Monthly Archives

heinäkuu 2012

Ahmojen katselua ja kuvausta Erä-Eerolla

Jo maailmanympärimatkan aikana puhuimme siitä, että kun palaamme Suomeen, haluamme lähteä tutkailemaan Suomen kaunista luontoa ja eläimistöä. Pari vuotta takaperin olimme katsomassa ja kuvaamassa villikarhuja Suomussalmella. Tällä kertaa päädyimme Lieksaan Erä-Eeron luo ahmojenbongausretkelle.

Erä-Eeron petojen katselu- ja kuvauspaikka sijaitsee vajaat 30km Lieksasta kaakkoon. Yrittäjä Eero Kortelainen on pyörittänyt paikalla petojen katselua ja kuvausta kuuden vuoden ajan. Päävetonaulana ovat ahmat, joita tullaan katsomaan Suomen lisäksi muualtakin maailmasta aina Yhdysvalloista saakka. Tämä paikka onkin Eeron mukaan yksi maailman parhaimmista paikoista tutustua luonnonvaraiseen ahmaan. Alueella pyörii myös muita petoja, kuten karhuja ja kettuja. Majavista ja susistakin on tehty havaintoja. Lisäksi kasvavaa kiinnostusta on ollut lintujen katselua ja kuvausta kohtaan. Tämä lieneekin Eeron mukaan alue, jolla saattaa tulevaisuudessa olla suurtakin kysyntää.

Saavuimme Erä-Eeron tuvalle torstaina 19.7 klo 14 maissa. Eero esitteli meille ensin hiukan toimintaansa. Näimme myös ahmoista ym. eläimistä otettuja valokuvia. Kolmen jälkeen olimme valmiita lähtemään kopille. Kuvauskoppi ja katselumökit sijaitsevat noin seitsemän kilometrin päässä Eeron tuvasta. Siirryimme paikalle Eeron autolla. Muita osallistujia ei sinä päivänä ollut, joten saimme olla kopilla ihan kahdestaan. Valitsimme bongauspaikaksemme ammattikuvaajien kopin, joka on hyvin pelkistetty verrattuna varsinaisiin katselumökkeihin. Katselumökit ovat suurempia ja niissä on muun muassa sauna. Me olimme tulleet tänne kuitenkin ainoastaan ja vain kuvaamaan ja seuraamaan eläimiä, joten paremmalla kuvauspaikalla sijaitseva ammattikuvaajien koppi oli oikea valinta meille.

Tältä näyttää katselukoppi sisältäpäin.

 

Koppi ja mökit sijaitsevat hienolla paikalla keskellä metsää lammen rannalla. Eero piilotti puunrunkoihin makupaloja sekä heitteli niitä myös maahan ympäri kopin edustalla olevaa heinikkoa. Sitten hän lähti pois ja jätti meidät kahdestaan kopille odottelemaan ahmoja. Takaisin hän aikoi tulla seuraavana aamuna kahdeksan maissa, joten meillä olisi 16 ja puoli tuntia aikaa olla kopilla.

Käpytikka omissa puuhissaan.

Alkuun emme nähneet muita eläimiä kuin lokkeja ja korppeja, jotka tulivat harmillisesti repimään osan ahmoille tarkotetuista makupaloista puusta. Lopulta keksimme, että saimme häädettyä linnut pois heilauttamalla kopin kuvausaukon suojakangasta. Kello 17 havaitsimme lähipuussa käpytikan, joka ensin maisteli ahman herkkuja, mutta siirtyi sen jälkeen omiin puuhiinsa eli nakuttelemaan hyönteisiä puunrungosta.

Kolmen ja puolen tunnin odottelun jälkeen eli klo 19.10 näimme viimein toivottua liikettä lammen vastarannalla. Sieltä tulla viipotti ahma. Se siirtyi lammen paremmalle puolelle lammessa olevaa puunrunkoa pitkin ja löysi maasta makupaloja. Ahma liikkui vikkelästi, eikä se oikein tahtonut pysyä paikallaan. Tämän vuoksi kuvien ottaminen siitä osoittautui melkoisen haastavaksi puuhaksi. Pete oli kuitenkin tarkkana ja onnistui nappaamaan ahmasta pari hyvää kuvaa. Ahma ruokaili jonkin aikaa kopin lähettyvillä, nappasi sitten suuhunsa lisää makupaloja ja poistui paikalta lammen yli samaan suuntaan, josta se oli tullutkin. Epäilimme kyseessä olevan naarasahman, jolla oli pentuja lähistöllä.

Ahma poistumassa paikalta eväät suussaan.

 

Viidentoista minuutin päästä ilmeisestikin sama ahma tuli kopeille toista kautta. Se kiipeili puihin etsien makupaloja. Harmi, että korpit olivat ehtineet napata osan ruuista! Taas sama kuvio toistui – ahma ruokaili itse, jonka jälkeen se keräsi suunsa täyteen ruokapaloja ja poistui lammen yli puunrunkoa pitkin. Ajattelimme, että kunpa vain näkisimme ne pennut!

Ahma innostui kiipeilemään puissa etsimässä ruokaa.

 

Tämän jälkeen jouduimme odottelemaan tunnin ennen ahman seuraavaa visiittiä. Ahma tuli vielä kolme kertaa illan aikana hakemaan ruokaa. Näimme myös toisen ahman vastarannalla. Kyseessä taisi olla pentu, jota ahma ei syystä tai toisesta halunnut tuoda ruuan ääreen, vaan katsoi parhaimmaksi kuskata ruuat itse lammen yli. Se tähyili levottoman oloisesti metsikköön. Epäilimme, että se vainusi jonkin toisen eläimen, mahdollisesti karhun, eikä tämän vuoksi uskaltanut ottaa riskejä pentujensa suhteen.

Ahma oli valppaana kaiken aikaa.

 

Aurinko alkoi jo laskea ja lopulta pieni hämärä laskeutui metsikköön. Ahmaa ei näkynyt, ja muutenkin alueella näytti olevan hiljaista. Söimme välillä Eeron mukaamme laittamia eväitä, jotka kuuluivat retken hintaan. Anu nukkui joitakin hetkiä katseluikkunan äärellä olevassa penkissä. Pete puolestaan otti tunnin unet sängyssä, jossa oli myös tyynyjä ja makuupusseja vieraita varten. Vahdimme vuorotellen metsää ja lampea, mutta liikettä ei näkynyt.

Ahma oli oikea ikiliikkuja, mutta tässä kohtaa se pysähtyi paikalleen ehkä sekunniksi.

 

Melkein yhdeksän tunnin odottelun jälkeen klo 5.35 näimme tutun hahmon vastarannalla. Ahmahan se sieltä taas tulla tepasteli vikkelästi lammen yli ruokien ääreen. Se teki aamuvarhaisella yhteensä neljä eri vierailua kopin eteen, joten pääsimme seuraamaan sen puuhia aika mukavasti. Kyllä se oli hauskannäköinen vipeltäjä! Kuuden maissa näimme vastarannalla myös kolme muuta ahmaa. Äitiahman pentue se siellä leikki ja temmelsi metsärinteessä. Äiti ei harmiksemme tuonut pentuja ollenkaan kopin edustalle, mutta onneksi näimme pennut sentään lammen toisella puolella! Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin tyytyväisiä iltaan ja aamuun, sillä näimme kuitenkin ahman useita eri kertoja ja saimme siitä myös ihan hyviä kuvia. Pennuistakin Pete onnistui räpsäisemään muutaman otoksen. Villieläinten kanssahan on aina se varaus, että ne eivät tulekaan paikalle, vaikkakin useimmiten ne tulevat, jos vain jaksaa odottaa kopissa hiirenhiljaa. Karhua ja kettua emme nähneet, vaikka molemmista on tehty havaintoja alueella. No, ahmat olivat kuitenkin tällä kertaa se pääasia!

Ahmaemo pentueineen lammen vastarannalla. Pennut olivat jo ehtineet kasvaa emon kokoisiksi. Emo on kuvassa kapean puun oikealla puolella.

 

Eero haki meidät kopilta kahdeksan maissa aamulla. Suuntasimme tuvalle aamupalalle, jonka jälkeen olikin kotiinlähdön aika. Eero antoi meille molemmille diplomit Lieksan Kontiovaarassa vietetystä ”petojen yöstä.” Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä tähän paikkaan ja yöhön sekä Eeron toimintaan. Voimmekin lämpimästi suositella Erä-Eeroa kaikille Suomen luonnosta kiinnostuneille. Tämä ahmojenkatselupaikka tarjoaa kyllä ikimuistoisen elämyksen!

