Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Ryytynyt ilmoittautuu

Tää mennyt viikko on ollut suorastaan järkky. Mä olen paiskinut ihan sikana duunia jotta mä saisin työpöydän puhtaaksi ja onneks homma alkaa näyttää aika buenolta. Takana on katkonaisia öitä, järkyttävää must do this and that-stressiä, pääkopan opettamista ”ota vähän iisimmin”-asenteeseen ja ja ja…

Jossain välissä mä yritin väsätä postauksia tänne, ideoita oli ihan kivasti mutta muutaman rivin jälkeen sanat alko takkuilemaan joten paukasin koneen kiinni ja kehitin ittelleni levollisempaa oloa ihan vaan istumalla ja olemalla tunnelmavalaisussa. Eilen oli pikkasen pakollisia menoja joten aamuseiskan herätyksen mä otin takaisin vetämällä melkein kolmen tunnin päikkärit myöhemmin. Mulla on kyllä ihana mies kun se piti huolen siitä että kämppä oli hiljanen ja mä sain vedellä komeesti unta pompulaan. En mä tosin tiedä oliko siitä apua sillä en heränyt ollenkaan enää sen jälkeen kun päikkäreiltäni heräsin illalliselle. Koko ilta meni ihme sumussa ja sama meininki jatku tänä aamuna.

Ei tässä ole kyse mistään muusta kun siitä että jossain vaiheessa meillä jokaisella ihmisellä tulee tappi täyteen. Tää on ollut hienoa kasvun aikaa ja omien arvojensa arvioimista. Mussa on paljon vikaa ihmisenä, ja yks niistä on se että mä ajattelen ajoittain sitä mitä muut ajattelee mahdollisesti musta. (Taas palataan siihen että mä olen aivan hirveä äiti kun en väsää nenä vehnäjauhossa pullia sun muita levonnaisia ja ole siellä ensimmäisenä tukka putkella osallistumassa kaiken maailman tapahtumiin.) Tota mä pohdinkin jokin aika takaperin kun väsäsin kaupan pakastepullia pellille ja vein tuoreet tuotokseni jonnekin muualle joukkoon, jossa oli kauniita superhyper piparilinnoja sun muita. Korvat luimussa astelin sinne nurkan kautta pussukoitteni kanssa, mutta tekivätpähän meikäläisen pehmoiset uunituoreet Myllyn Paras-leivonnaiset kauppansa. Takuuvarmasti tulen muistamaan katalan tekoni vielä kuolinvuoteellakin, mutta ainakin sain laskettua stressitasoani leipomusten suhteen hyvin paljon alaspäin. Iisisti ottava äiti kun on takuuvarmasti paljon mukavampi kun järjettömän kiireen kiristämä, joten näillä mennään.

Mulle on tarkeää että lapsilla on vanhemmat, joiden puoleen voi kääntyä milloin vain. Meillä halataan edelleen sekä kerrotaan kuinka paljon me rakastetaan lapsiamme, ja mä veikkaan että ne arvostaa sitä että vanhemmat on läsnä. Toki meillä on vielä paljon tekemistä noitten tenavien kanssa (voisko murrosiän skipata kokonaan?) mutta eiköhän tää pohjatyö kanna hedelmää tulevina vuosina. Toivottavasti.

Juu, ja tässä piti olla sitten kuva mutta ei näy. Tämä tekniikan ei mikään ihmelapsi nostaa kädet luovutuksesta pystyyn ja julkaisee artikkelinsa ihan ilman kuvaa. Tsorppa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply