Päiväretki Tbilisistä Kazbegille

Tbilisissä on paljon matkatoimistoja, jotka myyvät retkiä eri puolelle Georgiaa. Usein matkatoimistoilla on myös kadun laitaan parkkeerattu mainosauto. Itse kyselin retkiä hotellin respasta. Hotellin omistaja kiikutti minut kadun toiselle puolelle lähimpään matkatoimistoon, josta sitten ostin kokopäiväretken erääseen Georgian suosituimmista kolkista, Kazbegiin.

Retken määränpää tulisi olemaan Stepantsmindan kylä Koillis-Gergiassa. Kylän kupeessa on Kazbegin vuori, jonka huippu kohoaa peräti 5047 metrin korkeuteen ja on koko maan toiseksi korkein vuorenhuippu. Retki piti sisällään näiden kohteiden lisäksi myös muitakin pysähdyspaikkoja. Tämä retken aikana sai ainakin nauttia hienoista maisemista, Kaukasuksen vuoristo on nimittäin kaunista aluetta!

Retkipäivä valkeni harmaana ja hiukan suhruisena yön vesisateen jäljiltä. Eilisen päivän 24 asteen lämpö ja aurinko olivat enää vain muisto. Noin 20 hengen retkiseurueemme oppaineen ja kuskeineen starttasi liikeelle Tbilisin keskustasta heti yhdeksän jälkeen. Onneksi sade loppui pian ja keli oli muutenkin jo pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan.

Vasemmanpuoleinen menopeli on meidän. Kuva on otettu paluumatkan aurinkoisessa säässä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Jinvalin pato ja vesiallas. Pidimme vain lyhyen kuvaustauon ja jatkoimme pian taas matkaa.

Jinvalin pato

ja vesiallas

Toinen pysähdys oli vanhalla Ananurin linnoituksella, joka on niinkin vanha kuin 1300-luvulla rakennettu. Se kuuluu Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Linnoituksen torniin pääsi kiipeämään. Harmi vain, että keli edelleenkin oli harmaa. Hyvien kuvien saaminen oli siis mahdotonta.

Ananurin linnoitus

Linnoituksella oli myös muutama myyjä. Katselin paikallisia erikoisuuksia, jonkinlaisia makeita pötkylöitä, mutta koska ne roikkuivat esillä ilman mitään suojia tai pakkauksia, en viitsinyt niitä sitten ostaa. Sen verran hauskannäköisiä ne kyllä olivat, että haluaisin niitä jossain vaiheessa vielä maistaa…

Paikallisia herkkuja

Ananurin jälkeen aloimme sitten kivuta ylöspäin kohti Kaukasuksen vuoriston korkeuksia. Lunta oli aluksi vain siellä täällä kaukaisuudessa pieninä läntteinä. Lumen määrä kasvoi sitä mukaa, kun korkeutta tuli lisää. Maisemat olivat kyllä huikeat! Pilvisen sään takia emme pysähtyneet kuvauspaikoille, sillä sumu yllätti meidät. Taas tuli huomattua se, miten nopeasti sää vuorilla voi vaihdella. Paluumatkalla oli kyllä tarkoitus sitten yrittää uudelleen.

Välillä matkamme kulki läpi tunneleiden.Tunneleiden pääasiallisena tarkoituksena on suojata teitä ja liikennettä lumivyöryiltä, jotka ovat täällä varsin yleisiä. Tunnelit ovat niin kapeita, että kaksi isompaa, eri suuntiin ajavaa autoa ei mahdu menemään niistä yhtä aikaa. Onneksi me pääsimme kuitenkin läpi tunneleista ilman ylimääräisiä viivästyksiä.

Tässä on hiljattain ollut lumivyöry. Onneksi tunneli suojasi tietä!

Vihdoin saavuimme Stepantsmindan kylään. Kylää ympäröivät Kaukasuksen jylhät lumihuippuiset vuoret. Sää oli viileä Tbilisiin verrattuna, olihan korkeuttakin noin 1700 metriä merenpinnasta. Tässä vaiheessa Kazbegin huippu oli jo näkyvissä, sillä sää oli muuttunut pilvisestä puolipilviseen ja ennusteiden mukaan se tulisi olemaan vielä myöhemmin täysin aurinkoinen.

