Monthly Archives

huhtikuu 2014

Vuosi sitten…

Vuosi sitten vappuaattona astelin melko jännittynein olotiloin taksista ulos Southamptonin satamassa. Tiedossa oli viikon mittainen ylitys Atlantin yli New Yorkiin aivan uudella laivalla, joka oli luovutettu omistajalleen paria päivää aikaisemmin saksalaiselta telakalta. Se hetki kun köydet vapautettiin ja laiva alkoi pikkuhiljaa irrottautua laiturista syöpyi onnellisena muistona aivoihini lopullisesti, varsinkin kun laiturille oli kerääntynyt ihmisiä katsomaan suuren aluksen lähtöä. Ja kyllä vain lasillinen kuohuvaa maistui jotenkin paremmalta lähdön aikana siellä oman hytin parvekkeella nautittuna.

Laiturilla olleiden työntekijöiden eleistäkin näki, että uuden laivan laittamisessa maailmalle oli jotain erityistä. Laivamme lähti ensimmäistä ja samalla todennäköisesti myös viimeistä kertaa kyseisestä satamasta, sillä se risteilee vakituisesti New Yorkista Karibialle.

Laivatyttönä täytyy sanoa ettei hyttimme parveke olisi voinut kovin paljon paremmassa paikassa olla, sillä komentosillan tapahtumia oli kiva seurata lähdön aikana.

Uuden laivan lähtöä oli tullut seuraamaan joukko ihmisiä mikä loi oman tunnelmansa. Matkustajat ja katselijat vilkuttivat toisilleen kun laiva tööttäsi kolme kertaa lähdön hetkellä ja lipui hiljalleen katsojien ohi. En ollut kerennyt montakaan siemausta ottaa kuohuviinistäni vielä tuolloin, mutta olo oli ihmeen unenomainen. Jotenkin sitä ei vielä voinut käsittää että olin aloittamassa yhden haaveilemistani matkoista, Atlantin ylityksen.

Viikon ajalle mahtui paljon tekemistä ja kelitkin vaihtelivat melkoisesti.

Auringonpaisteisten päivien sijaan nautin ehkä eniten kuitenkin siitä päivästä kun kapteeni kiersi laivaamme keikuttaneen myrskyn hieman etelämpää. Ilmanala muuttui vihmovasta subtrooppisemmaksi, mikä sai ihmiset astumaan ulkokansille nauttimaan pilvisestä ilmasta.

Ja olipa New Yorkiin tullessa viimeisenä päivänä vielä kunnon sumua.

Keltaisen keittiön Martinan postauksia nämä kuvat eivät todellakaan voita, mutta Atlantin ylityskin on hyvin miellyttävä kokemus jos nauttii laivalla olosta. Eikä risteilyjen hinnatkaan päätä huimaa sillä halvimmat Atlantin ylitykset lähtevät veroineen alta 600 euron/hlö.

Omasta risteilystäni voi lukea seuraavista postauksista:

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/05/12/southampton-atlantin-ylitys-paiva-1/

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/05/14/atlantin-ylitys-paiva-2/

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/05/15/atlantin-ylitys-paiva-3/

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/05/18/atlantin-ylitys-paiva-4/

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/05/21/atlantin-ylitys-paiva-5/

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/05/23/atlantin-ylitys-paiva-6/

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/05/27/atlantin-ylitys-paiva-7-ja-saapuminen-new-yorkiin/

Huomioikaa että postaukset ovat melkein vuoden takaa jolloin vielä painiskelin tekstintuottamisen ja kuvien asettelujen kanssa.

Tämä vappu menee kotihommia tehdessä ja toivottavasti edes hiukkasen levätessä.

Oikein hyvää vappua!

 

 

Tallinna, jokaiselle jotakin

Original Sokos Hotel Virun tiloissa pidetty infotilaisuus oli mielenkiintoinen, sillä pääsin kuulemaan monista Tallinnan tulevista tapahtumista yhdellä kertaa. Aika untuvikkona minä tietoja tulevista tapahtumista otin vastaan, sillä edellisestä yöpymisestä Tallinnaan oli kulunut melkein 16 vuotta. Jotenkin vain yöpymismatkat ovat suuntautuneet aina kauemmille maille, mikä on loppujen lopuksi aivan väärin kaunista ja monimuotoista Tallinnaa kohtaan.

