Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

heinäkuu 2017

Azoreiden kaunis Sao Jorge

Jokainen Azoreiden saari on kaunis, niin myös Sao Jorge. Vehreät niityt, vuoristoiset maisemat, hienot vaellusreitit ja henkeäsalpaavan upeat näköalapaikat, niistä on tämä saari tehty.

Sao Jorge

Tämäkin saari on pullollaan upeita hortensioita. Taustalla kohoaa naapurisaaren Picon huippu.

Sao Jorge on pitkähkö kapea saari. Sen rantaviivaa hallitsevat suurelta osin jyrkät kalliorinteet. Asukkaita saarella on vain 9500. Saarelle pääsee lentäen Azoreiden pääkaupungista Ponta Delgadasta. Lähisaarilta kätevin tapa saapua saarelle on vesiteitse.

Me tulimme Sao Jorgelle lautalla Picon saarelta. Lippu maksoi 10,50€/hlö ja matka kesti n. 40 minuuttia. Majoituimme Velasiin, joka on toinen saaren pikkukaupungeista. Nappasimme välittömästi allemme vuokra-auton, jolla sitten ajelimme pari päivää ympäri saarta. Oma auto onkin erittäin suositeltava menopeli millä tahansa Azoreiden saarella. Liikenne on melko vähäistä ja teitä on suhteellisen paljon. Maisemat ovat hienot ja omalla autolla pääsee juuri sinne, minne haluaa.

Velasin pikkukaupungin keskustaa

Auto on täällä hyvä menopeli.

Majapaikaksi olimme valinneet Quinta do Canavialin, joka sijaitsee hiukan Velasin keskustan ulkopuolella vuoren rinteellä, oikein komealla paikalla siis. Näkymät ovat suoraan kimaltelevalle merelle. Kalliojyrkänteet estävät näkymät Picon tulivuorelle, mutta tämä maisemaa hallitseva naapurisaaren vuorenhuippu näkyy kyllä yleisesti Sao Jorgen saarelta käsin.

Quinta do Canavial, Sao Jorge

Tervetuliaistarjottimen äärellä, likööriä, leipää ja juustoa :)

Majapaikan ystävällinen emäntä neuvoi meille muutamia käyntikohteita, joita ei kannata jättää väliin, jos Sao Jorgen saarelle tulee. Yksi tällainen on Norte Granden kylässä saaren pohjoisosassa sijaitseva kaunis uimapaikka. Kyseessä on meren rannalla oleva laavakivestä muodostunut luonnonallas. Merivesi on melko viileää, vain noin 20-asteista, mutta altaan vesi on tätä lämpimämpää. Satuimme uimapaikalle nousuveden aikaan. Meren tyrskyt löivät välillä altaan puolelle. Vesi oli virkistävän raikasta. Tummat laavakivet imevät itseensä auringon lämpöä, joten kylmä siellä ei kyllä tullut.

Norte Granden luonnonallas

Myös Sao Jorgen saari on oiva paikka nauttia vaeltamalla Azoreiden hienosta luonnosta. Saarella on useita vaellusreittejä. Reiteistä paras on kuitenkin saaren pohjoisosien Santo Criston vaellus. Tämä vaellus on kymmenen kilometrin mittainen ja sen voi tehdä kummin päin haluaa. Me jätimme auton päätien varteen alle 10 km päähän Calhetan kaupungista itään.

Aluksi vaellus kulkee pääasiassa alamäkeen. Reitti mutkittelee suurimmaksi osaksi metsän suojissa. Välillä aukenevat hienot näkymät vuoristoon metsän raosta. Alamäkiosuuden puolivälissä on kaunis vesiputous. Alamäkietappi päättyy meren rannan Santo Criston laguuniin.

Tässä reitin alkupään pieni putous

Tässä puolestaan varsinainen reittiinkin merkattu vesiputous

Reitin puoliväli ja laguuni häämöttävät edessä.

Laguunin lähellä on myös tällainen pieni kirkko.

Laguunin jälkeen reitistä tulee vaihtelevampaa. Ylä- ja alamäet vuorottelevat. Vaellus kulkee vuoren rinteillä meren rantaa pitkin. Pieni tuulenhenkäys vilvoittaa mukavasti, vaikka aurinko porottaisikin. Maisemat ovat upeat. Reitti päättyy lopulta pieneen kylään, jossa on siis myös reitin vaihtoehtoinen aloituspiste. Kylässä on pieni ravintola, josta soitimme taksin. 20 eurolla pääsimme takaisin vaelluksen alkuun. Ei ollut kovin kallis kyyti verrattain pitkästä matkasta.

Vaellusreitin varrelta

Yksi hyvä käyntikohde Sao Jorgella on saaren länsipäässä sijaitseva Sete Fontes-metsä. Sete Fontes on kuin suoraan sadusta. Rähjäisen huoltorakennuksen seinillä kasvaa köynnöskasveja. Metsän puut ovat suuria ja punarunkoisia ja kivet sammaleisia. Pöydät ja tuolit näyttävät siltä, että niissä viihtyisivät maahiset tai muut metsän satuolennot. Lepakot lentävät metsän lammelle juomaan keskellä päivää. Tämä paikka tuntuu jotenkin erityiseltä.

Sete Fontesin satumetsää

Metsän alueella elelee myös ankkoja.

Kävimme myös saaren vastakkaisessa päädyssä Topon kylässä. Täälläkin olisi voinut käydä uimassa luonnonaltaassa. Karu saari ja punakupolinen majakka ovat Topon tunnusmerkkejä.

Topo sijaitsee Sao Jorgen saaren itäpäässä.

Topon luonnonallas

Me vietimme Sao Jorgen saarella kaksi yötä ja kaksi päivää. Päivä pari olisi hyvinkin mennyt vielä lisää. Saari on melko pieni ja rauhallinen ja sen kyllä kiertää aika äkkiä, mutta kauniista luonnosta voisi nautiskella pidempäänkin. Tämä kohde on nimenomaan rauhaa ja luontoa rakastavalle matkaajalle.

Picon valloitus

Siirryimme Sao Miguelin saarelta lentäen toiselle Azoreiden saarelle Picolle. Sata Airlines lentää kyseistä väliä päivittäin ja lento kestää alle tunnin. Lautallakin pääsee, mutta matka on monin kerroin pidempi. Picon taas valitsimme kohteeksemme siksi, että siellä sijaitsee Portugalin korkein huippu, tulivuori Pico. Sen valloittaminen oli Azoreiden matkamme päätavoite.

Pico on Azoreiden suurimpia saaria, mutta ihmisiä siellä asuu melko vähän. Tilaa siis on, eikä liikennekään ole vilkasta. Niinpä autonvuokraus on erittäin suositeltavaa. Meilläkin oli auto vuokrattuna päiväksi, jolloin kipusimme ylös Picolle.

Vuokra-autolla kohti Picon vaelluksen alkua…

Majoittumiseen voimme suositella Madalenan kylää. Madalena on Picon suurin asutuskeskittymä ja se sijaitsee saaren koillisosassa. Saaren toinen matkustajasatama on juuri Madalenassa, eikä lentokentällekään ole pitkä matka. Palveluita on niukalti, mutta riittävästi. Meidän mielestämme Madalena on viihtyisä.

Madalenan keskustaa

Madalenan keskustaa mereltä kuvattuna, taustalla kohoaa Picon tulivuori.

Keskustan tuntumassa on tällainen uimapaikka.

Picon saaren tunnusmerkki ja keskeinen elementti on itse tulivuori, Pico. Se ei ole tiettävästi koskaan purkautunut pääkraatteristaan, ainakaan ajanlaskumme aikana. Pienempiä purkauksia pikkukraattereista sen sijaan on ollut, viimeisin vuonna 1720. Kun tulivuorta katsoo kauempaa vaikkapa sen naapurisaarelta Faialilta päin, voi huomata, miten se todellakin levittäytyy koko saaren leveydelle ja on siis iso osa tätä tuliperäistä saarta.

Picon tulivuorta ympäröivät vehreät maisemat.

Ajelimme aamusella Picon vaelluksen lähtöpaikalle. Pakkasimme mukaan reilusti vettä ja vähän eväitäkin. Päivä oli puolipilvinen. Vaikka lämpötila lähtöpaikalla oli hädin tuskin kaksikymmentä astetta, porotti aurinko kuitenkin sen verran kuumasti, että lähdimme matkaan lyhyissä tamineissa. Nousua ylös huipulle oli 1200 metrin verran, joten hiki kyllä tulisi joka tapauksessa virtaamaan.

Kohti vaelluksen alkua…

Vaellus alkoi heti ilman sen kummempia alkulämmittelyjä suoraan ylös tulivuoren rinteeseen. Me vaelsimme lenkkareissa, lähes kaikki muut näkemämme ihmiset vaelluskengissä. Lenkkarit ovat kuitenkin vaelluskenkiä ketterämmät, kevyemmät ja ilmavammat. Pilvisyys vain väheni entisestään vaelluksen edetessä, eikä pitkiä vaatteita tarvittu ylös mennessä.

Iso osa vaellusta on melko jyrkkää rinnettä. Vaellus on merkitty ihan alkua lukuun ottamatta vaalein tolpin. Eksyminen ei ole kovin todennäköistä, sillä näkyvyys reitillä on hyvä. Alusta on kallioista, välillä hiekkapohjaista. Kinkkisin juttu on paikka paikoin kallion päällä oleva irtohiekka sekä kivenmurikat. Liukastumisen vaara on suuri, joten matkaa saa taittaa kieli keskellä suuta. Neliveto kannattaa ottaa käyttöön pahimmissa ja jyrkimmissä paikoissa sekä meno- että paluumatkalla, sillä kallionkielekkeistä saa kyllä tukevan otteen. Tarkkana pitää olla koko ajan. Meille ei onneksi sattunut haavereita.

Tällaista jyrkkää rinnettä oli suurin osa vaelluksesta, tosin kuva ei ihan kerro koko totuutta. Tämä kohta on loppupätkästä.

Meille kerrottiin, että vaellus ylös Picon huipulle kestää kolmesta neljään tuntia. Saavutimme kuitenkin huipun reilussa kahdessa tunnissa. Tauot olivat lyhyitä juoma- ja kuvaustaukoja. Vaellus kävi erittäin hyvästä treenistä. Kyllähän siinä montaa kertaa kävi mielessä, että tuon tolpan jälkeen olemme jo varmaan lähellä huippua. Huippua ei vaan ilmaantunut. Sitten erään pylvään jälkeen meille aukeni tasanne, jossa monet vaeltajat pitävät evästaukoa ja jopa yöpyvät. Tasanteelta lähtee ylös vaelluksen loppuhuipennus ja jyrkin kohta kohti Picon huippua. Tässä kohdassa on se hyvä puoli, että siitä näkee konkreettisesti sen, kuinka pitkä matka on jäljellä. Matka näytti aika pitkältä, mutta loppujen lopuksi se meni nopeasti. Neliveto tuli tässä kohtaa tarpeeseen.

Tässä kohtaa ei olla vielä edes puolivälissä.

Loppuhuipennusta vaille valmis. Tuonne olisi tarkoitus päästä.

Huipullahan tuulee, niin myös Picon huipulla. Näkymät kyllä olivat huikeat. Saavutettuamme huipun pidimme evästauon ja ihastelimme maisemia alas merelle sekä naapurisaarille Faialille ja Sao Jorgelle. Olimme pilvien yläpuolella. Aamulla huippu oli alhaalta katsottuna pilvien peitossa, mutta ylhäältä näimme kuitenkin alas merelle ja muille saarille. Ei siis kannata heittää pyyhettä kehään, jos vaellusaamuna tulivuoren huippua ei alhaalta näy, sillä todennäköisesti tilanne tulee päivän aikana muuttumaan.

Picon huippu on valloitettu!

Alaspäin menoon meillä meni aikaa parisen tuntia. Äkkiseltään luulisi, että alaspäin olisi helpompi tulla, mutta kyllä se nyt taisi mennä toisinpäin. Toki ylöspäin meno oli rankempaa, mutta alaspäin tullessa sai olla vielä tarkempana, ettei kompastuisi tai liukastuisi. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme alas vammoitta.

