Ja mitäs sieltä kirjekuoresta löytyikään? I just love my husband!

Huhheijaa mikä viikonloppu. Mun päivä alkoi aika ketusti perjantaina kun VR:n popula päätti lävästä lyhyen lakon monien työmatkalaisten iloks. Jotenkin mua alko hymyilyttää aluks koko homma, koska tämä on oikeasti kolmas kerta kun joku kuljetustaho pistää lakon pystyyn juuri sellaisena aamuna kun mä voisin nukkua pidempään. 99,9 % arkiaamuista meikä joutuu heräämään klo 5.15, joten mä olin pikkasen hämmentynyt kun lakko osui kolmannen kerran mun erikoisaamulle. Niinpä mä jouduin heräämään taas huomattavasti aikasemmin jotta kerkeäisin seminaariin tiettynä aikana.

Bussimatka oli suoranaista tuskaa. Mä ymmärrän bussikuskia kun se teki kaikkensa jotta kaikki halukkaat pääsis kyytiin. Mutta jossain vaiheessa bussi vaan oli niin täynnä ihmisiä että muutamat alko jo huutaa närkästyneenä kuskille että se ajais pysäkkien ohi. Mä yritin pitää spirittiä yllä mutta siinä vaiheessa kun meikä seisoi tuskanhikisenä 12 cm:m koroilla taiteillen kolmen laukun kanssa joista yhdessä on neljä pyörää ja yks huusi takapenkeiltä että onko muovipussia kun yhellä on paha olo, meikä rupes tosiaan vääntelemään naamaa ettei tää vaan voi olla totta. Muutamaa minuuttia ennen seminaarin alkua meikä sitten pelmahti paikalle märin jaloin ja avautui kavereille syvään ja hartaasti narikassa. Liekö narikkamies sen kuullut, sillä se oli mulle ekstraystävällinen koko päivän ajan kun mä jouduin asioimaan sen kanssa muutaman kerran.

Duunikamut oli aika jännittyneitä mun kirjekuoren takia. Se oli aikamoinen puheenaihe koko päivän ja voi sitä kuhinaa mun ympärillä kun mä avasin sen tasan klo 15.30:

Ainakin PK-seudulla asuville pitäis olla tiedossa mikä majoitusliike ko. osoitteesta löytyy. Erillinen postaus siitä myöhemmin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply