vain onni onnettomuudessa, että sain kaiteesta kiinni ennen kaatumistani kivirappusiin. Tavaroitani vietiin, pari kertaa uhkailtiin koulumatkalla ja yhden kerran kiusaajat pyysivät ulos leikkimään. Tuo leikkihetki oli kuitenkin elämäni kauheimpia, sillä se oli oikeastaan ”me ollaan me ja sä olet vaan sä”-leikkiä, joka oli tuotu pihalleni, oman suoja-alueeni sisään. Päivittäin mietin mikä minussa oli vikana, sillä koulussa ja kotipihassa minulla oli kuitenkin muutamia ystäviä, jotka eivät kohdelleet minua kaltoin.

Yläasteella tavaroiden vienti, selän takana puhuminen ja nauraminen sekä porukasta jättäminen jatkui edelleen. Mukaan tuli uusiakin oppilaita, enkä toden totta vieläkään ymmärrä mitä minä heillekään olin tehnyt. Eräänä päivänä minulta sitten paloikin pinna eräälle tavaroitani vieneelle pojalle, työnsin hänet nopeasti seinää vasten ja huusin kurkku suorana, ettei tavaroitani saanut viedä eikä minua saanut kiusata. Muistan ikuisesti tuon säikähtäneen pojan ilmeen ja sen, että välitunnilla toinen kiusaajani tuli kysymään miksi olin tehnyt pojalle sillä tavalla kuin olin tehnyt. Olin kuitenkin edelleen tuohtunut, joten huusin myös kysyjälle ettei minua saanut kiusata enää. Ehkä sain hullun leiman otsaani tuona päivänä, sillä tavaroitani ei enää viety eikä minuun enää koskettu, mutta melko yksin minä sain olla. Onneksi luokallamme oli kaksi ihmistä, jotka kohtelivat minua asiallisesti ja joiden kanssa pystyin olemaan normaalisti.

Lukion jatkoin samassa opinahjossa kuin yläasteen, ja melko samat kiusaajat/hyljeksijät jatkoivat myös koulussani. Minun onnekseni luokalle tuli uusia ihmisiä ja aloin saada kavereita. Vaikka minulle osoitettiin edelleen kiusaajieni toimesta paikkani alimmassa kastissa, olin silti onnellinen uusista ystävistäni, vaikka kiusaajien tapa kohdella minua satuttikin. Pahinta kaikessa oli se, että vaikka pyrinkin olemaan kiusaajilleni näkymätön ja ärsyttämättä olemuksellani ketään, saivat he jostain aina jonkun syyn kohdella minua asiattomasti. Tai ei sitä syytä edes tarvittu, sillä esimerkiksi yhden kerran hiljaisessa huoneessa eräs yksi tyttö päätti vain sanoa suureen ääneen minun olevan paska. Jopa eräs minua hyljeksinyt ihminen kysyi minua haukkuneelta ihmeissään että ”noh, miksi sä sanoit noin?” Tuosta hetkestä on jo 25 vuotta, mutta se on syöpynyt muistiini elävänä: Yllättävä, täysin asiaton kommentti, jonka jopa minua hyljeksinyt ihminen tuomitsi siinä tilanteessa.

Minun pelastukseni olivat muutamat ihmiset ja ystävät pihapiirissä, joiden kanssa sain olla oma itseni. Selvisin kiusaamisesta, mutta arvet pysyvät aina ja niiden kanssa on vain elettävä. Kiusatuksi tuleminen opetti minut vahvaksi ja puolustamaan itseäni tiukkaan sävyyn, minun ylitse ei kävellä vaan pidän itsestäni ja heikommista huolta. Siksi näenkin punaista aina tilanteissa, jossa joku joutuu kiusaamisen kohteeksi. Minä puutun noihin kiusaamistilanteisiin ja pyydän, että muutkin tekevät niin, sillä kiusaamista ei pidä hyväksyä missään tilanteessa eikä siitä pidä vaieta. Minä selvisin voittajana, mutta moni koulukiusattu ei.

Ohessa vielä upea Suomen Lukiolaisten Liiton kampanjavideo koulukiusaamisesta. Me kiusatutkin olemme ihan oikeita tuntevia ihmisiä.

https://www.youtube.com/watch?list=UUhbnxCwR_LZr1-CvBjfangw&v=tawgDp8yFKw

Rakkaudella,

K, entinen koulukiusattu, tyhmä, ruma, luuseri ja paska (<- silläkin nimellä minua kutsuttiin)

 

Solo Sokos Hotel Tammer: vanhoja aikoja tamperelaisittain

(Ilmaisyöpyminen Sokos Hotels-lahjakortilla)

”Äiti, onko tämä vähän vanha hotelli?” kyselivät melko paljon erilaisissa hotelleissa asuneet lapsemme silmät pyöreinä kun astuimme historiallisen hotellin ovesta sisään. Suomen kolmanneksi vanhin, vielä toiminnassa oleva hotelli rakennettiin teknillisen seuran aloitteesta vuonna 1929 ja siitä tehtiin oman aikansa loistohotelli, mikä näkyikin kun katseli ympärilleen. Solo Sokos Hotel Tammer oli täynnä jänniä ja hienojakin yksityiskohtia, mikä sai meidät kaikki pohtimaan niiden historiaa.

Lapsille sisääntuloaulassa sijaineet naulakkokaapit saivat pohtimaan sitä, josko ne olivatkin salahissejä jonnekin salakäytävään. Mitenkäs aulassa sijainnut historiallisen näköinen lamppu sitten, oliko se tarkoitettukin valaisemaan lähialueita siinä toivossa että kaikki varkaat löydettäisiin ennen kuin he yrittäisivät loistohotelliin sisään? Hauskoja pohdintoja tosiaan, mutta itse seisoin vastaanottotiskin luona hieman hämilläni kun olin kirjautumassa sisään.

Olimme saapuneet hieman aiemmin autolla hotellille ja ruvenneet kaivelemaan laukkuja ulos autosta. Vaivainen vuorokauden yöpyminen ja nyssäkkää oli silti enemmän kuin tarpeen. Jostain nurkan takaa luoksemme ilmestyi järjestysmies, joka tarjoutui kantamaan laukkumme hotelliin. Avuliaan rempseältä mieheltä ei puhetta puuttunut, eikä kyllä siltäkään vastaanotossa olleelta naiselta, joka otti meidät huomaansa sisäänkirjautumisen ajaksi. Kaikesta huokui kirjaimellisesti se että olimme Tampereella, Mansessa nääs. Pääkaupunkiseutulaiselle tytölle tämä oli aivan eri maailmansa, ja olo tuntui siltä kuin olisin vähintäänkin matkannut naapurimaahan.

87 huoneen hotelli oli tosiaan oma maailmansa ja hotellin tyylin pystyi oikeastaan sisäistämään vasta paikan päällä. Oli yllätys, että osa hotellin alkuajoille hankituista huonekaluista ja astioista oli edelleen käytössä. Ehkä näissäkin kuvissa vilahtaa joitakin niistä.

Esitimme huonetta varatessamme miehen kanssa kolme erikoistoivetta, vaikka tiesimmekin ettei kaikkia voitaisi välttämättä toteuttaa. Yllätys oli positiivinen kun kaikki toiveemme olikin huomioitu. Saimme huoneen ylimmästä kerroksesta näköaloin ja löytyipä kylpyhuoneesta myös toivomamme kylpyamme.

Huoneemme oli Solo Queen lisävuodemahdollisuudella, ja hieman pienoiseltahan huone aluksi vaikutti kun astuimme ovesta sisään. Ylimmässä kerroksessa olleen huoneen ikkunat olivat pienempiä kuin alemmassa kerroksissa olleiden huoneiden, muttei se meitä liiemmälti haitannut.

Huone oli siisti, joskin useampi pitkä ja tumma hius löytyi pedatulta sängyltä. Hieman rutussa ollut jalkopäädyn peite häiritsi minua myös hieman, sillä arvokkaan hotellin huone menetti arvokkuuttaan samantien. Ne on ne pienet asiat, joihin kiinnitän huomiota ja joiden kautta virittäydyn tunnelmaan. Onneksi näkymä ikkunasta piti huolen siitä, että pikkuiset häiriötekijät unohtuivat pian.

Plussana huoneen ikkunan sai auki. Me katselimme ulos, nuuhkuttelimme ilmaa, kuuntelimme läheisen suihkulähteen ääniä ja istuimme tovin jos toisenkin ikkunalaudalla. Pientä kilpailuahan ikkunalautavuoroista käytiin, mutta onneksi sopu syntyi sillä kylpyhuoneen ammevuorot kiinnostivat samalla lailla.

