Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Bob Marleyn jalanjäljillä Jamaikalla

Bob Marley lienee Jamaikan kuuluisin henkilö yhdessä Usain Boltin kanssa. Tämä jo edesmennyt maailmankuulu reggae-artisti syntyi 6.2.1945 pienessä Nine Mile-kylässä Jamaikan keskiosia halkovassa vuoristossa. Nine Mile-kylä eikä koko muu Jamaika voinut tuona päivänä tietää, miten kuuluisa tuosta pienestä pojasta vielä tulisi ja miten paljon hänen tuotantonsa tulisi mullistamaan Jamaikaa ja koko maailman musiikkia.

Tässä ollaan juuri saavuttu Nine Mile-kylään.

Tässä ollaan juuri saavuttu Nine Mile-kylään.

image

image

Bob Marleyn elämään ja elämäntyöhön tutustuminen kannattaa aloittaa vierailemalla juuri tuolla Nine Mile-kylässä artistin kotitalossa. Opastetun kierroksen aikana käydään taiteilijan lapsuudenkodissa sekä mausoleumissa, jossa Bob Marley lepää marmorihaudassaan yhdessä kitaransa kanssa. Opas kertoo kierroksen aikana reggae-artistin elämästä, erityisesti sen varhaisista vaiheista, jotka sijoittuivat Nine Mileen.

Sisäänkäynti Bob Marleyn synnyinkodille

Sisäänkäynti Bob Marleyn synnyinkodille

image

Bob Marleyn syntymäkoti

Bob Marleyn syntymäkoti

Kuvaa sisältä

Kuvaa sisältä

image

image

Bob Marleyn mausoleumin lisäksi myös käynti Mama Marleyn eli Bob Marleyn äidin mausoleumissa kuuluu ohjelmaan. Äiti kuoli vuonna 2008 eläen 81-vuotiaaksi ja lepää nyt Nine Milessa omassa mausoleumissaan lähellä poikaansa. Mausoleumien sisällä ei saanut ottaa valokuvia.

Mama Marleyn mausoleumi

Mama Marleyn mausoleumi

Bob Marleyn mausoleumi

Bob Marleyn mausoleumi

Kierroksella paikallinen reggae-bändi esitti Bob Marleyn musiikkia. Oppaastamme tuli osa tuota bändiä. Hän hoiti laulupuolta kahden muun soittaessa ja laulaessa myös mukana.

image

Kierros päättyi matkamuistomyymälään, jossa saattoi ostaa Bob Marley-aiheisia t-paitoja, hattuja, cd-levyjä ynnä muuta. Kierroksen alussa sekä sen aikana ja lopussakin oli mahdollisuus ostaa virvokkeita ja pientä syötävää. Itse asiassa me jäimme kierroksen jälkeen vielä syömään paikan ravintolaan. Kuskimme halusi meidän syövän rastafoodia Bob Marleyn tyyliin. Bob Marley oli rastafari ja myös kasvissyöjä, joten siitä lienee nimensä saanut tuo ruoka, johon kuuluu riisiä, kasviksia sekä tofua.

Rastafood eli rastaruokaa

Rastafood eli rastaruokaa

Poikkesimme Nine Milessa matkalla Negrilistä Ocho Riokseen, jonne kuskimme meidät jätti pitkähkön päivän päätteeksi. Vuoristotiet Jamaikalla ovat melko huonossa kunnossa, joten matkanteko kestää. Nine Mile sijaitsee n. 1000 m merenpinnan yläpuolella, ja ajomatka sinne kapeita vuoristoteitä pitkin kesti Negrilistä kolmisen tuntia. Rannikon tiet ovat nopeampia, mutta vuoristoteillä keskinopeus ei päätä huimaa, vaikka yrittäisi ajaa kuinka hulluna tahansa. Kuskimme ei halunnut edes yrittää kaahata nopeasti, sillä turistien turvallisuus on paikallisille tärkeää. Maisemien katselukin on mukavampaa, kun vauhti ei ole liian kova.

Ocho Rioksesta käsin kävimme sitten Jamaikan pääkaupungissa Kingstonissa. Pääsyy Kingstoniin menoon oli käynti Bob Marleyn museossa. Meillä ei ollut mitään hajua siitä, missä päin kaupunkia museo sijaitsee, mutta ajattelimme sen kyllä löytyvän. Olimme jo kyllästyneet Jamaikan korkeaan hintatasoon tai lähinnä siihen, miten turisteja rahastetaan mm. kalliiden kyytien muodossa. Niinpä kysyimme hotellilta ohjeet Ocho Rioksen bussiasemalle, sinne, jota paikalliset käyttävät. Johan alkoivat hinnatkin tippua! Reilut kaksi tuntia (86km) kestävä reissu halki vuoriston Ocho Rioksesta maan eteläosan Kingstoniin maksoi vain reilut 3€/hlö. Edestakaiset matkat Kingstoniin ja takaisin Ocho Riokseen sekä kaikki taksimatkat mitä Kingstonissa ajoimme kustansivat alle 40€. Jos olisimme ottaneet yksityiskyydin hotellistamme Kingstoniin ja takaisin, olisimme joutuneet pulittamaan siitä $180. Säästimme siis ison pennin.

Kingstonin bussi

Kingstonin bussi

Itse Bob Marleyn museo löytyi helposti taksin avulla. Liput museoon olivat kalliit, $25, mutta onhan kyseessä suuren kuuluisuuden museo. Ehdimme juuri parahiksi opastetulle kierrokselle, joka kesti lähes puolitoista tuntia. Opas kertoi hyvällä ja selkeällä englannin kielellä Bob Marleyn elämästä keskittyen enemmänkin hänen aikuisuuteensa ja musiikkiuraansa. Talo oli aiemmin kuulunut Bob Marleylle. Se toimi pääasiassa hänen työskentelypaikkanaan, eli siellä Bob Marley
teki musiikkia, levytti sitä sekä nukkui myös joskus. Kysyimme oppaalta, oliko tämä Bob Marleyn koti ja saimme vastaukseksi, että hänellä oli useita koteja ja tämä oli yksi niistä.

Bob Marleyn museo Kingstonissa

Bob Marleyn museo Kingstonissa

image

image

image

Bob Marleyn musiikkiuraan liittyviä kuvia.

Bob Marleyn musiikkiuraan liittyviä kuvia.

image

Kierroksen aikana käytiin mm. levytyshuoneessa, olohuoneessa, keittiössä, makuuhuoneessa sekä ulkona puutarhassa. Harmi vain, ettei sisällä saanut ottaa kuvia. Ampumisvälikohtaushuone oli erityisen mieleenjäävä vierailukohde. Tässä huoneessa on jopa pari aitoa luodinreikää seinässä muistona siitä päivästä vuonna 1976, kun aseistetut miehet hyökkäsivät Bob Marleyn taloon haavoittaen useita. Myös itse kuuluisuus sai osuman. Itse asiassa Marley haudattiin luoti käsivarressaan. Luodin poistaminen olisi tietänyt kitaransoittouran loppumista, joten luoti päätettiin pitää Marleyn käsivarressa.

Tänne aseistetut miehet hyökkäsivät.

Tänne aseistetut miehet hyökkäsivät.

Bob Marleyn elämä ja musiikki ovat valtavan mielenkiintoinen aihe. Siksi Jamaikalle matkaavan kannattaa ehdottomasti tutustua Marleyn elämään ja käydä näissä kahdessa kohteessa, omatoimisesti tai järjestetyllä retkellä. Bob Marleystahan Jamaika tunnetaan. Ja jos vielä pitää reggae-musiikista, niin on Jamaika oikea unelmakohde.

Bob Marleyn elämä oli suurta ylä- ja alamäkeä. Museon seinillä komeilee kuvat kaikista hänen albumeistaan sekä jos jonkinlaista palkintoa, tunnustusta ja kunnianosoitusta. Tähti nautti lyhyen elämänsä aikana valtavaa kansansuosiota. Hän konsertoi myös ympäri maailmaa. Museokierroksen lopussa nähtiin Bob Marleyn haastattelu sekä videokuvaa hänen konserteistaan.

Bob Marley kuoli vain 36-vuotiaana. Hän oli saanut epäonnekkaan haavan jalkaansa pelatessaan jalkapalloa. Tämä haava ei koskaan parantunut, vaan siihen alkoi kehittyä pahalaatuinen ihosyöpä, melanooma. Tähti sai hoitoa mm. Saksassa, mutta syöpä vei voiton. Bob Marley nukkui pois 11.5.1981. Jamaikalaisille Bob Marley on kuitenkin läsnä edelleen, tässä ja nyt. Hän elää ja vaikuttaa ihmisiin musiikkinsa kautta vielä tänäkin päivänä. Kuten oppaamme ja kuskimme meille sanoi: ”Bob Marley on enemmän kuin reggae-musiikki.” Mitä tämä sitten tarkoittaakin? Ehkä sen tietävät vain itse jamaikalaiset.

image

Bob Marleyn "Three Little Birds"-laulun sanat museon ulkoseinässä

Bob Marleyn ”Three Little Birds”-laulun sanat museon ulkoseinässä

Jamaikan vesiputouksia

Jamaika on siunattu kauniin vehreän vihreällä luonnolla sekä lukuisilla vesiputouksilla. Niitä on ympäri saarta. Kaikkia putouksia ei kahdessa viikossa voi millään käydä, mutta joihinkin niistä kannattaa yrittää päästä. Useiden putousten tunnuspiirteenä on se, että niissä voi kävellä ja myös uida.

Joillekin putouksille voi mennä omatoimisesti, mutta jotkin taas sijaitsevat sellaisissa paikoissa, että paikallisen oppaan/kuskin ottaminen on järkevintä. Putousten löytäminen yksin esim. vuokra-autolla voi olla hankalaa, sillä tienviitat ovat puutteelliset. Julkisillakaan ei monille putouksille pääse. Paikallinen kuski on hyvä valinta senkin puolesta, että samalla saa tietoa Jamaikasta, sen luonnosta sekä elämästä yleensä.

Matkalla putouksille

Matkalla putouksille

Banaanipuu

Banaanipuu

Maisemia matkan varrella

Maisemia matkan varrella

image

image

Me ostimme retken Mayfield Falls-nimisille putouksille Negrilin rannalta, jossa retkentarjoajia oli liikkeellä runsaasti. Maksoimme retkestä yhteensä $110. Hintaan kuului kyyti, liput putouksille sekä lounas Negrilissä retken päätteeksi.

Lounaalla retken päätteeksi

Lounaalla retken päätteeksi

Putoukset itsessään oli ihan hieno kokemus. Kuski jäi odottelemaan meitä, kun lähdimme paikallisoppaan kanssa kahlaamaan putousten virkistäviin kuohuihin. Jaloissa piti veteen mennessä olla tossut. Rantasandaalit eivät putousten työntekijöiden mielestä sopineet, eivätkä myöskään paljaat jalat. Niinpä jouduimme vuokraamaan tossut. Tossujen vuokra oli peräti $7, mutta tingimme molemmille tossut kymmenellä dollarilla, sillä mielestämme hinta oli korkea. Kaiken kukkuraksi opas painui veteen itse paljain jaloin.

Tämä silta piti ylittää, jotta pääsi putouksille.

Tämä silta piti ylittää, jotta pääsi putouksille.

Oppaan perään

Oppaan perään

Vesi Mayfieldin putouksilla oli kirkasta, puhdasta, virkistävän lämmintä ja hyvin mineraalipitoista, terveellistä iholle siis. Opas näytti meille koko ajan parhaimpaa kulkureittiä. Kahlasimme hänen perässään vedessä vastavirtaan ylöspäin kohti putouksen yläpäätä. Nousu oli melko loivaa, eli mikään kauhean vaativa sporttinen suoritus tämä ei ollut. Silloin tällöin sitä joutui kuitenkin ottamaan ihan kunnon voimakkaita harppauksia, että pääsi ylös jonkin kiven päälle. Välillä kastauduimme putouksien vesialtaissa. Päivä oli kuuma, joten kastauduimme useita kertoja ja se tuntui mukavalta.

Virkistävissä kuohuissa

Virkistävissä kuohuissa

GOPR0086

GOPR0090

GOPR0087

GOPR0093

GOPR0094

IMG_5073

IMG_5084

IMG_5085

IMG_5087

Uimassa putouksen altaassa

Uimassa putouksen altaassa

Toinen vesiputous, jossa kävimme Jamaikalla ollessamme, oli Dunn’s River Falls. Dunn’s River Falls on yksi maailman harvoista vesiputouksista, jotka laskevat suoraan mereen. Koska kyseessä on vielä hyvin kaunis putous, ei ole ihme, että se kuuluu Jamaikan suosituimpiin nähtävyyksiin.

Dunn's River Falls laskee mereen.

Dunn’s River Falls laskee mereen.

Dunn’s River Falls sijaitsee Ocho Rios-nimisen kaupungin kupeessa Jamaikan pohjoisrannikolla.Vietimme Ocho Rioksessa kaikkiaan viisi yötä, joten kävimme putouksilla omatoimisesti. Otimme kadulta taksin muutamalla eurolla ja hurautimme putouksille.

Tämä paikka oli huomattavasti viimeistellympi mutta myös turistisempi kuin Mayfield Falls, jossa muita turisteja oli hyvin vähän. Kulkureitit oli rakennettu hyvin ja opastetaulut kertoivat, missä mitäkin on. Sisäänpääsy oli peräti $20/hlö. Lisäksi maksoimme $6 säilytyslokeron vuokrauksesta. Tossut, joilla saattoi kahlata läpi putouksen, maksoivat $10. Tossujen vuokrausta ei ollut, vaan ne piti ostaa. No eipä se haitannut, sillä tuollaisille tossuille löytyy aina käyttöä vaikka avantouinnissa taikka snorklatessa. Lisäksi tossuissa oli Jamaikan lipun väritys.

Dunn’s River Falls on paikka, jonne monet Karibianreisteilyllä olevat turistit tulevat käymään lyhyellä Jamaikan päivävisiitillään. Risteilijät rantautuvat juuri Ocho Rioksen satamaan. Meidän hotellimme oli rannalla sellaisella paikalla, josta näki, milloin risteilijöitä sattui olemaan satamassa. Jos putouksille aikoo mennä sellaisena päivänä, jolloin laiva on laiturissa, kannattaa se tehdä vasta myöhemmin iltapäivällä, kun turistit ovat takaisin laivassa. Näin välttyy suurimmilta ruuhkilta.

Me menimme putouksille päivänä, jolloin risteilijää ei näkynyt ja vieläpä myöhemmin iltapäivällä, mutta silti tuntui, että porukkaa siellä oli ihan riittävästi. Ihmisiä koottiin yhteen suuriksi ryhmiksi. Jokaisella ryhmällä oli sitten oma opas sekä oma valokuvaaja ja videokuvaaja. Putoukset oli määrä kulkea ylös tässä porukassa kädet käsissä pitkässä letkassa. Välillä pysähdyttiin valokuvaamaan. Meitä ei oikein innostanut tämä hitaassa tahdissa etenevä letka, joten irroittauduimme porukasta jo alkumatkalla. Omien valokuvien ottaminenkin oli helpompaa, kun muuta porukkaa ei ollut ympärillä.

Letka menossa putouksilla

Letka menossa putouksilla

IMG_5167

GOPR0157

GOPR0163

Menimme putoukset lopulta ylös kahteen kertaan, sillä tuntui, että mitä pidemmälle päivä eteni, sen vähemmän putouksilla oli porukkaa. Vesi oli puhtaan kirkasta ja virkistävän lämmintä. Korkeuseroa oli huomattavasti enemmän kuin Mayfieldin putouksilla, joten täällä kipuaminen kävi jo jonkinlaisesta liikunnasta. Kuuluisin, kaikissa mainoskuvissa näkyvä kohta, oli aika jyrkkä, mutta liikkuminen silti suhteellisen helppoa. Kivet ja kalliot eivät olleet liukkaita kuin muutamassa kohdassa. Vesi virtasi alaspäin voimakkaasti, mutta sen massa oli matalan vedenpinnan takia niin pieni, ettei se vienyt mennessään. Mukava kokemus kaiken kaikkiaan!

GOPR0221

GOPR0225

IMG_5145

IMG_5153

IMG_5172

IMG_5179

IMG_5198

IMG_5233

IMG_5211

IMG_5205

Negril – rentoa lomailua Jamaikan parhailla rannoilla

Jamaika, Karibianmeren kolmanneksi suurin saari, lepää Karibianmeressä Kuuban eteläpuolella ja Haitin länsipuolella. Jamaikasta tulee monelle ensimmäisenä mieleen vaaleat palmurannat, reggae, rommi ja rento ilmapiiri. Useimmiten Jamaika onkin kaikkea tätä, mutta kohteena Negril on erityisesti juuri tällainen.

Negrilin ehdoton valttikortti on seitsemän mailia pitkä vaalea, kirkasvetinen, loivasti syvenevä ja rauhallinen palmuhiekkaranta. Vesi on mukavan lämmintä ja aallot pieniä heikon tuulen vuoksi, ainakin näin maaliskuussa. Turistit ovat hajaantuneet tasaisen harvasti ympäri pitkän rannan, joten ruuhkia ei ole. Seven Mile Beach on siis oikea unelmakohde rauhaa ja rentoa lomailua hakevalle matkailijalle.

image

image

image

image

image

image

Suomesta pääsee Jamaikalle ainakin vielä tänä talvena suoralla lomalennolla, joka vie matkailijan Montego Bayhin, Jamaikan suosituimpaan lomakohteeseen. Lento Montego Bayhin kestää reilut 11 tuntia ja aikaero on seitsemän tuntia, joten alle kahden viikon matkaa emme Jamaikalle suosittele. Myös reittilennot ovat mahdollisia, mutta silloin matkanteko kestää tietysti pidempään. Jamaika on kuitenkin kohteena niin mainio, että se on joka lentokoneessa vietetyn tunnin arvoinen. Montego Baystä pääsee sitten pikkubussilla Negriliin. Hinta on $25 per henkilö ja bussi heittää matkaajan perille hotellille asti.

Viimeistään Negriliin saapuessa pääsee sitten oikeaan lomatunnelmaan. Pulahdus turkoosin Karibianmeren lämpimään syleilyyn, olut tai drinkki rantabaarissa reggaen soidessa taustalla sekä pieni kävelylenkki pitkän matkanteon jälkeen vaalealla palmurannalla. Viimeistään tässä vaiheessa sitä on niin lomalla!

image

image

image

image

image

Negrilissä päivät kuluvat rennosti rantaelämästä nauttien. Baareja ja ravintoloita on tasaisesti pitkin rantaa ja elämä onkin keskittynyt aika pitkälti juuri rannalle. Rannalla liikkuu paikallisia, jotka tarjoavat retkiä tai myyvät jotain. Kannabista kaupataan yleisesti ja siellä täällä leijuu makea haju. Porukka on kuitenkin kohteliasta, ja turistit jätetään rauhaan, kun sanoo vain ”No, thank you.”

Tässä paikallinen reggae-duo viihdyttämässä ihmisiä Negrilin valkohiekkaisella rannalla.

Tässä paikallinen reggae-duo viihdyttämässä ihmisiä Negrilin valkohiekkaisella rannalla.

Negrilissä on jonkin verran myös paikallista asutusta, mutta se on keskittynyt keskustaan hotellialueiden ulkopuolelle. Kävellen voi tietä pitkin edetä vaikka keskustaan astikin. Samalla matkalla voi käydä Times Square-ostoskeskuksessa, jossa tarjolla on lähinnä matkamuistomyymälöitä. Myös taksilla voi liikkua helposti. Hinta kannattaa sopia etukäteen.

Times Square-ostoskeskus

Times Square-ostoskeskus

image

Norman Manley Boulevard kulkee halki Negrilin. Tien varrella on tällaisia paikallisia grillejä, joista saa ainakin kanaa, paikallisesti "jerk chicken"

Norman Manley Boulevard kulkee halki Negrilin. Tien varrella on tällaisia paikallisia grillejä, joista saa ainakin kanaa, paikallisesti ”jerk chicken”

Times Squarea vastapäätä tien toisella puolella on rahanvaihtopiste. Jamaikan valuutta on Jamaikan dollari, mutta myös USA:n dollarit ovat käypää rahaa. Joissain paikoissa voi maksaa myös euroilla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, etteivät esimerkiksi USA:n dollareilla ilmoitetut hinnat ole kalliimpia kuin Jamaikan dollarien hinnat. Mukaan voi ottaa Suomesta USA:n dollareita ja vaihtaa sitten euroja Jamaikan dollareiksi Negrilissä.

Keskustan toisella puolella Seven Mile-rannan eteläpuolella on paikka, jossa kannattaa käydä illansuussa ihastelemassa auringonlaskua. Rick’s Cafe:hen tullaan auringonlaskun lisäksi katsomaan jyrkänteeltä alas mereen sukeltavia uimahyppääjiä. Paikalle kannattaa saapua jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, joka on tähän aikaan vuodesta n. klo 18.20. Uimahyppääjien seuraamisen lomassa voi nauttia vaikkapa oluesta, drinkistä tai pikkupurtavasta.

image

image

image

image

image

image

image

Jokainen halukas voi itsekin kokeilla hyppyä mereen. Tarjolla on 11 m korkea hyppypaikka ja lisäksi on selvästi matalampiakin paikkoja. Korkein paikka, 25 m korkea hyppytorni, on varattu vain paikalliselle uimahyppääjälle, joka singahtaa tornista mereen vähän ennen auringonlaskua. Tunnelmaa tahdittaa paikallinen reggae-yhtye. Juuri auringon laskiessa yhtye soitti Bob Marleyn ”No woman no cry”-kappaletta.

Reggae-bändi soittamassa

Reggae-bändi soittamassa

image

image

image

image

Auringonlasku Rick’s Cafessa on hyvin kaunis näky. Loppua kohti lasku kiihtyy ja näyttää aivan siltä, että aurinko oikeasti tippuisi taivaanrannan taa. Kun aurinko on laskenut, alkavat paikalliset sirkat välittömästi sirkuttaa. Jamaikan sirkkojen ääni kuulostaa kyllä pikemminkin kovalta ja läpitunkevalta piipitykseltä. Sellaista emme ole missään aiemmin kuulleet. Sirkat piipittävät, tuuli tyyntyy, meri kohisee ja ravintoloiden ja reggae-baarien valot syttyvät. Pehmeän lämmin pimeys laskeutuu Negrilin ylle.

image