Matkalla alas…

Alhaalla päätimme vielä käydä vaelluksen alussa olevassa rakennuksessa. Kyseessä oli infopiste, jonka ohitimme aamupäivällä. Mitään kylttejä taloon ei ollut. Kävi kuitenkin ilmi, että paikassa olisi pitänyt ilmoittautua ennen ylös vaellukselle lähtöä. Rekisteröitymisen lisäksi vaeltajille annetaan mukaan paikannuslaite, jotta tiedetään, missä ihmiset liikkuvat. Infopisteen työntekijä seuraa sitten ruudulta ihmisten liikkeitä. No, tämä tieto meni meiltä kyllä sivu suun, ja koska mitään kylttejäkään paikalle ei ollut, valloitimme Picon ilman paikannuslaitteita. Päätimme melko nopeasti liueta paikalta, ettei paikan työntekijä ehtinyt keksiä meille sakkoja tai muuta vastaavaa. Hänen ilmeensä oli kyllä melkoisen epäuskoinen. No, silti voimme todeta, että loppu hyvin kaikki hyvin.

Vaelluksen jälkeen lähdimme vielä kiertelemään saarta…

Saarikierros Azoreiden Sao Miguelilla

Azoreiden saariryhmän pääsaari ja suurin saari Sao Miguel on täynnä luonnonnähtävyyksiä. Kraatterijärviä, komeita näköalapaikkoja, kuumia lähteitä ja vehreitä vuoria, siinä muutamia esimerkkejä. Saaren vihreys on silmiinpistävää. Lehmät laiduntavat vapaina vuorenrinteillä ja pelloilla. Vaaleat ja siniset hortensiat koristavat teitä, kukkuloita ja metsänreunoja. Vaikka saari ei ole koolla pilattu, kätkee se sisälleen paljon kaunista luontoa ja monia hienoja käyntikohteita.

Sao Miguelin kaunista maisemaa

Saarikierros on oiva tapa tutustua tähän keskellä Atlantin valtamerta sijaitsevaan Azoreiden saarten suurimpaan saareen. Me menimme Azores On Travel-matkatoimiston retkelle. Tässä linkki heidän sivuilleen:

Azores On Travel

Retkipäivä alkoi hiukan ennen aamuyhdeksää. Pikkubussi haki meidät kyytiin ja suuntasimme Ponta Delgadasta ensimmäiseksi kohti saaren länsiosia ja Sete Cidades-kraatterijärviä. Kyseessä on yksi Azoreiden kuuluisimmista nähtävyyksistä. Nämä kaksoisjärvet ovat siitä erikoisia, että vaikka niitä erottaa toisistaan vain kapea salmi, ovat ne silti erivärisiä. Salmen ylittävän sillan toisella puolella oleva järvi on sininen, kun taas toinen järvi on vihreänsävyinen. Näköalapaikalta avautuivat upeat näkymät alas järville.

Sete Cidades eli kaksoisjärvet

Matkamme jatkui erinäisten näköalapaikkojen kautta Nossa Senhora da Paz-kappelille. Itse kappeli sijaitsee hienolla paikalla mäen huipulla. Sen alapuolella on isot rappuset, joita pitkin kapuamalla pääsee ylös kappeliin.

Nossa Senhora da Paz-kappeli

Seuraavaksi suuntasimme saaren itäosiin Furnas-järvelle. Tämäkin on kraatterijärvi. Ihastelimme järveä sekä alhaalta että ylhäältä käsin. Myös tämä järvi näyttää ylhäältä käsin paljon hienommalta kuin alhaalta!

Furnas-järvi

Furnas-järven lähettyvillä on alue, joka tuo mieleen Yhdysvaltojen Yellowstonen kansallispuiston. Hajusta tunnistaa, että kyseessä on samanlainen luonnonilmiö, kuumat lähteet. Haju lähtee rikkipitoisesta kiehuvasta vedestä, jota pulppuaa ylös eri kohdista maata. Kyltit varoittavat ihmisiä polttavasta vedestä, joka on paikka paikoin yli 100-asteista. Lähteistä ylös nouseva höyry kertoo sen, että vesi todellakin on vaarallisen kuumaa.