Huoneen kylpyhuone oli vanhan rakennuksen takia pieni ja jotkin ratkaisut olivat hieman erikoisia kylpyhuoneen pienuuden takia. Tassuammeessa lapset nauttivat vuorotellen lämpöisestä vedestä, ja napsuttelivat siinä samassa karamelleja suuhunsa kylpyammeen päällä olleelta tasolta.

Ilta oli kaikkinensa onnistunut. Me aikuiset nautimme siitä, että kaikki viihtyivät kotoisassa huoneessa eikä kenelläkään ollut tarvetta lähteä minnekään. Piipahdin hakemassa alakerrasta Vihtorin kirjastostosta lainaksi Kimble-pelin (mahtava valikoima!), pelasimme ja iloitsimme. Tiukka kamppailu pelissä vei kuitenkin meiltä kaikilta mehut ja uni alkoi painaa jokaista. Uni maittoikin makeasti ja heräsimme uuteen aamuun levänneinä.

Meidän perheessä aamupalalla on ollut aina suuri rooli hotellissa. Nautimme aamupaloista pitkän kaavan mukaan mielellään rauhallisessa ympäristössä ja lapset saavat arjesta poiketen nauttia myös jotain herkkuja aamupalalla. Ruoan esillepano on minulle tärkeää, kuten myös se miten henkilökunta palvelee asiakkaita. Siksi astuin innolla Ravintola Tammerin arvokkaseen ympäristöön, jossa aamupala tarjoiltiin rauhallisissa tunnelmissa. Aamupalabuffet oli Solo Sokos-hotelleille tuttuun tapaan hieman kauniimmin rakennettu ja esillepanoon oli kiinnitetty huomiota. Erillistä lasten pöytää ei hotellilla ollut ja muutoinkin ns. tyypilliset muffinit tai muut lasten suihin uppoavat ”jälkiruokaherkut” loistivat poissaolollaan. Onneksi tarjoilija huomasi ongelmamme lasten haikaillessa lastenmurojen perään ja kaivoi niitä kaapista lapsille. Siitä seurasi tyytyväisiä naamoja ja onnellinen äiti.

Paikallista leipää, huippua.

Solo Sokos Hotel Tammer on omanlaisensa hotelli, jotain ihan muuta kuin yleisimmät hotellit. Vanhan ajan sisustus on läsnä joka puolella toisin kuin esimerkiksi Solo Sokos Hotel Tornissa.

Mitä sitten itse pidin hotellista? Hotelli oli persoonallinen, asiakaspalvelu ystävällistä ja rempseää, tosin olisin ehkä odottanut hieman arvokkaampaa olemusta hotellia ajatellen. Hotelli oli siisti, joskin hotellikäytävien nurkissa kokolattiamatto oli kerännyt kiitettävästi pölyä. Tilat ja huoneet oli sisustettu siten kuin kuvista näkyy, joten jokainen muodostakoon oman mielipiteen asiasta. Huone oli muutoin hyvä, mutta hieman pimeä pienempien ikkunoiden takia. Kylpyhuone  puolestaan oli liian pieni, joten montaa yötä en hotellissa nukkuisi vaikka hotellin sijainti olikin mielestäni hyvä.

Lapset pitivät hotellista ja sohvalle rakennetusta pehmeästä lisävuoteesta, mies yhtyi mielipiteeseeni kylpyhuoneesta ja kaipaili parkkipaikkoja hotellin edestä. Ymmärrettävistä syistä niitä ei ole paljoakaan tarjolla, mutta onneksi yhteistyöparkki sillan toisella puolella on oikein näppärä.

Aamupalaravintola oli miellyttävä paikka ja aamupala kattava meitä aikuisia ajetellen, mutta lasten ”juttuja” siellä ei ollut. Lapsille jaettiin vastaanotosta pikkuiset tervetulolahjat ja Vihtorin kirjastosta löytyi kattava määrä lautapelejä pelattavaksi, joten ei lapsia kuitenkaan ole hotellissa unohdettu. Särkänniemen rannekkeet olisi muuten saanut halvemmalla hotellilta, mutta me olimme harmiksemme ostaneet ne jo ennakkoon. Yleisesti ottaen hotelli oli omalla tavallaan viehättävä, mutta ehkä suunnattu hieman vanhemmalle asiakaskunnalle (?). Itse suosin hieman nykyaikaisempaa ja modernia tyyliä, joten odotankin mielenkiinnolla sitä millainen uudesta Solo Sokos Hotel Torni Tampereesta on tulossa.

Solo Sokos Hotel Tammerin sivuille pääset suoraan tästä.

Solo Sokos Hotel Tammer-yöpyminen tapahtui Rantapallon bloggaajakortilla saatavan edun turvin. Sokos Hotels tarjosi ilmaisen yöpyminen kahdelle hengelle standard-huoneessa, me maksoimme lastemme yöpymiset ja muut postauksessa mainitut asiat itse.

Niin juu, ja lähiaikana käydyn keskustelun myötä ilmoitan ettei huoneessa ollut odottamassa kuohuviiniä taikka mitään muutakaan ekstraa. Ihan itse matkani varasin netistä ottamatta yhteyttä hotelliin enkä yöpynyt hotellissa kenenkään kutsusta. Eikä se kylpyhuone olisi muuttunut silmissäni ja arvostelussani yhtään isommaksi kuohuviinipullollisen jälkeenkään. Tähän perään laittaisin vielä silmäniskuhymiön, mutten oikein suosi hymiöitä blogikirjoituksissa.

 

Le Weekend

Niin se vaan meni viikonloppu hujahtaen ja nyt ollaan palattu takaisin arkeen entistä ryytyneempänä. Kyllä minä pikkuisen kritisoin noita Viking Gracen aikatauluja koska pääkaupunkiseutulaisena luiden rahtaaminen takaisin kotio vie melko kauan. Pikkuisen enemmän pisteitä aikatulusta heruukin Turun linjalla kilpailevalle TallinkSiljalle, sillä laiva liikkuu tuntia aikaisemmin ja siitä on etua silloin kun ei satu asumaan ”kulmilla”. Itse olimme eilen vasta 22.30 maissa kotona ja koska me aikuiset emme saaneet heti unen päästä kiinni, oli tuloksena alle kuuden tunnin yöunet. Olisihan sitä tietysti voinut ottaa perjantai-lähdönkin mutta ne olivat kalliimpia ja mehän olemme tarkan euron ihmisiä miehen kanssa.

Risteily Viking Gracella ei nyt ekana iltana mennyt ihan niinkuin Strömsössä, sillä meillä oli ongelmia hytin kanssa. Yksi valokatkaisija oli rikki, joten päätimme ihan varmuudelta vaihtaa hyttiä lasten takia. Saimme vaihdatettua hytin, mutta päätimme käydä tax freessä ostoksilla ennen hyttimuuttoa. Kun sitten menimme hakemaan tavaroita vanhasta hytistä huomasimme että meiltä oli katkaistu pääsy vanhaan hyttiin. Eikun infoon pyytämään oven avausta ja nopeasti se onnistuikin. Uudessa hytissä puolestaan suihkun viemäri alkoi pulputtaa epäilyttävästi kun lapsilla oli nukkumaanmenoaika. Pulputuksen olisi ehkä vielä kestänyt jotenkin, mutta kun mukana levisi muikea viemärin haju oli meikäläisen pakko talsia infoon sillä pidän enemmän henkilökohtaisesta face to face-keskusteluista. Ongelmanratkaisu toimi taas nopeasti, siivooja tuli tarkistamaan tilanteen ja rupesi putsaamaan hajulukkoa. Tulos oli se että koko hytti haisi melko järkylle joten meidän oli pakko lähteä tuulettumaan muualle ja antaa hajun laskeutua. Lapset olivat poikki kun nukkumaanmenoaika oli tullut ja mennyt jo mukavasti joten hiemanhan siinä alkoi olla ihmettelevät fiilikset meillä kaikilla.

Niin että muille Viking Grace -matkustajille tiedoksi, on kuulemma normaalia että illalla viemärit pulputtaa aluksen perähyteissä samassa linjassa missä Spa on sillä porealtaat tyhjennetään yöksi. Pulputus kyllä loppuu, eikä siitä ole haittaa niin pitkään kun mukana ei tule messeviä hajuja.

