Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

kesäkuu 2014

Kerroinko minä jo että inhoan siivoamista?!

Korjaan tuota otsikkoa. Minä halveksun siivoamista koska inhoan sitä niin paljon. Nautin siististä kodista ja siivoamisen lopputuloksesta, mutta se ettei tämä koti siivoudu itsestään ei oikein ilahduta.

Miksikö minä nyt tässä valitan? Miten voi olla totta että minä katsoin koko päivän ajoittain kalenteria, näin että oli tiistai mutten ymmärtänyt sitä. En ymmärtänyt sitä edes siinä vaiheessa kun sanoin miehelleni että tämän päivän minä lepään ja huomenna sitten siivotaan. Mies ihmetteli tämän naisen ajatuksenjuoksua ja halusi vielä tarkistaa milloin tätini tulee meille yökylään. Keskiviikkonahan hän.

Missäs välissä me sitten siivoamme?

Tänään. Että näin.

Toimii, silloinkin kun jäljellä on enää yksi siivoushanska. Huomasin puutteen ihan äsken ja siksi oli pakko tulla puhisemaan tänne.

Onko lukijoissa joku joka rakastaa siivoamista?  Vinkkejä mielenkohotukseen seuraavaa siivoussessiota varten otetaan kiitollisena vastaan.

 

 

Se meidän perheen juhannus ja kauhun hetki

Niinkuin aiemmin mainitsinkin, meidän perheessä ja lähipiirissä on hyvin tärkeää se että saamme viettää tietyllä porukalla yhteisiä hetkiä. Meiltä ei naurua ja halauksia puutu, koko juhannus on täynnä hyvää ruokaa, lepoa ja nautintoa. Tämä juhannus meni hieman toisenlaisissa merkeissä koska äitini oli töissä päivät, joten kaikkein suurin juhannustunnelma tulikin loppujen lopuksi sunnuntaina kun äitini tuli töistä mökille ja aloitti muutaman päivän vapaat. Alla hieman tunnelmia meidän juhannuksesta.

Meille luonnon omat kukat ovat olleet tärkeä lisä juhannuksen juhlintaan, niin myös tänäkin vuonna.

Puusaunan pehmoisiat löylyt, saunavihta ja yksi kylmä juoma toi taas hymyn naamalle.

Me nautimme hyvästä ruoasta ja söimme paljon herkkuja.

 Kasvisruokavaliota suosivana puolitin tietty pihvini.

Sytytimme takkaan tulen ja paistoimme makkaraa vaikkei ollut edes nälkä.

Nautin äidin kanssa traditioksi muodostuneen kahdenkeskisen limpparihetken.

Möllötin laiturilla ja ihailin mahtavia maisemia.

Ja surin niiden minun ultimaattisen mukavien pöksyjen polttamista juhannuskokossa.

Jottei nyt ihan hauskoja hetkiä ainoastaan olisi vietetty, koettinpahan meidän perheessä kauhun hetkiäkin.

Esikoinen nimittäin katosi mystisesti keskellä kirkasta päivää emmekä löytäneet häntä mistään kun huutelimme välipalalle. Tarkistimme mökin läpi, valjastimme muut lapset käymään läpi kaikki mahdolliset piilopaikat ja laajensimme etsintäalueen myös ulos. Mies tarkisti pelastusliivit, kaikki oli tallella ja kun mitään vastausta huuteluihin ei tullut, alkoi suuri paniikki kalvaa mieltä. Meidän mökkitontti ei ole todellakaan mikään lapsiperheen unelma, sillä tontti on hyvin kivikkoinen kaikkialta, ranta mukaanlukien. Kivinen rantaviivakin päätyy äkkisyvään järveen joten lapsilla kyseisille kiville ei ole ollut mitään asiaa.

Lapset ovat järkeviä, he eivät ole koskaan edes harkinneetkaan rantakiville menoa ja laiturillekin he ovat ottaneet aina pelastusliivit päälleen. Esikoinen ei ole harrastanut katoamistemppuja, joten kaikkinensa kyseessä oli aikamoinen mysteeri. Lapset oli paniikissa, me aikuiset karjuimme ympäri tonttia ja itku siinä tuli jo minun äidillekin.

Kait tuo esikoisemme ymmärsi huuteluistamme että oli parasta tulla vihdoin piilosta esille ja ilmestyi mökin yläkerran säilytystilasta näkösälle. Mies ja minä saimme kyllä samantien bad parent-leiman otsaamme, sillä huusimme muutaman valitun sanan lapsellemme. Huuto siksi, että olimme aivan suunniltamme järkytyksestä sillä olimme jo rakentaneet mielikuvan kivikkoon kompuroineesta lapsesta joka makasi jossain järvenpohjassa. Pyysimme toki lapselta anteeksi huutoa ja keskustelimme rakentavasti asiasta siinä tilanteessa, mutta oma äitini kävi ylikierroksilla vielä hieman myöhemmin ja itkeä tirautti uudelleen. Eiköhän esikoinen ymmärtänyt ettei moista temppua passaa enää toiste tehdä, hän kun oli vain mököttänyt kuopuksen kanssa käydystä riidasta josta kuopus puolestaan ei ollut ”ymmärtänyt” mainita meille mitään.

