Monthly Archives

kesäkuu 2019

Swakopmund, Walvis Bay, Cape Cross ja Spitzkoppe

Kun on yöpynyt auton katolla teltassa leirintäalueilla muutaman yön, on mukava pistäytyä Swakopmundissa. Swakopmund on pieni viihtyisä kaupunki Atlantin rannalla aika lailla suoraan länteen pääkaupungista Windhoekista. Kaupunki on kuin suoraan Euroopasta, lähinnä saksalaistyylinen, sekä erittäin siisti ja viihtyisä. Mikään lämmin paikka se ei sen sijaan ainakaan talvikuukausina ole, ainakin Namibian sisämaahan verrattuna. Kaupunki verhoutuu usein sumuun, ja kylmien merivirtojen viilentämä merivesi raikastaa ilmaa siinä määrin, että sisämaassa päällä olleiden hellevaatteiden tilalle pitää keksiä jotain hiukan lämpimämpää päällepantaa. Kesäkuukausina tilanne lienee hiukan toisenlainen.

Usvaisen Swakopmundin pääkatua

Swakopmundin merenrantaa

Swakopmundissa kannattaa majoittua keskustaan kävelymatkan päähän kaupungin kuuluisasta maamerkistä eli laiturista. Melko pitkän laiturin päässä on ravintola Jetty 1905, jossa on hyvää ruokaa. Pöytävaraus saattaa olla tarpeen, ainakin jos on liikkeellä isomman seurueen kesken. Paikka on nimittäin suosittu jo hienon sijainninkin vuoksi.

Pitkä laituri, jonka päässä on ravintola

Tätä majapaikkaa eli Jetty Self Catering- majoitusta voi suositella. Sijainti on erinomainen.

Swakopmundista noin puolen tunnin ajomatkan päässä etelään on Walvis Bayn teollisuuskaupunki. Kaupunkiin kannattaa tulla pistäytymään esimerkiksi aamuvarhaisella katsomaan valtavia flamingoparvia. Flamingot ruokailevat matalassa rantavedessä. Ne polkevat pohjaa ja kauhovat suuhunsa ravintoa. Flamingoja voi nähdä satoja tai jopa tuhansia.

Walvis Bayssa voi nähdä satoja, jopa tuhansia flamingoja.

Swakopmundista tunti puolitoista pohjoiseen on puolestaan Cape Cross, joka kannattaa myös ottaa mukaan matkaohjelmaan. Tämäkin paikka sijaitsee Atlantin rannalla. Cape Crossissa voi nähdä valtavan merikarhuyhdyskunnan, joka elelee alueella. Pääsymaksu on kahdelta hengeltä reilut 10 euroa, ja vastineeksi näkee tuhansia merikarhuja loikoilemassa rannalla. Osa hylkeistä on levittäytynyt aina kävelyreitille ja jopa parkkipaikalle asti. Toiset merikarhut ovat juuri menossa mereen tai tulossa merestä, osa rähisee keskenään. Pikkuhylkeet ovat söpöjä, mutta yhdyskunnassa vellova haju on kertakaikkisen kuvottava.

Tuhansien Afrikanmerikarhujen yhdyskunta

Joukossa myös hyvin pieniä yksilöitä

Merikarhuyhdyskunnan ympärillä pyörii joukko viekkaita ja ovelia sakaaleja. Nämä koiraeläimet näyttävät hyvinvoivilta, vaikkakin näimme joukossa myös yhden kuolemaa tekevän sairaan yksilön. Sakaalit hyötyvät suuresta hyljejoukkiosta, sillä niille riittää saalista. Emosta eroon joutunut hylkeenpoikanen on sakaalilaumalle helppo saalis.

Sakaali merikarhujen joukossa

Cape Crossista itään reilun parin tunnin ajomatkan päässä on Spitzkoppe, joka on myös mielenkiintoinen käyntikohde. Spitzkoppe on pienehkö kansallispuisto, jonka päänähtävyytenä ovat kalliomuodostelmat. Erityisen hieno muodostelma on Bridge eli kalliokaari, joka on suosittu valokuvauskohde. Auringonlaskun ja -nousun aikaan ihmisiä kerääntyy kaaren lähettyville ikuistamaan auringon kaarelle muodostuvien säteiden sävyjä. Parhaat hetket eivät täälläkään kestä kauaa, sillä aurinko nousee ja laskee nopeasti, jolloin värimaailmakin muuttuu nopeasti. Toisaalta täällä kannattaa viettää yö, jolloin pääsee kyllä näkemään yhden maailman hienoimmista tähtitaivaista.

Kaari ilta-auringon valaisemana

Tämä hetki on puolestaan aamulla auringonnousun jälkeen.

Spitzkoppen leirintäalueella maksaa yö noin 21 euroa/ kaksi henkeä plus auto. Hinta ei siis päätä huimaa. Leirintäaluepaikat sijaitsevat täällä kaukana toisistaan, ja ainoat suihkut ja sisävessat ovat portin lähellä. Kuivavessat ja roskikset löytyvät kyllä kustakin leiripaikasta erikseen. Täällä saa itse valita itselleen paikan, kunhan paikka vain ei ole varattu. Itse yövyimme ihan kalliokaaren lähellä. Siitä oli lyhyt matka pinkaista ylös kallioita pitkin kaarelle. Naapureina meillä oli tuona yönä kalliotamaaniperhe.

Spitzkoppen leirintäalueella

Tässä näkyy leirintäaluetta auringonlaskun aikaan.

Tässä valaisee jo kuu.

Kaari ja upea tähtitaivas

Kalliotamaaniperhe aamuauringossa

Aamuisia varjoleikkejä

Namibian käyntikohteita: Sossusvlei, Deadvlei ja Solitaire

Namibian valloitus alkaa useimmilla pääkaupungista Windhoekista. Kaupungissa sinänsä ei ole mitään ihmeempää nähtävää, joten tänne riittää hyvin yksi yö. Windhoek on hyvä alku- ja päätepiste Namibian matkalle, sillä monet kuuluisat nähtävyydet sijaitsevat mukavan ajomatkan päässä pääkaupungista, joka on aika lailla keskellä maata. Reittisuunnitelma on hyvä tehdä jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Vaikka turisteja on moneen muuhun maahan verrattuna vähän, saattavat jotkin suositut paikat olla niin täynnä, että ilman ennakkovarausta voi haluttu majapaikka jäädä saamatta. Näin ainakin voi käydä Sesriemin kohdalla.

Windhoekista voi ensin suunnata vaikkapa kohti lounasta ja maan kenties kuuluisinta kolkkaa Sesriemiä. Matka ei ole 400 kilometriäkään, mutta se kestää kolmestakin syystä. Ensinnäkin, vaikka alkumatka meneekin mukavasti asfalttitietä pitkin, niin suurin osa matkasta taittuu hiekkateitä pitkin. Useimmat hiekkatiet ovat suhteellisen nopeita, mutta joukkoon mahtuu myös mutkaisempia tai kuoppaisempia osuuksia. Toisekseen, matkalla voi onnistua bongaamaan Afrikan eläimiä, erityisesti hämmästyttävän hyvin aavikolla menestyviä keihäsantilooppeja. Kolmanneksi, matkalla kannattaa pysähtyä (ja jopa yöpyä, jos aikaa on) Solitairen kylässä.

Solitaire sijaitsee keskellä aavikkoa.

Solitairessa voi myös yöpyä.

Solitaire on pieni kylä keskellä Namibian aavikkoa. Solitairesta löytyy bensa-asema, ravintola sekä hotelli ja leirintäalue. Mutta syy siihen, miksi matkaajat tänne tulevat, ovat ihmetystä herättävät autonraadot. Vanhoja autonromuja on levitelty ja jätetty sinne tänne hiekalle keskelle aavikkoa. Ne ovat mitä mainioin kuvauskohde, sillä monessako paikassa maailmassa näkee autonraatoja aavikolla?

Solitairen autonraatoja

Solitairesta matka jatkuu kohti Sesriemin kylää hiekkatietä pitkin. Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti olla ennakkovaraus, ja se kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Syy tähän on kansallispuiston erikoinen järjestely liittyen paikan aukioloaikoihin.

Sossusvlein kansallispuistoon on reilun 20 euron pääsymaksu. Majapaikkoja on sekä alueen sisä- että ulkopuolella. Olennaista on se, että yöpyy leirintäalueella (Sesriem Camping Site), joka sijaitsee puiston ulomman ja sisemmän portin välissä. Yö leirintäalueella maksaa noin 44€/yö kahdelta hengeltä. Ulompi portti avataan aamulla kello 7.30 ja suljetaan illalla kello 18.15. Sisemmän portin vastaavat ajat ovat 6.30 ja 19.15, joten jos majoittuu porttien välissä, pääsee tuntia aikaisemmin sisälle itse alueelle. Vastaavasti illalla saa pyöriä alueella tuntia pidempään. Toki sisemmänkin portin sisäpuolella on majapaikka, mutta kyseessä on niin kallis pulju, ettei tätä ehkä kannata edes harkita. Ulomman portin ulkopuolelta löytyy siis myös majoitusta, mutta matka Deadvleihin on luonnollisesti pidempi.

Sesriem Campsite on hyvä yöpymispaikka.

Miksi sitten kannattaa yöpyä nimenomaan porttien välissä? Jos mielii päästä näkemään ja ikuistamaan kameraan Sossusvlein upeat dyynit sekä Deadvlein savitasangon pystyyn kuolleine puineen parhaina vuorokaudenaikoina eli juuri auringonnousun ja -laskun aikaan, ovat nuo aamun ja illan ”ylimääräiset” tunnit ratkaisevia.

Upeissa ilta-auringon väreissä Deadvleissä

Sossusvlein alue kattaa 60 km pitkän asfalttitien pätkän, jonka varrella on muutama nähtävyys. Dyyni 45 on yksi kuuluisimmista dyyneistä, ja se sijaitsee nimensä mukaisesti 45 km:n päässä sisemmältä portilta. Paikka on suosittu juurikin auringonnousun ja -laskun aikoihin. Dyynin päälle voi kivuta.

Dyyni 45

Toinen käyntikohde on Sossusvlein kanjoni. Tämän nähtävyyden voi oikeastaan myös ihan hyvin skipata, koska kanjoni ei ole kummoinen. Ainakin jos on nähnyt esimerkiksi USA:n upeita kanjoneita…

Ei niin kummoinen kanjoni

Ylivoimaisesti hienoin paikka Sossusvleissa on Deadvlein savitasanko ja sitä ympäröivät maailman upeimpiin, korkeimpiin ja monimuotoisimpiin lukeutuvat hiekkadyynit. Tämä paikka kannattaa nähdä juuri auringon noustessa sekä hiukan ennen sen laskemista.

Upea Deadvlein tasanko

Deadvlei ilta-auringossa

ja auringonnousun jälkeen

Sisemmältä portilta on Deadvleihin matkaa siis 60km asfalttitietä pitkin plus 5km hiekkatietä (vaatii nelivetoauton). Nopeusrajoitus on 60 km/h, mutta nopeudet ovat käytännössä sen verran korkeita, ettei koko matkaan mene kuin 45 minuuttia. Näin ollen ehtii juuri ja juuri auringonlaskun jälkeen ulos sisemmästä portista leirintäalueelle. Toki tässä on omat riskinsä, sillä mikään vakuutus ei korvaa pimeällä tapahtuneita haavereita, ja jos ajaa jonkin eläimen kuoliaaksi kansallispuiston alueella, saa siitä sakot…

Sossusvlein tie on päällystetty, mutta hiekkaa voi tulla tielle.

Deadvleitä ympäröivistä dyyneistä korkein ja kuuluisin Big Daddy, jonka monet haluavat valloittaa. Tämä vaellus kannattaa kokea juuri aamuvarhaisella. Vaellus ylös dyynin huipulle kestää noin tunnin, ja näkymät ovat arvatenkin upeat, erityisesti juuri silloin, kun auringon ensimmäiset säteet tavoittavat dyynien rinteet. Talvella lämpötilojen ollessa aamulla miellyttävissä lukemissa vaellus on nautinto, vaikkakin siihen saa varautua, että kengät tulevat täyteen hienoa hiekkaa. Alaspäin onkin sitten mukava luistatella menemään, joko takaisin samaa reittiä kohti parkkipaikkaa, tai sitten suoraan alas jyrkkää rinnettä kohti Deadvlein savitasankoa.

Tämä kyltti on merkkinä siitä, mistä vaellusreitti (sekä myös Deadvleille menevä reitti) alkaa.

Vaelluksen alussa auringnonnousun aikaan. Reitin alku on yhteinen Deadvlein tasangolle menevän reitin kanssa.

Vaelluksen varrelta. Taustalla kohoaa päämäärä eli Big Daddyn huippu.

Big Daddyn huipulla

Huipulla. Taustalla näkyy tässä lähempänä Deadvlein savitasanko.