Etelä-Amerikka Matkavinkit

Millainen kohde Etelä-Amerikka on yksin matkustavalle naiselle?

31.7.2018

Etelä-Amerikalla tuntuu olevan monen mielikuvissa varsin huono maine. Toisaalta myös omat käsitykseni maanosasta olivat vielä pari vuotta sitten varsin retuperällä. Jo ennen maailmanympärimatkaani ja varsinkin sieltä palauttuani jouduin monesti vastailemaan kysymyksiin kuten ”Sattuiko sulle mitään vaarallista?” ja ”Pelottiko sua koskaan?”.

Toki nämä kysymykset ovat varsin ilmeisiä jo siksi, että reissasin suuren osan ajasta yksin, mutta varmasti myös siksi, että matkustin pari kuukautta yksin nimenomaan Etelä-Amerikassa, joka ei ole kaikkien mielikuvissa se maailman turvallisin maanosa.

Voi olla, että en olisi suunnannut reissullani Etelä-Amerikkaan, ainakaan yksin, ellen olisi pari vuotta sitten reissannut Perussa 1,5 viikon ajan kaverini kanssa. Toki sain varsin suppean kokemuksen yhdestä ainoasta Etelä-Amerikan maasta, mutta muistan tuon Perun-reissun jälkeen ajatelleeni, että olisin varmasti uskaltanut tehdä tuon reissun myös yksin!

Koska selvisin Etelä-Amerikasta hengissä, traumoitta ja myös ilman sen suurempia ongelmia, voisin jakaa kokemuksiani siitä, millaisena Etelä-Amerikka näyttäytyi yksin matkaavalle, selkeästi paikallisesta valtaväestöstä erottuvalle naiselle.

Haluan vielä tässä vaiheessa korostaa, että näillä vinkeilläni peilaan ainoastaan omia kokemuksiani, enkä voi puhua yleistäen koko maanosasta. Yksin matkustin ainoastaan Chilessä, Argentiinassa sekä Ecuadorissa.

Yksin matkaan mielivien naisten lisäksi varmasti lähes kaikki muutkin voinevat ammentaa kokemuksistani, mutta koska matkustin yksin, otin postaukseen näkökulman yksin matkustavana naisena.

Yleinen turvallisuus

Taskuvarkauksia. Aseellisia ryöstöjä. Kidnappauksia. Murhia. Jos lukee pelkästään Ulkoministeriön matkustustiedotteita ennen reissuun lähtöä, saattaa saada hermoromahduksen. Niin mäkin melkein sain, ainakin Ecuadorin osalta. Olin varma, että joku ryöstää mut heti kun saavun maahan ja mietin jo, skippaisinko maan muuten kuin Galapagossaarten osalta.

Onneksi googlettelin myös muita näkökulmia, maissa matkanneiden henkilöiden kokemuksia, ja uskalsin lähteä matkaan turvallisemmin mielin. En halua vähätellä matkustustiedotteiden antia, mutta toisaalta pelkästään niiden uhkakuvien varaan ei kannata käsitystä maasta perustaa. Varmasti se, mistä tiedotteissa varoitetaan on aiheellista ja toisinaan totta, mutta ei sitä perusarkea, mihin joka sekunti reissullaan törmää.

Toki Etelä-Amerikassa tulee olla varovainen, vähän eri tavalla kuin Suomessa. Rikollisuutta esiintyy varsinkin suurkaupungeissa ja tuloerot ovat Suomea suurempia. Köyhyys ajaa toimimaan tavoin, jotka saattavat aiheuttaa matkaajille epämiellyttäviä tilanteita. Mutta tiedostamalla mitä saattaa olla edessä ja osaamalla toimia niitä ehkäisevästi, tekee reissustaan jo ennakkoon paljon sujuvamman.

Argentiinan sekä Chilen koin itse todella turvallisiksi, Ecuadorin (erityisesti sen pääkaupungin Quiton) odotettua turvallisemmaksi. Kertaakaan mua ei yritetty ryöstää enkä muuten joutunut tilanteeseen, jossa olisin kokenut, että mun henkeä, turvallisuutta tai omaisuutta olisi mitenkään uhattu. Ainoa tapahtumahetkellä vähän kuumottanut tilanne oli, kun saavuin quitolaiseen majoitukseeni aamuyön tunteina, majapaikan respassa kukaan ei vastannut koputuksiin ja pimeydestä kohti juoksi iso, vihainen koira. Mitään ei onneksi sattunut. Tarinan voit kokonaisuudessaan lukea tästä.

Liikkuminen kaupungeissa

Varsinkin Etelä-Amerikan suurkaupungeissa kannattaa pitää tietynlainen valppaustaso kaupungilla kulkiessaan. Kannattaa jo ennakkoon ottaa selvää siitä, millä alueilla ei kannata kulkea. Sen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei kanniskele arvoesineitään näkyvillä, muuten olet helppo taskuvarkauden uhri. Jos taas tunnet olosi eksyneeksi, saattaa olla parempi mennä lukemaan karttaa tai pälyilemaan offline-karttaa johonkin kauppaan tai kahvilaan kadulla pönöttämisen sijaan. Näin et julkisesti anna muille vihjettä siitä, että saattaisit olla eksyksissä.

Varsinkin Quiton turvallisuustilannetta tutkiessani törmäsin usein kehoitukseen olla käyttämättä puhelintaan näkyvästi. Tämä tietenki pätee myös kameraan ja muuhun elektroniikkaan. Itse välttelin puhelimen turhaa näkyvää käyttöä kaupungilla ollessani. Jonkun kuvan saatoin sillä välillä napata, mutta muun ajan säilytin puhelintani turvallisesti shortsien etutaskussa.

Etelä-Amerikan kaupungeissa on todella paljon kulkukoiria. Koirat eivät yleensä kamalasti ihmisistä piittaa, mutta varmuuden vuoksi vaihdoin yleensä puolta, jos koiria tuli näköpiiriin.

Pimeällä liikkuminen

Varsinkin Quitossa varoiteltiin liikkumasta kaupungilla pimeän tultua. Tätä noudatinkin varsin tarkkaan, ainakin jos olin yksin liikkeellä. Ehkä turhaa neuroottisuutta, mutta toisaalta tätä kuuli niin paljon paikallisten suusta, että kyllä siinä varmasti totuuden hivenkin piili. En tykkää ottaa turhia (tai tyhmiä) riskejä reissuillani, ja koska päiväsaikaankin ehti tehdä ja nähdä sen verran paljon, en kokenut jääväni paitsi mistään, jos en yksinäni tallannut Quiton katuja.

Jos kuitenkin koet tarvetta liikkua paikasta toiseen auringon laskettua, kannattaa suosia takseja. Ja pyytää vaikka majapaikan tai ravintolan henkilökuntaa tilaamaan sellainen sinulle. Pimeät taksit ovat Etelä-Amerikassa ongelma ja pahimmillaan turvallisuusriski.

Jos et ole varma, kannattaako kohteessasi liikkua pimeän tullen, suosittelen kysymään vinkkejä vaikka majapaikastasi. Paikalliset yleensä osaavat sanoa, mikä on turvallista ja mikä ei.

Takseilla matkustaminen

Matkustin varsin monesti taksilla eri Etelä-Amerikan maissa. Kaikki matkat sujuivat onneksi ongelmitta, pientä päänvaivaa aiheutti yleensä kovin puhelias taksikuski ja oma onneton espanjan osaamiseni. Kun tarvitsin taksia, pyysin yleensä hostellien henkilökuntaa hankkimaan mulle sellaisen, ja sainkin aina turvallisen taksikyydin.

Takseja pyytäessä, varsinkin jos on menossa lentokentälle tai muualle, jossa olisi hyvä olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, on syytä pyytää taksin tilaamista hyvissä ajoin ennen kuin on lähdössä. Majapaikoilla tuntuu olevan sopimuksia tiettyjen taksien/kuskien kanssa, ja niillä saattaa olla sillä hetkellä muutakin menoa.

Taksimatkan hintaa kannattaa tiedustella etukäteen, sillä taksit eivät yleensä käytä mittaria. Paikallisten hankkimissa takseissa oli se hyvä puoli, että he tiesivät, paljonko matka kustantaisi, eikä kuskit voineet vedättää hinnoissa, ainakaan niin paljoa. Kannattaa myös varata tasarahaa, tai ainakin pieniä seteleitä, jotta saat mahdollista vaihtorahaa.

Testasin pariin kertaan myös EasyTaxi -nimistä sovellusta taksien tilaamiseen, joka myös toimi ihan ok:sti. Enemmän tuosta sovelluksesta voit lukea tästä postauksesta.

Taksin kyydissä istu takapenkillä, äläkä säilytä mitään liian arvokasta lähellä taksien ovia tai ikkunoita, ettei joku pääse nappaamaan omaisuuttasi esimerkiksi taksin seisoessa liikennevaloissa.

Kuten jo edellisessä kohdassa sanoin, vältä taksin ottamista kadulta ja varsinkin pimeitä takseja. Ne voivat tehdä yhteistyötä rikollisten kanssa ja saatat joutua pahimmassa tapauksessa ryöstetyksi tai kidnapatuksi.

Julkisten kulkuvälineiden käyttäminen

Vältin Chilen pääkaupungissa Santiagossa metron käyttöä sekä Quitossa paikallisbusseja, vaikka ne olivatkin takseihin verrattuna edullisia tapoja liikkua paikasta toiseen. Kuulin sen verran paljon juttuja siitä, miten reissaajilta oli varastettu tavaraa (varsinkin jos he olivat liikkeellä koko omaisuutensa kanssa esimerkiksi siirtyessään kaupungista tai maasta toiseen) tai muuten käyttäydytty uhkaavasti. Mielummin maksoin vähän enemmän taksista ja koin oloni turvalliseksi.

Myös julkisten käytöstä kannattaa ottaa etukäteen selvää, näpistelyt tuntuvat paikallisliikenteessä olevan ongelma enemmän suurkaupungeissa.

Pitkänmatkan busseja käytin taas usein, eikä niiden kanssa ollut ongelmia, ainakin jos matkustaa niin sanotusti turisteille suunnatuilla yhtiöillä eikä edullisimman hintaluokan virityksellä, jotka käyttävät pääasiassa paikalliset. Jos matkatavaroita laittaa säilöön linja-auton ruumaan, saa laukulleen yleensä kuitin, jota vastaan laukkunsa saa määränpäässä.

Matkustamossa kannattaa pitää omaisuutta silmällä, vaikka reppu olisi jaloissa ja ainakin jos busseissa meinaa tulla uni silmään. Kaikkein tärkeimmät jutut yritin pitää matkan aikana vaatteiden taskuissa ja reppua viritellä niin, ettei edessä tai takana istuva (tai vieressäkään) pääsisi siihen käsiksi, jos oma huomio herpaantuu. Repun tai laukun vetoketjuihin voi myös kiinnittää lukon, mitä välillä suosikinkin.

Monissa maissa yöbusseja kehotetaan välttämään, sillä niissä on suurempi riski joutua ryöstön kohteeksi. Itse otinkin aina päiväsaikaan meneviä busseja ja pyrin aina valitsemaan myös sellaisia, jotka olivat päiväsaikaan kohteessa perillä. Tästä toki ei ikinä ole takuuta, sillä matkan varrella voi sattua vaikka onnettomuus tai sääolot haittaavat matkantekoa. Uuten kaupunkiin oli silti mukavampaa saapua, kun ei ollut vielä pimeää.

Rahan nostaminen

Rahan nostamisessa kannattaa suosia rakennusten, kuten pankkien tai kauppojen sisällä olevia automaatteja. Kadulla olevista automaateista ei kannata rahaa nostaa. Kaikkein parhaita paikkoja ovat mielestäni pankkien sisällä olevat automaatit, sillä jos automaatti imaisee kortin, on apu lähempänä kuin esimerkiksi kaupassa. Vaikka pankki olisi muuten kiinni, automaateille on silti yleensä pääsy.

Kaikkialla ei kannata edes kävellä koko pankkikorttiarsenaalinsa kanssa tai kantaa paljon käteistä mukana. Varsinkin Ecuadorissa kannoin pankkikorttia mukana vain, jos olin menossa nostamaan rahaa ja säilytin sitä sekä nostamaani rahatukkoa shortsien etutaskussa.

Yleisiä vinkkejäni raha-asioiden hoitamiseen reissun päällä voit lukea tästä.

Mahdollinen epätoivottu huomio

Itse sain onneksi osakseni enemmän kohteilaita tervehdyksiä ja uteluita kuin varsinaista epäkorrektia tai häiritsevää käytöstä. Ihmisiä kiinnosti mistä olen, mihin menen ja miksi matkustan yksin. Yksin matkaavana naisena varmasti silti erottuu katukuvasta ja kannattaakin varautua siihen, että olet monen mielestä kiinnostava – niin hyvässä kuin pahassa.

Jos mahdollinen epätoivottu huomio alkaa ahdistaa, voi kokeilla vanhaa kunnon sormus vasempaan nimettömään -kikkaa. Itse kuljetin hätävarana sormusta mukanani, mutta en tainnut kertaakaan tarvita sitä. Kannattaa myös olla hieman varovainen sen suhteen, kuinka paljon reissustaan tuntemattomille kertoo.

Muille reissaajille saatoinkin kertoa olevani yksin matkalla, ja että tarkoitus on reissata pidemmän aikaa yksin. Mutta paikallisille vastailin epämääräisemmin. Saatoin antaa ymmärtää, että kaveri tai poikakaveri odottaa mua illalla, seuraavassa kaupungissa tai muuten vain pian. Että joku kyllä huolestuisi varsin nopeasti, jos matkantekoni viivästyisi. Näissä tilanteissa kannattaa luottaa omaan intuitioonsa ja miettiä, kuinka paljon ja millaista totuutta toiselle kannattaa kertoa.

Kaiken kaikkiaan nautin suunnattomasti ajastani Etelä-Amerikassa ja varmasti palaan sinne vielä uudestaan. Ehkä seurassa, ehkä taas yksin. Hyvällä ennakkovarautumisella saatoin välttyä tilanteilta, jotka olisivat muuten saattaneet johtaa johonkin ikävämpään. Yksin matkatessa ei mielestäni ole järkevää koetella liikaa rajojaan, ainakin jos panoksena on oma turvallisuus. Etelä-Amerikka on siis varsin turvallinen kohde ja sopii mainiosti myös yksin matkustaville naisille. Kunhan vain hieman selvittää ennakkoon, mitä siellä kannattaa varoa ja välttää.

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply