Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Maailman ympäri Oseania Road trip

Arthur’s Pass ja Castle Hill – Uuden-Seelannin helmiä

21.8.2018

Uuden-Seelannin road tripille mahtui monta unohtumatonta ajomatkaa ja pientä seikkailua. Eteläsaarella sykloni Gita tarjosi meille hieman ennalta suunnittelematonta ohjelmaa, koska se pakotti meidät ajamaan saaren länsirannikolta maan halki itään myrskyä pakoon.

Meillä oli ollut alustavissa reittisuunnitelmissa käydä ajamassa läpi Arthur’s Pass, yksi Uuden-Seelannin upeimmista tieosuuksista. Meidän ei kuitenkaan pitänyt ajaa sitä Christchurciin asti, vaan heittää jossain välissä ympäri ja palata maisemien ihailun jälkeen takaisi länsirannikolle ja jatkaa matkaa saaren pohjoisosiin asti. Sykloni oli kuitenkin iskemässä juuri meidän tuleviin kohteisiin saaren länsirannikolla, joten hurautimme Arthurin solasta eteenpäin ja koko lännestä itään vievään tienpätkään oli todella kiva ehtiä tutustua.

Mikä Arthur’s Pass?

Näissä maisemissa kelpasi ajella

Välillä ehdittiin onneksi poiketa myös pikkuteille

Arthur’s Pass on itse asiassa varsin lyhyt pätkä tuolla rannikolta toiselle vievällä tieosuudella, joka on lähes koko matkan pituudelta varsinaista maisemailottelua. Sitä ympäröi samanniminen kansallispuisto, joka tarjoaa esimerkiksi monenlaisia patikkapolkuja. Lähestyvän syklonin takia meillä ei kuitenkaan ollut aikaa tutustua näihin sen enempää, mutta onpahan taas lisää syitä palata Uuteen-Seelantiin.

Arthur’s Passin parasta antia ovat jylhät vuorimaisemat, ja vaikka niitä riittää varsinkin Uuden-Seelannin Eteläsaarella, olivat tämän ajopätkän maisemat silti yhdet parhaista matkan varrelta.

Vaikka patikointiin meillä ei riittänytkään aikaa, ehdittiin me noilla tienoilla silti poiketa hieman sivupoluille ajelemaan. Uudessa-Seelannissa monet tiet pääteiden ulkopuolella eivät ole päällystettyjä ja jotain hiekkatietä mekin päädyttiin taivaltamaan. Maisemissa riitti tuollakin etapilla, mutta niin myös tien pomppuisuudessa. Vaikka kuinka varovasti yritettiin mennä, oli yksi töyssy silti hieman liikaa. Siinä lensi sylistä ja auton etuosasta lattialle kaikki irtain. Voin kertoa, että hansikaslokerollista erilaisia esitteitä sekä monisatakorttista tietovisailua oli kiva kaapia lattialta takaisin ojennukseen.

Vähän pelotti aluksi lähteä ajelemaan noille vuoriston ympäröimille tienoille. Tie kulkee välillä varsin korkealla, tieosuudella kulkee pari pitkää siltaa ja maanvyörymätkään eivät ole harvinaisia. Syklonin ensimmäiset sateet tuntuivat jo melkein saavuttaneen Uuden-Seelannin, eikä meidän pakettiautosta tehty campervan ollut ideaalein ajopeli noille teille huonolla säällä. Onneksi sateinen keli jäi länteen ja mitä lähemmäs Christchurchia mentiin, sitä paremmalta sää alkoi tuntua.

Arthur’s Passia tai koko tienpätkää lännestä itään ei kannata ajaa kiireessä, jos vain mahdollista. Maailmanluokan vuorimaisemista olisi ollut kiva ehtiä nauttia enemmänkin kuin lähinnä auton etupenkiltä ihmetellen. Tällä kertaa meille oli kuitenkin tärkeintä ehtiä kunnialla myräkän alta pois, missä onneksi onnistuttiin!

> Arthur’s Passin sijainnin löydät tästä karttalinkistä

Castle Hillin upeat kivenjärkäleet

Kuvan keskeltä hieman oikealle on mielestäni ihan kuin Pääsiäissaaren Moai-patsas

Paikassa riitti korkeuseroja – ja nähtävää

Minä oikeassa alanurkassa mittakaavaa antamassa. Ella taisi kuvata.

Arthur’s Passin jälkeen auton ikkunasta alkoi yhtäkkiä siintää jotain mielenkiintoista. Aivan kuin jonkinlaisia raunioita. Niitä oli pakko pysähtyä katsomaan, sillä myrskypakomme oli sujunut sen verran jouhevasti.

Olimme saapuneet Castle Hilliin, paikkaan joka on täynnä luonnon muokkaamia, valtavia kivenjärkäleitä. Kaukaa ihmiskäden tuotokselta, kenties raunioituneelta kylältä näyttänyt paikka paljastui pian paljon kiehtovammaksi paikaksi. Luonto on siellä muokannut ja muovannut kiviä mitä erikoisempiin asetelmiin ja muotoihin.

Moi!

Mitä lähemmäs ensimmäisiä alueen kiviä kipusimme, sitä valtavammalta alue näytti. Salaperäisiä kivimuodostelmia riitti silmänkantamattomiin, jokaisen kulman ja mäennyppylän taakse.

Vielä tuolloin Pääsiäissaari odotti mua saapuvaksi noin kuukautta myöhemmin, mutta nyt myös siellä käyneenä voin sanoa, että Castle Hillissä ja Pääsiäisaaren ”patsastehtaassa”, mystisessä Rano Rarakussa on esteettisesti paljon samaa. Suurikokoisia kivipaasia vuoren juurella ja sen rinteillä. Varsinkin kauempaa katsottuna paikat muistuttavat toisiaan hurjasti. Myös yksi iso kivi näytti ihan Pääsiäisaaren Moai-patsaaltta!

Kauempaa paikka muistutti todella paljon Pääsiäissaaren Rano Rarakua, paikkaa jossa lähes kaikki saarella olevat patsaat on tehty, ja jossa on edelleen paljon patsaita. Osa valmiina, osa edelleen vaiheessa.

Castle Hillissä tuli seikkailtua vaikka kuinka pitkään, emmekä silti ehtineet nähdä paikasta kuin murto-osalta tuntuneen alueen verran. Kivet kutsuivat kiipeämään, kuvaamaan ja tutkimaan. Alue onkin boulderointiin omiaan.

Castle Hillille on vapaa pääsy ja parkkipaikkoja löytyy tien vierestä. Parkkialueelta on lyhyt kävely itse kivimuodostelmille.

> Castle Hillin sijainnin löydät tästä karttalinkistä

Donitsiyllätys Springfieldissä

Tämä löytö taidettiin tehdä Uudessa-Seelannissa erittäin päteväksi road trippailun apuvälineeksi osoittautuneen CamperMate-sovelluksen avulla. Ajoreittimme kulki Springfield-nimisen pikkukaupungin halki, ja sovellus kertoi, että siellä sijaitsisi Simpsonit-elokuvan mainostusta varten tehty jättimäinen donitsi.

Koska puisto, jossa donitsi sijaitsi, sattui suoraan ajoreitillemme, pitihän sitä pysähtyä ihmettelemään. Ja tietenkin ottamaan erinäisiä kauniita kuvia ajastimen kanssa (koska paikalla ei ollut ketään, joita pyytää kuvaamaan ja toisaalta, kuka meidän urpoilua olisi edes kovin monen otoksen verran jaksanut katsoa…). Vahva suositus siis donitsitauolle, jos osut Springfieldiin!

Donitsin sijainnin löydät tästä karttalinkistä.

Vaikka Uudessa-Seelannissa riittäisi nähtävää moneksi kuukaudeksi, niin suosittelen ajomatkaa Arthur’s Passin kautta, jos se vain suunnitelmiin sopii.Mä olen jopa iloinen siitä, että reittimuutoksen vuoksi me ehdittiin upeiden ajomaisemien lisäksi lohkareseikkailulle sekä jättidonitsille.

Lue myös nämä:

Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä.


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply