Monthly Archives

joulukuu 2014

Vuosi 2015 alkaa Kap Verden reissulla

Monet bloggaajat kirjoittavat artikkeleita kuluneen vuoden matkoistaan. Meillä vastaavanlainen artikkeli jäisi melko lyhyeksi, sillä vuosi 2014 oli aika hiljainen matkustusrintamalla. Niinpä sisällytämme reissumuistelot samaan postaukseen, jossa käsittelemme jo vuoden 2015 ensimmäistä ulkomaanmatkaa.

Otimme vastaan vuotta 2014 ja lomailimme tammikuussa Karibialla Dominikaanisessa tasavallassa. Sieltä jäivät päällimmäisenä mieleen hienot palmuhiekkarannat, kirkas lämmin merivesi, kuuma kostea ilmasto, Santo Domingon nähtävyydet ja Hard Rock Cafe sekä letkeä elämänmeno. Varsin miellyttävä lomakohde siis!

image

image

image

image

image

Siihen sen vuoden yhteiset ulkomaanmatkamme sitten tyssäsivätkin. Huhtikuussa alkoi pitkä taloprojekti, joka ei vielä ole lähellekään valmis. Anu käväisi kesäkuussa Barcelonassa juhlimassa kavereiden kanssa nelikymppisiä. Sekin oli oikein käymisen arvoinen kohde!

image

image

image

image

Vuosi 2015 sisältää toivon mukaan hiukan enmmän ulkomailla oloa kuin vuosi 2014. No, alku on ainakin lupaava. Kap Verde on meille molemmille uusi valloitus ja kohteena se sopinee meille rakentajille hyvin. Tälle tammikuiselle reissulle oli kyllä mielessä monenmoista kohdetta, mutta Kap Verde käy tähän saumaan erittäin hyvin. Vähän nähtävää ja helppo kohde, sellainen, jonne voi viikoksi mennä, mutta jossa myös on suht lämmintä. Iloisin mielin siis sinne suuntaamme heti vuoden alussa ja oikein mielellämme pidämme reilun viikon tauon rakentamisesta!

Hassua oli muuten huomata, että viikon matkalle tarvitsee ottaa mukaan melkein yhtä paljon tavaraa kuin vuoden maailmanympärimatkalle! Tietty lämpökerrasto, vaelluskengät, sateenkestävä puku, makuupussi, tyyny ja makuualusta saivat tällä kertaa jäädä kotiin, mutta esimerkiksi kenkiä, paitoja ja housuja lähtee mukaan suurin piirtein saman verran. Myös hygieniatuotteita lähtee matkaan yhtä paljon nyt kuin 28.6.2011.

Vaatteita ynnä muuta valmiina matkaa varten.

Vaatteita ynnä muuta valmiina matkaa varten.

Vitamiineja otamme mukaan vain reilun viikon tarpeisiin, kun vuoden reissulle otimme niitä kotoa mukaan ensimmäiseksi kuukaudeksi. Tämä reissu mennään aiempien tavoin lääkkeittä, mukaan lähtee vitamiinien lisäksi vain hiilitabletteja ja lisäksi inkivääriä ehkäisemään flunssaa ja pippureita vatsatautia vastaan. Jos jokin pahempi pöpö iskee, luotamme paikallisiin lääkkeisiin ja kikkoihin.

image

Monista aiemmista reissuista poiketen tämän reissun ensimmäinen etappi taittuu junalla. Asummehan parinsadan metrin päässä juna-asemalta, joten olisi sääli olla hyödyntämättä tätä mahdollisuutta ennen kuin muutamme uuteen taloon. Edulliset junaliput houkuttelivat myös. Eipähän tarvitse maksaa parkkimaksuja tai todeta pahimmassa tapauksessa takaisin Helsinki-Vantaalle saapuessamme, että auton lukot ovat jäässä tai ovet jäätyneet kiinni. Niinkin on joskus käynyt. Juna on huoleton ja helppo. Matkan aikana voi vaikka huilata.

Imatran juna-asemalla uudenvuoden aattoiltana

Imatran juna-asemalla uudenvuoden aattoiltana

Tällä kertaa matka alkaa junalla.

Tällä kertaa matka alkaa junalla.

Haluamme toivottaa kaikille blogimme lukijoille oikein hyvää ja onnekasta uutta vuotta! Me suuntaamme heti vuoden alussa Seutulaan ja Kap Verdelle!

Joulupuuron tekoon raakamaidosta

Matkakuume yltyy, kun laskuri näyttää Kap Verden matkaan olevan enää kaksi viikkoa aikaa… Sitä ennen on kuitenkin vielä lempijuhlamme joulu. Olemme viettäneet joulua pois kotoa useita kertoja. Vuonna 2008 olimme Gambiassa, 2009 Meksikossa ja 2011 Etelä-Afrikassa. Lisäksi Anu on viettänyt joulut 1991 ja 2002 USA:ssa.

Nykyään emme joulua pois kotoa halua olla, ellei siihen sitten satu joku pidempi reissu, kuten tuo vuoden reissu oli. Joulu on kuitenkin juhlista se tunnelmallisin, eikä joulutunnelmaan pääse, ellei ole tiettyjä perinteitä. Tietysti valkea joulu on myös ehdoton hyvän joulutunnelman edellytys. Viime jouluna valkeudesta ei ollut tietoakaan, mutta tänä vuonna siihen on mahdollisuudet.

Jouluruuat kuuluvat meillä ehdottomasti perinteikkääseen jouluun. Lähes kaiken pitää olla itse tehtyä. Tänä vuonna tosin tuosta pitää hiukan tinkiä. Pipareita emme kiireiden vuoksi ole lainkaan itse paistaneet, mutta vastaavasti esimerkiksi rosollin ja lanttulaatikon täytyy olla itse alusta loppuun valmistettua ja niitä kyllä tulee tehtyäkin. Kinkun tulee olla luomua.

Joulupuuro on aivan ehdoton jouluna. Vaikka pääosin kotonamme valmistuu vähähiillihydraattisia ruokia, niin jouluinen riisipuuro on poikkeus. Riisipuuroon liittyy vielä mukava muisto vuodelta 2011, kun vietimme joulua eräässä hostellissa Johannesburgissa ja valmistauduimme aikaisin joulupäivänä alkavaan safariin. Saimme jouluaattoaamuna päähänpiston valmistaa riisipuuroa hostellin keittiössä. Ostoskeskuksen kaupasta löytyivät kaikki ainekset ja päivällä meillä oli edessämme iso kattilallinen jouluista puuroa kanelin kera. Hostellin työntekijät sekä muutama vieras pääsivät osallisiksi tästä perinteikkäästä suomalaisesta jouluherkusta. Kaikki pitivät riisipuurosta ja saimme porukalla kumottua koko kattilallisen. Tuo joulu on jäänyt mieliimme unohtumattomana kokemuksena, vaikka silloin kaipasimme kyllä hiukan Suomen joulua.

Vuoden 2011 joulupuuro porisi Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.

Vuoden 2011 joulupuuro porisi Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.

Tänä vuonna joulupuuro valmistuu kotona kerrostalokaksiossamme. Taloprojekti on vielä sen verran kesken, että emme voisi kuvitellakaan pääsevämme häärimään uuden talon keittiöön vielä tänä jouluna. Ensi joulu on sitten eri juttu…

Paras riisipuuro syntyy ehdottomasti käsittelemättömästä raakamaidosta, jonka rasvapitoisuus on neljän prosentin luokkaa. Kaiken maailman rasva- ja pöpöpelottelut ovat pitäneet huolen siitä, että joulupuuron tekeminen raakamaidosta on kaiketi melko harvinaista. Itse olemme käyttäneet raakamaitoa jo usean vuoden ajan. Siitä valmistamme myös esimerkiksi jugurttia ja smoothieita. Jälkiruokiinkin raakamaito on mainio. Joulun aikaan teemme siitä siis riisipuuroa.

Vanha maitopönikkä on ollut kovassa käytössä.

Vanha maitopönikkä on ollut kovassa käytössä.

Mainitsemamme pelottelujen ansiosta raakamaidon hankkimisen eteen täytyy nähdä hiukan vaivaa, mutta kyllä se ainakin täällä Imatralla on mahdollista. Haimme maitoa ennen maailmanympärimatkaa paikasta, jonka omistajat olivat vuoden reissumme aikana myyneet lehmänsä ja lopettaneet koko touhun. Kotiin palattuamme saimme selville, että läheisessä Aholan pitäjässä on maitotila. Kyseessä on Kari Pettisen ja hänen vaimonsa Päivin tila, josta nyt siis kahden ja puolen vuoden ajan olemme maitoa hakeneet edulliseen 80 sentin litrahintaan.

Tästä säiliöstä haemme maitoa kerran viikossa.

Tästä säiliöstä haemme maitoa kerran viikossa.

Joskus maitotilalla käydessämme on hauska käydä kurkkaamassa vasikoita. Viime aikoina siellä onkin ollut aivan pieniä lehmänpoikasia. Vasikat ovat aluksi väsyneitä, mutta muuttuvat hyvinkin pian varsin uteliaiksi otuksiksi.

Melko uusi tulokas

Melko uusi tulokas

Suosittelemme kokeilemaan raakamaitoa, vaikka nyt siihen riisipuuron tekoon. Makuero on huomattava kaupan käsiteltyyn perusmaitoon verrattuna. Nykyään kaupasta saa toki rasvaista luomumaitoakin, mutta sen hinta on lähes kaksinkertainen tähän verrattuna. Kun raakamaidon makuun on tottunut, ei halua enää palata takaisin käsiteltyyn perusmaitoon.

Lukijat: Olisi mukava kuulla teidänkin jouluisista perinteistä! Mitkä herkut ovat suosikkejanne? Mikä on jouluna ihan must?

Olisiko kiva käydä kaikissa maailman maissa?

Opettaja-lehdessä oli muutama viikko sitten juttua 60-vuotiaasta miehestä, joka on käynyt kaikissa maailman itsenäisissä valtioissa. Niitä on Suomi mukaan lukien 196. Tätä pidetään lähes maailmanennätyksenä. Tiettävästi Suomessa on seitsemän muuta samaan saavutukseen yltänyttä ihmistä. Onhan tuo kieltämättä melkoinen juttu, vierailla kaikissa maailman maissa!

Oma 73 tai 72 maan lista tuntuu tuohon verrattuna aika lyhyeltä… 72 siinä mielessä, että Antarktista ei lasketa maaksi. Maanosa se kyllä on, joten siksi 73. Sitä ei kyllä virallisesti voisi mukaan laskea… No, oli niin tai näin, niin tuohon saavutukseen on matkaa! Olemme ajatelleet, että sata maata olisi hyvä tavoite seuraavan kymmenen vuoden sisään. Siitä olisi kuitenkin vielä pitkä taival tuon miehen lukemiin. Mutta, olisiko hauska käydä kaikissa maailman maissa?

Periaatteessa on kiva saada plakkariin aina uusi maa ja päästä näkemään uusia paikkoja. Toisaalta taas olemme käyneet maissa, joihin haluamme uudestaan joko siksi, että emme ehtineet nähdä kaikkea haluamaamme, tai sitten yksinkertaisesti siksi, että se maa vain oli niin hieno. Väkisinkin joutuu valintojen eteen. Haluaako lähteä taas roadtripille ja vaeltamaan upeisiin kansallispuistoihin USA:han vaiko kiertämään vaikkapa Irakia, Irania, Saudi-Arabiaa ym. epävakaita maita? Tai haluaako vielä nähdä Australian länsirannikon sen sijaan, että lähtisi kiertämään Aasian puuttuvia maita? Tai haluaako käyttää rahaa ennemmin Grönlannin kuin Euroopan käymättömien maiden koluamiseen? Grönlantihan ei lisää käytyjen maiden listaa, Euroopan pikku maissa niitä ropisisi lisää muutaman maan viikkovauhdilla. Jokainen meidät tunteva tietää, kummanlainen reissu meitä enemmän kiinnostaa.

Matkustaminenkin on valintoja. Kaikkea ei millään ehdi, ei vaikka kuinka matkustaisi. Vuosi ei siihen riitä, eikä edes yksi ihmiselämäkään. No, kaikki maat kyllä olisi mahdollista käydä, mutta ainakaan vielä emme sellaista tavoitetta ole asettaneet. Siihen sataankin olisimme jo tyytyväisiä. Tietysti nälkä kasvaa syödessä. Onhan meillä valtavasti käymättömiä maita, johin haluaisimme mennä. Vastaavasti lista sellaisista maista, joihin emme halua mennä, on melko lyhyt.

Tässä esimerkkejä sellaisista maista, joihin emme ihan äkkiä haluaisi mennä:
Irak, Afganistan, Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta ja Liberia.

Tässä vastaavasti sellaisia maita, joihin ehdottomasti haluamme matkustaa ja joissa emme vielä ole päässeet käymään:
Mauritius, Seychellit, Madagaskar, Jamaika, Barbados, Trinidad ja Tobago, Nepal, Mongolia, Jordania, Israel, Japani, Etelä-Korea, Malta, Albania, Marokko, Tansania, Namibia, Kolumbia ja Paraguay.

Lisäksi alueita, jotka eivät ole maita, mutta joihin haluamme päästä, ovat esimerkiksi Grönlanti, Huippuvuoret ja Hawaii sekä muut puuttuvat USA:n osavaltiot.

Viimeisenä vielä maita ja alueita, joihin voisimme mennä uudestaan sen vuoksi, että ne vain olivat niin hienoja: Antarktis, Galapagossaaret, Peru, Australia, Uusi-Seelanti, USA ja Malediivit.

Antarktikselle voisi mennä vaikka heti uudestaan!

Antarktikselle voisi mennä vaikka heti uudestaan!

Tai Malediiveille!

Tai Malediiveille!

Tai Uuteen-Seelantiin!

Tai Uuteen-Seelantiin!

Tai ihanaisille Galapagossaarille!

Tai ihanaisille Galapagossaarille!

Tai vaikka Peruun...

Tai vaikka Peruun…

Vielä kiteytettynä vastaus otsikon kysymykseen. Kyllä varmaan olisi ihan hienoa päästä käymään kaikissa maailman maissa, mutta emme tiedä, tuleeko sellaista koskaan toteutettua…