Furnaksen kuumia höyryäviä lähteitä

Furnaksen kuumat lähteet saavat ympäröivän ilman tuntumaan kuumalta. Lähteet myös luonnollisesti kuumentavat maaperää. Läheisen pikkukaupungin ravintolat käyttävätkin tätä maan kuumuutta hyödyksi. Ravintoloiden työntekijät tuovat aamuvarhaisella maahan kaivettuihin kuoppiin lihaa, kanaa, perunaa, bataattia, porkkanaa ynnä muuta syötävää. Ruuat kypsyvät kuopissa seitsemisen tuntia. Sitten ne kaivetaan ylös kuopista ja viedään ravintoloiden asiakkaiden nautittavaksi.

Ruuat nostetaan ylös kuumasta maasta.

Retken lounastauko pidettiinkin juuri Furnaksessa. Tuliperäisessä maassa hitaasti kypsyneet lihat ja juurekset olivat todella herkullisia. Talon punaviini oli raikasta ja kevyttä. Oikein maittava lounas siis!

Herkullista lounasta tarjolla

Lounaan jälkeen kävimme taas muutamalla näköalapaikalla. Niitähän Sao Miguelilla riittää! Lisäksi näimme lisää höyryävän kuumia lähteitä.

Rautaista vettä

Pääsimme tutustumaan myös paikalliseen teetehtaaseen. Astelimme sen kummempia kyselemättä sisään tehtaaseen. Opas ja kuski kertoivat meille teenvalmistuksen vaiheet aina keräämisestä pussittamiseen asti. Lopuksi saimme maistella tehtaan mustaa ja vihreää teetä.

Teetehdas

Teelehtiä kuivumassa

Retki huipentui Tulijärven lähellä sijaitseviin Caldeira Velhan luonnonaltaisiin. Täällä pääsee lillumaan 38-asteiseen veteen. Toinen, hiukan ylempänä oleva allas on viileämpi, mutta hyvin sielläkin tarkenee uida. Viileämmällä altaalla on myös vesiputous, joka ainakin näin heinäkuussa on melko pieni. Paikka on kuitenkin hyvin idyllinen. Alueella on pukuhuoneita, joissa voi vaihtaa vaatteet ennen ja jälkeen uimisen. Myös suihkut ja wc-tilat löytyvät.

Caldeira Velhan lämmin luonnonallas

Viileämpi allas vesiputouksineen

Uimisen ja lilluttelun jälkeen käväisimme vielä huikean hienolla näköalapaikalla katsomassa Tulijärveä, Lagoa do Fogoa. Tämäkin järvi on henkeäsalpaavan hieno. Saaren keskiosassa sijaitsevalta näköalapaikalta voi nähdä samaan aikaan sekä saaren etelä- että pohjoisrannikon ja kimaltelevan meren molemmilla puolila.

Lagoa do Fogo eli Tulijärvi

Tämä Azores On Travel-yhtiön yhdeksäntuntinen retki oli mielestämme hyvin kattava ja se sisälsi paljon käyntikohteita ja pysähdyspaikkoja. Auto oli siisti ja nettikin olisi ollut käytettävissä. Sekä kuski että opas puhuivat sujuvaa englantia. He molemmat kertoivat kohteista sekä saaren elämästä meille retken aikana. Suosittelemme kyseistä retkeä kaikille, jotka tänne päättävät matkustaa!

Retki toteutettiin tällaisella tila-autolla.

Maailmanympärimatkan kotiinpaluusta on kulunut viisi vuotta

Kesällä 2007 syntyi ensimmäistä kertaa ajatus maailmanympärimatkasta. Olimme tuolloin pisimmällä siihen astisella yhteisellä reissullamme. Reilasimme rinkat selässä pitkin poikin Länsi-Eurooppaa kuukauden ajan. Ajattelimme silloin, että koska matkustaminen on niin mukavaa puuhaa, voisimme joskus lähteä pidemmällekin matkalle, vaikka ihan vuodeksi. Asia jäi hautumaan molempien mieliin. Lopulta ajatuksesta kehkeytyi suunnitelma, vuoden mittainen matka kaikkiin maanosiin.

