Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Luontokohteet Suomi

Hervannan Suolijärvi – nimeään kauniimpi retkikohde

25.7.2019

Mä olen pitänyt vallan paljon nykyisestä kotikaupungistani Tampereesta siitä asti kun tänne noin 15 vuotta sitten muutin. Paitsi tietenkin tähänkin asiaan on yksi poikkeus – Hervanta. Kun muutin Tampereelle, Hervanta kalskahti mielikuvissani suurin piirtein ghetolta, pahuuden tyyssijalta ja kaupunginosalta, jonne ei kannattaisi jalallakaan astua, jos henkikulta on kallis.

Voin myöntää, että meni vuosia, ennen kuin vierailin Hervannassa ensimmäistä kertaa. Vaikka hengissä ja traumoitta siitä ja muutamasta sitä seuranneesta käynnistä selvisin, en ikinä nähnyt syytä mennä Hervantaan käymään, jos ei ollut pakko. Keskusta-asujalla kaikki olellinen oli muutenkin tarjolla käden ulottuvilla.

Kaverini Merita on kuitenkin suitsuttanut Hervantaa siitä asti kun häneen tutustuin. En oikein voinut ymmärtää miksi. Sehän on tylsä ja tavallinen kaupunginosa. Kaameimmista aatoksistani olin jo onneksi päässyt eroon, mutta en silti ymmärtänyt, miksi Hervanta on niin upea mesta, että joku haluaisi asua nimenomaan siellä.

Nyt ymmärrän.

En enää muista mistä sai alkunsa idea lähteä Meritan seurassa Hervannan Suolijärvelle. Kenties halusta tutustua kattavammin omaan kotikaupunkiin ja myös nähdä omin silmin Hervannan parempi puoli. Jotenkin ajatuksen tasolla mikään tässä yhtälössä Hervanta + Suolijärvi ei vetänyt mua puoleensa – Hervanta ei ole mitenkään ihmeellinen ja Suolijärvi, taviiko tästä edes aloittaa. Niin kamala nimi, ettei lähempi tutustuminen sen suuremmin houkuttanut.

Vahingosta viisastuneena haluaisinkin antaa hieman huutia Suolijärvelle nimen antaneelle henkilölle. Ihan oikeasti, oliko pakko! Vähän mielikuvitusta olisi saanut käyttää. Vaikka järvi näyttääkin mielestäsi suolelta, tarvitseeko sitä sanoa ääneen ja alleviivata noin suurella kädellä. Varmasti järven muodosta tai sen maisemien kauneudesta olisi nimeksi keksinyt jotain muutakin. Mitä tahansa. Mitä tahansa kivempaa.

Pitäisikö tehdä adressi Suolijärven nimen muuttamisesta joksikin kauniimmaksi?

Suolijärven luontopolku kulkee kuvankauniissa maisemissa

Jos pelkkä kamalasti nimetyn, mutta varmasti kostoksi kokemastaan vääryydestä oikein herttaisen järven ihaileminen ei pelkästään tunnu riittävältä syyltä lähteä Hervantaan asti, tarjoan tässä kaupan päälle toisenkin syyn: Suolijärveä kiertävän Suolijärven luontopolun.

Reitin pituus on noin 4,5 kilometriä ja se kulkee järven rantaa mukaillen, tarjoten koko matkan ajan kauniita järvimaisemia sekä ympärillä kohoavaa viihtyisää metsää. Järven alue sijaitsee Hervannan laitamilla, mutta luontopolulle sujahtaessa tuntee tulleensa aidosti luonnon helmaan jonnekin suomalaisen maalaisidyllin keskelle, ei noin 25 000 asukkaan kaupunginosan reunamille.

Luontopolulle voi poiketa myös reitin varrelta, mutta me aloitimme kuuliaisesti kierroksen Suolijärven uimarannalta, josta polku alkaa ja jonne se myös loppuu. Lähdimme seikkailulle lämpimänä ja aurinkoisena kesäpäivänä, kun uimaranta täyttyi polskijoista ja aurinko lämmitti runsaalla kädellä, mutta melkein heti polulle päästyämme ja metsän siimekseen suunnattuamme jäi taakse sekä uimarannan häly että auringon kuumin yty.

Jos rannalla väkeä riittikin, puiden välissä mutkitellessamme saimme olla varsin rauhassa. Muutamia lenkkeilijöitä, tutkiskelijoita ja muita tuli vastaan, mutta varsin paljon saimme nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ilman ketään näköpiirissä. Vaikka puiden seassa oli ihanan vilvoittavaa, ehkä läheinen vesi ajoi monien mielestä samaa asiaa.

Suolijärven luontopolku yllätti monipuolisuudellaan

Kauniiden järvimaisemien, jykevien puiden ja luonnonrauhan lisäksi mut yllätti luontopolun monipuolisuus. Lähes viiteen kilometriin mahtui sopivasti vaihtelua ja haastetta: oli korkeuseroja, juurakoita, pitkospuita ja muutenkin erityylistä maastoa. Kulku ei missään vaiheessa käynyt tylsäksi toistuvuuden tai liiallisen helppouden takia, vaan reitin monipuolisuus piti mielen ja jalat virkeinä.

