Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

toukokuu 2013

Norwegian Breakawayn hyvät ja huonot puolet

Moips. Jos jotain kiinnostaa varata risteilyä tolle meidän testaamalle Norwegian Breakawaylle, alla muutama meikäläisen huomio.

Hyvät puolet

  • Kaunis laiva. Sopivasti viihdytyspaikkoja ja erilaisia tunnelmia.
  • Paljon erilaisia hyttejä edullisista sisähyteistä hintaviin, mutta palveluiltaan taivaallisiin Haven-sviitteihin.
  • Erityisesti naisille (toki myös joillekin miehille), suihkussa ns. sheivaustukitanko.
  • Ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta (best of the best).
  • Kolme toisistaan erillään olevaa ilmaista pääruokaravintolaa erilaisin menuin ja tunnelmin.
  • Hyvät maksulliset ravintolat.
  • Waterfront, mahdollisuus ulkoilma-ateriointiin.
  • Sport complex, nopein vesiliukumäki (free fall) merellä, lankku.
  • Spa-palvelut + suolahuone (hintavia!)
  • Lämmitetyt uima-altaat.
  • Lähtökaupunki New York; tarjolla välilaskuttomia lentoja Helsingistä.

The Waterfront, kuva napattu NCL:n Facebook-sivuilta

 

Huonot puolet

  • Jotkut alueet pieniä ja täyteen ammuttuja verrattuna siihen kuinka paljon laiva ottaa matkustajia. Atlantin risteilyllä meitä matkustajia oli 2.800, mitä sitten kun laivalla on n. 4.100 matkustajaa?
  • Laivan reitit. Olen testannut molemmat reitit muilla laivoilla ja erityisesti NCL:n privaattisaari arveluttaa. Saari on pieni joten mites se kestää 4.100 lomailijaa? Olen kuullut jo tarinoita kaaoksista ja ruuan loppumisesta. Nämä saattavat tosin olla myös alkukangerteluja joten älkää nyt säikähtäkö ja jättäkö varaamatta ainakaan tämän kohdan takia.
  • Parvekehyteissä on pienet parvekkeet. Isojakin löytyy mutta kannattaa tutkia hyttejä tarkkaan ennen varaamista. Hyttien säilytystila vähän niin ja näin.
  • Laivan kasinossa saa tupakoida joten tupakanhaju häiritsee tupakoimattomia kasinossa ja sen lähialueilla.
  • Iso laiva, pitkät välimatkat.
  • Ruoka ajoittain perustavaraa niin asettelun kun koostumuksensakin suhteen ilmaisravintoloissa. Gourmeeta haluavat joutuvat maksamaan erikoisruokaravintoloista.
  • Matkan hinta, uutuus näkyy ja siitä saattaa joutua maksamaan.

Ei ainoastaan pieniä parvekkeita vaan myös alla olevia lippoja ja ulkoilmaravintoloita. Parempaakin näkymää ja rauhaisampaa aluetta on tarjollla.

 

Tässä nyt siis vain muutama päähän pulpahtanut asia. Kyselkää toki jos haluatte lisätietoja.

 

Lähijunassa on tunnelmaa…

On se kumma kun kesää myöten örvelöt löytää paikkansa lähijunasta aiempaa useammin työmatkalaisten keskelle. Tää päivä oli niin uskomaton että mun on pakko avata suuni.

”Hiukkasen” miestä väkevämpää nauttinut isommanpuoleinen herra sössötti Rautatieaseman kohdalla junassa yrittävänsä x paikkaan, koska täällä ”stadissa mulle ei myyty enää juomaa”. V***u mä meen x ostamaan juomaa ja juon kaikki mitä mulle myydään” herra jatkoi jotenkin tolla tavalla öristen puhelimeensa. Siinä sitä sitten aloitettiin matkanteko ja herra rupes kuuntelemaan jotain biisiä kännystään kaiuttimen kautta ihan tarpeeksi kovalla ettei kenellekään jäänyt epäselväksi mikä biisi oli kyseessä. Äijä rupes pölisemään kovaan ääneen kuinka hyvä biisi se oli ja kertoi rakkauden tuskistaan, taisi itkeä tirauttaakin ja sitten tuli se viha-vaihe.

Voi jösses sitä karjumista, huutamista ja kaiken maailman mesoomista. Teinit se haukku ja käski vetämään käteensä kunnes tälle örvelölle tuli paha olo ja yrjöä rupes pukkaamaan. Siinä vaiheessa mä otin jalat alleni ja vaihdoin paikkani sinne mistä ei näe eikä haista sitä yrjöömistä, sillä mulla itelläni olisi ollut töitä pidätellä vatsani sisältöä jos olisin kaverin jätökset nähnyt.

Mä olin raivoissani ja syy on se, ettei VR:n konnari tehnyt asialle oikeastaan mitään ton matkan aikana vaikka vaunussa pyörikin. Olisinhan mä voinut sille örvelön käytöksestä mainita, mutta halusin seurata miten asia hoidetaan. Konnari vältteli matkan aikana örvelön luokse menemistä (täyskäännös tietyssä kohtaa kaukana örvelöstä), mutta toihan se sentään käsitykseni mukaan paperia tyypille kun se oli yökkäilynsä lopettanut. Ei vartijoita miltään pysäkiltä sisään, ei mitään! Örvelö sai siis matkata matkansa sinne minne oli menossakin, mutta me matkustajat saimme osamme huipputunnelmasta 20 minuutin ajan mikä oli mun mielestä 19 minuuttia liikaa.

Vattu! Tähänkö sitä on menty? Jotta vältetään mahdolliset ongelmat örvelön kanssa, annetaan sen matkata sinne minne meneekään ja me matkustajat istutaan kärsien. Tsorppa mutta mä en hyväksy tommosta. Kuttukaa VR:llä vaikka mua rouva hienohelmaks ja tiukkapipoks mutta mä en vaan voi sietää örvelöitä.

Mulla oliskin ehdotus, ”rakas” Valtionrautatiet. Ei muuta kun esikarsinta asemilla tahi viimeistään junavaunussa noitten örvelöiden varalle. Örvelöt ohjataan omaan vaunuunsa jossa ne saa öristä, ryypätä, oksentaa, pissiä ja jaskoa niin paljon kun sielu sietää. Mahdollisimman kestävät ja helppohoitoiset penkit että ne voi helposti pestä painepesurilla ja seinille saa kaiken maailman sotkijat piirrellä tagejaan. Jos riitaa tulee, niin eikun riitapukarit vaunun eri päihin omiin karsinoihinsa (vartijoita tarvittaneen) tai sitten bissetölkit kouraan niin johan hymy nousee naamalle ja konnarin olalle taputellaan. Jos ja kun Suomen laki kieltää oluen tarjoamisen VR:n vaunussa vahvasti päihtyneelle maksuittakin, voidaan toki tarjota alkoholitonta olutta/siideriä koska ei se örvelö välttämättä edes huomaa vetävänsä nollaprossasta naamaansa. Örvelövaunusta ei pääse muihin vaunuihin ja me muut matkustajat saamme reissata ihan rauhassa. Mitäs sanotte?

Ja jottei normaalit ja hyväkäytöksiset hiprakassa olevat matkustajat joutuisi vahingossakaan örvelövaunuun, pyydän konnareilta järkevää harkintaa ja hyvää seulomista. Desibelimittarit perusvaunuihin ja jos möykkä kasvaa, ruvetaan harkitsemaan jämäkkyydellä mahdollista siirtoa. Örvelövaunu keskelle junaa jotta sinne siirtäminen ei vie paljoa aikaa. Problem solved.

Terveisin Kthetraveller, kiltti ja asiallinen kansalainen myös alkoholia nauttineena.

Vaatebongausta (Nelly)

Ihanaa, kesä tulee kohisten. Mä olen nyt metsästänyt kaupoista The maksimekkoa ja mitään miellyttävää ei ole tullut vastaan. Kattelin rauhaisina hetkinä pikkusen nettikauppoja ja tässä mun himotuimpia otoksia Nellystä ja selityksiä sille, miksi ei oikein taida onnata…

Tässä on jotain kivaa. Löytyi XS-kokoisena mutta toi pituus menis lyhennettäväks. Mä haen myös oikeestaan jotain värikkäämpää, joten tää mekko jää mietintämyssyyn.

Öh. Kevyempi väritys ja jotain vinkeetä peruspliisua mutta Catwalk videossa malli näyttää’ siltä kun olis pieniin päin. Melkeempä nounou vaikka jokin kiehtoo tätä vanhusta.

Voi vitsi, mä tiedän tälle jo muutaman käyttökohteen mutta mutta…. Materiaali on öhöm. Malli käyttää aikasmoisia korkkareita ja vaikka mä pystyn kävelemään samanmoisilla, 159-senttinen pituuteni vaatis major-muutoksia mekkoon…

Mun ongelma siis yleisesti on toi meikäläisen koko joka suuntaan. Mun onneksi vartalo on pysynyt lasten saamisten jälkeen edelleen hyvässä kunnossa (jahuu!!!) joten xxs/xs taikka 32/34 on mun koko. Valitettavasti luomurintavarustuksen johdosta mitään superkuppikokoa mulla ei ole, joten se aiheuttaa osaltaan probleemia meikäläisen pukeutumiselle. Jotkut vaatteet ei vain istu joistain kohdin, piste.

Mä haen tiimalasivartaloani korostavia vaatteita. Niitä vain on hiukkasen hankala löytää. Olen tiukka mimmi materiaalin suhteen, joten moni Nellyn vaatteista karsiutui senkin takia vaikka vaate näytti muutoin oikein kivalle.

Tässä alla mm. kiva ilta-asu miehen viereen sohvalle köllöttelemiseen 😉

En mä tommosta keppoisaa kangasta vois melkein keski-ikäisenä näytellä julkisilla paikoilla…

Mä myönnän, mulla on varmaan joku ikäkriisi. Osa musta haluaa kaikkia ihania nuorekkaita asuja mutta sitten tulee jostain se pirulainen ikämuistuttaja joka rupee vakavana pohtimaan kehtaanko enää esiintyä ko. vaatteessa. Tää on oikeasti kamalaa!

Allaoleva mekko aiheuttaa oikeastaan eniten ahdistusta. Mä olen aivan ihastunut tähän mekkoon (One shoulder on se mun juttu), väriä löytyy ja bling blingiä ja vartaloakin mutta öh, mä olen vanha! Onneks tätä ei löydy mun kokoisena joten jääköön vain kummittelemaan unissani.

Minu tykkää.

Että metsästys jatkukoon. Saas nähdä mitä löydän minimittaisena tänä kesänä vai löydänkö mitään. Sen vain sanon että ainaskin nyt motivaatio The vaatteiden löytämiseen on kova. Muutama viikko ja mä olen varmaan totaalisen eri mieltä asiasta.

Lupaan palailla asiaan tän vaatemetsästyksen suhteen varmaan vielä monasti joten koettakaa jaksaa 🙂

 

 

 

 

Atlantin ylitys, päivä 7 ja saapuminen New Yorkiin.

Juu-up, se oli sitten viimeisen meripäivän vuoro. Matka oli sisältänyt lämpimän aurinkoisia, kylmiä, trooppisen kosteita sekä myrskyäviä päiviä, ja nyt oli vuorossa vielä sumuinen keli tähän loppuun. Illalla sumu oli jo niin sakeaa että laiva turvautui sumutorven tööttäämisen aika ahkeraan.

Aamupala tutusti Garden Caféssa, vapaata oleskelua ja pikkuisen pakkausta. Buffalounaan jälkeen (vaniljapehmis loppu!) olikin vuoro viettää pitkä hetki uima-altaalla. Keli oli todella sumuinen ja asteitakin vain +14 C, mutta lapset ja mies nautti lämmitetyistä altaista.

Tämä päivä oli kaikin puolin jo sellainen, että loppuryytymys alkoi ottaa valtaa päiväohjelmasta. Se oli täynnä vapaata käyskentelyä ja hytissä oleskelua. Perheohjelmasta valitsimme päivällä cupcaken koristelua ja toki meikäläisenkin teki mieli rakentaa oma cupcake.

Lapsen taidonnäyte.

Ennen illallista otatimme vielä kuvan lapsista Paavo Pesusienen ja Patrickin kanssa. Olihan siinä rahastuksen makua kun valokuvan ottaminen lapsista hahmojen kanssa edellytti sitä, että laivan valokuvaaja ottaa kuvan. Tämän lisäksi matkustajat sai ottaa hahmoista lasten kanssa yhden oman kuvan.

Jonoa pukkaa…

Illallinen syötiin viimeisinä iltana aluksen kolmannessa ilmaisessa pääruokaravintolassa nimeltä Taste. Meidät ohjattiin jälleen ikkunapöytään (olimme aiemmin matkalla maininneet halustamme istua ikkunapöydässä lasten takia), palvelu oli hyvää ja ruoka… No joo, katselkaa itse.

Alkuruoka. Sieniä jollain juustoisella kuorrutuksella & valkosipulista kastiketta. Herkullista, mutta esillepano ei kovin erikoista. Hiukkasen se tietysti kärsi koska mun kamera putos lautaselle.

Pääruoka (kasvis) WTH?! Paksu, tökön makuinen ja esillepano, öh. Tämmösen näköstä tehdään kotona arkena kun ei haluta panostaa ruuan laittoon yhtään. Kouluarvosteluasteikolla (4-10) tasan 5.

Jälkiruoka, nam. Lämmin jälkkäri johon kaivettiin sisälle kolo ja kaadettiin mango/ananaskastiketta sisään. Mä olen pahoillani mutta en muista kuollaksenikaan mitä toi kastike oli. Mutta alas meni annos eikä ylös tullut.

Taste

Sen verran aikaa illallisella taas vierähti, että lapset oli aika valmiita hyttiin kahdeksan jälkeen. Me aikuiset piipahdettiin vielä kiertelemässä laivaa. Yhdet Kir Royal-drinksut oli pakko maistaa aluksen Mixx-baarissa kuunnellen suloisia pianosointuja.

 

Mixx-baarin penkkejä

Ilta jatkui vielä pikaisesti Slam Allenin keikalla Fat Cats Jazz & Blues Clubilla ja täytyy kyllä myöntää että harmitti joutua lähtemään sieltä aikaiseen. Loppuosa pakkaamisesta oli vielä suoritettava, koska laukut oli laitettava käytävälle viimeistään yhden aikaan aamuyöllä. Viimeisenä päivänä kuulutettiin myös tärkeitä aikoja New Yorkiin tulemisen suhteen ja monille matkustajille tuli pettymyksenä laivan aikainen saapuminen. Aamukahdeksan sijaan olimme satamassa jo ennen aamuviittä ja Verrazzano-sillan alta seilattiin kello 03.15.

Sitkeänä naisena olin päättänyt filmata sillan alituksen vaikka uni painoi silmiä mahtavasti. Huonoksi onnekseni ne ihmenaapurit jotka oli aiemmin matkalla hiippailleet meidän parvekkeella halusivat keskustella sillan alituksesta ja Vapaudenpatsaan sijainnista minun kanssa, kun olisin halunnut filmata sillan alituksen ihan rauhassa. Meikäläinen sai tovin selitellä heille ettemme olleet vielä ohittaneet Vapaudenpatsasta ja siinähän se tiivis keskustelu tarttui filmille meikäläisen haukuttua vielä hyttinaapurit filmille selvällä kotimaisella… Vapaudenpatsaan ohiajelua minä en enää viitsinyt jäädä odottelemaan joten eikun unta pompulaan ja heräämään aamulla allaolevaan näkymään.

Eclipse, toiseksi suurin huvijahti maailmassa. Kelpaisi minulle, todellakin. 

Mutta kyllä tämäkin kelpasi. Viimeinen kuva ja eikun kentälle.

Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Koko perhe nautti viikon totaalisesta toimettomuudesta ja siitä, ettei ollut kiire oikeastaan minnekään. Viikon meripäivillä ei päässyt tylsistymään koska ohjelmaa ja erilaisia paikkoja laivalla oli paljon. Miehen kanssa ollemme päättäneet ettei tämä jää viimeiseksi Atlantin risteilyksi, mutta seuraavalla kerralla sisällytämme siihen muitakin kohteita joko Euroopan puolella tai Karibialla.

Norwegian Breakawayn osalta palailen myöhemmin eri artikkelissa laivan hyviin ja huonoihin puoliin. Oikein hyvää alkanutta viikkoa!

-Kthetraveller

 

 

 

Paola Suhonen sen kiteytti, näin erotut joukosta…

Muoti, tuo ihana asia. Voitte uskoa että mä kuolaan isosti erilaisia asuja muotilehdistä ja netistä. Mun lompakon (ja miehen) onneksi mä olen loppujen lopuks hyvin tarkka tyttö. En mä ostele mitä vaan. ”Isomman” vaatteen täytyy olla sutkoht ajaton jotta se päätyy meikäläisen vaatekaappiin.

Olen mä aikoinani ostanut muutaman, viimeisintä huutoa olleen tuotteen ja mites kävikään? Toki ne näytti hyvälle tuolloin, mutta koska en ajatellut asiaa sen pidemmälle en seuraavana vuonna kehdannut enää pistää vaatetta päälleni. Jos rupeaa laskemaan sitä rahaa kuinka paljon tuote maksoi/kk, en voinut kun jälkikäteen pyöritellä päätäni: Oliko se sen väärti? Ei todellakaan.

Mulle on tärkeää että vaate on mieleiseni. Oli se sitten trendikäs tai ei, mutta vaate korostaa persoonaani ja tuo esille minua itsenäni. Paolan sanoja lainaten; Hyvällä omalla särmikkäällä, kauniilla ja itsevarmalla tyylillä erottuu aina parhaiten. Tyylikäs yksilöllisyys toimii massamuotia paremmin.

Mä olen mä, enkä muuksi muutu. Vuosien saatossa olen löytänyt oman tyylini enkä ostele turhaa. Vaikka turhatkin vaatteet löytäisivät ehkä kierrätyksen kautta uuden omistajan, olisi se silti epäreilua omalle lompakolle. Säästyneelläkin rahalla pääsee ehkä tekemään jonkin matkan tai maksamaan ainakin osa siitä.

Suhonen kertoi artikkelissaan että vaate toimii sosiaalisena viestintävälineenä ja oman maailman esille tuojana sekä vertasi vaatekaappia soittolistaan. Aivan kuten levyhyllysi kertoo jotakin sinusta, niin kertoo myös vaatekaappisi. Mä en voi sanoa muuta kun että tottahan tuo on 100 %:sti ja olen todella ylpeä siitä että olen löytänyt sen oman tyylini, jolla viestittää maailmalle kuka/millainen minä olen. Siitä on muuten elämässä apua 😉

Alla vielä linkki tohon artikkeliin, kannattaa lukea.

http://www.avatv.fi/muoti/artikkeli.shtml/paola-suhonen-nain-erottaudut-joukosta-tana-kesana/2013/05/1759906

Oikein hyvää lauantaita kaikille. Mulla on ollut kökköviikko joten nyt on tarkoitus ottaa oikein leppoisasti. Olen sen ansainnut!

-Kthetraveller