Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
All Posts By

anu/pete

Autolla Namibiassa

Monelle kokeneemmallekaan matkailijalle ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä huitelemaan vuokra-autolla ympäri Afrikkaa, ainakaan näin kaksistaan. Monet mantereen maat särähtävät korvaan, ja turvallisuudessa on toivomisen varaa. Maanosaan mahtuu kuitenkin monenmoisia maita ja kolkkia, myös varsin turvallisia sellaisia. Näin on esimerkiksi Namibian kohdalla. Namibia onkin yksi Afrikan sopukka, joka kannattaa ehdottomasti kokea juuri omalla vuokra-autolla.

Autonvuokraus onnistuu etukäteen netin kautta, ja jos haluaa perusmenopelin, voi toimituspisteeksi ottaa Windhoekin kansainvälisen lentokentän. Jos taas haluaa enemmän vaihtoehtoja, kannattaa auto ottaa Windhoekista.

Itse kysyimme tarjouksen useasta eri autonvuokrausliikkeestä. Menopeliksi valikoitui Savanna Car Hiren auto. Hintaan kuului haku lentokentältä sekä matkan lopuksi myös kyyti takaisin sinne. Vuokraamossa auton ominaisuudet käytiin läpi tarkkaan, ja normaalin pikaisen auton haun sijaan prosessiin meni aikaa huomattavasti kauemmin. Mutta se kyllä kannatti, sillä oli hyvä käydä läpi etukäteen, kuinka mikäkin autossa toimi, ja miten esimerkiksi katolla oleva teltta avataan ja puretaan. Samoin oli mukava tietää, mitä kaikkea auton retkeilyvarustukseen kuului, ja missä mikäkin juttu sijaitsi.

Täältä kaikki alkoi, ja tänne kaikki päättyi. Savanna Car Hire Windhoekissa.

Tässä automme esittelyssä meille teltta katolla avattuna

Olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisiä autoon. Halusimme panostaa siihen, sillä vietimme suurimman osan ajasta Namibiassa ja Botswanassa autossa ja auton tuntumassa. Nukuimme myös auton katolla olevassa teltassa yhteensä 14 yötä. Valitsimme niin sanotun off road -mallin nelivetoineen ja kunnon maavaroineen sekä paremmat renkaat, ja saatoimme näin taittaa matkaa huolettomammin myös upottavilla hiekkatieosuuksilla (joita kuitenkin Namibiassa on verrattain vähän). Tietenkin jouduimme maksamaan vuokrauksesta hiukan enemmän, mutta näin jälkikäteenkin ajatellen panostus kannatti. Vuokraus maksoi meille yhteensä n. 2000€, joten päiväkohtaiseksi hinnaksi tuli n. 105€. Tämä saattaa kuulostaa kalliilta, mutta täytyy muistaa, että yöpymisemme leirintäalueilla maksoivat vain keskimäärin reilut 30€/yö. Kokkasimme suurimmaksi osaksi itse autolla ruokamme, joten siinäkin tuli säästöä. Toki voisi ajatella vuokraavansa halvemman auton ja yöpyvänsä kalliimmissa hienommissa mökkitason majoituksissa ja hotelleissa sekä syövänsä koko matkan ajan ravintoloissa, mutta tämä ensin mainittu vaihtoehto sopi meille paremmin.

Hiekkatietä pitkin Namibiassa

Sesriemin leirintäalueella Namibiassa

Namibia on harvaan asuttu, rauhallinen ja turvallinen kohde matkustaa. Liikenne on myös melko vähäistä, ja se on vasemmanpuoleista. Tiet ovat kaksikaistaisia perusteitä. Monet päätiet ovat asfaltoituja, mutta joukkoon mahtuu myös paljon hiekkateitä. Nopeusrajoitukset asfalttiteillä voivat olla jopa 120km/h. Tämä on melkoinen nopeus ottaen huomioon sen, että tiet ovat pääosin todella kapeita. Pelivaraa ei siis ohituksissa hirveästi ole, mutta toisaalta taas liikenne on hiljaista ja näkyvyys hyvä. Hiekkateillä saa yleisesti ajaa 80km/h. Tämäkin on joillain etapeilla aika korkea rajoitus, sillä tiet voivat olla täriseviä ja joskus mutkaisia, alueesta riippuen tietysti.

Monet päätiet ovat Namibiassa asfaltoituja.

Hiekkatielle tultaessa on hyvä laskea hiukan rengaspaineita.

Suurin vaara liikenteelle lienee villieläimet. Pimeällä ajo on vuokra-autolla kielletty, tai ainakin jos jotain sattuu, ei mikään vakuutus sitä korvaa. Eläimet voivat kyllä liikkua myös päivisin, ja vaikka näkyvyys on hyvä, on syytä olla tarkkana niiden kanssa. Joissain seuduilla tien vierustoilla näkee valtavia määriä pahkasikoja. Nämä possut pysyttelevät pääosin pois autojen kulkuväyliltä, mutta joskus ne voivat viilettää teidenkin yli. Näin meille kävi, ja saimme juuri ja juuri jarrutettua sen verran, että sika ehti alta pois. Myös antiloopeista, villikoirista, norsuista sekä ihan lehmistäkin näkee Namibian teillä varoituskylttejä.

Norsuvaara

Villikoiravaara

Pahkasikavaara

Strutsejakin voi nähdä teiden varsilla. Tämä naaras suojeli poikasiaan erityisen tehokkaasti.

Bensa ja diesel ovat Namibiassa halvempia kuin Suomessa, mutta tietenkin maan tulotasoon suhteutettuna niiden hinta on todella paljon kalliimpi kuin meillä. Vaikka diesel ei maksa kuin reilut 80 snt/l, niin automme kulutti sitä sen verran reippaasti, ettemme kamalan halvalla ympäriinsä ajelleet. Tankkaus itsessään on helppoa, sillä joka paikassa huoltoaseman työntekijät tankkaavat auton, eikä asiakkaan periaatteessa tarvitse nousta pois autosta ollenkaan. Maksu onnistuu joko käteisellä tai kortilla, autosta käsin sekin. Tavallisesti työntekijät myös pesevät tuulilasin sekä peilit. Tippiä voi jättää euron pari eli n. 10-20 Namibian dollaria. Huoltoasemilla on myös vessa (usein maksullinen) sekä ainakin isommilla asemilla myös kauppa.

