Monthly Archives

syyskuu 2013

Avautumista oravanpyörästä

Tää on näitä päiviä. Mulla on mitta täynnä.

Sellaset kymmenen vuotta mä olen vedellyt seuraavaa tahtia arkisin: herätys klo 5.15 ja aamutoimet. Tiettynä kellonaikana kulkuvälineeseen A, jotta kerkeää kulkuvälineeseen B, jotta kerkeää kulkuvälineeseen C. Työntekoa ja iltapäivällä tietyllä kellonlyömällä ulos töistä jotta kerkeää kulkuvälineeseen C, siitä kulkuvälineeseen B ja siitä kulkuvälineeseen A. (Tähän väliin on muuten turha sanoa että osta auto, sillä sen jälkeen työmatkoihin menis paljon pidempään). Hip hei. Perhearkea, pyykkäämistä, ruoanlaittoa, kauppakeikkaa jne. Vuodesta toiseen, pentele vieköön vuodesta toiseen! Viikonloput mennään tai ollaan menemättä, mutta mä elän viikonloppuja varten kun hyvässä tapauksessa meillä ei ole aikatauluja. Onhan mulla välillä mahista tulla ja mennä arkena, mutta ne mahdolliset hetket osuu monasti sellaisiin aikoihin, ettei ne puolestaan sovi mulle. Juu ja mies on sanonut mulle että nuku aamulla pidempään ja olen mä yrittänytkin, mutta kun se taas puolestaan näkyy miinuksena tuntisaldossa aika nopeasti. Ei vattu.

Tää oravanpyörä on tuntunut tällä viikolla kamalalta. Mulla on ollut pikkusen aikataulustressiä joka varmasti omalta osaltaan vaikuttaa mun fiilareihin tästä arjesta. Mua ei helpota todellakaan Livillä pyörivä Ruotsin miljonääriäidit, sillä se lisää vatutusta kun ite viikkailee niitä penteleen pyykkejä himassa ja kattelee sitä jeesusteipillä paikattua imuria. Kyllä meillä muutkin siivoaa, mutta mä olen vaan niin tarkka että mun on vaikea olla siivoamatta pikkasen enemmän. Hyi mua, kun mä myönnän suoraan että miljönääriäitien Maria M:n elämä olis ihan mukavaa. Eihän mulla ole tietoa mitä kulissien takana tapahtuu, mutta aikas lepposta meininkiä tuntuu olevan kun ei ole töihin kiire. Ja kun sitä rahaa on kun roskaa, ei paljoa paina mitä tulee ostettua. Yksinkertaista ja ah, niin helppoa.

Mä olen huomannut että mä herään eloon kun tähän perusarkeen tulee jotain muutoksia kuten matka tai tavallisuudesta poikkeava positiivinen tapahtuma tai edustustilaisuus. Ei niitä nyt tarvii olla koko ajan, mutta ajoittainen ”kiva odottaa jotain tiettyä asiaa/ihana kun on jotain ihan muuta” fiilari on se mun juttu ja se antaa virtaa. Mä olen pikkuisen kauhuissanikin siitä, että mä olisin tässä perusoravanpyörässä elämäni loppuun saakka. Mä rakastan miestäni ja perhettäni koko sydämestäni, meillä on kiva koti jne., mutta mun on ruvettava ihan oikeasti pohtimaan viittinkö mä herätä joka effen arkiaamu klo 5.15 ja vetää samaa rundia vuodesta toiseen.

Olpa taas avaus. Duunikaverit on jo eilen saanut kuulla mun paasausta tästä arkivatutuksestani joten nyt oli jo pakko jauhaa täällä. Mun ”jännittävä” muutos tässä aamussa oli se, että perusaamupalan (mustaherukoita sekä puolikas banaani siivuttuna luonnonjugurttiin + pikkuriikkisen mysliä) sijaan mä söin 1% viilin myslillä. Niin juu, ja kulkuvälineiden A, B ja C jälkeen mä menin kauppaan ostamaan pelkän ananaspurkin ja nostamaan 20 egee automaatilta rahaa. Huhheijaa. Molemmat mun perusarjesta niin poikkeavia juttuja että piti ihan mainita.