Toinen päivä menikin jo paremmin, hytin hajuhaitat oli historiaa ja me nautimme aamiaisen sijasta suoraan lounaan seisovassa pöydässä. En ole buffettien ystävä ihmispaljouksien takia mutta tällä kertaa oli hyvin rauhallista. Ikkunapöydästä maisemat olivat myös hyvin messevät ja olimme sijoitettuna juuri oikealle puolelle, sillä kaikki ohikulkevat laivat näkyivät hyvin lapsille. Kiinnitin huomiota siihen että meidät lapsiperheet oli sijoitettu samalle alueelle/puolelle ikkunapöytiin ilman eri veloitusta, joten siitä iso kiitos Viking Linelle. Jokainen lapsiperheen vanhempi tietää, miten nopeasti lapset syövät ja kuinka pian se ”voidaanko jo mennä?” kysymys kajahtaa ilmoille. Siksi onkin hyvä, että lapsilla on jotain mielenkiintoista kun pöytä on ikkunan ääressä puolella josta näkee vastaantulevat laivat.

Hyttisekoilusta huolimatta viikonloppu oli oikein mukava ja nautin suunnattomasti merimaisemista, joskin pienoisia ongelmia noitten tukkahaiveninteni kanssa oli….

Mikäs tässä pötköttäessa…

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Oliko joku risteilemässä samana viikonloppuna?

 

 

Ihana viikonloppu

Kyllä voi ihminen olla iloinen pienistä asioista. Tämä viikonloppu on ollut täynnä nautinnollisia hetkiä ja lisää pukkaa varmasti. Juhlistimme ennalta sovitusti eilen uutta sänkyämme samppanjalla ja herkuilla, mutta täytyypi myöntää että Bollinger oli meikäläiselle Kola-Ollin sanoja lainaten ”liian hapokasta”. Hyvin hitaasti juomaa tuli lipiteltyä ja keskityinkin enemmän marjojen, hedelmien ja juustojen napsimiseen.

Juu ja jos jollain on Peugeot-cooleri niin Bollinger-pullo mahtuu siihen sitten vain puoliksi. Nyt tiedän.

Tämä aamu menikin nauttiessa kahdenkeskisestä ajasta kuopuksen kanssa. Tavoistani poiketen heräsin jo yhdeksän maissa joten pääsin olemaan kuopuksen kanssa ihan kahdestaan. Söimme aamupalaa, keskustelimme elämästä ja siitä mitä tapahtuisikaan jos ajassa matkustaisi taaksepäin. Nautin suunnattomasti tuosta keskustelusta koska sain ujutettua, hyi minua, omaa pohdintaani elämästä lapselle. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että kaikki mitä me teemme milloinkin vaikuttaa siihen millaisia meistä tulee. Tuskinpa tuo ajatusmaailmani oli pahasta istuttaa lapseen, mutta oli hienoa huomata kuinka pienessä päässä raksutti ja paljon. Aamu jatkui kuopuksen kanssa pelleillessä ja nauttiessa muutenkin.

Jos oli miellyttävää kotona niin miellyttävää oli myös hemmottelevassa kasvohoidossa. Jotenkin hyvin alkanut aamu jatkui olotilassa myös kauneushoitolassa, sillä erittäin levänneenä vajosin myös levolliseen olotilaan hoidon aikana. Yleensä olen ollut valmiiksi kireä ja yrittänyt puolet ajasta lepuutella oloani joten tällä kertaa oli taivaissa. Kyllä vain hemmottelu on se minun juttuni, sitä vaan ei voi koskaan olla liikaa.

Kotona mies oli tilaillut poissaollessani lentoliput ensi kevään vuonoristeilylle, ja meidän tuurilla saimme kuin saimmekin lennot Köpikseen 35 eurolla (+ laukut ja paikkavalinta). Näillä näkymin ensimmäistä kertaa tulee testattua Norwegianin lentoyhtiökin tuolloin, ellemme innostu tekemään jonkun pikkupyrähdyksen sitä ennen. 35 euroa on minun mielestäni nimittäin niin naurettavan halpa hinta lentolipuista että tuolla hinnalla tekisi mieli olla koko ajan menossa jonnekin.