Tässä tankataan autoa matkan alussa eli ensimmäisen kerran Windhoekissa.

Ainakin näin talvisaikaan, kun päivä Namibiassa on lyhimmillään, kannattaa kyllä hyödyntää joka ikinen valoisa hetki matkanteossa. Pimeä tulee varsin aikaisin, noin puoli seitsemän maissa tai vähän jälkeen. Illalla ehtii siis hyvin puuhailla kaikkea ennen nukkumaan menoa, kuten laittaa ruokaa keinovalojen loisteessa tai käydä ravintolassa syömässä sekä suihkussa. Nukkua ehtii hyvin, ja aamu sarastaa jälleen aamulla siinä seitsemän pintaan, jolloin kannattaa lähteä liikkeelle. Käytännössä purimme aina leirin pimeällä ennen auringonnousua, ja kun päivä valkeni, lähdimme jo liikkeelle. Tämä erityisesti silloin, kun olimme safarilla bongailemassa eläimiä, jotka liikkuvat parhaiten juuri aamutuimaan. Toisaalta emme halunneet hukata aikaa pyörimällä leirintäalueilla aamulla syöden aamupalaa tai tekemällä mitään muutakaan, vaan halusimme startata liikkeelle heti varhain pitäen sitten myöhemmin lepo- ja ruokataukoja.

Levähdyspaikkoja on Namibiassa paljon ainakin pääasfalttiteiden varsilla. Levähdyspaikka koostuu puun varjossa olevasta pöydästä ja tuoleista ja roskiksesta. Vessoja ei ole, mutta koska liikenne on niin hiljaista, voi puskan puolella kyllä hyvin käydä.

Tässä tyypillinen namibialainen levähdyspaikka

Yö- ja päivälämpötilojen ero on Namibiassa varsin suuri, joten automatkalle tarvitaan niin lämpimiä kuin kevyitäkin vaatteita. Aavikolla voivat yölämpötilat keskitalvella laskea 5-10 asteeseen, joten teltassa yöpyessä on yllä oltava lämmintä vaatetta. Aamuvarhaisella autossa saattaa joutua pitämään päällä lämpöjä, mutta kun aurinko (joka paistaa Namibiassa hyvin todennäköisesti jokaisena reissupäivänä) nousee ylemmäksi ja alkaa lämmittää kunnolla, voi paksut vaatteet vaihtaa hellevaatteisiin, ja lämpöjen sijaan säätää ilmastointia tehokkaammalle. Melkoista veivaamistahan se välillä tahtoo olla.

Hyvin tarkenee päivällä hellevehkeissä. Päivälämpötilat nousevat monesti 30 asteeseen talvella.

Kauppoja ja ravintoloita löytyy Namibiasta yllättävän hyvin. Isojen kaupunkien kaupat ovat luonnollisesti paremmin varusteltuja, joten niissä kannattaa täydentää auton ruoka- ja juomavarastot. Vaikka autossa olisi vesisäiliö, ei sen vesi sovellu kuin ruuanlaittoon ja astioiden pesuun, joten pullovettä on syytä pitää mukana reilusti. Ruokaa saa pikkukylissä ja jopa huoltoasemilta ja leirintäalueilta, mutta valikoimat kaupoissa ovat huomattavasti suppeammat. Ravintoloita kyllä löytyy niin leirintäalueilta, pikkukylistä kuin kaupungeistakin. Hinta on ravintoloissa edullisempi kuin Suomessa, kaupoissa ei suurta eroa huomaa. Riippuu tietysti siitä, mitä ostaa, mutta niin sanottu laatutavara ei kyllä paljoakaan halvempaa ole kuin Suomessa. Toreilla voisi kyllä hintojen veikata olevan edullisempi.

Tällainen kauppa löytyy Swakopmundin kaupungista.

Majapaikkojen varaus kannattaa niin leirintäalueiden kuin hotellienkin osalta hoitaa etukäteen, niin aikaa ei kulu niiden etsimiseen. Täten varmistaa myös sen, että saa yösijan. Hyvätasoisen hotelli/hostellihuoneen saa Namibian kaupungeista noin 50 eurolla, ja leirintäalueiden hinnat ovat luonnollisesti selvästi alhaisempia vaihdellen reilusta 20 eurosta vajaaseen 40 euroon paikasta riippuen. Etoshan kansallispuisto on kalleinta aluetta, ja siellä joutuu myös paremmasta majoituksesta maksamaan enemmän kuin muualla Namibiassa. Majoitusvaihtoehtoja kuitenkin on, joten jokainen voi valita itselleen parhaiten soveltuvan vaihtoehdon.

Jetty Self Catering, Swakopmund. Reilut 50€/yö.

Divundun mökkimajoitus, myöskin reilut 50€/yö

Namibia on valtavan hieno maa matkustaa. Maisemat ovat omalla tavallaan kauniita, vaikka korkeuseroja ei juuri ole. Dyynit ja silmänkantamattomiin jatkuva hiekkaerämaa ovat suomalaisittain peräti eksoottisia. Eläimet, joita maa on pullollaan, ovat päänähtävyys, ei siitä pääse mihinkään. Namibian eläimistä on juttua enemmän Etoshan kansallispuiston postauksessa jo aiemmin julkaistuna. Kyllähän Afrikka ja Namibia sen eläimistä ehdottomasti tunnetaan. Myös dyynit lukeutuvat maailman upeimpiin ja monimuotoisimpiin. Puitteet huikealle autoreissulle ovat Namibiassa kohdallaan, kun vain uskaltaa heittäytyä ja nauttia maan upeista antimista!

Namibian autoreissulla Kauriin kääntöpiirillä

Deadvlei, Namibia

Namibia tarjoaa upeita luontoelämyksiä.

Kokemuksia Botswanan leirintäalueista ja -alueilta

Kiersimme Namibiaa ja Botswanaa omatoimisesti vuokra-autolla kaksi ja puoli viikkoa. Kuusi yötä ja päivää vierähti Botswanan puolella. Vietimme kaikki Botswanan yöt leirintäalueilla, sillä Namibiasta vuokraamassamme autossa kulki mukana teltta katolla sekä kaikki leirielämään tarvittavat varusteet. Botswanan valloituksesta muodostui ikimuistoinen, sillä siellä tunsimme olevamme kahdestaan keskellä villiä luontoa.

Seuraavat leirintäalueet olivat yöpymispaikkojamme:
Yöt 1-2: Muchenjen leirintäalue Botswanan pohjoisosissa lähellä Ngoman kylää Choben kansallispuiston tuntumassa.
Yö 3: Mbudin leirintäalue Moremin riistansuojelualueen tuntumassa.
Yö 4: Xakanaxan leirintäalue Moremin riistansuojelualueella.
Yö 5: Magothon leirintäalue Moremin riistansuojelualueen tuntumassa.
Yö 6: Dqae Daren leirintäalue Ghanzin kaupungin ulkopuolella reilut 200 km Botswanan ja Namibian rajalta itään.

Reittimme kulki siis Botswanan luoteisosissa kohti lounasta. Tämä reitti sopi yhteen koko muun matkareittimme kanssa, joten siksi järjestys oli tämä. Reitin voi periaatteessa mennä toiseenkin suuntaan, sekä yhdistää siihen muitakin Botswanan kohteita, jos aikaa on.

Tässä koko vajaan kolmen viikon matkareittimme, josta kuusi päivää Botswanassa. Menimme reitin myötäpäivään, lähtien Windhoekista ensin etelään, ja ylittäen rajan Botswanaan maan pohjoisosissa. Sieltä reitti kulki takaisin Windhoekiin.

Botswanan leirintäalueet ovat melko hinnakkaita, sillä paikasta saa pulittaa vajaasta 40 eurosta jopa yli 50 euroa per yö riippuen leirintäalueesta. Hinta on kahden aikuisen ja auton. Jotkut leirintäalueet ovat niin hyvin varusteltuja, että paikkaan kuuluu sähkö, vesi ja roskis sekä suihku- ja sisävessamahdollisuus. Joillakin leirintäalueilla ei ole edes roskista, saati vessoja. Valoja ei valitettavasti ole missään edellä mainituista, mutta otsalamput, kännykän taskulamput sekä autoon kuuluva retkeilyvalo pelastivat.

Netistä on kovin vaikea löytää minkäänlaista tietoa näistä leirintäalueista, varausjärjestelmästä puhumattakaan. Tämän vuoksi kannattaa ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen matkatoimistoon, joka räätälöi pientä kustannusta vastaan juuri matkalijan tarpeet huomioon ottavan matkasuunnitelman ja tekee leirintäaluevaraukset. Tämä onnistuu kyllä sähköpostitse neuvotellen. Maksu suoritetaan etukäteen tilisiirrolla, joten kaikki on maksettu ennen matkaa. Choben kansallispuiston ja Moremin riistansuojelualueen luvat (n. 24€/kaksi henkilöä ja auto/päivä) maksetaan sitten käteisellä aina jollakin portilla alueelle mennessä. Luottokorttia emme edes tarjonneet, sillä paikat näyttivät vähän siltä, ettei niissä kortti varmaankaan käy.

Yksi Choben kansallispuiston porteista

Leirintäalueista mainittakoon lyhyesti seuraavia seikkoja:

Muchenje: Hyvin varusteltu leirintäalue, sähkötolppa, leiripaikassa vesipisteen lisäksi jopa allas, roskis, hyvät vessat ja suihkut. Aidattu leirintäalue. Avulias mies vastaanotossa. Alueella harmittomia apinoita.

Muchenjen leiripaikka Choben kansallispuiston lähellä

Mbudi: Alkeelliset, mutta kohtalaisen hyvät vessat ja suihkut, roskis, ei sähkötolppaa eikä vesipistettä leiripaikassa. Ei aitoja. Ympärillä norsuja ja virtahepoja. Kaunis paikka, lähellä vesistöä.

Mbudin leiripaikka Khwaissa

Leiripaikan lähettyvillä kävi norsuja juomapaikalla.

Xakanaxa: Suosittu paikka, mutta saattavat ottaa ”ylimääräisiä” asiakkaita kysyttäessä samaksi illaksi. Roskis ja vesipiste, ei sähköjä. Kohtalaisen hyvät vessat ja suihkut. Ei aitoja. Ympärillä antilooppeja, norsuja ja apinoita. Hieman kauempana vesistöä ja venevuokraamo.

Xakanaxan leirintäalueella viihtyviä kirjoantilooppeja

Magotho: ”Vastaanotto” Khwain kylässä. Emme ehtineet käydä siellä, mikä ilmeisesti ei haitannut. Saattavat tarkastaa illalla, että leirintäalueilla olevilla ihmisillä on varaus sekä maksu suoritettu. Ei mitään palveluita, ei edes roskista. Vessat ja suihkut ovat rakenteilla. Hieno alue, jossa paljon eläimiä: antilooppeja, norsuja, apinoita ja hyeenoita. Vähän kauempana vesistöä, josta kantautuu virtahepojen ääniä leiriin. Leijonia myös lähistöllä. Ei aitoja.

Magothon leiri, taustalla norsu pudottamassa puusta hedelmiä

Dqae Dare: Iso aidattu alue, jossa liikkuu vapaasti villejä ruohonsyöjiä. (Ovat yllättävän arkoja, eikä niitä ole helppo nähdä.) Itse leirissä hyvät vessat ja suihkut. Ei roskista, vesipistettä tai sähköjä leiripaikassa.

Dqae Daren leiri

Jos yöpyy leirintäalueella, jossa ei ole suoja-aitoja, täytyy muistaa muutama seikka. Pimeän tullen on syytä pitää valoa koko ajan päällä. Nuotion teko on myös hyvä idea. On pysyteltävä auton ja valojen tuntumassa, ja jos vessat ja suihkut ovat vähän kauempana, on turvallisinta taittaa matka autolla. Auton tuntumassa voi kyllä käydä asioilla valojen turvin leirin pystyttämisen jälkeenkin.

Ei ole harvinaista, että leirien lähettyville ilmaantuu eläimiä. Usein niitä on jo valmiina lähettyvillä, kun saapuu paikalle valoisan aikaan. Yleensä kohtaamiset ovat vaarattomia, vaikkakin ne illan pimeydessä helposti tuntuvat pelottavilta. Jos haluaa jännitystä elämään, kannattaa kyllä ehdottomasti yöpyä juuri tällaisissa aidattomissa paikoissa.

Botswanassa voi eläimiä nähdä hyvinkin läheltä.

Kaikki ympärillä pyörivät eläimet eivät suinkaan pelota. Apinat asettuvat levolle puihin hämärän laskeuduttua, ja niiden läsnäoloa tuskin huomaa. Impalat ja muut antiloopit saattavat myös yöpyä melko lähellä leirejä. Niiden kiiluvat silmät saattavat muistuttaa petojen silmiä, mutta kiikarit ja/tai taskulampun valo paljastaa totuuden. Me erehdyimme luulemaan impalapoloisia joksikin vaaralliseksi lajiksi, mutta onneksi totuus selvisi. Eipähän tarvinnut antilooppeja pelätä!

Apinat ovat ihmiselle vaarattomia. Tässä paviaani tonkimassa norsujen jätöksiä Magothon leiripaikassamme aamutuimaan.

Jos tämä leijonalauma, johon kuului useita pentuja, olisi ilmestynyt leiriimme pimeän aikaan, olisimme luultavasti pelänneet. Lauma pysytteli kuitenkin etäämmällä, ja bongasimme ne aamulla noin kilometrin päässä yöpymispaikastamme.

Virtahepojen äänet kantautuvat helposti leireihin, sillä niiden ääntely on voimakasta ja karmivan kuuloista. Ääntelyä voi kuulua keskellä yötäkin. Ne myös ruokailevat yöllä ja nousevat siis maihin, mutta eivät tule leireihin asti. Onneksi…

Virtahevot ovat Botswanan jokien perusasukkeja.

Norsut liikuskelevat myös hämärän tullen siellä missä haluavat, eli niitä voi hyvin nähdä myös lähellä leiripaikkaa. Vaikka norsujen läheisyys tuntuu erityisesti pimeän aikaan pelottavalta, niiden sanotaan olevan ihmiselle vaarattomia. No, voi kyllä sanoa, että on melko jännittävä tilanne, kun maailman suurin maanisäkäs lipuu aavemaisesti ja hitaasti ohi muutaman metrin päässä. Ne pelkäävät tulta, eivätkä mielellään tule ihan valojen lähelle, joten kun touhuaa auton ulkopuolella valojen kera, ne tuskin tulevat kymmentä metriä lähemmäksi. Mutta jos sammuttaa valot ja menee autoon istumaan, saattaa nähdä niiden kulkevan ohi parin metrin päässä autosta. Sammuva hiillos hätkähdyttää niitä hiukan, eli ne näyttävät jollain lailla pelkäävän tulen lämpöä. Näin kävi meille Magothon leirintäalueella. Tämän lähempänä villinorsuja emme olleet aiemmin olleet.

Hyeenoiden tuloon saa myös joskus varautua. Ne liikkuvat pääasiassa pimeän aikaan etsien syötävää. Magothon leirintäalueella leiriimme ilmestyi kaksi hyeenaa. Niiden hahmot pelottivat hiukan illan pimeydessä, sillä ne eivät vaikuttaneet pelkäävän tulta saatikka valoja. Meitä ne sen sijaan tuntuivat hiukan aristavan, ainakin sen verran, etteivät ihan viereen tulleet. Siirryttyämme sisälle autoon olivat ne kuitenkin nopeasti aivan hiilloksen vieressä tonkien maata. Ne hamusivat nuotion viereen kaadettua tonnikalapurkkien öljyä ja vettä. Katselimme ihmetellen niiden puuhia ja totesimme, että ovatpa ne rohkeita moniin muihin villieläimiin verrattuna. Niiden häivyttyä uskaltauduimme ulos.

Hyeenat saattavat uskaltautua jopa hiilloksen lähelle illan pimeydessä.

Näiden tapahtumien myötä voimme todeta, että Botswanan aidattomilla leirintäalueilla yöpyminen vaatii kyllä hiukan rohkeutta ja seikkailuhenkeä. Toisaalta se on juuri sitä, mitä haimmekin tältä matkalta. Voimme siis lämpimästi suositella tällaista omatoimimatkaa leirikamppeilla varustetun auton kanssa halki Botswanan. Voi olla varma siitä, että kokemuksista muodostuu ikimuistoisia!

Botswanassa ei koskaan tiedä, kuka tai mikä puiden takana väijyy…

Kuuden päivän Botswanan safari

Namibiasta pääsee autolla helposti Botswanan puolelle, kunhan on sopinut asiasta autonvuokrausfirman kanssa. Rajanylityspaikkoja on useita. Me menimme läpi Ngoman rajanylityspaikassa. Ylitys sujui melko nopeasti. Namibian puolella täytimme yhden paperin, jonka jälkeen pääsimme pian lähtemään kohti Botswanaa. Botswanan päässä kirjoitimme tietomme ylös kirjaseen, ja passintarkastuksen ja viiden euron suuruisen maahantulomaksun maksamisen jälkeen etenimme jo tulliin. Auton renkaat sekä kaikki kengänpohjamme joutuivat desinfioitaviksi, mutta Rundussa Botswanan valloitusta varten hamstraamamme ruokatavarat saimme onneksemme pitää, vaikkei kaikkia niitä olisi ollut luvallista edes maahan tuoda. No, täällä olemme huomanneet sen, että säännöt on tehty rikottaviksi.

Botswanan reittisuunnitelman olimme tehneet jo useita kuukausia ennen matkaamme Maun Day Tours & Safaris -firman kautta.
Olimme esittäneet toiveita sen suhteen, mitä halusimme nähdä ja kokea, ja missä suurin piirtein halusimme liikkua. Suunnitelmiemme pohjalta meille laadittiin reittisuunnitelmaehdotelma majapaikkoineen. Hyväksymällä suunnitelma ja maksamalla majoitukset sekä 40 euron suuruisen järjestelypalkkion meillä oli kuuden päivän Botswanan sotasuunnitelma valmiina. Tämä oli helpotus, sillä Botswanan osuus eteläisen Afrikan valloitusreissustamme oli tuottanut meille päänvaivaa. Namibiassa leirintäaluepaikkojen varaus onnistui helposti netin kautta, mutta Botswanaan tarvittiin välikäsi, sillä leirintäalueista löytyi netistä huonosti tietoa, ja sähköposteihin vastattiin nihkeästi.

Ensimmäiset kaksi yötä pidimme leiriä Ngoman lähellä sijaitsevalla Muchenjen leirintäalueella. Muchenjesta on reilun seitsemän kilometrin ajomatka Choben kansallispuistoon, jossa safaroimme kaksi päivää. Choben pohjoisosat ovat maisemallisesti upeaa safarialuetta, ja eläimiä näkee hyvin. Okavangojoen rannalla voi seurata suurten norsulaumojen elämää sekä bongata valtavan paljon virtahepoja, jotka lilluttelevat joessa ja nousevat välillä ylös ruokailemaan. Alueella liikkuu myös paljon kirahveja, apinoita, antiloopeja, puhveleita ja seeproja. Leijoniakin voi nähdä. Botswanassa onnistuu ilmeisesti myös off road-meininki, eli autolla voi ajaa teidenkin ulkopuolella niin halutessaan. Ilmeisesti siksi, koska missään ei kieltoja näkynyt, ja safarikuskitkin ajelivat teiden ulkopuolella.

Impaloita ja seeproja tien varrella Chobessa

Choben kansallispuistoa halkoo Okavangojoki, ja sen rannalla voi nähdä virtahepoja.

Alueella elää myös paljon kirahveja.

Sekä puhveleita

Ja paviaaneja

Vesipukkeja

Impala

Leijonatkin ovat yllättävän rohkeita.

Tässä ”Stretch Point” eli levähdyspaikka (ei aitoja ympärillä)

Choben lisäksi halusimme Botswanassa ollessamme käydä Moremin riistansuojelualueella. Välimatkaa Muchenjen leirintäalueen ja Moremin pohjoisosien välillä on vain reilu 200km, mutta etappiin piti varata koko päivä, sillä tie on pääosin hyvin hidasta. Nelivetoauto on ehdoton. Tämän lisäksi eläimiä tulee bongailtua ja valokuvattua matkan aikana, ja matkustusaika voikin painua 9-10 tuntiin, tai jopa yli sen.

Matkan varrella voi nähdä muun muassa norsulaumoja.

Toinen huomioitava asia on polttoaineen riittäminen. Ngoman huoltoasema on lopettanut toimintansa, joten tankki täytyy vetää täyteen jo Kasanen kaupungissa. Seuraava tankkausmahdollisuus on vasta vajaan 300 km:n päässä Maunin kaupungissa, ja sinne täytyy taittaa tuo edellä kuvattu hidas reilun 200 km:n hiekkatieosuus. Lisäksi jos aikoo kurvailla Moremin alueella useita päiviä, niin kuin me teimme, kannattaa kyllä varata varmuuden vuoksi mukaan polttoainetta varakanisteriin.

Alkutaipaleella ennen pitkää hiekkatieosuutta

Lisää dieseliä tankkiin

Matkareittiä

Välillä ajelimme juomapaikkojen ohi

ja näimme suuriakin norsulaumoja.

Moremin alueella tai sen lähettyvillä yövyimme kolmen yön verran. Yhden yön olimme Mbudin leirintäalueella, toisen yön vietimme Xakanaxassa ja kolmas yö meni Magothon leirissä. Näistä ainoastaan Xakanaxa sijaitsee itse Moremissa, muut sen ulkopuolella melko lyhyen ajomatkan päässä. Teimme joka päivä täälläkin koko päivän mittaisen safariajelun, joka alkoi aina aamuhämärissä puolen seitsemän kieppeissä ja jatkui lähes auringonlaskuun asti. Nämäkin safarireitit olivat meille mieluisia.

Moremin riistansuojelualue sijaitsee Okavangon suistoalueella, joten täälläkin on paljon elämää. Virtahepoja, norsuja, seeproja, kirahveita, puhveleita, antilooppeja, apinoita, leijonia, hyeenoita ja jopa gepardeja ja leopardeja voi hyvällä tuurilla nähdä. Meille eivät kissapedot leijonaa lukuun ottamatta tällä reissulla suostuneet kovinkaan hyvin näyttäytymään, sillä näimme leopardista vain muutaman vilauksen eräänä varhaisena aamuna. Koko suuri viisikko tuli siis kuitenkin tälläkin reissulla bongattua.

Moremin alueella voi nähdä todella paljon virtahepoja.

Alueella elää myös krokotiileja.

Seeproja juomapaikalla

Bongasimme myös mustahevosantiloopin.

Tällaista siltaa pitkin mennään Moremin riistansuojelualueelle.