Lievää vitumoitumista siis lienee havaittavissa. Mulla on tiedossa reissuja ihan mukavasti tässä lähiaikoina, mutta mä en edes innostu niistä joten jotain on tehtävä. Mä olen niin kypsä lähtemään tänään mökille ja relaamaan oikeen kunnolla. Puusauna lämpiämään, järvivettä peseytymiseen, takkatulta ja paljon hyvää ruokaa. Mä yritän nyt lepuuttaa aivojani pikkasen ja unohtaa tän ketutuksen joka ruokkii ihan itse itseään.

Viikonloppuja!

Sydneyn nähtävyydet pt. 2

Darling Harbourista löytyy myös SEA LIFE Sydney Aquarium, joka on yksi Australian suosituimmista nähtävyyksistä ja käymistäni aquariumeista ehdottomasti paras. Valitettavasti kovalevyn hajottua suurin osa valokuvista hävis kokonaan, joten kuvien sijasta tässä ainoastaan linkki suoraan aquariumin omille kotisivuille:  http://www.sydneyaquarium.com.au/ . Pikkuvinkkinä vielä se, että tarjolla on myös ns. Combo Pass jolla pääsee tutustumaan alennettuun hintaan viiteen eri nähtävyyteen (SEA LIFE Sydney Aquarium, WILD LIFE Sydney Zoo, Madame Tussauds Sydney, Sydney Tower Eye and Manly SEA LIFE Sanctuary). Käyttöaikakin on kivat 30 päivää, joten ei tarvii ihan tukka putkella juosta nähtävyydestä toiseen.

SEA LIFEN lisäksi toinen, lapsiperheille sopiva kohde on Taronga Zoo. Eläintarhaan pääsee kätevästi lyhyellä lauttamatkalla Sydneystä ja tarha on auki vuoden jokaisena päivänä. Meidän käydessä siellä henkilökunta tuntui oikein innostuneelta ja jutteli mielellään eläimistä ihmisten kanssa.

Ja tässä vielä Taronga Zoon kotisivut: http://taronga.org.au/taronga-zoo

Suosittelen!

Semiketutusta havaittavissa ”säästösuunnitelmista” työrintamalla

Tuskinpa meidän perheessä ollaan ainoita tässä valtiossa joidenka työpaikoilla käydään kunnon säästämisohjelmia läpi. Miehellä on ollut jo pidemmän aikaa hervoton tatti otalla, mutta nyt meikäläinenkin alkaa liittyä joukkoon, sillä meillä molemmilla ne säästöohjelmat aiheuttaa ainoastaan suuria hankaluuksia koska ne ei vaan toimi käytännössä. Siis onko johdon ihan oikeasti vaikea kuunnella niitä ihmisiä, jotka tekee niitä hommia joihin säästämisohjelmat myös kohdistuu?. Ei tässä olla muutoksia vastaan, mutta jos me työntekijät tiedetään käytännössä miten asioita ei pidä/kannata tehdä, niin haloo ja perään vielä iso kysymys WTH?

Mä olen kutsumusammatissani. Joka aamu mä olen herännyt ja lähtenyt iloisena töihin. Meillä on ihana työyhteisö, mieletön henki ja me autetaan toisiamme tarpeen tullen ilolla mielin =tulosta syntyy. Unelmaduuni kerrassaan, mutta pahimmat suunnitelmat toteutuessaan heittää tän systeemin niin päälaelleen että oksat pois. Säästö tässä muutoksessa tulee olemaan aika minimaalinen, sen sijaan kaikki täällä muuttuu ja se on faktaa. Takuuvarmasti toimimaton homma aiheuttaa suurta eriarvoisuutta samojen ammatiryhmien sisällä, joten ilon ja naurun sijaan tulee ketutusta, kyräilyä ja pidemmän päälle väsymistä/sairauspoissaoloja. Mä olen aina ollut tarkka, tunnollinen ja tehokaskin, mutta jos kaavaillut muutokset kaikessa kauheudessaan ajetaan läpi mä tiedän jo että tällä naamalla ei paljoa hymyä näy. Mä olen nimittäin aina inhonnut ihmisiä jotka ei tee töissä paljoakaan mitään vaan pitää tavalla tai toisella huolen siitä että muut tekee niiden hommat. Näitä vapaamatkustajia alkaa takuuvarmasti ilmestyä meidän töihin enemmän, jolloin katseet kääntys muhun koska kyllä Kthetraveller hoitaa kun se on niin näppärä ja nopea. Tähän perään tekis mieli kirjoittaa muutama rankka kirosana mutta en viitti.

Että ihan ilkeä olen tässä kun sanon että auttavainen Kthetraveller painuu työyhteisön ovesta pois jos työyhteisö muuttuu edellä kuvatun kaltaiseksi. Tilalle tulee ”mä teen vaan mun hommat enkä hyväksy vapaamatkustajia”-ihminen. Samanmoisella motivaation muutoksella varustettuja ihmisiä löytyy kyllä useampiakin, joten yksin en ole ajatusteni kanssa. Hankalaksi ton asenteen tekee kuitenkin se, että mulla on maailman paras esimies ja jos se jatkaa hommissaan, en mä voi olla kävelevä ”Rouva Ei”. Ah tätä elämää.

Onko ihan oikeasti jossain olemassa työnantajaa, joka oikeasti olis jutellut työntekijöiden kanssa yhdessä näistä säästösuunnitelmista? Olis kysellyt parantamisideoita ja ottanut niitä käytäntöönkin? Kaikki tuntuu niin näennäiseltä, selän takana päätetään jotain ja sitten se valmiiksi päätetty tuodaan ”kommentoitavaksi”. Totuus on kuitenkin aina se, ettei sillä ole merkitystä mitä sitä asioihin sanoo kun ne on jo jyrätty läpi. Effen surullista.

Että näillä mietteillä tänään. Oon yrittänyt väsätä Aussi-postausta mutta otsatatilla on ollut jokseenkin kokoa tässä vajaan viikon. Saattekin siis odotella kakkososaa Sydneyn nähtävyyksiä jonkin aikaa.

-K

Rantojen Sydney

Huhhuh, sen mä vaan sanon että Australiassa on taikaa. Mä olin varannut matkaan hienoja korkkareita ja vaatteita, mutta paikan päällä meikä hylkäs korkkarit sen siliän tien ja hiippaili slipareilla ja eri shortsiasuilla koko reissun. Oliko se sitten lukuisat rannat vai letkeä meininki ympärillä, mutta jokin sai mut totaalisen vapaalle ja hymyssä suin noita päiviä Australiassa täällä kylmenevässä Suomessa nyt muistellaan.

Kaikkein kuuluisin ranta lienee televisiostakin tuttu Bondi. Tällä rannalla me kerettiin vaan piipahtamaan, sillä kamu kierrätti meitä alueen eri rannoilla tiettynä päivänä.

Palm Beach on mm. surffareiden suosikki. Täältä löytyy myös merivesiallas ja pienen kävelymatkan päästä Barrenjoyen majakka (sinne saakka ei jet lagin takia saatu rahdattua luitamme joten sorry no pics).

Manly Beach ja Manly on puolestaan oiva valinta perheille. Manlyyn pääsee Sydneystä suoraan lautalla, joten lauttamatka on itsessään lapsille elämys. Alueelta löytyy mm. suojaisa ranta, merivesiallas, ravintoloita, erilaisia liikkeitä sekä aquarium. Valitettavasti Manlyn tai aquariumin kuvia ei ole, sillä kaikissa vilahtelee noi meidän tenavat ja niitähän en periaatteeni  vuoksi pistä nähtäväksi.

Manlystä löytyy myös suojaisa, snorklaajille sopiva ja hieman erikoinen ranta, Shelly Beach. Kaukaa katsottuna ranta ei kovin erikoiselta näytä, mutta sen erikoisuus onkin hiekassa.

Meidän perheen suosikiksi nousi kumminkin Dee Why Beach, kiitos kamun joka oli muuttanut kukkuloilta puolen kilsan päähän Dee Why Beachiltä. Alueelta löytyi niin merivesiallas, kauppoja, ravintoloita kuin kiva leikkipuistokin pienemmille lapsille.

Auringon vaaroista ja aallokosta on varmaan jokainen kuullut tai lukenut, mutta kannattaa tosiaan pakata mukaan aurinkovoidetta (kunnon suojakerroin) ja lapsille suojaavaa vaatetusta. Rantavahdit tekee upeaa työtä, mutta niiden hommien helpottamiseks suosittelen toimimaan rantavahtien ohjeiden mukaan. Lippujen välissä kannattaa uida niin apu tulee nopeammin perille jos meinaa käydä köpösti.

Dee Why Beachillä oli paljon tutkittavaa niin lapsille kun meikäläisellekin. Mä sain mielenkiintoisia kuvia sen verran ison otoksen, että teen niistä ihan oman postauksen myöhemmin.