Aloitimme reitin kierron myötäpäivään ja aluksi kuljimmekin varsin pitkän matkan järven kupeessa ja tasalla. Oli kuitenkin miellyttävä yllätys, kun jossain vaiheessa maa alkoi hieman kohota, eteen tuli parit rappuset ja kohta olimmekin lähempänä puiden latvoja kuin juuria. Tuolta korkeuksista eteen aukesikin todella kaunis järvimaisema!

Tästä kohdasta tykkäsin jotenkin erityisen paljon! Kuvan nappasi Merita.

Reitti laskeutuu aika nopeasti takaisin alas, mutta pitää silti mielenkiintoa yllä. Siinä missä Suolijärvi melkein hipaisee naapuriaan Särkijärveä, maasto muuttuu soisemmaksi. Täällä jos jossain kannattaa pysyä merkityllä reitillä, ettei kenkä jää matkasta.

Wikipedia tietää kertoa, että niinkin äskettäin kuin 1950-luvulla Suolijärvelle ei vienyt teitä, mutta sen rannalla sijaitsi pari mökkiä. Vaikka asutusta järven rannoilla ei enää ole, on siellä edelleen nähtävissä parin pienen rakennuksen kivijalat sekä muuta ihmisten olosta muistuttavaa. Asuinsijana paikka on varmasti ollut varsin idyllinen, mutta myös oletettavasti sangen hankalasti saavutettava.

Me kiersimme luontopolun vajaassa kahdessa tunnissa. Emme pitäneet erityistä kiirettä, vaan pysähtelimme aina välillä kuvaamaan ja muutenkin. Tosin kävelytahtimme oli varsin ripeä silloin kun olimme liikkeellä. Eli ainakin pari tuntia kannattaa luontopolun kiertämiseen varata, niin aika ei lopu kesken ja ehtii nauttia Suolijärven annista.

Vaikka Suolijärvi onnistui yllättämään mut positiivisesti, löysin paikasta silti myös pientä purnattavaa. Paikkaa vaivaa sama juttu kuin monessa muussakin suomalaisessa luontokohteessa: olemattomat tai huonot opasteet. Merita onneksi oli kiertänyt reittiä ennenkin ja tiesi mistä polku kulkee, mutta jos on paikalla ensimmäistä kertaa, ei asia ole itsestäänselvyys. Omiin silmiini ei osunut yhtään opastetta, joka kertoisi luontopolun alkavan tai kulkevan tästä.

Meitä vastaan tulikin matkan varrella kaksi ulkomailta tullutta vierailijaa, joilla oli kyllä kädessään jonkunlainen kartta, mutta jotka silti kysyivät meiltä, mistä polku kulkee. Toki siinä vaiheessa kun on itse polulla, on itsestäänselvää, missä se kulkee, mutta kaikki eivät ole paikallisia tai liiku seurassa, joka tietää paikan entisestään. Ei pitäisi olla suuri vaiva huomioida nämäkin kävijät!

Parjauksen kautta loppukaneettiin. Suolijärvi oli vallan mainio paikka pieneen luonnostanauttimiseen. Meille osui kohdalle vielä erityisen kaunis päivä, ja Suolijärvi antoikin meille parastaan. Voisin kuvitella lähteväni kiertämään luontopolkua uudestaan, kenties vaikka syksyllä pienen ruskaretken muodossa. Onneksi siis kumosin ennakkoluuloni ja annoin Hervannalle tilaisuuden.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora / Seikkailumielellä 26.7.2019 at 19:58

    Olipa kiva lukea Suolijärvestä ”turistin” silmin, itselleni kun kyseinen järvi on tuttuakin tutumpi ja kierrän sen lähes viikoittain :) Luontopolulta lähtee myös kivoja sivupolkuja esimerkiksi Särkijärvelle, jonka kautta voi kiertää ylimääräisen lenkin tuohon Suolijärven kierrokseen. Tänä kesänä järvelle on tullut myös SUP-lautojen vuokrausta ja kävinkin viime viikonloppuna kiertämässä järven vaihteeksi vesiteitse. Tervetuloa toistekin Hervantaan, tämä on mainettaan parempi paikka!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 27.7.2019 at 12:10

      Kiva jos ”asiantuntijan” silmin tätä oli kiva lukea :D Mä kyllä tykkäsin Suolijärvestä niin paljon, että jos en asuisi tässä keskustan kahden järven ja upeiden luontomahdollisuuksien keskellä, voisin harkita muuttavani lähemmäksi sitä. Me tehtiinkin pieni koukkaus Särkijärven rantaan, siihen mistä näkyy Vuorekseen vievälle sillalle. Mutta ei sitten jatkettu siitä eteenpäin vaan palattiin takaisin alkuperäiselle reitille. Särkijärveenkin voisin kyllä joskus tutustua paremmin, sekin näytti ainakin näin kesäaikaan varsin kauniilta. Me nähtiinkin suppailijoita tuolla järvellä, sitäkin voisi joskus kokeilla. Kiitos, varmasti tulen Hervantaan taas uudestaan. Muutenkin kuin rapsuttamaan kaverin kissoja :)

    Leave a Reply