Monthly Archives

helmikuu 2014

Pusuhalinaisen pelkopaniikki

Jahas, aika oudon otsikon tuohonkin sain aikaiseksi mutta se kuvaa oikeastaan oikein hyvin näin ystävänpäivän aikaan omia häkeltyneitä tunnelmiani.

Minä olen nainen joka nauttii läheisyydestä ja kosketuksesta. Eipä tuo mieskään kavahda läheisyyttä vaan meillä pussataan, halataan ja kosketaan hellästi aikaa ja paikkaa katsomatta. Nyt ei ole kyse siis mistään irstaasta toiminnasta, vaan toisen kädestä kiinni pitämistä, helliä kosketuksia poskelle, käsivarteen, selkään/alaselkään, halaus taikka pikainen pusu julkisellakin paikalla. Nuo edellä mainitut ovat niin luontevia asioita minulle ja miehelleni ettei niihin edes kiinnitä oikein enää huomiota. Eipä tuo ole ongelma ollut ennen mutta nyt taitaapi olla.

Tämä ystävänpäivä nimittäin menee Dubaissa, tuossa hieman tiukassa maassa, jossa minun kaltaisellani tahattomalla hiplaajalla ja pussailijalla saattaa olla hiukkasen hankalat oltavat. Olen lainkuulainen kansalainen, mutta pelkään aivan kamalasti poliiseja ulkomailla. Netistä on tullut luettua kaikki kauhujutut Dubaista ja kavereilta olen kuullut vihaisista poliiseista jotka ovat joutuneet huomauttamaan koskettamaan erehtyneille turisteille. Normaali etukäteistutustuminen kohdemaahan on aina viisasta, mutta yltiöpäinen negatiivisuuksien kaiveleminen ei ole koskaan kannattavaa.

Olen karttanut Dubaita jo usean vuoden koska olen erittäin tietoinen tästä tahattomasta hiplailustani. Kyseinen kohde on kuitenkin samalla kiinnostanut minua valtavasti koska kenelläkään ei ole loppujen lopuksi mitään pahaa sanottavaa siitä. Oma vikanihan tämä tällaiseen tilanteeseen joutuminen on, sillä itse miehelleni Dubaita ehdotin. Saas siis nähdä miten tämän naisen käy.

Jos siis kuulette uutisista että suomalainen nainen on joutunut ikävyyksiin Dubaissa, tiedätte että kyseinen nainen on sitten minä. En sitten tehnyt mitään irstasta. Oikeasti.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Ajastettu postaus. Olen varmaan jo selvittelemässä Dubain poliisille tekemisiäni.

 

Viisas päätös, asiaa myös downshiftauksesta

Päätin sitten jäädä kotiin. Varaesimies tuntee minut sen hyvin että ymmärsi haluni piipahtaa tänään töisssä mutta sanoi ettei hommat siellä kaadu vaikka jäänkin kotiin. Painin koko eilisen illan päätökseni kanssa kun tuntui niin pahalta ajatellakin että jättäisin muutaman asian tekemättä ennen lomaa.

Jämptinä naisena tämä päätös on ottanut todella koville. Olen joutunut tässä vuoden aikana tosiaan ottamaan itseäni monasti niskasta kiinni ja pohtimaan mikä on oikeasti tärkeää. Se on vain niin vaikeaa uskoa ettei maailma kaadu jos jotain ei tee heti tai jättää jopa tekemättä. Tästä suorittajasta on pakko alkaa ruveta kuoriutumaan joku aivan muu, etten aja itseäni loppuun. Olen downshiftauksen kannattaja ja toiminkin aika pitkälle kyseisten periaatteiden mukaan, mutta jos saisi vielä muutettua muun asenteeni olisi tämä elämä vielä mielekkäämpää. Uskon että ottaisin arjenkin paljon tyytyväisemmin vastaan jos en kokisi huonoa omaatuntoa siitä ettei asunto ole aina tip top taikka en väsää pikkupikku kätösilläni niitä superhienoja leivonnaisia joita pitäisi olla viemässä kaiken maailman myyjäisiin. On minullakin murheet, pieniä ja mitättömiä asioita mutta tässä pienessä mielessä käyn kovaa kamppailua siitä että osaisin laittaa moiset ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin.

Minä arvostan ihmisiä jotka jaksavat paahtaa työelämässä ja/tai vapaa-aikana. Katselen kauhulla miestäni joka joutuu töissään vääntymään yhteen sun toiseen ja silti tekee kaikkensa että pystyisi olemaan meidän kanssamme mahdollisimman paljon koska hän haluaa niin. Olen siitä onnellinen, mutta välillä minua ahdistaa kovasti kun hän pyörii yöt sängyssään työstressin takia. Ikää hänellä on jo sen verran että stressi voisi aiheuttaa hänelle vaikka pelkäämäni sydänpysähdyksen. Olen sanonutkin hänelle monasti etten halua jäädä nuorena leskeksi, mutta minkäs hän töilleen voi. Nykyinen työelämä kun tuntuu olevan sitä mitä on, tuloshakuisuutta aina vain vähemmillä resursseilla. On hienoa että miehelläni on halua hakea perhe-elämästä se rauha, onni ja lepo, sillä siitä on edes jonkinmoinen lieventävä apu työstressiin.

Tällä kertaa jäätte kuvitta, rakkaat lukijat. Olen rehellisesti sanottuna aika väsynyt tämän taudin takia ja kroppa on aika hakatun oloinen. Mieltäni ei ylennä yhtään että huomenna pitäisi olla fyysisesti sen verran kunnossa että jaksaa matkustaa. Tässä vaiheessa ajatuskin koneessa istumisesta puistattaa.

Sen verran olisin kuitenkin kiinnostunut tietämään onko teissä lukijoissa downshiftaajia taikka downshiftingia pohtivia. Oletteko olleet tyytyväisiä valintaanne taikka miksi olette harkinneet ”leppoistaa” elämänne?

 

Huoliloma

Niinkuin epäilinkin edellisessä postauksessa, eihän tätä sairaslomaa voi todellakaan sanoa sairaslomaksi. Viime yö oli aivan hirveä mönjäisten otsa/poskionteloiden takia mutta onneksi edes kortisonisuihke alkaa vaikuttaa keuhkojen puolella. Huolilomaksi tämän tekee ehdottomasti työasiat, jotka kaivelevat mieltä aika napakasti. Lähetinkin jo varaesimiehelle vienon kyselyn voisinko käydä tekemässä työpöytää pikkuisen puhtaaksi huomenna. Olisin ihan kiltisti sairaslomalla, en leimaisi itseäni mihinkään suuntaan vaan tekisin ”ne kolme deadline-juttua” sieltä pois kun ne kaivavat muuten mieltäni. Esimiestä en uskalla suoraan lähestyä kun se käski jäämään kotiin sairasloman ajaksi.

Tunnollisuus on minun hyve ja pahe. Töissä olen tykätty työntekijä ja nautin siitä että voin ”seistä tekemisteni takana”, mutta samalla tunnollisuus rasittaa ja seuraa työpaikalta kotiin. En voi tehdä hommiani kotona joten keskeneräiset jutut tulevat ajatuksiin ja uniin, joskus jopa ajoittain lomille. Yritäpä siinä sitten nauttia vapaasta kun ajatukset on aivan muualla.

Tässä siis istun ja odotan meiliä varaesimieheltä. Sen verran otin leppoisasti että rahtasin lounaani olohuoneeseen ja katselin televisiota siinä samassa.

Operaatio ”Biksukuntoon”. (Kuvasta puuttuu 8 palaa Fazerin pähkinäsuklaata ja kolme Saltpastilleria joten operaatio lirisee lievästi).

Ja jotta vatsa voisi hyvin, saanko esitellä oman lempi ruoansulatusjogurttini tällä hetkellä:

Valion Olon uuniomena on aivan ihanaa! Paljon sattumia, niin omenainen, samettinen eikä liian makea minun makuuni. Olen pitäytynyt Activian jogurteissa halvemman hinnan takia mutta nyt hintojen noustua siirryin halvempaan Valio Oloon. Hintaero ei ole kovin suuri, mutta vaikutti ehdottomasti ostokäyttäytymiseeni ja hyvä niin. Olen tyytyväinen.

 

 

 

 

Ihana viikonloppu ja kökkö viikon alku

Tiedättekö mitä? Meidän perheen viikonlopussa ei ollut oikeastaan mitään superkaunista eikä tämä postaus sisällä hienoja aseteltuja tavaroita taikka herkullisia ruokakuvia. Ryydyttävä työviikko päättyi kaiken maailman menemisiin mutta silti se oli kaiken kaikkiaan todella ihana koska minä otin itseäni niskasta kiinni enkä siivonnut. Enkä tehnyt sitä sun tätä menemisten välissä vaan keskityin itseeni, perheeseen ja mieheeni. Nautin kaikista pienistä hetkistä erityisesti miehen kanssa, keskustelin, katselin häntä, kosketin ja kuuntelin. Aika imelältähän tuo kuulostaa, mutta näin Ilta-Sanomien rakkausviikon kunniaksi avasinpa minäkin sanallisen arkkuni ja sanon vain että aika mahtavia tunteita miestäni kohtaan vielä 16 vuoden jälkeenkin.

Päätettiin perjantaina myös jättää nettailemiset sikseen ja pitää tietokoneet, tabletit, kännyt sun muut visusti poissa kourasta. Täytyy myöntää että se oli aika myönteinen ratkaisu, vaikkakin teki hiukkasen tiukkaa aluksi. Jouduttiin nimittäin kirjoittelemaan illan aikana paperilapulle yhtä sun toista jotka piti tarkistaa seuraavana aamuna netistä kuten mm. se minä vuonna Herreys voitti euroviisut. Miten sitä onkaan pärjännyt ennenvanhaan ilman nettiä?

 

Tuntui jotenkin ettei pyykkivuorikaan ketuttanut niin paljon kuin ennen joten liekö ollut tällä naisella jo pikkuisen kevättä rinnassa kun ulkona paistoi eilen aurinko. Tai sitten pirteiden nuorten maajoukkuepelaajien esitys lauantaina sai meikäläiseenkin virtaa kun käytiin katsomassa maalirikasta matsia.

f1

On ne sitten niin suloisia…

Jottei nyt ihan ilakoinniksi mennyt tämä elämä niin liekö kentän laidalla istuskelu aiheuttanut sen että kuukauden verran vaivannut yskä sai kaverikseen järkyttävän räkätaudin. Tänään oli jo pakko käydä uudestaan lekurissa ja nyt troppeja on yhteensä viisi erilaista, joista kolme olen ottanut vasta apteekista ulos. Saikkua on nyt aluksi kolme päivää mutta pääkoppani tuntien ajatukset on koko ajan töissä. Sairaslomasta siis on aivan turha puhua, huolilomalla tässä ollaan sillä tämän viikon loppupuolella pitäisi olla sutkoht hyvässä vedossa ja työtkin olisi tehtävä ennen sitä. Mission Impossible. Again.

 

 

 

Date night: Brasserie Terra Nova, kasvissyöjän pettymys

Kyllä ”Lucky Buses”, Onni-bussit toimi taas pelastavana enkelinä kun rakas aviomieheni unohti kysellä lapsillemme hoitoapua tarpeeksi ajoissa. Niinpä mies joutui kääntymään lasten isovanhempien puoleen ja helpotukseksemme yksi hyppäsi edullisen Onni-bussin kyytiin tullakseen vahtimaan lapsiamme yhdeksi päiväksi. Mies oli onnistunut varaamaan viime syksynä vierekkäiset paikat Studio Pasilassa pyörivästä suositusta ”Kiviä taskussa” näytelmästä, joten jo tuon näytelmänkin takia oli hienoa että lastenhoito järjestyi.

Ennen näytelmää kävimme miehen kanssa syömässä Messukeskuksen yhteydessä hotelli Holiday Inn’n tiloissa sijaitsevassa Brasserie Terra Novassa. IHG Club Rewards kanta-asiakasjärjestelmään kuuluvien kannattaa huomioida että ravintola on Fazerin pyörittämä, joten siellä tehdyistä ostoksista ei kerry IHG Rewards Club-pisteitä.

Sinänsä tyylikäs 170 paikkainen Terra Nova oli viiden aikaan melko tyhjä, mutta pian sinne alkoi virrata muitakin ihmisiä mikä loi oman tunnelmansa. Palvelu oli hyvää, joskin pieni virhe rokotti hieman arviotani palvelusta ja kritisoin tässä samalla Brasserie Terra Novan menua.

Olen pääasiassa kasvissyöjä. Muutamat menussa mainitut alkuruoat eivät paljoa kertoneet niiden sisällöstä mitään joten jouduin kyselemään tarjoilijalta lisää. Kerroin olevani kasvissyöjä joten kyselin maalaissalaatista. Tarjoilija kertoi salaatin sisältävän kinkkua mutta totesi samantien pyytävänsä keittiötä jättämään kinkun pois joten olin tyytyväinen.

Mitäpä sitten nenäni eteen tupsahtikaan? Tähän haluan vielä lisätä että olen ”henkisesti” allerginen mereneläville. En voi sietää niiden hajua saatika makua joten pikkuisen tiukkaahan tuo annos minulle teki. Mies ehdotti minulle että palautan annokseni takaisin keittiöön, mutta ymmärsin että aikataulumme menisi sekaisin joten päädyin noukkimaan katkaravut lautasen syrjälle koska salaatti ei ollut kerennyt saada makua katkaravuista.

Katkarapuongelmani aiheutti sen, etten ymmärtänyt ottaa kuvaa miehen alkupalasta joka sisälsi riimiporoa ja sienirelissiä. Poro oli kuulemma oikein mureaa ja mies piti annoksestaan, vaikka sienirelissi oli hänen mielestään ”laimean” makuinen. Oma salaattini oli erittäin runsas ja maukas ilman katkarapujakin, mutta eipä tuosta annoksesta kovin taiteellista asetelmaa ollut mahdollista saada. Minulle annoksen ulkonäkö on jo puoli ruokaa, joten kouluarvosanaksi 7,5- 8.

Grillattu sisäfile, pippuri-sinappivoi, viinikastike ja uuniperuna todella suussasulavalla valkosipulisella täytteellä sai miehen naaman leveään hymyyn. Mies tilaa pihvinsä yleensä ”medium plussana” ja tällä kertaa se ei mennyt ihan kohdilleen, mutta medium/medium miinus file oli niin pehmeä, ettei se haitannut miestä yhtään. Itse maistoin vain valkosipulitäytettä ja ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi mies kaapi viimeisimmätkin tipat lautaselta.

Kasvissyöjänä minulle jäi vaihtoehdoksi vain vuohenjuustorisotto marinoidulla parsalla. Päällimmäiseksi koko annoksesta jäi muistiin ainoastaan suolainen maku, joten vuohenjuustoakin jäi aikamoinen määrä lautaselle. Jotenkin tuntuu monasti ettei kasvissyöjiä ole aina huomioitu ravintoloissa. Strindbergillä puuttui pääruoasta kokonaan kasvisvaihtoehto, Terra Novassa puolestaan alkuruoka. Minusta on väärin että meidän asiakkaiden pitää itse ruveta pyytämään erikseen tuunattua annosta kun haluaa annoksensa ilman lihaa/mereneläviä. Ei luulisi olevan vaikeaa laittaa menun joka kohtaan kasvisvaihtoehtoa tai edes mainintaa ”kysykää päivän kasvisvaihtoehtoa”. Tuntuu ettei kasvissyöjiä arvosteta kun annosvaihtoehto puuttuu listalta kokonaan taikka se ainoa vaihtoehto huutaa suorastaan mielikuvituksettomuuttaan. Kasviksistakin voi loihtia vaikka kuinka hienoja annoksia joten verratkaakin tätä arvostelua esimerkiksi postaukseeni Viking Gracen Oscar à la cartesta.

No, jälkiruokani päärynä-pähkinäpiirasta ja vaniljajäätelöä oli sentään onnistunut.

 

Hieman hintava ravintola on ihan ”ok” kokonaisuutena arvostellen. Oma kritiikkini kohdistuu kasvissyöjän heikkoon asemaan tässä ravintolassa, mutta mahansa siellä saa takuuvarmasti täyteen sillä nämä annokset eivät ole ”kaksi heinää poikittain”-annoksia.