Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

huhtikuu 2017

Armenian helmet: Sevan-järvi, Garnin temppeli ja Geghard

Armenian pääkaupunki Jerevan ei ole mikään turistipaikka. Tämän huomaa muu muassa siitä, ettei täällä ole kovinkaan montaa retkentarjoajaa. Itse näin kaduilla vain muutaman retkimainosjulistein varustetun auton. Hotellit kyllä myyvät retkiä, mutta itse asiassa ne ovat autokyytejä matkailijan haluamiin paikkoihin. Kohteet ovat valmiiksi hinnoiteltuja. Ne ovat käytännössä yksityisretkiä. Itse jouduin näin yksin matkaavana maksamaan suhteessa aika paljon päästäkseni haluamiini paikkoihin. Halvin hintaluokka nimittäin pitää sisällään 1-3 henkilöä. Niinpä maksoin yksin saman hinnan, kuin kahden tai kolmen hengen porukka olisi maksanut yhteensä. No, yksityisretkellä on omat hyvät puolensa. Saa edetä aivan omaa vauhtia, eikä ketään tarvitse odotella. Niinpä maksoin suosiolla tästä privaattipäivästä sen 93€ ja lähdin innolla matkaan.

Ensimmäiseksi kohteeksi olin valinnut Sevan-järven ja vanhan Sevanavank-luostarin, joka on perustettu vuonna 874. Luostaria on restauroitu 1950-luvulla. Sevan-järven pinta sijaitsee peräti 1900 metriä merenpinnan yläpuolella, joten kyseessä tosiaankin on vuoristojärvi. Täällä oli selvästi vielä kevät. Tuuli oli hyytävä ja todella navakka. Kevyttoppatakki tuli taas tarpeeseen. Maisemat kyllä olivat hienot. Lumihuippuvuoret reunustivat järveä. Näkymät vanhalta Sevanavank-luostarilta olivat komeat. Täälläpäin nämä luostarit on näköjään rakennettu varsin hienoille paikoille.

Sevanavank-luostari on varsin hienolla paikalla.

Tuuli tuiversi hiuksia.

Näkymiä luostarilta

Myyntikojuja

Sevan-järveltä ajelimme Armenian kenties kuuluisimmalle nähtävyydelle, Garnin temppelille. Tämä on hyvin vanha, peräti 100-luvulla basaltista rakennettu antiikin temppeli. Temppeli tosin tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1679, mutta rakennettiin uudestaan neuvostoaikana. Onneksi jälleenrakentamisessa pystyttiin hyödyntämään alkuperäisiä osia, jotka edelleen olivat paikoillaan siinä, mihin järistys oli ne jättänyt.

Garnin temppelialueen portti

Garnin temppeli

Ei pelkästään Garnin temppeli ole hieno, vaan myös sitä ympäröivöt maisemat. Temppeli sijaitsee nimittäin vuoren rinteellä paikalla, josta on hienot näkymät alas rotkoon. Rotkon pohjalla virtaa joki. Alkukesän kukat ja puut kukkivat ja täälläkin lumihuippuvuoret kruunasivat maiseman. Tunnelma temppelillä oli seesteisen rauhallinen tyynen, aurinkoisen ja lämpimän sään ansiosta. Kovaäänisistä tuli rauhallista musiikkia ja väkeä oli sopivasti, ei ruuhkaksi asti siis.

Kauniita vuoristomaisemia

Garnin temppelin jälkeen suuntasimme kohti viimeistä paikkaa Geghardin luostaria. Juuri ennen luostaria pääsin kuitenkin lounastamaan kenties hulppeimmalle paikalle, jossa olen koskaan syönyt. Ravintola oli rakennettu jyrkän vuoren rinteeseen. Näkymät olivat alas rotkoon. Jopa vessan ikkunastakin näkyi suoraan rotko ja vuorenrinteet. Kaksi paikallista naista oli leipomassa ravintolassa kansallisleipää eli lavashia. Valtavan iso ja ohut lavash on erittäin herkullista, kun se tarjoillaan suoraan uunista otettuna rapsakan lämpimänä. Takuuvarmasti siis tuoretta! Pakkohan sitä oli maistaa ruuan ohessa. Suomessa syön leipää äärimmäisen harvoin, sillä en ole mikään leivän ystävä. Tämän lavashin söin kuitenkin kiltisti loppuun ja täytyy sanoa, että oli se kyllä herkullista.

Näin syntyy lavash-leipä.

Lounas hienolla paikalla

Vanha Geghardin luostari komeilee vuoren rinteellä sekin. Luostari on rakennettu 300-luvulla ja se kuuluu UNESCO:n maailman perintöluetteloon. Luostari on hakattu osittain kallioiden sisään. Vanhan luostarin sisällekin pääsi tutustumaan. Luostarin takana virtaa pieni puro ja vesiputous ja putouksen yli kulkee vanha silta. Hienoihin maisemiin on tämäkin rakennelma kyhätty!

Geghard-luostari

Tässä luostari kauempaa kuvattuna

Luostarin takana oleva silta

Retkipäivä meni rattoisasti säiden vaihdellessa viileästä keväästä lämpimään kesään. Kuski puhui vain muutaman sanan englantia, mutta eipä tuo haitannut. Asioista oli sovittu yhdessä englannin kielen taitoisen hotellin työntekijän kanssa, ja suunnitelmissa pysyttiin. Sain itse määrätä tahdin, ja koska olin aika nopea, pääsin takaisin hotelliinkin mukavan ajoissa. Armenia alkoi olla tässä. Seuraavana päivänä suuntaisin takaisin Georgiaan ja Tbilisiin…

Armenian pääkaupunki Jerevan

”Täällä radio Jerevan. Meiltä on kysytty…” Poliittisistä vitseistään tunnetun kuvitteellisen radiokanavan lisäksi Armeniasta tulee mieleen Euroviisut. Paljon muuta en maasta tiennyt, mitä nyt tietysti olin tapani mukaan kirjannut ylös maan nähtävyyksiä ja mahdollisia käyntikohteita. Armenia sijaitsee niin lähellä Georgiaa, että halusin yhdistää nämä kaksi maata tällä reissulla. Maabongarina tämä oli mielestäni tähän kohtaan hyvä ratkaisu. Armenia sai kunnian olla minun 90. maani.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Armeniassa heti rajan jälkeen

Tbilisin bussiasemalta lähti isoja busseja moniin paikkoihin, kuten Turkin suurkaupunkeihin. Jerevaniin on näköjään vähemmän menijöitä, sillä meille valikoitui pikkuinen bussi, jonka etuikkunassa luki kyrillisin kirjaimin Jerevan. Kovin lupaavalta ei matkan alku näyttänyt, sillä lähdimme n. 40 minuuttia myöhässä. Bussin muut kymmenen matkustajaa olivat enemmän tai vähemmän paikallisia, mutta itse erotuin kyllä joukosta. Englantia ei kukaan puhunut ja valtaosa matkustajista oli eläkeikäisiä. No, elekielellä mentiin tämä matka.

Pikkubussi valmiina lähtöön…

Matka kesti lopulta yli kuusi tuntia. Etäisyys näiden kahden kaupungin välillä on alle 300km, mutta koska matkamme kiemurteli hitaita monin paikoin vuorenrinteiden teitä pitkin halki viljelysmaiden ja kylien, se kesti ja kesti. Lisäksi kuskin ajotyyli oli tällä kertaa rauhallisimmasta päästä, ja ihan hyvä niin. Maisemat olivat Kaukasuksen jylhien lumihuippuisten vuorten ansiosta häikäisevät, joten ajattelin, että tämä on 12 euron hintainen maisemakierrosretki aidossa paikallisessa seurassa.

