Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

huhtikuu 2013

Viisi päivää Atlantin ylitykseen, täpinä päällä!

Siis mä olen sanaton. Norwegian Breakaway luovutettiin tänään varustamolle ja laiva on kaunis! Mä pelkäsin aikasemmin että viikko merellä ilman mantereen näkemistä saattas tavalla tai toisella ruveta häiritsemään, mutta eiköhän tuo ole ihan turha pelko. Toivottavasti vaan kelit ovat suotuisat merellä että pääsee nauttimaan ulkokannen aktiviteeteistakin.

Kuva napattu NCL:n Facebook-sivuilta

 

Kuva napattu NCL:n Facebook-sivuilta

 

Vaatteita on metsästetty aika ahkeraan, muutama paita löytyikin mutta valkoisen asun kanssa tyydyin kompromissiin. Vanhat housut saavat kelvata ja yläosaksi hankin vain valkoisen sutkoht tyköistuvan T-paidan.  Mun tili nääs huutaa tyhjyyttään aika mukavasti enkä mä ole ihminen joka vinguttelis luottokorttia kovin ahkeraan. Tää kuukausi on ollut rahallisesti aika tili tuli tili meni-meininkiä, koska kampaajan ja kasvohoidon lisäksi piti ostaa kosmetiikkatuotteita sun muita välttämättömyyksiä. Tietty sitä pamahti tähän samaan syssyyn myös Norwegian Breakaway-risteilyn loppumaksu, joten öh sanon minä.

Jos nyt jotain positiivista pitää sanoa niin onneksi risteilyä varatessa NCL:llä oli ihan hyvä tarjous. Kaupan päälle tuli OBC:tä 300 dollaria, eli ns. käyttörahaa laivalle sen verran. Kyllä tolla rahalla käy jo pikkasen Spa’ssa, makselee illallisia erikoisravintoloissa sun muuta.

Muutama show on myös varattu, joista mielenkiintoisin lienee  Cirque Dreams & Dinner Jungle Fantasy. Otettiin ihan premium paikat jotta lapset näkevät varmasti show’n. Ohjelman hintaan kuuluu tietty myös illallinen ja jos ei menu miellytä, tekee keittiö takuuvarmasti toisenlaisen annoksen.

Että näillä fiilareilla mennään, naama alkaa vääntyä jo pikkasen leveämpään hymyyn ja huomenna vika duunipäivä ennen kahden viikon lomaa. Mä olen niin ansainnut sen.

 

Bahaman risteily (part 6), valokuvien tykitystä

Moips. Tässä tämä viimeinen osio lokakuisesta Bahaman risteilystämme. Nassausta lähdön jälkeen koitti kaksi meripäivää ennen Nykiin saapumista.

Ensimmäinen meripäivä sujui sairaan matkustajan siirtämisellä helikopteriin. Mielenkiintoista nähtävää, todella ammattitaitoisesti hoidettu.

 

 

Illalliselle menimme aluksen raskalaiseen Le Bistro-ravintolaan. Tämä oli yksi lempipaikoistamme.

 

 

 

Ja nom nom nom, suklaafondue oli huippua.

Ulkona näytti jo siltä kuin olisimme seilanneet Itämerellä.

Suklaisen fonduen jälkeen vielä erikseen suklaabuffettiin.

Pikkuista iltakävelyä ja sieltä hyttiin valmistautumaan NCL:n kuuluisaan White Hot Party-tapahtumaan.

Ja illalla odotti tämmöinen alla näkyvä pyyhkeistä tehty  eläin.

Toisena meripäivänä jätimme aamupalan kokonaan väliin, koska keräsimme voimia Jazz brunssille. Leppoisaa Jazz-musiikkia ja mielettömän hyvää ruokaa.

 

 

 

 

 

 

Alla olevat suloiset eläimet odottivat hytissämme kun palasimme brunssilta.

 

Illalla illastimme ehdottomasti aluksen mielenkiintoisimmassa ravintolassa, brasilialaisessa liharavintolassa nimeltä Moderno. Valitettavasti mulla ei ole laittaa kuvaa tänne siitä lihansyöntisessiosta, koska siinä esiintyy toinen pariskunta. Laitan siis vaan suussasulavat jälkiruokakuvat jakoon ja palailen tarkemmilla Moderno-kuvilla Breakawayltä.

 

 

Siinä se ilta sitten oli. Viimeinen show ja toteaminen että aamulla tullaan satamaan. Hyvin haikea fiilis, sillä viikko oli ollut täynnä upeita kokemuksia, hyvää ruokaa, erinomaista palvelua ja lämpimiä kelejä.

New Yorkin satama häämöttää ja pikkuinen kuvaushetki ennen aamupalaa. Keulapartsilta oli kyllä messevät näkymät.

 

 

Alla vielä viimeinen yltiömakea aamupala, pakkohan semmonen oli vielä ottaa.

Ja jottei nälkä yllätä, VIP-matkustajille oli vielä erillinen tankkauspiste uloskäynnin kokoontumispaikan kohdalla.

Tässäpä nämä reissukuvat. Matka jatkui laivalta suoraan lentokentälle ja koto-Suomeen. Matkan loppuminen olis harmittanut varmaan enemmän jos tiedossa ei olisi ollut jo toista risteilyä. Mitäs tähän voi muuta sanoa kun että koukussa ollaan joten kuusi päivää Atlantin ylitykseen uuden uutukaisella Norwegian Breakawayllä.

 

 

 

Bahaman risteily (part 5)

Ja eikun näillä näkymin toiseksi viimeiseen osioon:

Huomenta Nassausta! Tänne saavuimme risteilyn viidentenä päivänä. Tällä kertaa retkeksi olimme valinneet päivän Blue Lagoon Islandilla.

Saarelle menimme meriteitse ja matkalla nähtiin kuuluisa Atlantis Resort.

Carnivalin ylivoimaa tällä kertaa ja sen kyllä huomas saarella.

Yllä ja alla kuvia Blue Lagoon Islandilta, erinomainen paikka erityisesti lapsiperheille.

Tottahan toki riippumatossa piti pötköttää, sielu ja silmä lepäs. Leppoisa, lämmin keli eikä kiirettä muualle kun…

… syömään. Oumaigaad tätä annosta, kilokaloreita ja rasvaa oli komeasti mutta ah kun maistui hyvälle sillä hetkellä.

Tämmösiä taloja tuli vastaan matkalla takaisin laivalle.

Meidän hytin partsilta katteltiin puolestaan allaolevia maisemia.

Lähdön tunnelmaa…

Herrat töissä ja….

Meillä tämmöisiä herkkuja…

Täällä!

Näyttäähän nää kuvat aikas kamalalle, joka päivä vilahtaa viinipullo kuvissa. Me ollaan miehen kanssa iisisti lasten kanssa joten nyt nautittiin koko viikosta ilman lapsia. Illallisella juotiin puokkiin pullo punaviiniä hyvän ruuan seurana taikka skumppaa lähdön hetkellä. Kaksi beer bucketia (joista toinen jaettiin toisen pariskunnan kanssa) koko matkan aikana hitaasti nautittuna eli örmykunnossa ei oltu. Tuolla tavalla matkasta saatiin kaikki irti eikä ottalohkoon koskenut kertaakaan 😉

Veikkaan että te alatte kyllästyä pikkuhiljaa näihin samoihin Bahama-otsikoihin joten lupaan että huomenna tulee reissun viimeinen osio.

Illanjatkoja, täällä ruvetaan taas stepperijumpalle.

 

 

 

 

 

 

 

Bahaman risteily (part 4)

Heips! Mennään saman tien asiaan, tässä kolmannen ja neljännen risteilypäivän kuvia:

Huomenta! Tilattiin butlerilta aamupala hyttiin. Mä tykkään syödä aika kevyesti aamuisin; luonnonjugurttia, marjoja, hedelmiä, mysliä, kokojyväleipää ja vihanneksia sekä juustoa. Kaveriks musta kahvi ja satunnaisesti tuoremehu. Tänä aamuna oli pakko auttaa miestä jolle tuotu annos oli järkyn kokoinen. Voitte uskoa että mulla oli aivan kamee rasvakerros kitalaessa tän aamupalan jälkeen…

Aamupalan jälkeen mentiin omalle partsille maisemia ihailemaan kun saavuttiin Port Canaveraliin.

NCL:n lippu ylös!

Rankka homma?

Omalta partsilta päästiin näkemään komentosillan vilskettäkin. Ammattitaitosia herroja.

Floridan retkeksi otettiin NCL:ltä Airboat Ride. Tämmösen veneen kyydissä me sitten  huristeltiin pitkin soita ja mantuja.

Oumaigaad, tämmöstä käärmettä tuli silitettyä. Joku tilapäinen mielenhäiriö mulla varmaan oli, koska käärmeet ei TODELLAKAAN kuulu mun lemppareihin.

Ja tämmöstä tuli pideltyä sylissä kymmenen taalan hintaan. Tässä kuvassa Brutus on omistajansa sylissä. Rauhallisia kavereita molemmat.

Noista ”suloisista” eläimistä vielä sen verran, että ne olivat huostaanotettuja. Paikallinen eläinsuojeluyhdistys piti meille retkeläisille tietoiskun siitä, kuinka ihmiset ymmärtämättömyyttään ottavat eksoottisia eläimiä lemmikeikseen eivätkä sitten pärjää niiden kanssa. Minä en kannata eläimillä tehtävää valokuvausbisnestä, mutta tässä tapauksessa eläinsuojeluyhdistyksen kassaan kilahti kymppi. Hienoa työtä tekivät ja tietoisku oli oikein napakka.

Retkeltä palattiin naama messingillä. Mä todellakin silitin käärmettä ja pitelin sylissä pikkuista alligaattoria joka luuli olevansa koira. Pakkohan sitä oli juhlia hytin partsilla butlerin tuomalla lounaalla ja ämpärillisellä kylmää huurteista (säästöä hei, osta 6 maksa 5)!

Ja tämmöstä tulla tupsahti hyttiin odottamatta ja pyytämättä kun ei lipitetty liian nopeasti oluita. Näitä oli kiva napsutella samaan aikaan kun valittiin illallismenuista sitä sopivaa.

Ah, mitä sitä metsästelemään laivan raflojen menuja, kyllä butler tuo ne hyttiin ja suosittelee viinit siihen samaan syssyyn.

Juu-u, syötiin herkullinen illallinen hytissä. Butlerimme toi ruuat aluksen aasialaisesta Chin Chin ravintolasta ja keittiö rakensi mulle ihan omanlaisen kevyen jälkiruuan listan ulkopuolelta. Laiva lähti Port Canaveralista vasta kymmenen aikaan illalla, joten nautittiin loppuviini hyttimme parvekkeella.

Näitä on pakko olla joka reissulla. Mikäs parempi paikka vedellä salmiakkia nassuun kun NCL:n privaatisaari Great Stirrup Cay, jonne saavuimme seuraavana aamuna. Erinomainen mesta, ruuat talon puolesta ja paljon aktiviteettia. Tässä kohteessa meillä oli NCL:n retkenä vesijettiajelu. Päätettiin miehen kanssa ottaa ihan omat jetit ja en mä kyllä tiedä oliko se ihan viisas juttu (ainakaan mulle). Hengissä selvisin mutta toista kertaa kyllä harkitsen… Että käärme ja alligaattori fine, vesijetti not so fine.

It’s me! Mekko H&M hintaan kymmenen egee. Lyhyenä sopivan kokoiset maksimekot on kiven alla joten tämä löytyi aikoja sitten jostain tammialesta. Biitsille mä tarttin jonkun jonka voi vaan ”heittää päälle” joten näillä mentiin. Ei nyt niin muodikasta mutta lomallahan tässä oltiin. Laivan ja saaren väliä kuljettiin yhteysaluksella ja tietty meille VIP-asiakkaille oli ensisijainen pääsy laivalta yhteysalukseen. Nice.

Tossa meidän laiva koko komeudessaan.

Ja mustalla ympyröitynä meidän keulaparveke.

Ei mitkään pahat kelit illalla.

Privaattisaarelta matka jatkui kohti Bahaman Nassauta.

Lähdön hetkellä taas pikkasen butlerin tuomia herkkuja ja illalliselle päädyttiin aluksen pihviravintolaan. Isäntänä oli mikäs muu kuin itse aluksen suomalainen konepäällikkö, jonka kanssa tuli turistua parisen tuntia. Hyvin hauska veikko ja kuultiin monta mielenkiintoista tarinaa hänen suustaan. Kerrassaan mieleenpainuva ilta, joka huipentui jälleen kerran aluksen Atriumissa pidettyyn huikeaan musiikkiesitykseen.

Ja tällä kertaa sängyltä löytyi tämmönen kaveri…

 

 

 

Bahaman risteily (part 3)

Moikka taasen!

Huhhuh, mikä viikonloppu. Loppurutistus olis pikkuhiljaa alkamassa, sillä viikon päästä me ollaan jo Southamptonissa. Kämppää on siivoiltu ja tehty listaa mitä vielä pitäs hankkia. Ekan kerran elämässäni taidan varmuudelta hankkia matkapahoinvointilääkkeitä, sillä jos niitä ei ole mukana tulee paha olo. Ja jos ne lääkkeet on mukana niin ei tule paha olo. Tämä sääntö toimii itse asiassa kaikkeen meidän perheessä, joten ollaan vuosien aikana opittu yhtä sun toista -kantapään kautta.

Mutta nyt Bahaman reissun kolmososioon.

Ensimmäisenä iltana päädyimme aluksen italialaiseen ravintolaan syömään. Siellä tuli keskusteltua erään hovimestarin kanssa joka kertoi että laivalla oli töissä suomalainen konepäällikkö. Meille tämä oli positiivinen yllätys, joten hovimestari lupasi yrittää järjestää meille tapaamisen konepäällikön kanssa seuraavana päivänä.

Good morning!

Lähtöä seuraava päivä oli meripäivä. Matkasimme New Yorkista Port Canaveralia kohti ja päivä alkoi pikkuhiljaa kirkastumaan sateisen aamun jälkeen. Aamupala me nautittiin sviittimatkustajille tarkoitetussa ravintolassa ja täytyy myöntää että se oli kyllä ihana plussa. Ei hirveää jonottamista, isoja massoja ihmisiä taikka melua. Ihan riittävä pieni seisova pöytä ja sen ohessa keittiöstä tilattavat aamupala-ateriat kuten omeletteja, pannukakkuja ynnä muuta.

Aamupäivä meni laivaa kiertäessä ja partsista nauttien. Lounaalle päädyimme taasen sviittimatkustajille tarkoitettuun Cagney’s ravintolaan ja se oli hyvin miellyttävä hetki. Siellä aterioidessamme ovesta astui sisään laivan suomalainen konepäällikkö joka tuli tervehtimään varta vasten meitä. Siinä käydyt keskustelut taisivat miellyttää konepäällikköä sen verran, että hän kutsui meidät illallistamaan hänen kanssaan meille sopivana aikana. Voitte kuvitella että meikä käveli naama messingillä lounasravintolasta ulos. Eipä tuo miehenkään naama ihan peruslukemilla ollut joten painuimme ostamaan oluet illallistreffien kunniaksi.

Taisipa sitten tulla joku ”hälytys” laivan tietojärjestelmistä butlerillemme oluidemme shoppailuista, sillä alla olevat herkut odottivat meitä hytissä kun sinne oluset kädessämme kävelimme.

Ja tuossa alla vielä ennen illallista tuodut herkut.

Keulapartsilla tuli vietettyä aikaa ihan mukavasti sillä eipä tuo leppoisa tuuli kovin paljoa haitannut edes illalla. Auringonlasku oli kyllä aika mahtavan näköinen partsilta ihailtuna vai mitä ootte mieltä?

Ja tämmönen kaveri löyty sängyltä illalla. Uni tuli makeasti ja seuraavana aamuna saavuttiinkin Port Canaveraliin, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla.

-Kthetraveller