Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

marraskuu 2013

Kröhöm, yli 30 vuotta Itämeren laivoja kolunneena naisena….

Niin se vaan on että moni meidän Rantapallon ihanista bloggaajista tuikki vielä pilkkeenä isänsä silmäkulmassa kun tämä nainen asteli risteilylauttojen ovista sisään välillä aika tiiviiseenkin tahtiin. Mulle meri on ollut nimittäin aina suuri rakkaus ja laivat paljon muutakin kuin pelkkiä bilemestoja. Isot laivat ovat mun silmissä ihmeellisiä teknisiä laitoksia, joissa jokainen miehistön jäsen tekee arvokasta työtä pitäen huolta niin matkustajien turvallisuudesta kuin viihtyvyydestäkin. Niinpä tähän aluksi iso käsi kaikille merimiehille jotka tekee mahtavaa työtä.

Mä olen elämäni aikana nähnyt risteilybisneksen kasvun, laivojen muuttumisen peruslautoista sen aikaisiksi luksusristeilijöiksi, rajun kilpailun, hiljaisemmat hetket ja kaiken mitä vaan voi kepposesti yli kolmenkymmen vuoden aikana tapahtua. Hyttibileet tax-freestä hankitun vinkkupullon tai olutlavan turvin ovat muuttuneet vuosien saatossa rauhallisiin perhe/vain me aikuiset-matkoihin, joten laivoihin on tullut kiinnitettyä huomiota nykyisin paljon enemmän. Täytyy myöntää että laivojen nuhjuisuus, bileiden jättämät jäljet sun muut ovat pitäneet huolen siitä ettei mun suosikki Hel-Sto-välin varausnappulaa ole kovin usein vuodessa enää paineltu. Jos ja kun varaus tehdään, ei me tosta reitistä makseta täyttä hintaa vaan käytetään mm. etukuponkeja ja lahjakortteja. TallinkSiljalta tulleen joululahjakortin turvin tulikin sitten soitettua Club One-linjalle ja nyt Helsinki-Tukholma risteilyä odotellaan pikkasen isommalla mielenkiinnolla. Silja Serenaden sisäpuolta nimittäin tuunataan uuteen uskoon tammi-helmikuussa 2014 ja meikäläinen perheineen käy katsastamassa laivan puolestaan maaliskuun alussa.

Helsinki-Tukholma-reitti ei varmaankaan ole ollut pitkilleen varustamoiden tuottoisin, sillä polttoainekulut rasittavat eivätkä vanhat ja nuhjaantuneet laivat vaan enää vedä matkustajia joka päivälle. Siitä on kyllä glamour kaukana kun astelee lekalla hakattuun hyttiin ja painaa päänsä muhkuraiseen tyynyyn, porukka örveltää baareissa ja henkilökuntakin on ajoittain pikkasen hymytöntä. On siis jo aikakin tehdä jotain muutoksia Helsingistä lähteville laivoille sillä minä kaipaan kunnon asiakaspalvelua ja jotain ihan muuta kuin peruslauttameininkiä. Se, onnistuuko Silja Line muuttamaan palveluaan ja laivaansa tarpeeksi jää myöhemmin nähtäväksi. Olen kyllä valmis maksamaan matkastani ja laivojen palveluista kunnolla jos homma toimii. Enkä ole takuuvarmasti ainoa joka ajattelee näin, sillä mun suosikki Viking Grace on jo alle vuodessa näyttänyt että erilaiselle konseptille on tarvetta.

Näihin näkymiin ei vaan kyllästy.

Niin juu, ja jos asiakaspalvelusta puhutaan niin iso kiitos Club One-puhelinlinjalla miestäni palvelleelle Nea H:lle. Hänen aurinkoinen palveluasenteensa sai miellyttävän fiiliksen koko varaushetkestä.

Raps raps

Mulla on pahe. Se riipii mun miestä ja lapsia mutta mä en voi sille mitään.

Näin kelien kylmettyä mun kuivaa ihoa alkaa kutittaa eri paikoista. Mua kutittaa ajoittain niin inhasti että mikään ei ole taivaallisempaa kuin upottaa kyntensä omaan nahkaansa ja rapsuttaa antaumuksella. Enhän mä sais tehdä niin ja loppujen lopuksi se ei ole edes kivaa. Päivällä rapsutus on ok kun sitä pystyy jokseenkin kontrolloimaan mutta yöllä kutina on pikkasen huonompi juttu. Meikäläinen kun on herännyt monasti täydestä unesta siihen että kynnet vaeltelee nätin vaativasti ympäri kinttuja/käsivarsia. Pahimmat yöajat meikäläinen vetääkin Atarax-lääkityksen turvin koska lääkkeen avulla se pahin rapsutusinto jää pois. Atarax kuitenkin väsyttää joten pikkasen pöllämystyneenä sitä on sitten aamuviideltä noustu sängystä. Se vaan ei oo hyvä homma mun duunia ajatellen koska mun aivot ei vaan voi olla narikassa siellä.