Sekä Choben kansallispuistoon että Moremin riistansuojelualueelle täytyy ostaa päiväkohtainen lupa. Luvan osto onnistuu aina jollakin alueen portilla, ja samanaikaisesti voi ostaa luvan useammalle päivälle. Luvan hinta yhdelle päivälle on noin 24 euroa (kaksi aikuista ja auto). Aina kun ajaa sisään tai ulos portista, täytyy käydä kirjaamassa itsensä sisään tai ulos kirjoittamalla tietonsa kirjaseen. Myös lupapaperi täytyy näyttää portilla mennen tullen.

Rahasta mainittakoon sen verran, että Botswanaan voi hyvin ottaa mukaan euroja. Ainakin Maunin ja Kasanen kaupungissa on rahanvaihtopisteitä. Eurot käyvät myös joissain paikoissa maksuvälineenä, samoin kuin Yhdysvltojen dollarit. Kortillakin voi maksaa ainakin huoltoasemilla ja monissa kaupoissa.

Sekä Chobe että Moremi näyttivät meille sen, että Botswana on mainiota omatoimisafarimatkailualuetta, vaikkakin etukäteisvalmisteluja täytyy jaksaa tehdä. Maa on melko hiljainen ja turvallisen tuntuinen, eikä massaturismia ole. Botswanassa matkailija todellakin on keskellä villiä Afrikkaa, ja safarikokemuksista muodostuu ikimuistoisia. Seuraavassa postauksessa kerromme vielä tarkempia kokemuksiamme Botswanan leirintäalueista sekä siitä, mitä kaikkea illan ja yön pimeydessä voikaan tapahtua…

Puhvelin pääkallo Botswanassa

Etoshan kansallispuisto Namibiassa

Namibian pohjoisosissa sijaitsee yksi maan suosituimmista ja mielenkiintoisimmista paikoista, Etoshan kansallispuisto. Tämä valtava alue on monen Afrikan kuuluisan eläimen koti. Täällä matkaaja pääsee näkemään täysin villejä seepra-, norsu-, kirahvi-, leijona- ja antilooppilaumoja. Jos on onnekas, voi bongata myös hyeenoita, gepardeja ja jopa leopardinkin. Sakaaleja ja strutseja näkee varmasti. Myös pahkasikojen voi nähdä viilettelevän siellä täällä. Etosha on ehdoton käyntikohde, jos matkustaa Namibiaan.

Etoshan kansallispuiston alueelle on lupamaksu, joka on reilun 10 euron suuruinen per päivä, ja hinta kattaa kahden hengen ja auton luvan. Lupamaksupaperin saa miltä tahansa alueen neljästä portista, mutta maksu suoritetaan jollakin leirintäalueella sisäänkirjautumisen yhteydessä. Maksaminen onnistuu myös luottokortilla.

Anderson-portti, josta saa lupapaperit Etoshan kansallispuiston alueelle.

Etoshan kansallispuistoon voi mainiosti mennä omalla vuokra-autolla. Majoittuminen onnistuu leirintäalueilla. Valita voi mökin tai leirintäaluepaikan väliltä. Mökit ovat kuitenkin sen verran hinnakkaita, että jos on hyvin varusteltu auto katolla olevine telttoineen sekä ruuanlaittotarvikkeineen, kannattaa yöpyä leirintäaluepaikalla, jonka hinta on noin 37€/yö (kaksi henkeä ja auto). Etosha on suosittu käyntikohde, eivätkä leirintäalueet ole kauhean isoja. Tämän vuoksi paikat tulisi varata jo useita kuukausia etukäteen, jotta saa paikan varmasti silloin, kun haluaa. Erityisesti Okaukuejon leirintäalueelta voi olla hankala saada leiripaikkaa, jos on liikkeellä liian myöhään varausten suhteen. Nettivarauksen ansiosta myös maksut suoritetaan etukäteen varausta tehdessä, mikä helpottaa ja nopeuttaa sisäänkirjautumista.

Okaukuejon leirintäalueen portti.

Etoshan kansallispuistossa kannattaa viettää useampi päivä ja yöpyä useammalla eri leirintäalueella. Leirintäalueista pienin ja viihtyisin on Namutoni. Namutoniin on istutettu nurmikkoa, joka vähentää hiekkapölyn määrää. Okaukuejo ja Halali ovat keskeisiä leirintäalueita, ja niissä on eläinten bongaamista ajatellen parhaat juomapaikat. Leirintäalueilla voi myös ostaa esimerkiksi muutaman tunnin mittaisia safariajeluja.

Namutonin leirintäalueen portti

Namutonin leiripaikassa

Norsulauma Halalin juomapaikalla

Okaukuejon juomapaikalla auringonlaskun jälkeen

Leirintäalueilta löytyy huoltoasema, kauppa ja ravintola. Ravintoloissa on ainakin seisova illallispöytä, joka on mukavaa vaihtelua leirissä auton luona valmistetuille pelkistetyille illallisille. Kauppojen tuotevalikoimissa saattaa olla puutteita, joten ruuan hamstraaminen etukäteen jossain isommassa kaupungissa on hyvä idea. Myös polttoaineen jakelussa saattaa esiintyä ongelmia. Varakanisterin pitäminen mukana on siis myös hyvä idea.

Kuivan kauden eli talven aikaan (touko-lokakuussa) eläimiä näkee erityisen hyvin juuri juomapaikoilla, jotka ovat elämän edellytys kuivassa ja karussa ympäristössä. Osa juomapaikoista on luonnon muodostamia, osa on ihmisen osittain rakentamia. Hyvällä tuurilla juomapaikalle voi sattua valtava norsulauma, useita kirahveja ja sarvikuonoja samaan aikaan. Juomapaikoilla näkee eläimiä parhaiten päivällä sekä ennen ja jälkeen auringonlaskun.

Keihäsantilooppeja juomapaikalla

Tämä juoja on isokudu.

Tässä puolestaan seeproja, hyppyantilooppi ja keihäsantilooppi

Tässä strutseja, hyppyantilooppeja ja sakaali

Ja tässä gnuita ja antilooppeja

Etoshan kansallispuiston leirintäalueet on suojattu aidoin, jotta pedot eivät pääse leirintäalueille. Viekkaat sakaalit ovat kuitenkin onnistuneet kaivamaan reitin aidan ali ainakin Okaukuejon leirintäalueelle, joten siellä on syytä pitää ruuat piilossa erityisesti pimeän tullen. Myös ulos unohtunut roskapussi häviää pimeällä alta aikayksikön, sillä sakaalit ovat nopeita ja rohkeita. Välitöntä vaaraa niistä ei ihmisille ole, mutta on syytä pitää pientä välimatkaa näihin vikkeliin kettumaisiin otuksiin, sillä ne saattavat levittää raivotautia.

Etoshassa kannattaa lähteä liikkeelle heti auringonnousun aikaan, jolloin leirintäalueen portit avataan. Tämä aika on talvella kello 7.25. Kuten mainittu, alue on valtava, joten hyvä idea on tehdä koko päivän mittainen safari. Nopeusrajoitus on 60 km/h, mutta käytännössä ei monessakaan kohdassa kannata tällaista nopeutta edes ylläpitää, ainakin jos haluaa bongailla mahdollisimman paljon eläimiä. Juomapaikoillakin vierähtää helposti aikaa, ja päivä menee sukkelaan ohi. Aamu sekä myöhäinen iltapäivä ovat eläinten bongauksen kannalta parhaita aikoja, joten lounastauon voi pitää 12:n ja 15:n välillä. Leirintäalueiden portit suljetaan talvisaikaan kello 18.25, jolloin aurinko laskee. Käytännössä kannattaa tuohon aikaan jo olla leirintäalueen juomapaikalla, jos majoittuu Halalissa tai Okaukuejossa, sillä aurinko laskee upeasti juomapaikkojen taakse, ja paikalla on useimmiten myös eläimiä. Loppuilta meneekin juomapaikalla eläimiä ihmetellessä, suihkussa, leirin pystyttämisessä sekä illallispuuhissa.

Leiri pystyssä Okaukuejon leirintäalueella auringonlaskun jälkeen

Me vietimme Etoshassa yhteensä viisi yötä, joista kaksi Okaukuejossa, kaksi Halalissa ja yhden Namutonissa. Leopardia lukuun ottamatta näimme kaikki kuuluisimmat eläimet. Leijonalauma aamuvarhaisella erään juomapaikan lähellä, yksinäinen urosleijona tallustelemassa keskellä aavikkoa eräänä toisena aamuna, lukuisat norsulaumat, kirahvit, kauniit seeprat, ylväänä astelevat strutsit hulmuavine helmoineen, tepastelevat sarvikuonot, uteliaat ja ketterät gasellit sekä aamupäivän uneliaat gepardit, siinä bongaussaldoa.

Norsuja

Pahkasikoja

Seeproja

Sarvikuono

Hyppyantilooppi

Kirahvi

Mieleenpainuvimmat hetket liittyivät kuitenkin saalistukseen ja petoihin. Okaukuejon leirintäalueella peto tappoi nopeasti ja taitavasti impalanaaraan aivan leirintäaluepaikkamme lähellä aidan toisella puolen. Kuultuamme vertahyytävän karjaisun Afrikan pimeässä yössä kahdeksan aikaan illalla kiiruhdimme muutaman muun matkailijan tavoin taskulamppujen kanssa katsomaan, mitä oli tapahtunut. Näimme aidan toisella puolella kuolleen impalan ja sen kimpussa olevat sakaalit, jotka hätkähtivät hiukan ihmisten läsnäolosta tai lähinnä taskulamppujen valoista. Itse tappaja oli kuitenkin kauempana, eikä uskaltaunut paikalle kuin vasta myöhemmin, kun ihmiset olivat häipyneet paikalta. Aamulla koko ruho oli siististi kadonnut.

Pimeän tullen Afrikassa tapahtuu…

Toinen mieleenpainuva tapahtuma sattui eräänä varhaisena aamuna. Lähdimme liikkeelle Okaukuejon leirintäalueelta heti portin avauduttua ja suuntasimme kohti pohjoista paikkaan, jossa olimme aiemmin nähneet hyeenan makailemassa maassa olevassa kuopassa. Saapuessamme saman paikan liepeille meitä odotti jymy-yllätys. Aivan hiekkatien vieressä maassa makasi kuolleen gnu-antiloopin ruho. Ruhon kimpussa oli joukko hyeenoita sekä saalista kärkkyviä sakaaleja. Seurasimme tilannetta pitkän tovin. Hyeenajoukon suurimmat söivät ensin, jonka jälkeen tuli naaraiden ja pentujen vuoro. Kaiken aikaa ympärillä pyöri rohkeita ja röyhkeitä sakaaleita, jotka eivät jättäneet yhtään tilaisuutta käyttämättä, vaan nappasivat nopeasti palan ruhosta aina, kun se vain oli mahdollista.

Hyeenat ja sakaalit saaliin kimpussa aamuvarhaisella

Etoshan kansallispuisto lienee Sossusvlein ohella koko Namibian suosituin käyntikohde. Kokemuksemme mukaan mahdollisuudet nähdä siellä eläimiä ovat erinomaiset. Vaikka alue on kuivaa ja karua, elää siellä valtava määrä eri lajien edustajia. Suuri viisikko on täällä kuitenkin kokonaisuudessaan mahdoton bongata, sillä puhveleita ei alueella elä. Sen sijaan norsuja, sarvikuonoja, leijonia ja leopardeja voi nähdä. Näistä viimeisimmäksi mainittu on tosin varsin haasteellinen, mutta niin se on kyllä muissakin Afrikan kolkissa.

Etoshan kansallispuiston alueella näkee paljon kuuluisia Afrikan eläimiä.

Kuten suuren viisikon leijonia

Tai ylväinä astelevia kirahveja

Joskus eläimet ylittävät teitä. Tässä sarvikuono menossa eräälle juomapaikalle.

Tässä suuri seepralauma ylittämässä tietä.

Swakopmund, Walvis Bay, Cape Cross ja Spitzkoppe

Kun on yöpynyt auton katolla teltassa leirintäalueilla muutaman yön, on mukava pistäytyä Swakopmundissa. Swakopmund on pieni viihtyisä kaupunki Atlantin rannalla aika lailla suoraan länteen pääkaupungista Windhoekista. Kaupunki on kuin suoraan Euroopasta, lähinnä saksalaistyylinen, sekä erittäin siisti ja viihtyisä. Mikään lämmin paikka se ei sen sijaan ainakaan talvikuukausina ole, ainakin Namibian sisämaahan verrattuna. Kaupunki verhoutuu usein sumuun, ja kylmien merivirtojen viilentämä merivesi raikastaa ilmaa siinä määrin, että sisämaassa päällä olleiden hellevaatteiden tilalle pitää keksiä jotain hiukan lämpimämpää päällepantaa. Kesäkuukausina tilanne lienee hiukan toisenlainen.

Usvaisen Swakopmundin pääkatua

Swakopmundin merenrantaa

Swakopmundissa kannattaa majoittua keskustaan kävelymatkan päähän kaupungin kuuluisasta maamerkistä eli laiturista. Melko pitkän laiturin päässä on ravintola Jetty 1905, jossa on hyvää ruokaa. Pöytävaraus saattaa olla tarpeen, ainakin jos on liikkeellä isomman seurueen kesken. Paikka on nimittäin suosittu jo hienon sijainninkin vuoksi.

Pitkä laituri, jonka päässä on ravintola

Tätä majapaikkaa eli Jetty Self Catering- majoitusta voi suositella. Sijainti on erinomainen.

Swakopmundista noin puolen tunnin ajomatkan päässä etelään on Walvis Bayn teollisuuskaupunki. Kaupunkiin kannattaa tulla pistäytymään esimerkiksi aamuvarhaisella katsomaan valtavia flamingoparvia. Flamingot ruokailevat matalassa rantavedessä. Ne polkevat pohjaa ja kauhovat suuhunsa ravintoa. Flamingoja voi nähdä satoja tai jopa tuhansia.

Walvis Bayssa voi nähdä satoja, jopa tuhansia flamingoja.

Swakopmundista tunti puolitoista pohjoiseen on puolestaan Cape Cross, joka kannattaa myös ottaa mukaan matkaohjelmaan. Tämäkin paikka sijaitsee Atlantin rannalla. Cape Crossissa voi nähdä valtavan merikarhuyhdyskunnan, joka elelee alueella. Pääsymaksu on kahdelta hengeltä reilut 10 euroa, ja vastineeksi näkee tuhansia merikarhuja loikoilemassa rannalla. Osa hylkeistä on levittäytynyt aina kävelyreitille ja jopa parkkipaikalle asti. Toiset merikarhut ovat juuri menossa mereen tai tulossa merestä, osa rähisee keskenään. Pikkuhylkeet ovat söpöjä, mutta yhdyskunnassa vellova haju on kertakaikkisen kuvottava.

Tuhansien Afrikanmerikarhujen yhdyskunta

Joukossa myös hyvin pieniä yksilöitä

Merikarhuyhdyskunnan ympärillä pyörii joukko viekkaita ja ovelia sakaaleja. Nämä koiraeläimet näyttävät hyvinvoivilta, vaikkakin näimme joukossa myös yhden kuolemaa tekevän sairaan yksilön. Sakaalit hyötyvät suuresta hyljejoukkiosta, sillä niille riittää saalista. Emosta eroon joutunut hylkeenpoikanen on sakaalilaumalle helppo saalis.

Sakaali merikarhujen joukossa

Cape Crossista itään reilun parin tunnin ajomatkan päässä on Spitzkoppe, joka on myös mielenkiintoinen käyntikohde. Spitzkoppe on pienehkö kansallispuisto, jonka päänähtävyytenä ovat kalliomuodostelmat. Erityisen hieno muodostelma on Bridge eli kalliokaari, joka on suosittu valokuvauskohde. Auringonlaskun ja -nousun aikaan ihmisiä kerääntyy kaaren lähettyville ikuistamaan auringon kaarelle muodostuvien säteiden sävyjä. Parhaat hetket eivät täälläkään kestä kauaa, sillä aurinko nousee ja laskee nopeasti, jolloin värimaailmakin muuttuu nopeasti. Toisaalta täällä kannattaa viettää yö, jolloin pääsee kyllä näkemään yhden maailman hienoimmista tähtitaivaista.

Kaari ilta-auringon valaisemana

Tämä hetki on puolestaan aamulla auringonnousun jälkeen.

Spitzkoppen leirintäalueella maksaa yö noin 21 euroa/ kaksi henkeä plus auto. Hinta ei siis päätä huimaa. Leirintäaluepaikat sijaitsevat täällä kaukana toisistaan, ja ainoat suihkut ja sisävessat ovat portin lähellä. Kuivavessat ja roskikset löytyvät kyllä kustakin leiripaikasta erikseen. Täällä saa itse valita itselleen paikan, kunhan paikka vain ei ole varattu. Itse yövyimme ihan kalliokaaren lähellä. Siitä oli lyhyt matka pinkaista ylös kallioita pitkin kaarelle. Naapureina meillä oli tuona yönä kalliotamaaniperhe.

Spitzkoppen leirintäalueella

Tässä näkyy leirintäaluetta auringonlaskun aikaan.

Tässä valaisee jo kuu.

Kaari ja upea tähtitaivas

Kalliotamaaniperhe aamuauringossa

Aamuisia varjoleikkejä