Stepantsmindan kylä

Kylä kuvattuna vielä vähän ylempää

Teimme eräässä ravintolassa jo lounastilauksen, jotta ruokailu kävisi sitten hiukan nopeammin, kun tulisimme alas vuorilta. Sitten vaihdomme alle nelivetoautot. Näillä autoilla oli tarkoitus ajaa ylös Gergetin vuorelle, josta näkisimme paremmin ja lähempää Kazbegin huipun. Nelivetoa tosiaankin tarvittiin, sillä ylös menevä hiekkatie oli paikka paikoin jyrkkä ja mutainen. Alhaalla kylässä peipot lauloivat, kevään kukat kukkivat ja puut jo vihersivät. Matkan edetessä ylöspäin kevät joutui kuitenkin antamaan periksi talvelle. Lunta oli vielä jonkun verran, eivätkä puutkaan vielä olleet silmuilla. Maassa pomppivat västäräkit antoivat kuitenkin toivoa tulevasta, samoin pilvien takaa pilkistävä aurinko.

Lounasravintolamme

Mutaista tietä ylöspäin…

Kazbegin huippu näyttäytyi lopulta meille varsin mukavasti. Itse olimme siis Gergetin huipulla noin 2200 metriä merenpinnan yläpuolella. Viima oli hyytävä. Onneksi olin ottanut mukaan kevyttoppatakin, sillä sitä tosiaankin nyt tarvittiin! Lämpötila oli vain noin viitisen astetta plussan puolella.

Kazbegin huippu kohoaa takana kuvan keskellä.

Tässä se on kuvan oikeassa laidassa.

Gergetin vuorella sijaitsee Unescon perintökohteisiin kuuluva St. Trinity-luostari, 1300-luvulta tämäkin. Luostari on aivan älyttömän hienolla paikalla, mutta siitä on mahdoton saada hyvää kuvaa, sellaista, jossa ympäröivät vuoret olisivat mahdollisimman hyvin myös edustettuina. Luostarilta on kuitenkin erinomaiset näkymät Kazbegin lumihuippuiselle vuorelle. Seuraavassa vielä kuvasaldoa luostarilta ja sen lähiympäristöstä.

St. Trinity-luostari

Nelivedot parkissa

Ylhäällä vasemmalla näkyy luostari.

Paluumatkan alkaessa oli sää muuttunut jo hyvinkin aurinkoiseksi. Lopulta viimeisetkin pilvet pakenivat ja saimme loppumatkan nauttia pilvettömästä taivaasta. Kaukasuksen kauniit lumihuippuiset vuoret pääsivät viimein kunnolla oikeuksiinsa. Pidimme kuvaustauon henkeäsalpaavan upealla paikalla.

Kaukasuksen vuorten hienoisssa maisemissa


Tässä vielä itse näköalapaikka

Kuvaustauko tosin hieman venyi, sillä lähistöllä oli mahdollisuus kokeilla vaijeriliukua yli vuorten. Moni retkiseurueemme jäsen halusi kokea tämän, eikä opas ollut varautunut tällaiseen innokkuuteen. Niinpä sitten odottelimme ja odottelimme, kunnes viimeisetkin liukujat olivat saapuneet takaisin. Päivä oli pitkä, sillä saavuimme takaisin Tbilisiin vasta iltakahdeksalta. Hieno retki se silti oli. Voin suositella!

Facebooktwitterby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mirva 21.4.2017 at 09:53

    Mie just vko sit tulin Tbilisiksesta, sukulaisia asuu siellä ja tsinandalissa (160km) pääkupungista. Erittäin hieno paikka, harmi kun ei ole suoria lentoja sinne :/. Nuo pötkylät on tehty viinirypäleistä ja pähkinöistä :D veikeän makuista .

    • Reply anu/pete 22.4.2017 at 20:49

      Hei! Joo, kivoja maita ovat nää molemmat kyllä! Pitääpä ehkä maistaa vielä tollaista veikeän makuista pötkylää, kunhan pääsen takaisin Tbilisiin. Tosin on sen tapaisia täällä Armeniassakin ollut tarjolla… ?

    Leave a Reply