Mä kävin toissa päivänä muissa asioissa lekurissa ja pyysin uutta Atarax-reseptiä. Siinä jutellessa lekuri suositteli kutinaan Physiogel-voidetta josta mä sain testipakkauksen apteekista. Mä olen nyt testannut tota hajutonta voidetta muutaman illan ajan suihkun jälkeen ja voi sitä autuutta. Kutina loppui tosiaan ja ilta/yö meni rauhallisesti. Voide on aika tyyristä kosteusvoiteeksi mutta ajattelin ostaa tota pienemmän pakkauksen lapsia varten kun ne myöskin tuppaavat ajoittain rapsuttelemaan itsejään.

Suosittelen!

Sweet memories: Mijas

Moips! Instagram Travel Thursday on taas täällä ja meikäläisen laukussa majailee vieläkin toi mun vanha Nokialainen. Insta on siis poissa laskuista tällä hetkellä mutta mun iloks kytky Nokialaiseeni loppu tällä viikolla. Täällä odotellaan siis kieli pitkällä joulutarjouksia Android-puhelimista ja ilmoitan että tämäkin naikkonen liittynee Insta-villitykseen joku päivä.

Mä kaivelin noita kuvia ihan huvin vuoks menneiltä ajoilta ja törmäsin kuviin meidän muutaman vuoden takaiselta Benalmádenan reissulta. Kuvissa vilahti niin kiitettävästi tenavia, että sain räävittyä kasaan ainoastaan pienen otoksen vuorilla 400 m merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta Mijaksesta.

Mijakseen pääsee helposti esim. bussilla Benalmádenasta taikka Fuengirolasta. Kaunis valkoisten rakennusten Mijas on visiteeraamisen arvoinen kylä, sillä näkymät lukuisilta näköalaterasseilta ovat kyllä upeat. Harmikseni me ei ymmärretty tehdä kierrosta kylän ympäri aasitaksilla joten ottakaa te Mijakseen menijät ilo irti moisesta.

Tsorppa tosiaan että tähän nää kuvat jää, mutta kaunista vai mitä?

 

 

Mistäs niitä kuvia sitten seuraavaksi?

Wihii, tältä naiselta löyty vielä pikku virtapiikki joten paukasin tehdä ja ajastaa postauksen huomiselle Instagram Travel Thursday-teemapäivälle. Nokialaisen kanssa tässä vielä elellään mutta valoa on jo tunnelin päässä, siitä lisää huomenissa.

Muutama kuva jostain päin Välimeren maata maistiaisiks, onkos tutun näköistä seutua kenellekään?

Time to slow down

Eiköhän se ole vihdoin muutosten aika. Mä olen repinyt selkänahkastani aika paljon irti töissä ja elänyt siviilissäkin aikataulujen mukaan, niin pakollisten kuin omien rakentamieni. Nyt mä oon siinä tilanteessa että kroppa on alkanut oirehtimaan ja hälyttänyt että tämän naisen on ruvettava hiljentämään tahtia.

Mä otin itseäni viikonloppuna niskasta kiinni ja päätin ottaa mm. siivoomisen lunkimmin. Sen sijaan että olisin tehnyt asiat etukäteen päättäminäni hetkinä odotinkin sitä fiilistä millon teki mieli tarttua siivousrättiin. Ihme kyllä siinä leppoisasti istuessani tuli jossain vaiheessa olo, että nyt vois oikeestaan siivota vessat. Olihan ilta jo aika pitkällä mutta kun se fiilari iski niin sitten mentiin ja tiedättekö mitä? Maanantaina duuniin käveli pikkasen rentoutuneempi naikkonen kun aikasemmin. Ehkä se oli silmänlumetta tai ihmeellistä hetkellistä yltiöpositiivista fiilaria mutta tästä on hyvä jatkaa.

Duunissa jatkuu kökkömeininki ja mä tiedän että pahempaan mennään. Mä olen jo päättänyt ilmoittaa etten jatka eräässä tehtävässäni vuodenvaihteen jälkeen koska kyseessä on palkaton lisätyö. Mä voin tappaa itteni työllä ja stressaamisella ennenaikaisesti tai myöntää että ei tämä maailma kaadu jos joku asia ei ole just nyt heti valmis. Työt ei töissä tekemällä lopu vaan lisääntyy ja jo yksi huone tässä kämpässä siistinä on paljon parempi kuin koko kämppä hävityksen alla. Mulle muutama lehti olkkarin pöydällä on jo yhtä kun sotkunen kämppä, joten aika paljon mulla on opittavaa. Mun pahin vihollinen kun koko elämäni on ollut jonkin sortin perfektionistin pääkoppa joka on nyt laitettava kuriin.

Mä tiedän jo että mulla on helkkarinmoinen työ. Vaatii hemmetinmoista energiaa ja päättäväisyyttä muuttaa tämän vahvan naisen rutiineihin jumittunutta elämää. En mä tiedä edes onnistunko mutta ei mulla ole muuta vaihtoehtoa sillä mä välitän itsestäni.

Wish me luck.

 Aina ei tarvitse vetää ihan äärirajoille ; )