Avautumista oravanpyörästä

Tää on näitä päiviä. Mulla on mitta täynnä.

Sellaset kymmenen vuotta mä olen vedellyt seuraavaa tahtia arkisin: herätys klo 5.15 ja aamutoimet. Tiettynä kellonaikana kulkuvälineeseen A, jotta kerkeää kulkuvälineeseen B, jotta kerkeää kulkuvälineeseen C. Työntekoa ja iltapäivällä tietyllä kellonlyömällä ulos töistä jotta kerkeää kulkuvälineeseen C, siitä kulkuvälineeseen B ja siitä kulkuvälineeseen A. (Tähän väliin on muuten turha sanoa että osta auto, sillä sen jälkeen työmatkoihin menis paljon pidempään). Hip hei. Perhearkea, pyykkäämistä, ruoanlaittoa, kauppakeikkaa jne. Vuodesta toiseen, pentele vieköön vuodesta toiseen! Viikonloput mennään tai ollaan menemättä, mutta mä elän viikonloppuja varten kun hyvässä tapauksessa meillä ei ole aikatauluja. Onhan mulla välillä mahista tulla ja mennä arkena, mutta ne mahdolliset hetket osuu monasti sellaisiin aikoihin, ettei ne puolestaan sovi mulle. Juu ja mies on sanonut mulle että nuku aamulla pidempään ja olen mä yrittänytkin, mutta kun se taas puolestaan näkyy miinuksena tuntisaldossa aika nopeasti. Ei vattu.

Tää oravanpyörä on tuntunut tällä viikolla kamalalta. Mulla on ollut pikkusen aikataulustressiä joka varmasti omalta osaltaan vaikuttaa mun fiilareihin tästä arjesta. Mua ei helpota todellakaan Livillä pyörivä Ruotsin miljonääriäidit, sillä se lisää vatutusta kun ite viikkailee niitä penteleen pyykkejä himassa ja kattelee sitä jeesusteipillä paikattua imuria. Kyllä meillä muutkin siivoaa, mutta mä olen vaan niin tarkka että mun on vaikea olla siivoamatta pikkasen enemmän. Hyi mua, kun mä myönnän suoraan että miljönääriäitien Maria M:n elämä olis ihan mukavaa. Eihän mulla ole tietoa mitä kulissien takana tapahtuu, mutta aikas lepposta meininkiä tuntuu olevan kun ei ole töihin kiire. Ja kun sitä rahaa on kun roskaa, ei paljoa paina mitä tulee ostettua. Yksinkertaista ja ah, niin helppoa.

Mä olen huomannut että mä herään eloon kun tähän perusarkeen tulee jotain muutoksia kuten matka tai tavallisuudesta poikkeava positiivinen tapahtuma tai edustustilaisuus. Ei niitä nyt tarvii olla koko ajan, mutta ajoittainen ”kiva odottaa jotain tiettyä asiaa/ihana kun on jotain ihan muuta” fiilari on se mun juttu ja se antaa virtaa. Mä olen pikkuisen kauhuissanikin siitä, että mä olisin tässä perusoravanpyörässä elämäni loppuun saakka. Mä rakastan miestäni ja perhettäni koko sydämestäni, meillä on kiva koti jne., mutta mun on ruvettava ihan oikeasti pohtimaan viittinkö mä herätä joka effen arkiaamu klo 5.15 ja vetää samaa rundia vuodesta toiseen.

Olpa taas avaus. Duunikaverit on jo eilen saanut kuulla mun paasausta tästä arkivatutuksestani joten nyt oli jo pakko jauhaa täällä. Mun ”jännittävä” muutos tässä aamussa oli se, että perusaamupalan (mustaherukoita sekä puolikas banaani siivuttuna luonnonjugurttiin + pikkuriikkisen mysliä) sijaan mä söin 1% viilin myslillä. Niin juu, ja kulkuvälineiden A, B ja C jälkeen mä menin kauppaan ostamaan pelkän ananaspurkin ja nostamaan 20 egee automaatilta rahaa. Huhheijaa. Molemmat mun perusarjesta niin poikkeavia juttuja että piti ihan mainita.

Lievää vitumoitumista siis lienee havaittavissa. Mulla on tiedossa reissuja ihan mukavasti tässä lähiaikoina, mutta mä en edes innostu niistä joten jotain on tehtävä. Mä olen niin kypsä lähtemään tänään mökille ja relaamaan oikeen kunnolla. Puusauna lämpiämään, järvivettä peseytymiseen, takkatulta ja paljon hyvää ruokaa. Mä yritän nyt lepuuttaa aivojani pikkasen ja unohtaa tän ketutuksen joka ruokkii ihan itse itseään.

Viikonloppuja!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply