Eurooppa Kaupunkilomat

San Marino – pikkuvaltio joka vei sydämeni

29.5.2017

Vaikka reissuni Italiaan oli täynnä pelkästään upeita kohteita, nousee siitä silti jalustalle hassu pikkuvaltio, joka möllöttää Italian itäosissa, Riminin rantakaupungin kupeessa. Nimittäin sydämeni totaalisesti vienyt San Marino! Nyt haluankin päästä jakamaan teille näitä ihania kokemuksia.

Olen kierrellyt Euroopan piskuisimpia valtioita sitä mukaan kun niitä on eteeni sattunut. Eikä yksikään ole huono kohde ollut. Mutta mitään erityistä vaikutustakaan ne eivät ole tehneet. Eivät edes Andorra tai Lichtenstein, jotka somilla vuorimaisemillaan olisivat voineet helposti hurmata mut pahemmanlaatuisesti. Näin ei kuitenkaan käynyt ennen kuin astuin San Marinon maankamaralle. Se kietoikin mut pikkusormensa ympäri niin vahvasti, että vakavissani mietin muuttoa tuon lilliputtivaltion rinteille.

Mikä ihmeen San Marino?

San Marino on Italian ympäröimä pikkuvaltio, Euroopan kolmanneksi pienin valtio ja maailman vanhin tasavalta. Vaikka se onkin pikkuruinen, maa ei kuitenkaan koostu pelkästään yhdestä kaupungista, vaan sinne mahtuu peräti yhdeksän kuntaa. Kovin suuria metropoleja maa ei silti pidä sisällään, San Marinon asukasluku on vain noin 30 000 henkeä – suurin piirtein saman verran kuin Riihimäellä!

San Marinon pääkaupunki on mielikuvituksellisesti nimetty San Marinoksi (italiaksi Città di San Marino), ja se on vasta maan kolmanneksi suurin kunta reilulla 4 000 asukkaallaan. Maa on vuoristoinen ja esimerkiksi pääkaupunki sijaitsee huikeissa maisemissa Monte Titano -vuoren huipulla. Kaupungin historiallinen keskusta ja Titano-vuori ovat UNESCO:n maailmanperintökohteita.

Miksi San Marinoon kannattaa mennä?

San Marinoon kannattaa lähteä jo kokeakseen maailman vanhimman tasavallan tuulia. Siinä on yhdistettynä Italian hyvät puolet kuten herkullinen ruokakulttuuri ja huikea historia, mikä heijastuu varsinkin pääkaupungin rakennuskannassa. Mutta se on myös leppoisampi kun joskus varsin temperamenttiseksi ja kakofoniseksi äityvä ympärysvaltionsa. Jotkut väittävät, että San Marinosta puuttuu persoonaa. Mun mielestä sitä on maassa juuri sopivasti. Niin paljon kuin hassussa pikkuvaltiossa voi vain olla.

Olin etukäteen varsin tietoinen siitä, minkälainen paikka San Marinon pääkaupunki olisi. Ainakin teoriassa. Se oli ennakkoon hurmannut mut kuvien kautta vehreillä vuorimaisemillaan ja piskuisilla linnamaisilla torneillaan. Silti se löi mut ällikällä.

Koko bussimatkan Riministä San Marinon pääkaupunkiin istuin hieman malttamattomana. Halusin toisaalta jo olla perillä, mutta toisaalta myös nauttia matkanteosta. Korvat alkavat poksahdella, mitä korkeammalle bussi nousee. Mount Titanon huippu ei ole kuin noin 750 metrissä, mutta se ei ole muiden korkeiden nyppylöiden välittömässä läheisyydessä, joten korkeuserot pääsevät esiin kaikessa dramaattisuudessaan.

Kun vihdoin pääsen ulos bussista ja otan ensiaskeleitani San Marinon maaperällä, en oikein osaa päättää minne suunnata. Toisaalta haluaisi jäädä seikkailemaan Mount Titanon rinteille kauniisti pinoutuville hurmaaville kujille, toisaalta haluaisin suunnata heti kaupungin kuuluisia torneja ihmettelemään.

San Marinon kuuluisat tornit

Cesta-torni, oma suosikkini!

Guaita-torni

Tornilta toiselle johti kaunis kävelyreitti

Vaikka yritinkin uskotella itselleni, että voisin seikkailla hetken pitkin poikin kaupunkia ennen tutustumista paikan torneihin, huijasin itseäni. Askeleeni veivät mua jatkuvasti ylemmäs, kohti San Marinon ikonista siluettia. Vaikka rakennelmista puhutaan torneina, ovat ne mielestäni enemmän kuin pikkuruisia linnoja tai linnoituksia muureine ja pihoineen. Tai ainakin kaksi kolmesta tornista on.

Guaitan torni on vanhin kaupungin kolmesta tornista ja se on rakennettu noin tuhat vuotta sitten, vaikkakin sen jälkeen sitä on uudistettu. Toinen torni, Cesta, on parisataa vuotta nuorempi. Näihin kahteen torniin pääsee myös käymään. Kolmas torni, pelkistetympi ja hyvin tornimainen, on Montale. Se ei ole avoinna yleisölle ja ilmeisesti sen ainoa sisäänkäynti on usean metrin korkeudella.

Itse kävin ainoastaan Guaitan tornissa. Molempiin torneihin päästäkseen olisi pitänyt ostaa kallis lippu, joka olisi sisältänyt vielä monta muutakin nähtävyyttä. Itse olin päiväreissulla kaupungissa ja kiinnostunut eniten juuri tornivierailusta, joten en viitsinyt maksaa turhasta. Yhteen torniin pääsi vielä kohtuullisella, muistaakseni 4,5 euron, hintalapulla.

Guaita valikoitui kohteekseni, koska se tuli ensimmäisenä vastaan, mutta se oli nappivalinta. Mielestäni Cesta, torneista toinen, on kolmikosta kaikkein kaunein. Se sijaitsee Titano-vuoren korkeimmalla kohtaa ja on mielestäni yksittäisiä kauneimpia maisemia, joita olen koskaan päässyt ihailemaan! Siinä korostuvat maaston korkeuserot, toukokuun vehreys pääsi oikeuksiinsa ja taustan vuoret korostivat näkymän kauneutta. Olisin voinut tuijotella Cestan suuntaan tuntitolkulla, niin riipaisevan kauniiden näkymien äärellä sain olla. Oikeastaan olin jo muuttamassa Guaitan tornin muurin kärkeen, sinne täydellisten maisemien äärelle ❤

Tässä vielä kaverikuvassa minä ja mun tuleva residenssi!

San Marinon kaupunki

San Marinon kaupunki on pitkä ja kapea. Sen sijainti vuorenrinteellä takaa sen, ettei siellä montaa pitkää suoraa löydy. Koska kaupunkiin ei mahdu hulppeita bulevardeja tai muita tilasyöppöjä, lähes kaikki on pientä ja kaunista. On hurmaavia kujia, kukkasia, kauniita rakennuksia ja pieneen kokoon puristettua kauneutta. Täällä on päämäärätön kaupunkiharhailu parhaimmillaan. Joka puolelta avautuu kaupan päälle kaunis vuorimaisema.

Ei ihme, että suunnittelin (ja kyllä vieläkin huomaan pohtivani) muuttoa tuonne! Siinä pysyisi kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti, kun eläisi kauneuden ympärillä. Eikä salilla tarvitsisi käydä, kun vuorenrinteitä pitkin kirmailu ajaisi saman asian ja enemmän.

San Marinossa olisi ollut myös tarjolla patikointireittejä. Harmi, ettei päiväreissu antanut patikoinnille myöden. Hyvä kun ajan puitteissa ehti seikkailla edes pääkaupunkia ristiin rastiin tarpeeksi hyvin. Muihin pikkuvaltioihin olen ollut tyytyväinen päivän käynnin jälkeen, mutta San Marino jätti toiveen päästä sinne uudestaan. Vaikka muutamaksi päiväksi. Noista maisemista pitää ehdottomasti päästä nauttimaan pidemmäksikin aikaa.

Aion tehdä vielä oman postauksen siitä, kuinka San Marinoon pääsee. Itse olin liikkeellä julkisilla ja homma sujui varsin mallikkaasti, mutta vaati silti pienimuotoista googlettelua ennakkoon. Joten pistän vinkit jakoon teitä varten, sillä haluan kaikkien käyvän ihastumassa San Marinoon!

Löytyykö muita San Marinoon tai muihin pikkuvaltioihin hurahtaneita? 

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 29.5.2017 at 17:53

    Tässäpä lilliputtivaltio, joka alkoi vähän kiinnostaa! :) Monaco oli mulle aikoinaan pettymys, vaikka olin ihastellut sitä kuvista paljon. Mutta ilmeisesti sulle San Marino ei todellakaan ollut pettymys, otankin sen siis hyvänä merkkinä!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 29.5.2017 at 21:30

      Jes, hienoa! :) Mä oon näillä näkymin menossa käymään Monacossa elokuussa. Tai lennot Nizzaan on ostettu, eli varmaan niillekin kulmille päädyn pyörimään. Suuria odotuksia mulla ei kyllä sen suhteen ole, lähinnä odotan samaa porvarikulttuuria kuin Dubaissa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitkä fiilikset paikasta sitten jää. San Marino ei todellakaan ollut pettymys. Se vei mun sydämen niin pahasti, että saisin pistää tovi sitten kirjoittamani kymmenen suosikkimaan listan uusiksi – sinne pitäisi tehdä tilaa yhdelle hurmaavalle lilliputille :) Eli jos koskaan olet noilla nurkilla niin tee itsellesi palvelus ja käy San Marinossa <3

  • Reply Sisko 31.5.2017 at 19:56

    Ompas upea! Ei ihme että sinne tekee mieli muuttaa. :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 31.5.2017 at 22:59

      Eikö vain! Vaikka paljon maita ja mantuja olenkin nähnyt niin kyllä näissä maisemissa vain oli jotain pysäyttävää :)

  • Reply Suomalaisten matkabloggaajien omat suosikkipostaukset vuonna 2017 - London and beyond -MATKABLOGI 30.12.2017 at 14:01

    […] San Marino – pikkuvaltio, joka vei sydämeni […]

  • Leave a Reply