Tallinnan kaupungin matkailutoimiston Mall Oja kertoi Tallinnan eri kesätapahtumista, mm. monille suomalaisillekin varmaan tutuista keskiaikapäivistä joita vietetään heinäkuussa. Kaupungista löytyy takuuvarmasti jokaiselle jotakin ja muutamista kohteista satuinkin kiinnostumaan.

Trendikästä Tallinnaa hakeville suositeltiin Kalamajaa. Vehreää puutaloaluetta kahviloineen ja kiinnostavine ravintoloineen voisi kuulemma kutsua ”hipsteriolohuoneeksi”, josta löytyy myös mm. Virolaisen muotoilun talo, Nukkemuseo, Paterein vankila ja Lentosatama. Itse olen aiemmin piipahtanut vaikuttavassa Paterein vankilassa sekä Lentosatamassa, joita molempia voin suositella tutustumiskohteiksi.

Allaolevat kuvat Patarein vankilasta (kuvausvuosi 2009).

Klassisista paikoista pitäville suositeltiin Kadriorgia. Upean palatsin lisäksi sieltä löytyy erilaisia museoita, mm. Kumu ja Mikkelin museo. Myös kuuluisat laulujuhlat järjestetään Kadriorgin laulukentällä heinäkuussa.

Piritasta puolestaan löytyy televisiotornin lisäksi mm. Tallinnan suosituin uimaranta. Elokuussa Piritan luostarin raunioilla järjestetään Birgitta-festivaalit, joten erilaisia tapahtumia riittää Tallinnassa koko kesän ajaksi.

Äitinä minua kiinnosti kuitenkin eniten perheille suunnatut teemalomat. Keskiaika kutsuu pikku prinsessoja ja ritareita, satumaailma on täynnä salaisuuksia, ja kaksi seikkailupuistoa sekä lukuisat shoppailumahdollisuudet naapurikaupungeissa pitävät huolen siitä että tehtävää riittää kaikenikäisille.

Ehkäpä meidänkin perheen olisi aika suunnata tänä kesänä Tallinnaan, sillä onhan se jo aikakin tutustua eteläiseen naapurikaupunkiimme. Kulkeminen Tallinnan ja Helsingin välillä sujunee ongelmitta, sillä vuorokaudessa laivavuoroja on kuulemma yli 25.

Lisätietoja Tallinnan nähtävyyksistä löytyy Tallinnan matkailusivuilta täältä.

 

Tasokkaammin Tallinnaan Eckerö Linen Finlandian Loungessa

Matkat Solo Sokos Hotel Estorian avajaisiin ja takaisin eivät olisi voineet mukavammin tapahtua, sillä seilasimme meriteitse suomalaisen Eckerö Linen Finlandian kyydissä. Minulle Finlandia ei ihan uusi tuttavuus ollut, mutta oli hienoa että pääsimme tutustumaan laivaan tarkemmin Eckerö Linen myyntipäällikkö Johanna Uimosen johdolla. Näin laivatyttönä komentosiltavisiitti jäi tällä kertaa haaveeksi mutta ehkäpä jonain päivänä siihenkin tulee mahdollisuus.

Menomatka Tallinnaan tehtiin Loungessa. En ollut aikaisemmin käyttänyt kyseisen tilan palveluita koska tarvetta niille ei ollut tai olin pitänyt aiempaa hintaa liian korkeana, mutta menomatka Loungessa muutti käsitystäni suuresti. Silloin kun ravintoloissa istuminen tai buffetissa syöminen ei innosta vaan haluaa rauhaa, pientä syötävää ja ehkä juotavaakin, on Lounge mitä mukavin tapa matkustaa.

Kello 15.30 lähtö oli itseäni ajatellen oiva, sillä pystyin tekemään melko hyvän työpäivän vielä ennen lähtöä. Nälkäkään ei vielä tuossa vaiheessa ollut suuri, joten Loungessa tarjotut pikkupurtavat olivat juuri riittäviä lyhyelle merimatkalle. Kahvin ja teen lisäksi alkoholittomia juomia, viiniä ja olutta sai hanasta ilmaiseksi (kuohuviini ja muut juomat lisämaksusta), joten hinta alkoi tuntua varsin houkuttelevalle.

Eväkset ja juomat nautittuna rauhallisessa ympäristössä, keulanäköalat, ilmainen langaton nettiyhteys, latauspistokkeita sekä WC:t samassa tilassa, siitä on leppoisa merimatka tehty. Ennakkoon ostettuna hinta 18 euroa/hlö/suunta ja laivalta ostettuna 20 euroa/hlö/suunta.

Loungen lisätietoja Eckerön omilta sivuilta täältä.  Suosittelen!

 

 

Solo Sokos Hotel Estoria ja maailman mukavin sänky

Olin todella otettu kun pääsin Pienen Ideapuodin ja Sokos Hotellien kutsumana tarinahotelli Solo Sokos Hotel Estorian avajaisiin. Kutsu ei olisi voinut oikeampaan osoitteeseen tulla, sillä matkailijana haen hotellilta yleensä juuri niitä asioita, joita Estorian on tarkoitus tarjotakin. Tasokkaampaa huonetta, yksilöllistä palvelua sekä hyvää aamiaista, jossa aamukahvi tarjoillaan pöytään automaatilla jonottamisen sijaan. Tutustumismatka kävi melkein työstä, sillä aikataulu oli melkoisen kireä eikä aikaa palvelutason testaamiseen ollut. Sen mitä kuitenkin ehdin huomioida matkalla, herätti kiinnostukseni kyseistä hotellia kohtaan.

Hotellirakennus ei sinänsä ole uusi, sillä Solo Sokos Hotel Estoria on rakennettu entisen Original Sokos Hotel Virun lisäsiiven tilalle jossa sijaitsi aikaisemmin Virun Superior huoneita. Talo kunnostettiin, sisustettiin ja varusteltiin uudelleen, sekä käyttöön otettiin Sokos Hotellien Solo-konsepti. Estoriaan käydäänkin sisään Sokos Hotel Virun kautta, jonka aulassa sijaitsee Estorian oma vastaanottotiski.

Tilavan oloisen huoneen väritys oli pirteä ja raikas. Huoneen ehdoton katseenvangitsija oli kuitenkin muhkea sänky, joka suorastaan kutsui pötköttämään siihen saman tien. Sängystä lupailtiin paljon, joten palailen asiaan artikkelin loppupuolella.

Kiinnitin huoneessa huomioni myös lukuisiin tarkkaan harkittuihin yksityiskohtiin, jotka antoivat herttaisen lisänsä värikkyydestään huolimatta harmoniseen kokonaisuuteen.

Pehmoisat tossut!

Huoneestani löytyi vakiona Cupsolo-kahvinkeitin ja ilmainen Wifi-yhteys, ja virolaisuutta korostavan hotellin minibaarin tuotteet olivat pääsääntöisesti paikallisia tuotteita. Huoneen materiaaleista huokui tasokkuus, mikä ilahduttikin minua kovasti.

Tarinahotellin ideana on kertoa jokaiselle vieraalle tarinoita Virosta. Jokainen huone sisälsikin yhden virolaisen tarinan, joita oli ollut tuottamassa laskujeni mukaan 80 eri yhteistyökumppania, mukaan lukien huoneeni tarinan kertonut Viron Olympiakomitea.

Tiesitkö että maailman pisin painiottelu (11 tuntia 40 minuuttia) käytiin Tukholman Olympialaisissa vuonna 1912? Vastakkain olivat sisukkaat virolainen Martin Klein ja suomalainen Alfred Asikainen. Voittajaksi selvisi Martin Klein, mutta hän oli sen verran poikki ottelun jälkeen ettei ymmärrettävästi kyennyt ottelemaan enää finaalissa.