Nyt sitten istua möllötän kotona, lakkailen kynsiä ja pohdin pikkuisen mitä pakata iltaa varten. Mitäs sitä kotona istumaan kun Viking Grace on kohteena taas tällä kertaa koko perheen kanssa. Takuuvarmaa nautintoa siis tiedossa, sillä kyllä vain Viking Grace on lempilaivani näistä uudemmista paateista.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Budjettihotelli Hotel De La Poste (La Tzoumazin hiihtokeskus)

Päädyitpä tänne La Tzoumazin hiihtokeskusalueella olevalle hotellille sitten autolla tai melkein viereen tulevalla köysiratahissillä, on matka hotellille pilvien yläpuolelle 1.535 metrin korkeuteen varmasti ikimuistoinen. Itse saavuimme hotellille myöhään illalla ja lähdimme heti aamupalan jälkeen seuraavana aamuna jatkamaan matkaamme, joten arvioni hotellista perustuu vain tuolle aikavälille enkä pysty antamaan kokonaisvaltaista kuvaa hotellista taikka lähiympäristöstä. Koska kyseessä on kuitenkin hiihtokeskuksessa sijaitseva hotelli, löytyy alueelta varmasti palveluja.

Pienen budjetin pieni hotelli jakaa mielipiteitä. Kahden tähden hotelli on juuri sitä mitä on, mutta toimii yöpymispaikkana aivan hyvin. Alakerrassa on pieni vastaanotto, oleskelutila ja ravintola joka ainakin illalla sinne saapuessamme oli täynnä iloisia asiakkaita. Parkkipaikkoja löytyi ainakin meille heti talon vierestä, mutten ole varma miten paljon parkkipaikkoja asiakkaille löytyy sesonkiaikana.

 Hotelli oli vanha ja se näkyi sisustuksessa mutta paikat olivat siistit. Oma kolmen hengen huoneemme sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja ainakin kerroskartan mukaan se oli samalla isoin huone. Portaikko oli hyvin kapea eikä hissiä ollut, joten isot matkalaukut kannattaa suosiolla jättää autoon tai pyytää huonetta alakerroksista.

Kolmen hengen huoneeseemme ei paljoa enempää mahtunut kuin kolme sänkyä, pienoinen pöytä ja seinällä ollut televisio. Siivous oli hoidettu hyvin, vuoteet olivat ihan hyvät ja yöpöydältä löytyi ilmaiset vesipullot. Ilmastointia huoneessa ei ollut, mutta ikkunan sai täysin auki. Ilmainen Wifi toimi hyvin alakerroksessa ja melko hyvin vielä huoneessamme vaikkei mitään takuita sen toimimiselle huoneessa ollut.

Melko pieni ja elämää nähnyt kylpyhuone oli siisti. Muutamat korjausratkaisut hieman arveluttivat, mutta annettakoon se anteeksi silloin kun kyse on budjettihotellista. Kylpyhuoneen ilmastointi toimi erinomaisesti, mikä oli ihan hyvä asia koska huone oli pieni ja siellä majoittautui kolme ihmistä. Osassa hotellin huoneista oli parveke, joskin minulle jäi hieman epäselväksi oliko se yhteinen naapurihuoneen kanssa. Näkymät omasta huoneestamme ilmenevät alta.

Hotellin aamupala oli melko kattava, vaikka vihannekset puuttuivatkin. Tee ja kahvi tuotiin pöytään, tarjolla oli tuoreita leipiä, croisantteja, leikkeleitä, erilaisia juustoja, makeita tuotteita, aprikooseja ja muutamaa eri mehua. Asiakkailla oli myös mahdollisuus paistaa itse kananmunansa niin halutessaan.

Sveitsin hintatason huomioiden hinta tälle hotellille oli melko ok. Kolmen hengen huone aamupaloineen kustansi n. 95 euroa/vrk ja kahden hengen huone olisi lähtenyt alle 60 eurolla. Jos ei anna hotellin iän ja sisustuksen häiritä sekä sijainti tuntuu hyvälle, voi tämän hotellin pistää harkintaan. Palvelu oli asiallista, joskaan emme kerenneet keskustella kovinkaan paljoa henkilökunnan kanssa. Henkilökunta puhui englantia ihan tyydyttävästi ja puheesta sai selvää. Pisteitä annan ehdottomasti hotellin siisteydestä, sillä iästään ja kuluneisuudesta huolimatta epäsiisteyttä ei löytynyt vessapöntön kannen kiinnikenarua lukuunottamatta.