Tässä me reilaajat kesällä 2007 Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa

Neljä vuotta tuon reilireissun jälkeen, tarkalleen ottaen 28.06.2011, seisoimme Helsinki-Vantaan lentokentällä uudet rinkat selässä valmiina valloittamaan koko maailman. Lähtöpäivänä emme osanneet kuvitella, mitä kaikkea saisimme tulevan vuoden aikana kokea, miten upeisiin paikkoihin matka meidät veisi ja miten paljon kaikkea hienoa näkisimme.

28.06.2011

Blogiamme vuosina 2011-2012 lukeneet muistavatkin ehkä, että saavutimme vuoden aikana tavoitteemme käydä kaikissa maailman maanosissa. Järjestys oli Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Antarktis, Afrikka, Australia ja Aasia. Lukijat saattavat myös muistaa sen, että selvisimme koko matkan ilman suurempia haavereita. Pieniä sairastumisia ja vuoristotautia lukuun ottamatta saimme taittaa matkaa terveinä, eikä meiltä viety mitään tärkeää. Anu nyrjätti peukalonsa Kanadassa edelleenkin tuntemattomalla tavalla yöllä autossa nukkuessaan. Molemmilla oli vuoden aikana lieviä vatsatauteja, mutta ne eivät kaataneet kumpaakaan sängyn pohjalle. Tietokoneemme varastettiin Belizessä yöllä nukkuessamme hotellihuoneesta ikkunan kautta. Peten järjestelmäkamera hajosi Antarktiksen risteilyllä harmittavasti juuri silloin, kun kuvattaa luontoa oli paljon. Tämä viimeinen olikin koko reisun pahin takaisku, mutta mitään kovin kauheaa ei siis tapahtunut. Otimmepa yhden taskuvarkaankin kiinni Uruguayn pääkapungissa Montevideossa. Kaiken kaikkiaan voimme siis todeta, että jäimme reilusti plussan puolelle tällä reissulla.

Lähdimme maailmankiertueelle tavoitteenamme tutustua pääasiassa kuuluisiin nähtävyyksiin. Vuoden aikana ja oikeastaan jo heti sen alkuvaiheessa ihastellessamme Pohjois-Amerikan mahtavaa luontoa meistä kuitenkin alkoi kehittyä yhä enemmän luontomatkaajia. Vaikka kiersimmekin niitä kuuluisia nähtävyyksiä, luontokohteet nousivat ykköseksi, vaikka toki luonnonnähtävyydet olivat alun perinkin olleet suunnitelmissamme. Tämä vuosi kuitenkin muutti meitä matkaajina. Paluuta entiseen ei ollut. Luonto ja erityisesti villieläimet tulisivat vastedes olemaan suurin kiinnostuksenkohteemme reissuillamme.

Vuorivuohi USA:ssa

USA:n karhut ovat Suomen karhuja rohkeampia. Päiväunet onnistuvat, vaikka ihmisiä on lähettyvillä.

Mitä sitten vuoden mittaisesta matkasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ensimmäisenä tulee mieleen Antarktis, sen hauskat pingviiniveikot ja lumoavat maisemat. Arktinen kauneus on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Sitä ei kuvista pysty täysin aistimaan. Se täytyy itse kokea.

Antarktis oli erityisen mieleenpainuva.

Toisena tulee mieleen Galapagossaaret. Olimme olleet saarilla parisen tuntia, kun tajusimme, että tämä kohde on sellainen, jonka tulisimme aina muistamaan, oikea luonnonystävän paratiisi, yksi lempipaikoistamme. Vaikea on tätäkin kohdetta sanoin kuvailla, niin hieno se oli.

Galapagossaarten vierailun alkuvaiheessa ja heti villieläinten ympäröiminä

Näiden kahden kohteen jälkeen tulee iso liuta muita kohteita, jotka kamppailevat kärkiviisikossa. Pohjois-Amerikan länsiosien kansallispuistot jylhine vuoristomaisemineen, Kenian ruohosavannit hätkähdyttävine villieläimineen, Australia ja Uusi-Seelanti ainutlaatuisine luontoineen ja eläimineen sekä Andien vuorten ympäröimä mystinen ja kaunis Machu Picchu, hienoin ihmisen rakentama paikka, jossa olemme käyneet. Uyunin suola-aavikko Boliviassa sai meiltä myös korkeat pisteet. Näimme ja koimme vuoden aikana niin paljon hienoa!

Glacier National Park, yksi monista hienoista Pohjois-Amerikan luontokohteista

Tämä maisema on puolestaan Kanadan puolella sijaitsevassa Banff National Parkissa.

Unohtumaton elämys Keniassa – pieni leopardinpentu puussa

Australiassa on monenlaista nähtävää luonnosta kiinnostuneille.

Machu Picchun maisemia Perussa ei turhaan hehkuteta.

Uyunin suola-aavikko Boliviassa oli myös huikea paikka.

Kotiinpaluu 1.7.2012 oli meille hyvin odotettu hetki. Vaikka meillä oli takanamme huippureissu, oli kotiin mukava palata. Lyhyet, viikon parin mittaiset reissut tuntuvat aina loppuvan kesken, mutta vuoden mittaisella irtiotolla saa matkanälkänsä tyydytettyä niin hyvin, että kotiinpaluu tuntuu suorastaan juhlavalta.

Vuosi maailmalla on takana ja on aika palata kotiin. Helsinki-Vantaalla 1.7.2012

Kotiinpaluun jälkeen järjestimme ystäville paluujuhlat.

No, miltä sitten tuntuu tuo vuoden matka maailman ääriin näin viisi vuotta kotiinpaluun jälkeen? Vaikeahan sitä on kuvailla. Ehdottomasti matka kannatti, näin ajattelemme yhä edelleen viiden vuoden jälkeenkin. Euroakaan emme hukkaan laittaneet. Tuo matka antoi meille sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei edes rahassa voi mitata. Myös ne kurjat ja likaiset Aasian kohteet Intia mukaan luettuna kannattivat, sillä jokaisesta paikasta saa silti aina jotain irti, oli se sitten miten hirveä tahansa.

Vaikka Intia oli maana meistä molemmista melkoisen ikävä matkustaa, olivat sen nähtävyydet hätkähdyttävän hienoja. Tässä Taj Mahal

Tässä puolestaan Tuulten temppeli Jaipurissa

Aasiassa, reissumme maanosien hännänhuipussa, oli sielläkin siis paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten tämä Ta Prohmin temppeli Angkorissa, Kambodzassa.

Maailmanympärimatkamme viimeinen kohde oli Malediivit, jossa sulattelimme kaikkea näkemäämme ja kokemaamme.

Olemme reissanneet paljon näiden viiden vuoden aikana ja käyneet useissa maissa, tarkalleen ottaen 18 uudessa valtiossa. Matkustusinto ei Anulla ole hiipunut, päinvastoin kasvanut. Ajatus uudesta maailmanympärimatkasta elää koko ajan ja maabongaus on astunut mukaan kuvioihin. Käytyjä maita on kasassa nyt 90. Petellä sen sijaan suurin into on hiukan laantunut, vaikkakin reissuille edelleen tekee mieli välillä lähteä. Pete valitsee nykyään matkakohteidensa joukkoon mieluiten juuri luontokohteita, kun taas Anulle käy kohde kuin kohde, kunhan se on joko uusi tai hieno kohde. Peten valokuvaharrastus, joka sai ison kimmokkeen maailmanympärimatkalla, on äitynyt ihan vakavaksi harrastukseksi. Tätä voikin tulevaisuudessa mahdollisesti yhdistää yhä enemmän matkailuun. Aika näyttää, mihin kaikkialle vielä päädymme.

Anusta on tullut maabongari. Tässä on menossa Georgian valloitus Kaukasuksen vuorten upeissa maisemissa huhtikuussa 2017.

Tässä Petri rakkaimman harrastuksensa valokuvauksen parissa Alaskassa kesäkuussa 2013.

Saimme vihdoin ja viimein tänä keväänä konkreettisen muiston maailmanympärimatkastamme. Ajatus kirjasta oli kytenyt jo vuosia. Aikaa kirjan tekemiseen ei vain tuntunut löytyvän, rakensimmehan vuosien 2014 ja 2015 aikana talonkin. Lopulta kirjan tekemiseen tarjoutui tilaisuus Peten Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opintojen myötä. Niinpä meillä nyt onkin käsissämme kirja reissustamme, kuvin toteutettu matka maailman ympäri.