Pidin suunnattomasti erilaisista pienistä yksityiskohdista ympäri hotellia. Sinänsä pelkistetyn kylpyhuoneen katseenvangitsijana oli oiva teksti peilissä, jonka sanoma pitää mielestäni paikkansa: ”Life is like a mirror, we get the best results when we smile at it.”

Reilun kaupan tuotteita ja sinetöidyt pullot. Super.

Hotellin jokaisessa kerroksessa sijaitsi oma pieni lounge, joista jokaisesta löytyi huoneissa olleiden tarinoiden ensimmäiset sivut yhteen nidottuina. Loungeissa oli tarjolla erilaisten lukemisten lisäksi myös kahvia ja pientä purtavaa. Tarinoista kiinnostuneille tiedoksi että tarinoiden pohjalta on syksyllä ilmestymässä kirja.

Estorian aamiainen tarjoiltiin Viru-hotellin uudistetussa Merineitsi ravintolassa, josta Estorian asiakkaille oli erotettu kokonaan oma ravintolaosansa. Aamiainen oli laadukkaampi, ruokien esillepanoon oli kiinnitetty enemmän huomiota ja kahvi sekä tee tuotiin pöytään. Mehut jouduttiin kuitenkin hakemaan automaatilta, joten pienenä kehityshedotuksena esittäisin myös mehun tarjoilemista pöytään.

Niin ja se huoneen muhkea sänky, jonka patja on valmistettu NASAn asiantuntijoiden kehittelemästä, ihon pintaverenkiertoa lisäävästä patjamateriaalista…

Kolme erilaista tyynyä, joista valita se oikea. Värikkäät vuodevaatteet, jotka olivat saaneet värinsä Viron kansallisasuista. Sänkyyn oli ihana pujahtaa, sen samanaikainen pehmeys ja jämäkkyys tuntui mukavalta. Heräsin muutaman kerran yössä hieman ylilämpimän huoneen takia, joten tunnustelin iloissani vartalollani miellyttävää patjaa. Heräsinkin aamulla lyhyistä yöunista huolimatta virkeän oloisena, eikä muhkean tyynyn takia niskaakaan jomottanut.

Suosittelen hotellia liikematkaajien lisäksi myös niille, jotka hakevat hieman tasokkaampaa yöpymispaikkaa. Parasta olisi tietysti se, että hotelli olisi ihan omansa eikä Virun puolella tarvitsisi ollenkaan käydä, mutta ymmärrän toki ettei se ole mahdollista. Iltaelämää ja muita palveluja ajatellen Estorian sijainti on kuitenkin erinomainen. Kuten jo sanoin, palvelutasoa en kerennyt tällä kertaa kokeilla, mutta Solo-konsepti tuntuu olevan kuitenkin se ”minun juttuni” Sokos- hotelleista.

Solo Sokos Hotel Estorian sivuille pääset suoraan tästä.

 

 

Voi ihanuus!

Hei kaikille! Ihan lyhyt postaus tällä kertaa sillä oloni on lievästi sanottuna hiukkasen väsynyt. Blogimatka Tallinnaan Solo Sokos Hotel Estorian avajaisiin oli mahtava kokemus ja nautin suunnattomasti kaikesta matkalla koetusta. Tulenkin kertomaan reissusta myöhemmin, sillä tällä aivokapasiteetilla on mahdotonta saada kovin viisasta tekstiä aikaiseksi. Valokuvia saatte myös odottaa jonkin aikaa, mutta muutamia löytyy jo nyt Facebook-tililtäni sekä Instagramista nimellä passionatecruiser, rantapallofi ja svainio.

Jottei tämä postaus ihan kuvitta kuitenkaan jäisi, alla pari kuvaa avajaisjuhlallisuuksista.

Ah tätä juustopöytää!

Ja yllä lähikuva rantapallofi-instagramissa vilahtavasta, Sokokselta ostetusta Kaiio juhlalaukustani. Käyttämäni kultavöinen mekko löytyy aiemmasta postauksestani täältä.

Miltäs asuyhdistelmäni taikka kultakynsi/kultalaukku-idea vaikuttaa. Menikö ihan metsään?