Voishan sitä palata toistakin kautta

Me tiedettiin miehen kanssa että Stuttgartin reissusta tulis aika kiireinen joten siinä varatessa matkaa miehen ilme muuttu vinkeeksi ja se rupes vihjailemaan muutamasta leppoisasta lisäpäivästä jossain muussa kaupungissa. Stuttgartiinhan ei ollut suoria lentoja, joten ihan hyvin paluu Suomeen pystyttiin hoitamaan jotain toista kautta. Sopivia lentoja ja hotelleja tsekkaamalla päädyttiin ihan kohtuuhintaiseen ratkaisuun, Krakovaan.

Me lennettiin Krakovaan Lufthansa Regionalilla Münchenin kautta ja voi jösses mitä meininkiä. Mä sanon suoraan että Lufthansa voittaa Finskin kyllä mennen tullen. Siinä missä Helsingin kentällä laukkuja ottaa vastaan… no tiedätte kyllä millainen tapaus useimmiten, Hansan virkailija läväyttää leveän hymyn ja palvelee asiakastaan iloisesti. Sama meininki jatkuu gatella joten ihan haavi auki piti tälläkin kertaa kattella sitä palveluasennetta. Ja mitäs sitä muuttamaan meininkiä koneessakaan. Hymyä, ystävällisyyttä ja palvelua meille taviksillekin jotka ei lentele bisneksessä. Niin juu, ja tarjottavat: 30 minuutin lennolla Stuttgartista Müncheniin kouraan annettiin mehevä suklaakeksi koneeseen noustessa ja juomatarjoilu hoidettiin yläilmoissa. Ilimaasiks vedet, mehut, limut ja VIINIT, ehkä sitä olis ollut muitakin alkoholillisia juomia jos olis kysellyt. Sen verran lyhyestä lennosta oli kuitenkin kyse, että mä tyydyin ihan mehuun joka oli helppo vetästä nopeasti huiviin (humaltumatta).

Münchenistä Krakovaan mentiin saman yhtiön koneella ja tunnin pituisella lennolla tarjottiin mehevä marjapiiras. Nyt oli jo pakko tilata periaatteestakin ilimanen lasillinen punkkua juhlistamaan erinomaisesti jatkunutta matkaa.

Krakovan hotelliksi me valittiin Hilton Garden Inn, koska pikkuinen lompakonnyörin kiristys oli tarpeen aiempien reissujen takia. Oltas varmaan valittu vanhaa kaupunkia lähellä ollut Sheraton mikäli Krakova olis ollut ainoa kohde. Hilton Garden Inn osoittautui kuitenkin kampanjahinnaltaan oikein hyväksi valinnaksi.

Hotelli itsessään ei ollut kovin kummonen ulkoapäin ja se sijaitsi vilkkaan tien varrella, mutta matkaa keskustaan oli vain noin 10-20 minuuttia.

Meillä oli ihan perushuone. Minibaari oli tyhjä sillä sen pystyi täyttämään omilla valitsemillaan ja maksamillaan tuotteilla alakerran Pavilion Loungesta. Me nyt ei paljoa sitä käytetty, sillä mukavampaan hintaan tarttui juomaa ja evästä kaupungin kaupoista.

Kylppäri tuntui superpieneltä Stuttgartin hotellihuoneeseen verrattuna, mutta ihan hyvin täälläkin pärjäs. Eikä muuten ollut yhtään niin liukas kylpyamme kun edellisessä paikassa.

Hotellin vastaanotossa puhuttiin päiväsaikaan erinomaista englantia ja illalla ihan ymmärrettävää. Palvelu oli lisäksi ystävällistä ja asiantuntevaa. Aamupala oli runsas ja miehen iloksi aamupalalta löytyi kokki joka teki tilauksesta munakkaita. Vaikka marjat puuttuivat täältäkin, ainoa miinus aamupalalla oli oikeastaan toisena aamuna bonggaamamme suomalaiset herrat. Nämä kun sulostuttivat aamiaisravintolaa korjaussarjaviinan tuoksun kera. Vaatetuksena toisella oli rähjääntyneet verkkarit ja lenkkarit ilman nauhoja, tietysti niin että se nauhalippa löpsötti mahdollisimman ulkona kengästä. Ymmärrettävistä syistä haimme ruokamme miehen kanssa hiljaa ja etsimme mahdollisimman kaukaisan paikan unelmien poikamiehistä.

Kaikkinensa hotelli yllätti kaikilta osin. Hilton Garden Inn oli helppo, suomalaisille sopiva siisti hotelli. Ei hienostelua, tyhjän minibaarin pystyi täyttämään omilla (tai alakerran) eväksillä, palvelu oli ystävällistä ja pyykitkin olis saanut itse pyöräytettyä erääseen kerrokseen sijoitetussa pesukoneessa. Kthetraveller suosittelee!

 

Tää vaan on niin mun suosikkimerkki…

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply