Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Perheenäiti hidastaa

Jahas. Tässä on tehty töitä sen eteen että saataisiin olotila pikkasen levollisemmaksi ton duunipaineen takia. Mä olen ottanut aikataulujen kanssa iisimmin (ihan oikeasti, ei sitä maailma kaadu jos jotain asiaa ei tehdä just nyt heti), hiljentänyt liikuntatahtia ja ennen kaikkea tehnyt kovasti töitä karkottaakseni pääkopasta kaikki stressaavat ajatukset. Kaikkein eniten ketuttanut pyykkikone ei ole piipannut enää klo 22 jälkeen ja lapset ovat kiltisti laittaneet tavaransa paikoilleen joka ilta. Niin juu, ja matkalla iltapesulta sänkyyn mä en laittele yhtä sun toista siinä matkalla enkä tosiaankaan ala silittelemään vaatteita seuraavalle duunipäivälle. Mun mielestä kun siinä ei ole todellakaan järkeä kaivella yömyöhäsellä silityslautaa ja -rautaa ja yleensäkään alkaa pohtia mitä sitä päällensä tunkee.

Tossa perhearjen pyörittämisessä mä olen siis ollut aika syypää omaan olotilaani. Mun ei tarttis hankkia tattia ottaan siitä ettei kaapista löydy jotain ruoka-ainetta, mutta täytyy myöntää ettei sitä ihan hymymielellä olla jos pitää keksiä jotain korvaavaa safkaa tenavien nenän eteen puolessa tunnissa eikä ruoka-aineet todellakaan käy yhteen. Tossa kaikessa tohinassa mä kuitenkin unohdan, ettei kukaan lapsi kuole nälkään jos ruoka pikkasen aikaa viipyy. Tosin nälkäsenä lapset alkaa olla yhtä kärttysiä kun vanhempansakin joten ainakin meidän perheessä ”hyvä ruoka, parempi mieli” pätee täysin. Ruokaa siis tällekin äidille nassuun tasaisin väliajoin ja sen salaisen karkkikätkön sijaan käsi kohti hedelmäkoria ja pähkinäpussia. Totaalikieltäytyjää herkkujen suhteen musta ei koskaan saa, mutta täytyy tosiaan pitää tiukka linja siitä kuinka paljon niitä ihanuuksia suuhunsa pistää. Pääkopasta se on kiinni eikä siitä että olis ansainnut herkkuja rankan päivän päätteeks. Pikku lohtu-/palkitsemissyöjä täällä siis nostaa kätösen ylös, onko tuttua?

Mulla on ollut aina pirteä luonne ja olen peruspessimistisyydestäni huolimatta löytänyt iloa pienistäkin asioista. Kaamean väsymyksen ja duunista aiheutuneen stressin takia valitettavasti ilonhetkien tuntemisetkin on pikkasen laimentunut. Oma vika, kun ei ole vaan jaksanut ja jälleen kerran syyttävä sormi osoittaa ihan vaan mua itseäni eikä ketään muuta. Mä olenkin ottanut projektiksi löytää taas ne positiiviset asiat jokaisesta päivästä ja asennemuutosta on ollut jo havaittavissa. Mä olen muutosprojektissani vielä täydessä vaiheessa mutta nää pienetkin asiat on antanut hiukkasen virtaa ja positiivista mieltä.

Niin juu ja mites viime yö meni? Heräsin klo 3.35 tuskissani kun pelkäsin että mä olen nukkunut pommiin. Mä olin jo aiemmin herännyt yöllä ja tehnyt päätöksen etten nouse vielä kun herätyskello ei ole soinut. Mulla mitään työstressiä ole…

I need a vacation.

Blue Lagoon Island, Bahamas (lokakuu 2012).

http://www.bahamasbluelagoon.com/

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply