Monthly Archives

marraskuu 2017

Transnistria – aikamatka Neuvostoliittoon

Jos viettää kaupunkilomaa Moldovan Chisinaussa, on suositeltavaa pistäytyä Transnistrian puolella. Transnistriaa kuvaillaan usein maana, jota ei ole olemassa, tai maana, johon mennessään pääsee tekemään aikamatkan Neuvostoliittoon. Tämä Moldovaan kuuluva alue on julistautunut yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi, mutta mikään maa ei ole sen itsenäisyyttä tunnustanut. Transnistrialla on oma lippu ja oma valuutta. Se sijaitsee Moldovan itäosissa Ukrainan rajan tuntumassa. Matka Transnistriaan ei Moldovan pääkaupungista Chisinausta ole kovin pitkä, joten siellä voi helposti käydä yhden päivän aikana.

Transnistrian komposiittimuovisia viiden ruplan kolikoita

Matkamme alkoi aamulla hotellilta Chisinausta kohti Transnistrian rajaa. Pysähdyimme matkalla Chisinaun lähettyvillä sijaitsevalla hienolla vanhalla puukirkolla. Kirkon pihassa oli pariskunta tekemässä puutarhahommia.

Vanha hieno puukirkko

Chisinausta on Transnistrian rajalle alle tunnin ajomatka. Pääsimme rajan yli todella sukkelasti. Saimme passintarkastuksessa kymmenen tunnin viisumit maahan. Mitään lisämaksuja meidän ei tarvinnut maksaa.

Transnistrian oleskelulupa

Rajalta jatkoimme matkaa Benderin kaupunkiin. Siellä saimme jaloitella ja tutustua keskustan alueeseen itse. Poikkesimme katsomassa Sheriff-kauppaa. Sheriff on Transnistriassa toimiva yritys, joka omistaa muun muassa huoltamo- ja supermarketketjut.

Sheriff-yrityksen supermarket

Kirkko Benderin keskustassa

Benderistä matka jatkui kohti pääkaupunkia Tiraspolia. Tiraspol on pienehkö, alle 200 000 asukkaan kaupunki. Päänähtävyyksiin kuuluvat mm. venäläiset panssarivaunut, Lenin-patsaat, parlamenttitalo sekä sotamuistomerkki vuoden 1992 sodassa kaatuneiden muistolle. Keskustassa komeilee myös Katariina Suuren patsas.

Tiraspolin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluva venäläinen panssarivaunu

Tiraspolin parlamenttitalo ja Lenin-patsas

Sotamuistomerkki

Katariina Suuren patsas

Tiraspolin keskustaa

Tiraspol on varsin rauhallisen oloinen kaupunki Chisinauhun verrattuna. Ruokapaikkoja on hiukan vaikeampi löytää. Kannattaa siis etukäteen katsoa netistä paikkoja ja valita niistä mieleisensä. Me menimme Kumanek-nimiseen ravintolaan. Paikka oli viihtyisä, ruoka hyvää ja hintataso edullinen. Kaksi henkeä söi ja joi hyvin 20 eurolla.

Kumanek, TripAdvisorinkin hyvät arvostelut saanut ravintola. Suosittelemme!

Transnistria oli melkoinen kokemus. Vaikka pääsimme rajan yli helposti, sai kuskimme sakot pysäytettyään auton väärään paikkaan. Erään sillan kupeeseen ei ilmeisesti olisi saanut pysähtyä. Siinä sattui olemaan miliisien tarkastuspiste, ja miliisit langettivat kuskille sakkotuomion. Kuski kommunikoi sujuvasti venäjäksi miliisien kanssa, mutta englantia hän ei osannut, joten lopullinen totuus jäi hiukan arvoitukseksi. Näin me asian kuitenkin tulkitsimme. Saimme sentään pysähtyä ottamaan kuvia kyseiselle paikalle. Ihmeellistä säätämistä kyllä, niin täytyy todeta!

Tiraspolia halkova joki, Dnestr

Paluumatkalla Tiraspolista pysähdyimme vielä viihtyisälle linnoitukselle. Kyseessä on Turkin sulttaanin Suleiman Suuren 1500-luvulla rakennuttama linnoitus, joka sijaitsee Benderin kaupungissa. Linnoituksella ei ollut muita, joten saimme keskenämme kierrellä siellä.

Benderin linnoitus

Transnistrian tilanne on sikäli erikoinen, että vaikka se irtautui Moldovasta vuoden 1992 sodassa, on tilanne edelleen auki. Konflikti on siis ratkaisematta, eihän mikään maa ole Transnistrian itsenäisyyttä tunnustanut. Transnistriaan ei ehkä kannata mennä ominpäin, ainakaan jos ei osaa venäjää. Kokemuksemme perusteella moldovalainen kuski ja opas on hyvä olla mukana. Näin saa täysin rinnoin nauttia Transnistriasta, maasta jota ei ole.

Transnistria on hyvin erikoinen paikka myös maailmanmatkaajan silmin.

Moldovan luostareita ja Cricovan viinitila

Chisinaussa on varsin vähän turisteja, eikä retkimainoksia näe kaupungilla juuri missään. Jos retkille kuitenkin haluaa, kannattaa kysyä vaihtoehtoja majapaikan omistajalta. Meillä kävi siinä mielessä huono tuuri, että huoneiston meille vuokrannut mies makasi kotona polvivammaisena, ja hänen englannin kielen taidoton isänsä joutui tuuraamaan poikaansa retkikuskina. Sinänsä homma kuitenkin pelasi ihan hyvin. Pääsimme joka paikkaan, mihin oli sovittukin. Välillä isä soitti pojalleen, ja poika antoi meille ohjeita puhelimitse. Näimme ne paikat, joista olimme etukäteen pojan kanssa sopineet. Hintakin oli alhaisempi, kun mukana oli elekieltä käyttävä mies englantia puhuvan oppaan sijaan. Maksoimme koko päivän kuskauksesta yhteensä 65€.

Kuski ja ”opas”

Lähdimme matkaan keskustan majapaikaltamme kymmeneltä aamulla. Suunnistimme ensimmäisenä kohti Hincun luostaria. Kaupungista ulos päästyämme ajelimme rivakkaa vauhtia halki Moldovan maaseudun. Matka kulki halki metsien, peltojen ja kukkuloiden. Liikennettä oli melko vähän. Tiet olivat vaihtelevassa kunnossa, yleisesti ottaen kyllä ihan hyvässä kunnossa.

Matka halki Moldovan metsien

Kuski jätti meidät Hincun luostarin ulkopuolelle ja jäi itse odottelemaan autolle. Saimme vapaasti kierrellä luostarin alueella. Luostarilla oli juuri meneillään hautajaiset. Mustapukuiset ihmiset hautasivat arkkua maan uumeniin, kun kävelimme ylös luostarin mäkeä.

Itse luostari oli varsin hieno. Se koostui useasta eri rakennuksesta. Iso kirkko erottui muista kohoten valtavana kohti korkeuksia. Sisältä se oli kuitenkin keskeneräinen. Pienempi kirkko sen sijaan oli sisältä oikein sievä. Keltainen näytti olevan luostarin väri. Myös asuinrakennukset oli maalattu samalla sävyllä.

Hincun luostari

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Caprianan luostari. Luostari on hyvin vanha, sillä se on perustettu peräti jo 1420-luvulla. Tämäkin luostari on hyvin kaunis vaaleankeltaisine kirkkoineen ja muine rakennuksineen.

Caprianan luostarin kirkko

Kolmas ja viimeinen luostari, jossa vierailimme, Orheiul Vechi, sijaitsee komealla paikalla kukkulan laella. Alas avautuu matala kanjoni luostarin molemmin puolin. Kuski jätti meidät tällä kertaa hiukan kauemmas luostarista. Tarkoitus oli vaeltaa hiekkatietä pitkin luostarille ja laskeutua sitten alas lähikylän ravintolaan pikaiselle lounaalle.

Matkalla luostarille pysähdyimme moikkaamaan paikallista vuohta, joka innostui syömään kädestä.

[caption id="attachment_6815" align="aligncenter" width="2048"] Söpö vuohi

Orheiul Vechi

Luostareiden jälkeen kiiruhdimme Cricovan viinitilalle, jonne meillä oli varattu kierros klo 15 iltapäivällä. Cricovan viinikellari on maailman ja samalla Moldovan toiseksi suurin viinikellari, joten kyseessä ei todellakaan ole mikä tahansa viinitila. Olen vieraillut monilla viinitiloilla muun muassa Chilessä ja Argentiinassa, ja vaikka kyseisten maiden viinitilojen maisemat peittoavatkin mennen tulevan Cricovan viinitilan maisemat, oli täällä järjestetty kierros silti aivan omaa luokkaansa.

Cricovan viinitila

Kierros alkoi sähköjuna-ajelulla. Juna vei meidät sisälle viinikellariin. Se ajoi pitkiä käytäviä pitkin maan uumeniin. Kellarissa oli tosi kylmä, mutta onneksi välillä pääsi sisään lämpimämpiin paikkoihin. Ensimmäinen tällainen paikka oli pieni elokuvateatteri, jossa näimme lyhytelokuvan Cricovan viinitilasta. Samalla saimme lasilliset Cricovan hyvää kuohuviiniä.

Elokuvissa

Cricovan viinikellarit ovat valtavat. Näimme niistä vain murto-osan. Katselimme ja ihmettelimme tuhansien pinottujen viinipullojen määrää, hienoja tynnyreitä sekä kuuluisuuksien omistamia vuosikertaviinejä. Kellareiden vanhin pullo on peräti 115 vuotta vanha. Siisteys oli silmiinpistävää.

Valtavat määrät viiniä tekeytymässä

Viinitynnyreitä

Asiantunteva oppaamme

Cricovan vanhin viinipullo vuodelta 1902

USA:n entisen ulkoministerin John Kerryn viinipullot

Teoriaosion jälkeen viinitilakierros huipentui viininmaistajaisiin. Se ei ollutkaan mikä tahansa maistiaistilaisuus. Pääsimme maistelemaan viinejä hienoissa puitteissa asiantuntevan oppaan johdolla. Maistelimme kaikkia viinilajeja, puna-, valko-, rose- ja kuohuviiniä. Maistiaisten lomassa tarjoiltiin pientä suolaista syötävää.

Hieno viininmaisteluhuone

Tämä huone on käytössä presidenttien ym. arvovaltaisten vieraiden maisteluhuoneena.

Tässä vähän pienempi huone

Tässä meidän viininmaisteluhuoneemme

Opas neuvoo, miten viinejä maistellaan.

Cricovan viinikierros kesti kaiken kaikkiaan parisen tuntia ja maksoi vain vajaat 25€/hlö. Lopuksi pääsimme ostelemaan edullisia viinejä. Harmi vain, ettei matkatavaroihin mahtunut enempää pulloja. Viinikellarien kaupassa sai pullon hyvää laadukasta kuohuvaa alle kolmella eurolla, samalla hinnalla kuin Chisinaun supermarketista. Tämän valtion sataprosenttisesti omistavan tilan viinit ovat hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia.

Kippis!