Maisemia matkan varrelta

Jerevan vaikutti jo heti alkuun isommalta kaupungilta kuin Tbilisi, vaikka ne todellisuudessa ovat suurin piirtein samankokoisia. Liikenne on vilkkaampaa ja äänekkäämpää, eikä metroverkosto ole niin kattava. Kävellen olen kuitenkin tutustunut suurimpaan osaan keskustan alueesta. Vain pariin paikkaan otin taksin. Yhden etapin menin bussilla.

Mielestäni Jerevanin paras nähtävyys näin luonnonystävänä on ehdottomasti kaupunkia ympäröivät lumihuippuiset vuoret, erityisesti Raamatustakin tuttu Ararat-vuori. Niistä ei vaan saa silmiä millään irti, niin henkeäsalpaavan hienot ne ovat! Onnekseni aamun ja päivän sää oli aurinkoinen ja lumihuiput näkyivät. Illalla pilvisyyden lisäännyttyä vuorten kuvaaminen kävi haasteellisemmaksi. Tosin enpä tällä iPadilla niiden hienoutta saanut kirkkaallakaan säällä kunnolla tallennettua. Kyllä ne vaan luonnossa ovat paljon huikeampi näky kuin näissä minun kuvissani.

Kaukana siintävät Kaukasuksen lumihuippuvuoret. Tuo näiden kuvien korkea huippu on kuuluisa Ararat-vuori.

Jerevanin kaupungissa ei mielestäni ole mitään kovin suurta nähtävää. Arkkitehtuurissa näkyy Neuvostoliiton aika, samoin osissa nähtävyyksiä. Joukosta löytyy kuitenkin muutamia hauskoja yksityiskohtia, kuten tämä seuraavassa kuvassa näkyvä Voiton silta. Sillan kupeessa on Ararat-konjakkitehdas. Koska itse en voi sietää konjakkia, jätin vierailun ja konjakinmaistelut suosiolla väliin.

Voiton silta ja Ararat-tehdas

Jerevanin keskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Tasavallan aukio sekä oopperatalo. Näistä kuvia seuraavaksi.

Tasavallan aukio

Lauantai-illan suihkulähdevaloshow Tasavallan aukiolla

Oopperatalo

Ehkä kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Cascades-patsaspuisto valtavine portaineen. Portaiden yläpäässä on toisen maailmansodan muistomerkki. Kyllähän siinä hiki hiukan tuli, kun auringon porottaessa ylös rappuset kipitti. Alhaalla olikin sitten mukava pitää lounastauko.

Cascades-patsaspuisto jättiportaineen

Näkymiä portailta alaspäin

Sitten lounastauko

Kävin myös katsomassa Voiton puistoa Äiti Armenia-patsaineen. Puistossa on lisäksi huvipuistolaitteita. Muilta osin puisto vaikutti hieman hoitamattomalta, mutta nämä keskeiset alueet ovat ihan viihtyisiä.

Voiton puiston portti

Äiti Armenia-patsas

Voiton puistoa

Yksi merkittävä paikka Jerevanissa on Kansanmurhan muistomerkki Tsitsernakaberd. Voiton puiston lailla täältäkin on upeat näkymät lumihuippuvuorille sekä alas kaupunkiin. Muistomerkki sinällään on äkkiä nähty, mutta niitä vuoria voisi tuijottaa ikuisuuden!

Kansanmurhan muistomerkki

Näkymiä alas kaupunkiin

Jerevanissa on myös muitakin puistoja ja viheralueita, joissa on mukava käydä kävelemässä ja haistelemassa paikallista ilmapiiriä. Viheralueille ja puistoihin on täällä päätetty pystyttää terasseja. Mikäpä sen mukavampaa, kuin istahtaa päiväkävelyn lomassa hetkeksi vaikkapa oluelle pois ruuhkasta ja hälinästä.

Tämä puisto on nimeltään Rakastavaisten puisto.

Tässä eräs toinen viihtyisä viheralue terasseineen

Patsaitakin täällä on.

Sekä tietenkin kirkkoja

Kävin myös Matenadaranissa eli käsikirjoitusmuseossa, jossa sai katsella hyvin vanhoja kirjoja, käsikirjoituksia ja kirjamaalauksia. Pääsymaksu paikkaan oli vajaat kaksi euroa. Onnistuin nappaamaan muutaman kuvan kirjoista, ennen kuin työntekijä tuli ilmoittamaan, että kuvaaminen on kiellettyä.

Matenadaran

Vanhaa lääketiedettä

sekä tietoa hevosista ja ohjeita niiden hoidosta

Jerevan on kuulunut muillekin kuin venäläisille. Kaupunkia ovat vuosisatojen varrella hallinneet niin ottomaanit kuin persialaisetkin. Vaikutus näkyy muun muassa rakennuksissa. Jerevanista löytyy kirkkojen lisäksi muun muassa Sininen moskeija. Ruokakulttuuri on myös saanut vaikutteita kaupunkia hallinneilta kansoilta. Armenialainen ruoka onkin georgialaisen ruuan tapaan herkullista ja maittavaa. Kansainväliset pikaruokaketjut voi täällä siis suosiolla jättää väliin.

Erityisen hyvänä ruokapaikkana jäi mieleen Yerevan-taverna. Paikka ei ollut halvimmasta päästä, mutta silti suomalaisittain varsin edullinen. Ruoka ja viini olivat erinomaisia laadultaan. Iso plussa tuli elävästä armenialaisesta musiikista.

Yerevan-taverna

Alkupalaksi keittoa

Varsin herkullinen pääruoka ja erinomaista viiniä

Jälkiruuaksi tietenkin baklavaa

Ruokaa odotellessa ehti suunnitella seuraavaa päivää.

Armenialainen yhtye

Turisteja täällä ei liiemmin ole, ainakaan siinä määrin kuin Tbilisissä. (Jota ei kyllä myöskään ainakaan näin huhtikuussa voi turistirysäksi kutsua.) Tämä on siis hyvin autenttinen pääkaupunki. Ihmiset tuijottavat täällä länsimaista matkaajaa, joka määrätietoisesti suuntaa kartan kanssa reippaasti eteenpäin. Myös ravintoloissa saa varautua katseisiin sekä uteliaiden tarjoilijoiden kysymyksiin.

Itse tykkään nykyään matkustaa erikoisiin kohteisiin, jollaiseksi myös Jerevanin miellän. Esimerkiksi Lontoo, Pariisi ja Rooma tuntuvat Jerevaniin verrattuna vähän tylsiltä, tavanomaisilta ja erityisesti turistisilta ja kalliilta. Hienoja paikkojahan ne omalla tavallaan ovat ja varmaan ainakin joihinkin niistä tulen todennäköisesti palaamaan uudestaankin. Tällä hetkellä minua kuitenkin eniten kiinnostavat hiukan tällaiset mystiset ja oudommat kohteet. Heh, samaan syssyyn täytyy kyllä myöntää, että seuraava reissu suuntautuu Amsterdamiin. :)

Armenian valloitus on alkanut hyvin.

Päiväretki Tbilisistä Kazbegille

Tbilisissä on paljon matkatoimistoja, jotka myyvät retkiä eri puolelle Georgiaa. Usein matkatoimistoilla on myös kadun laitaan parkkeerattu mainosauto. Itse kyselin retkiä hotellin respasta. Hotellin omistaja kiikutti minut kadun toiselle puolelle lähimpään matkatoimistoon, josta sitten ostin kokopäiväretken erääseen Georgian suosituimmista kolkista, Kazbegiin.

Retken määränpää tulisi olemaan Stepantsmindan kylä Koillis-Gergiassa. Kylän kupeessa on Kazbegin vuori, jonka huippu kohoaa peräti 5047 metrin korkeuteen ja on koko maan toiseksi korkein vuorenhuippu. Retki piti sisällään näiden kohteiden lisäksi myös muitakin pysähdyspaikkoja. Tämä retken aikana sai ainakin nauttia hienoista maisemista, Kaukasuksen vuoristo on nimittäin kaunista aluetta!

Retkipäivä valkeni harmaana ja hiukan suhruisena yön vesisateen jäljiltä. Eilisen päivän 24 asteen lämpö ja aurinko olivat enää vain muisto. Noin 20 hengen retkiseurueemme oppaineen ja kuskeineen starttasi liikeelle Tbilisin keskustasta heti yhdeksän jälkeen. Onneksi sade loppui pian ja keli oli muutenkin jo pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan.

Vasemmanpuoleinen menopeli on meidän. Kuva on otettu paluumatkan aurinkoisessa säässä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Jinvalin pato ja vesiallas. Pidimme vain lyhyen kuvaustauon ja jatkoimme pian taas matkaa.

Jinvalin pato

ja vesiallas

Toinen pysähdys oli vanhalla Ananurin linnoituksella, joka on niinkin vanha kuin 1300-luvulla rakennettu. Se kuuluu Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Linnoituksen torniin pääsi kiipeämään. Harmi vain, että keli edelleenkin oli harmaa. Hyvien kuvien saaminen oli siis mahdotonta.

Ananurin linnoitus

Linnoituksella oli myös muutama myyjä. Katselin paikallisia erikoisuuksia, jonkinlaisia makeita pötkylöitä, mutta koska ne roikkuivat esillä ilman mitään suojia tai pakkauksia, en viitsinyt niitä sitten ostaa. Sen verran hauskannäköisiä ne kyllä olivat, että haluaisin niitä jossain vaiheessa vielä maistaa…

Paikallisia herkkuja

Ananurin jälkeen aloimme sitten kivuta ylöspäin kohti Kaukasuksen vuoriston korkeuksia. Lunta oli aluksi vain siellä täällä kaukaisuudessa pieninä läntteinä. Lumen määrä kasvoi sitä mukaa, kun korkeutta tuli lisää. Maisemat olivat kyllä huikeat! Pilvisen sään takia emme pysähtyneet kuvauspaikoille, sillä sumu yllätti meidät. Taas tuli huomattua se, miten nopeasti sää vuorilla voi vaihdella. Paluumatkalla oli kyllä tarkoitus sitten yrittää uudelleen.

Välillä matkamme kulki läpi tunneleiden.Tunneleiden pääasiallisena tarkoituksena on suojata teitä ja liikennettä lumivyöryiltä, jotka ovat täällä varsin yleisiä. Tunnelit ovat niin kapeita, että kaksi isompaa, eri suuntiin ajavaa autoa ei mahdu menemään niistä yhtä aikaa. Onneksi me pääsimme kuitenkin läpi tunneleista ilman ylimääräisiä viivästyksiä.

Tässä on hiljattain ollut lumivyöry. Onneksi tunneli suojasi tietä!

Vihdoin saavuimme Stepantsmindan kylään. Kylää ympäröivät Kaukasuksen jylhät lumihuippuiset vuoret. Sää oli viileä Tbilisiin verrattuna, olihan korkeuttakin noin 1700 metriä merenpinnasta. Tässä vaiheessa Kazbegin huippu oli jo näkyvissä, sillä sää oli muuttunut pilvisestä puolipilviseen ja ennusteiden mukaan se tulisi olemaan vielä myöhemmin täysin aurinkoinen.

Stepantsmindan kylä

Kylä kuvattuna vielä vähän ylempää

Teimme eräässä ravintolassa jo lounastilauksen, jotta ruokailu kävisi sitten hiukan nopeammin, kun tulisimme alas vuorilta. Sitten vaihdomme alle nelivetoautot. Näillä autoilla oli tarkoitus ajaa ylös Gergetin vuorelle, josta näkisimme paremmin ja lähempää Kazbegin huipun. Nelivetoa tosiaankin tarvittiin, sillä ylös menevä hiekkatie oli paikka paikoin jyrkkä ja mutainen. Alhaalla kylässä peipot lauloivat, kevään kukat kukkivat ja puut jo vihersivät. Matkan edetessä ylöspäin kevät joutui kuitenkin antamaan periksi talvelle. Lunta oli vielä jonkun verran, eivätkä puutkaan vielä olleet silmuilla. Maassa pomppivat västäräkit antoivat kuitenkin toivoa tulevasta, samoin pilvien takaa pilkistävä aurinko.

Lounasravintolamme

Mutaista tietä ylöspäin…

Kazbegin huippu näyttäytyi lopulta meille varsin mukavasti. Itse olimme siis Gergetin huipulla noin 2200 metriä merenpinnan yläpuolella. Viima oli hyytävä. Onneksi olin ottanut mukaan kevyttoppatakin, sillä sitä tosiaankin nyt tarvittiin! Lämpötila oli vain noin viitisen astetta plussan puolella.

Kazbegin huippu kohoaa takana kuvan keskellä.

Tässä se on kuvan oikeassa laidassa.

Gergetin vuorella sijaitsee Unescon perintökohteisiin kuuluva St. Trinity-luostari, 1300-luvulta tämäkin. Luostari on aivan älyttömän hienolla paikalla, mutta siitä on mahdoton saada hyvää kuvaa, sellaista, jossa ympäröivät vuoret olisivat mahdollisimman hyvin myös edustettuina. Luostarilta on kuitenkin erinomaiset näkymät Kazbegin lumihuippuiselle vuorelle. Seuraavassa vielä kuvasaldoa luostarilta ja sen lähiympäristöstä.

St. Trinity-luostari

Nelivedot parkissa

Ylhäällä vasemmalla näkyy luostari.

Paluumatkan alkaessa oli sää muuttunut jo hyvinkin aurinkoiseksi. Lopulta viimeisetkin pilvet pakenivat ja saimme loppumatkan nauttia pilvettömästä taivaasta. Kaukasuksen kauniit lumihuippuiset vuoret pääsivät viimein kunnolla oikeuksiinsa. Pidimme kuvaustauon henkeäsalpaavan upealla paikalla.

Kaukasuksen vuorten hienoisssa maisemissa


Tässä vielä itse näköalapaikka

Kuvaustauko tosin hieman venyi, sillä lähistöllä oli mahdollisuus kokeilla vaijeriliukua yli vuorten. Moni retkiseurueemme jäsen halusi kokea tämän, eikä opas ollut varautunut tällaiseen innokkuuteen. Niinpä sitten odottelimme ja odottelimme, kunnes viimeisetkin liukujat olivat saapuneet takaisin. Päivä oli pitkä, sillä saavuimme takaisin Tbilisiin vasta iltakahdeksalta. Hieno retki se silti oli. Voin suositella!

Ensivaikutelmia Tbilisistä

Yleensä ensivaikutelma jostakin paikasta kertoo jo hyvin vahvasti sen, mikä tulee olemaan lopullinen mielipide kyseisestä kohteesta. Näin taitaa käydä myöskin Georgian pääkaupungin Tbilisin kohdalla. Olen tykästynyt kaupunkiin!

Terveisiä vaan Tbilisistä! Reissu on alkanut hyvin.

Saavuin eilen illalla Tbilisiin hyvin myöhään. Itse asiassa hotellille asettuminen meni seuraavan vuorokauden puolelle. Suomesta tänne ei suoria lentoja ole. Itsekin lensi Kiovan kautta Ukraine International Airlinesilla. Lentoyhtiöstä ei oikeastaan mitään muuta moitetta ollut kuin se, että lähtöselvitys oli melkoisen hidas, eikä palvelu lennoilla ollut parasta mahdollista. Mutta tänne päästiin, ja se on pääasia!

Olen koko ensimmäisen päivän täällä kierrellyt kaupunkia jalkaisin ja bussilla. Näkemistä ja ihmeteltävää on. Turistien vähäinen määrä on plussaa, samoin mukavan pitkälle edennyt kesä. Vanhakaupunki on todella niin hieno, kuin olen etukäteen lukenut. Jalkaisin on helppo liikkua, mutta bussikin on ok. 50 tetrin eli n. 20 sentin kolikko (joka pitää olla valmiiksi vaihdettuna) työnnetään bussissa olevaan koneeseen, josta saa lipun. Lippu todellakin kannattaa ostaa, sillä astuessani ulos bussista tänään oli tarkastaja kadulla odottamassa.

Oopperatalon edustalla näkyy tyypillinen paikallinen keltainen bussi.

Parhaita käyntikohteita täällä mielestäni ovat vanhakaupunki, Holy Trinity-katedraali, vanhojen turkkilaisten kylpylöiden alue sekä Narikalan linnoitus, jonne voi kivuta jalkaisin tai mennä kaapelihissillä. Itse kävelin ylös ja sain hienkin pintaan! Seuraavassa kuvasaldoa näistä paikoista:

Holy Trinity Cathedral

Turkkilaisten kylpylöiden alue

Ylhäällä näkyy Narikalan linnoitus.

Linnoituksella

Näkymää kaupunkiin linnoitukselta

Linnoituksen vieressä kohoaa patsas nimeltään Äiti Georgia.

Myös tämä Metekhi-kirkko on hieno ja sijaitsee kauniilla paikalla.

Kirkon vieressä komeilee kuningas Vakhtang Gorgasalin patsas.

Tässä kuva Tbilisin vanhankaupungin ravintolakadulta

Ja tässä paikallisia pelin ääressä

Georgia kuuluu ainakin Tbilisin tämänpäiväisten kokemusten perusteella sarjaan hauskat entiset Neuvostoliiton maat. Ihmiset ovat täällä aivan älyttömän avuliaita, ehkäpä avuliaampia kuin missään muualla. Olen reissussa yksin, mutta tämän yhden päivän aikana minulla on ollut lukuisia saattajia eri paikkoihin. Jos täällä apua kysyy, sitä myös todella saa. Ihmisillä näyttää olevan tapana auttaa ihmisiä ihan kunnolla, jos kerran auttamaan ruvetaan. No, eipähän tarvitse pelätä, että jäisi pulassa yksin tai eksyisi kadulle. Apua löytyy aivan varmasti kaikessa mahdollisessa!

Tässä pari avuliasta paikallista, respan pojat

Toinen heistä vei minut tänne vesiputoukselle, joka on vielä näin alkukesästä melko kuiva. Mies lähti näyttämään minulle tietä bussiasemalle, josta saisin ostettua lipun Jerevaniin. Samalla sain vähän infoa kaupungista.

Eipähän tarvinnut pelkkiä selfieitä ottaa! ?

Vanhankaupungin lisäksi kävelin Tbilisin uudemmalla puolella Rustaveli Avenuella, joka on eräänlainen pääkatu, mutta se on mielestäni vain yksi katu muiden joukossa, ei mitään erikoista tai ihmeellistä siis.

Rustaveli Avenue

Hienojen nähtävyyksien lisäksi olen löytänyt erinomaista ruokaa täältä. Ei georgialaista ruokaa turhaan ole kehuttu! Ruuan lisäksi viini näyttää olevan tärkeä asia tämän maan ihmisille. Viinikauppoja on pilvin pimein. Ilmaisia maistiaisia on joka puodissa, eikä ostopakkoa ole. Minä kyllä ostin kokeeksi paikallista kuohuviiniä, enkä joutunut pettymään! Viiniä saa näköjään myydä yömyöhään asti, ja joillakin kaupoilla on myös terassi, jossa viinejä voi nautiskella.

Tässäpä vasta hauska nimi viinikaupalle!

Tässä eräs toinen viiniputiikki

Täällä on myytävänä viinien lisäksi myös juustoja.

Täällä kävin maistelemassa paikallisia viinejä.

Ruoka on Tbilisissä todella herkullista ja edullista. Tämä annos maksoi 3,75€ ja lasi talon kelpo valkoviiniä vaivaiset 40 senttiä. (Huom! Tuohon hintaan sai siis täyden lasin! ?)

Piilokojunrakennuskurssi Kuusamossa

Kuusamo-opisto ja Kuusamo Nature Photography järjestivät ensimmäistä kertaa piilokojunrakennuskurssin 24.3.-6.4.2017. Kojujen rakennuksessa asiantuntemuksesta vastasi Olli Lamminsalo ja Tapio Seppälä sekä puuntyöstön ja rakentamisen ohjauksesta Kuusamo-opiston puutyöopettaja Jorma Satta. Kurssin rakennuspäivät oli jaettu kolmeen kahden päivän jaksoon. Kurssi alkoi ensimmäisen päivän osalta Kuusamo Nature Photography Olli Lamminsalon pitämällä luentomuotoisella osuudella, jossa käytiin läpi kojujen malleja, sijoittelua sekä siirtämistä maastossa. Luennon aikana Olli näytti paljon kuvia erilaisista kojuista ja niihin liittyvistä toimista maastossa. Kuva-arkiston seassa vilahti myös kuva Kuusamon ensimmäisestä piilokojusta, jonka Suomen luontokuvauksen pioneeri Hannu Hautala oli pystyttänyt jo 1970-luvulla.

Näistä tarpeista olisi tarkoitus syntyä useampi koju.

Kurssille osallistui reilun kymmenen hengen porukka ja kojunrakentajia oli saapunut paikalle eteläistä Suomea myöten. Itse osallistuin kurssille lähinnä kuunteluoppilaana ja toimin apuna aina, kun sellaiseen oli tarvetta. Tarkoituksenani oli hankkia tarvittavat tiedot ja parhaat vinkit, jotta osaan sitten kotona tehdä vastaavanlaisen kojun aikanaan. Tällä kertaa yhtenä vaihtoehtona oli rakentaa maattava koju, joka sopisi esimerkiksi teerisoitimen kuvaamiseen. Tällöin kuvauskorkeus on lintujen kanssa samalla tasolla. Toinen vaihtoehto oli sitten perinteisempi istuttava koju kahdelle tai kolmelle hengelle. Kolme ihmistä oli päättänyt rakentaa tuon perinteisemmän kolmen istuttavan kojun. Maattavia piilokujujakin rakentuisi yksi kappale. Näin kaikki pääsivät näkemään myös sen rakennusvaiheet ja niksit.

Homma aluillaan ja pohjalevyt pukeille nostettuna

Tukirimoja paikalleen

Suunnitteluhetki

Kolmen hengen kuvauskojussa alkavat olla jo seinät pystyssä

Kojujen rakennus sujui leppoisasti mukavassa hengessä ja toinen toiselta vinkkejä katsellen. Jokaiseen kojuun tuli hiukan erilaisia ratkaisuja, jotka palvelivat aina kunkin rakentajan omia tarpeita.

Maattavassa kojussa osa kattoa paikallaan

Katon tukirimoja paikalleen

Katto päällystetään kestävällä pressulla

Siisti ja valmis koju ahkeran rakentamisen tuloksena

Kurssi oli kaikin puolin oikein antoisa ja siellä tuli esille monia kojun rakentamiseen liittyviä huomionarvoisia seikkoja sekä tietenkin monta uutta hienoa kojua! Seuraava kojunrakennuskurssi on näillä näkymin tarkoitus järjestää seuraavana keväänä. Ei muuta kuin kaikki uudet ja innokkaat rakentajat silloin paikalle tekemään omaa piilokojua!

-Pete-