Sateinen keli ei ahmaa tuntunut haittaavan.

 

Lisää tietoa Erä-Eerosta ja hänen toiminnastaan löytyy osoitteessa www.eraeero.com.

Erä-Eero eli Eero Kortelainen

 

 

Tämä oli nyt sitten tässä – vai oliko?

Maailmanympärimatkan osalta matkablogimme on nyt loppuun käsitelty. Kolmen viikon kotonaolon jälkeen uudet reissut ovat kuitenkin jo alkaneet olla suunnitteilla, ja varmasti jossain vaiheessa suuntaamme taas ulkomaille. Minne ja kuinka pitkäksi aikaa, sitä ei vielä voi tietää. Tällä hetkellä tärkein asia lienee arkeen totuttelu, sillä Pete lähtee töihin jo 23.7. Anunkin kesäloma loppuu 13.8. Tähän asti olemme reissusta paluun jälkeen touhunneet kotona ja matkanneet Suomessa, joten varsinainen arki ei vielä ole astunut kuvioihin. Kelit ovat harmillisesti olleet pääosin viileät ja sateiset. Onneksi saimme koko kevään ja alkukesän olla helteisissä maissa, joten lämpökiintiö on kyllä tullut täyteen.

Jatkossa tulemme päivittämään blogia harvakseltaan sen mukaan, miten matkustelemme ja milloin tulee jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa. Blogimme otsikko ”Kaikki maanosat” sopii kyllä jokaiseen jatkossa tulevaan matkaan, sillä nehän suuntautuvat aina johonkin maanosaan. Tässä vaiheessa haluamme kiittää kaikkia teitä, jotka olette matkanneet virtuaalisesti kanssamme kaikkiin maanosiin. Meillä oli mahtava reissu ja oli mukavaa, että niin moni jakoi sen kanssamme! Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille ja toivotaan, että niitä lämpimiä kelejäkin vielä tulee! Jos jollekin tulee vielä matkaamme liittyviä kysymyksiä, niin vastaamme edelleen kommentteihin. Meille voi myös jatkossakin laittaa sähköpostia etusivulta löytyviin osoitteisiin. Yritämme auttaa parhaamme mukaan.

Mitä se maksoi ja kuinka tehdä vastaava reissu halvemmalla?

Maailmanympärimatkamme budjetti oli hyvin suurpiirteinen. Vuosi sitten ennen reissua laskeskelimme, että matkaan palava raha olisi 50 000 euron luokkaa. Budjettimme muodostui vuorotteluvapaakorvauksista sekä säästöistä. Vararahastoa meillä oli lisäksi jonkin verran yllätysten varalta. Mitään kirjanpitoa kuluista emme vuoden aikana viitsineet pitää, joten reissuun mennyttä tarkkaa rahasummaa on hiukan vaikea näin jälkikäteen tietää. Jouduimme reissun lopussa ottamaan käyttöön vararahastoa ja budjetti  ylittyi reilusti. Tämä oli kuitenkin tietoinen valinta. Valitsimme matkamme loppuun kohteita, jotka eivät alunperin kuuluneet suunnitelmiimme ja jotka olivat kalliita, mutta hienoja (Kenia, Malediivit). Ajattelimme, että kun kerran olemme reissussa, olemme sitten reissussa oikein kunnolla. Näinpä lopullinen matkaamme mennyt rahasumma oli jotain 55 000 ja 57 000 euron väliltä. Summa voi tuntua todella suurelta, mutta kyseessä oli kuitenkin ”kerran elämässä”- reissu, emmekä sen vuoksi halunneet liikaa kitsastella. Kyllähän pelkästään Suomessakin asuessa rahaa kuluu vuoden aikana varmasti myös todella paljon, jos rupeaa kuluja laskemaan. Ja onpahan näin reissun jälkeen taas motivaatiota lähteä takaisin töihin ansaitsemaan rahaa uusia matkoja varten. J

Kuten sanottu, me emme ole sellaisia matkaajia, jotka haluaisivat kitkuttaa kamalan pienellä budjetilla. Mielummin säästämme hiukan pidemmän aikaa ja lähdemme reissuun vasta sitten, kun rahaa on tarpeeksi kasassa. Toki pyrimme mekin myös tietyissä asioissa säästämään. Joillekin toisille sen sijaan pienellä budjetilla matkaaminen on syystä tai toisesta paras vaihtoehto. Listaammekin seuraavassa vinkkejä siitä, miten tehdä vastaava reissu halvemmalla.

1. Liikkuminen. Valitse hitaampia ja halvempia kulkuneuvoja, jos ilmastointi on sivuseikka ja aikaa riittävästi. Paikallisbussien hinnat ovat aina huomattavasti turistibusseja halvempia. Aika on rahaa ja käyttämällä enemmän aikaa säästää siis yleensä aina rahaa! Tässä asiassa jouduimme tekemään ehkä eniten kompromisseja. Olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että valitsimme lähes poikkeuksetta turistibussin, jos sellainen vain oli saatavilla. Lisäksi lensimme todella paljon, mikä säästi paljon aikaa, muttei rahaa. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän tietysti myös joudut maksamaan. Meillä  käyntikohteita oli kohtalaisen paljon ja yleensä vietimme samassa majoituksessa keskimäärin noin kaksi yötä.

2. Majoitukset. Majoituksissa voi säästää myös paljon sen mukaan, minkälaiseen tasoon itse on tyytyväinen. Valitsemalla huoneen ilman ilmastointia esim. pelkällä tuulettimella hinta on selvästi edullisempi. Myös majoituksen sijainti vaikuttaa hintatasoon, mutta silloin pitää miettiä, kannattaako yöpyminen kaukana pelipaikoilta, jos joutuu jatkuvasti käyttämään julkisia kulkuneuvoja, eikä mihinkään voi kävellä pitkien välimatkojen vuoksi. Yöpymällä yhteismajoituksissa kuten isoissa dormitorioissa säästää myös rahaa. Itse pyrimme aina löytämään kahden hengen huoneen omalla kylppärillä, mutta tästä jouduimme aina silloin tällöin luopumaan säästääksemme. Alkureissulla mukanamme ollut teltta tienasi myös hintansa takaisin monin kerroin. Kaikki vuokra-autoissamme nukkumamme yöt olivat yhtä säästöä. Toisaalta vastapainoksi yövyimme aina silloin tällöin hienoissa, mutta kohtuuhintaisissa neljän tai viiden tähden hotelleissa, mikä oli oikein mukavaa vaihtelua.

3. Ruoka. Tämä on yksi suurimpia asioita, joilla voi vaikuttaa matkabudjettiin. Voit syödä päivästä toiseen riisiä, nuudeleita tai pastaa, jotka eivät maksa juuri mitään tai vaihtoehtoisesti käydä aina syömässä hienoissa ravintoloissa. Sitten on monia välimuotoja. Ruokien valmistaminen itse hostellien keittiöissä oli mielestämme edullista ja mukavaa vaihtelua, johon pyrimmekin aina kuin se vaan oli mahdollista. (Aasiassa se ei juurikaan ollut mahdollista.)  Itse emme paljonkaan ruoassa säästäneet,  vaan pyrimme löytämään laadukasta ruokaa ravinneköyhän riisin lisukkeeksi. Katukeittiöissä emme vatsatautivaaran takia syöneet Singaporea lukuun ottamatta ollenkaan, vaikka siinä olisi kyllä säästänyt rahaa.  Olemme lukeneet/kuulleet joidenkin reissaavan muutaman euron ruokabudjetilla per päivä. Meillä se oli alunperin noin 10e/hlö, mutta monissa maissa se kyllä ylittyi reilustikin. Tämän lisäksi nautimme jonkin verran vitamiineja matkamme aikana.

4.  Juominen. Juomalla vesijohtovettä säästää reissun aikana melkoisen määrän rahaa ja aikaa, kun ei tarvitse kaupoissa ravata pullovettä hakemassa. Tämä asia kannattaa kuitenkin tarkkaan harkita ja ottaa selvää, missä maissa voi/kannattaa vesijohtovettä juoda. Itse emme juoneet vesijohtovettä kuin Islannissa, USA:