Loppu hyvin, mutta oman jälkensä se meidän tavallisuudesta poikkeavaan juhannukseen jätti.

 

 

Still alive

Heips!

Juhannus tuli ja meni, hiukkasen erilainenhan se tänä vuonna oli kun äiti oli aamuvuoroissa perjantaista sunnuntaihin eikä voinut siten osallistua täysipainoisesti juhannuksesta nauttimiseen. Meille yhdessäolo on todella tärkeää joten iso pala puuttui äidin ollessa töissä päivisin. Meidän perheen juhannuksesta ja eräästä kauhun hetkestä kuitenkin lisää hieman myöhemmin, sillä me tulimme juuri kotiin ja tässä on ruvettava pyykkäämään sekä väsäämään ruokaa. Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Minä en vain kyllästy koskaan näihin maisemiin.

Hyvää juhannusta!

Ajastettu postaus koska olen pelkän kännyn varassa.

Tämä nainen on toivottavasti päässyt mökille ja nauttii juhannuksesta rakkaiden ihmisten kanssa. Toivottelen kaikille oikein mieluisaa keskikesän juhlaa ja toivottavasti pystyttte nauttimaan kökkökeleistä huolimatta.

Tämä juhannus on myös luopumisen aikaa, sillä minä joudun luopumaan sopimuksen mukaisesti jostain minulle rakkaasta asiasta. Mies ei ole vielä korvaavaa rakasta asiaa minulle löytänyt, mutta itsessänikin on vika. Ultimaattisen mukavia pöksyjä ei ole tullut vielä vastaan mutta etsintä jatkuu. Mistä on kyse, selviää postauksestani https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2014/03/06/ilkean-vaimon-pikkuvoitto/

Juhannuksen etenimistäni voitte varmimmin seurata Instagramissa nimellä @passionatecruiser

Nauttikaahan, missä ikinä olettekin.

Love, K

 

 

Ikimuistoinen merimatka kuunari s/v Lindenillä

Leppoisa tuulenvire, laineen liplatus, aaltojen kohina ja merenpinnasta kimmeltelevä aurinko. Siinä osa niistä syistä, minkä takia tämä nainen on menettänyt sydämensä maailman merille ja laivoille. Eipä siten Visit Helsinki loves Rantapallo-kutsu olisi voinut parempaan osoitteeseen tulla, sillä tapahtuma sisälsi 1,5 tunnin risteilyn Helsingin lähivesillä kolmimastokuunari s/v Lindenillä. Minulle merimatka purjelaivalla oli ensimmäinen laatuaan ja täytyy myöntää että ihastuin risteilyyn täysin!

1920-1950-luvulla seilanneen kolmimastokuunari Lindenin rungon puolimallista rakennettu, 1992 valmistunut uusi s/v Linden on kerrassaan herttainen alus. 49 metriä pitkä kuunari pitää sisällään myös hyttitiloja sekä saunan jos mielii tekemään pidemmän risteilyn. 1,5 tunnin risteilyllä sai pienen tuntuman siihen millaista matkantekoa kuunarilla oli, mutta harmikseni kuvaaminen ja syöminen (ah niin hyvät eväkset!) vei liikaa aikaa eikä itse merestä, maisemista ja leppoisasta olemisesta nauttimiseen jäänyt kovinkaan paljon aikaa.

Aluksella meille tarjottiin maittavaa ruokaa ja palvelu oli hyvin ystävällistä. Hyvä porukka samanhenkisiä ihmisiä loi lisää tunnelmaa seilatessamme aurinkoisilla vesillä.
Pian osa meistä iloisista matkailijoista löysikin paikkansa aluksen keulasta, jonne keräännyimme nauttimaan maisemista ja herkullisesta jälkiruoasta. Tunnelma oli ihanan vapautunut ja nautin täysin siemauksin kaikesta näkemästäni ja kokemastani. Tällaiselle laivatytölle risteilyn lyhyt kesto harmitti hieman, mutta onneksi matka jatkui vielä Lonnan saarelle mitäs muuta kuin vesiteitse.
Nam, mitä herkkua! Vain samppanja puuttui.
Matkalla Lonnaan vievälle alukselle ylitimme Rakkauden sillan. Kaikista lukoista kuvassa oleva kiinnitti huomioni ja harmittaa ettei omana vihkivuotenani moista tapaa ollut olemassa. Mikä sitä toisaalta estäisi laittamasta omaa lukkoaan tuonne, mutta jätettäköön se nuorille pareille. Onnea näin jälkikäteen M & O, suotuisia purjehduksia elämänne vesillä tästä eteenpäinkin.

Purjehduksista vielä sen verran, että nyt yksityishenkilötkin voivat nauttia antoisasta merimatkasta purjelaivalla. Kolmen tunnin lounasristeilyn lähtöhinta on 39 euroa henkilö, ja omasta puolestani voin sanoa etttä kokemuksena risteily on koko rahan väärti. Lisätietoja risteilyistä Fregatti Oy:n sivuilta Sailhelsinki.fi

Suosittelen!

Vielä kerran lämmin kiitos Fregatti Oy:lle ja Visit Helsingille jotka tarjosivat upean illan meille, mielipiteet kaikista tarjoiluista huolimatta ihan omia ja suoraan sydämestä luotuja.