Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Atlantin ylitys, päivä 6.

NOOOOO! Hidasta heräämistä tähän päivään ja parvekkeelta katsottaessa keli oli näin upea.

Sehän tarkoitti vain sitä, että tänään olisi tarkoitus kokeilla lankulle kävelyä. Hytin parvekkeella oli pakko kerätä ensin rohkeutta aurinkoa ottaen sekä muutamia must do-asioita tehden.

Jos ei partsilla saa jalkoja suoraksi niin eikun jalat ylös kaidetta vasten sitten. 

Pikkuisen lappujen täyttelyä

Lahjomuksia room stewardilta. Omasta mielestäni turha kapistus mutta lapset käyttivät jonkin aikaa.

Kuvat noukimme kauniissa valokuvakansiossa. Kanta-asiakkaat saavat alennuksia laivalla mm. valokuvista, ja alennusprosentin määrä riippuu kanta-asiakastasosta.

Oops. Laitettiin sitten 200 euroa cruise rewardsin muodossa uutta risteilyä varten ja saimme samantien 100 taalaa lyhennystä nykyisellä risteilyllä kertyneestä loppulaskusta. Pakkohan tuollaiseen tarjoukseen oli tarttua…

Niin juu, sitten olikin aika alla olevan järkyn rakennelman.

Jotenkin toivoin että jostain olisi kehittynyt hirveä puhuri joka olisi vaatinut kiipeilykentän sulkemisen mutta turha toivo. Siinä jonossa minä seisoin ja allekirjoitin vastuuvapauskaavakkeen ja sanoin hyvästit elämälle.

Eikun valjaat päälle ja kapuamaan ylös. Hölmönä minä valitsin reitin joka ei ollut helpoimmasta päästä. Se alkoi sellaisella kiikkerällä tikapuusillalla joka innostui heilumaan suuntaan jos toiseen jalkojeni tärinästä. En minä tehnyt muuta kuin huusin jatkuvasti että minä kuolen. Lapsikin onnistui saamaan muhkean kuvan kauhun suurentamista, päässä pullottavista silmistäni ja suuresta suusta huutamassa kuolemisestani.

Tyhmänä jatkoin edelleen hölmöjä reittivalintojani. Henkilökuntaan kuulunut kosiskeli kokeilemaan köysirataa ja enkä minä kehdannut kieltäytyä. Henkilökunnan jäsen neuvoi minua, mutten vain saanut jalkojani liikkeelle silloin kun olisi pitänyt juosta vauhdilla radalle. Hermostutin jo takana olijat, joten helpottaakseni jonoa pistin itseni matkaan karmean huutamisen kera. Olin raivoissani.

Minun oli pakko oli vetää happea pikkuisen aikaa tuon köysiradan jälkeen, mutta olin päättänyt tähdätä kaikesta huolimatta lankulle. Kannen 18 kohdilla ollut lankku oli pieni kapea metallipalkki, joka ulottui n. 2,5 m laivan kyljen ulkopuolelle. Ensimmäinen yritys meni totaalisen mönkään, sillä vaikka kävelin muutaman pienen askeleen lankulla, minun oli pakko poistua pikaisesti sieltä kun erehdyin katsomaan alas. Kroppani tärisi niin kamalasti luulin ihan oikeasti kuolevani siihen paikkaan. Toinen yritys menikin paremmin. Ei muuta kuin katse kohti lankun päässä häämöttävää kameraa ja totaalinen tsemppaaminen etenemiseen. Kamalan huutamisen kera onnistuin etenemään siihen saakka, kunnes salamavalo välähti. Se oli siinä!

Sen verran olin varautunut lankkukeikkaani, että olin pukenut päälleni mahdollisimman mukavat ja lämpimät vaatteet. Eipä olisi haitannut vaikka ne olisi sotkeentuneet mahdollisesta paniikkiyrjöstä.

Harmikseni lankun päässä ollut kamera ei toiminut, joten en saanut kuvaa kauhun kankeasta naamastani.

Palasin takaisin lähtöpisteeseen jalat ihan hyytelönä. Minun oli pakko ottaa pikku paussi ja istua penkille. Toivuttuani siirryimme uima-allaskannelle viettämään ehdottomasti lämpimintä päivää. Lämpötila huiteli 20 asteen paikkeilla ja tällä naisella oli voittajafiilis. Mies kokeili muuten Free Fall-vesiliukumäkeä, joka on nopein vesiliukumäki merellä. Herra oli oikein tyytyväinen mutta minua ei semmoiseen saanut.

Siellä se herra menee. Suosittelee muuten kaikille.

Alkuilta menikin puolen tunnin kokkareiden merkeissä. Talo tarjosi juustoja ja viinejä, lapsetkin sai omia juomiaan. Ihan miellyttävä tilaisuus vaikkakin paikka oli pullollaan samalla asialla olleita ihmisiä. Noiden kokkareiden jälkeen me menimme suoraan syömään yhteen aluksen kolmesta maksuttomasta pääruokaravintolasta nimeltä Savor. Erittäin miellyttävä paikka, ruoka taas sitä peruskamaa mutta annokset olivat järkyn kokoisia.

Savor

Tämä päivä oli ollut sen verran raskas, että jopa mies painui pehkuihin lasten kanssa ruuan jälkeen.

Tämmöinen tällä kertaa hyttiin tultaessa.

Minä raahauduin vielä ostamaan erään käsilaukun joka oli kaivellut mieltäni muutaman päivän joten tadaa, saanko esitellä uusimman tulokkaan:

 

Hain mustaa laukkua, mutta tämä vain huusi nimeäni Duty Freen hyllyltä. Ostoksen jälkeen liityin minäkin hytissä tuhisijoiden joukkoon, sillä tapahtumarikas päivä oli vienyt mehut tältäkin naiselta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply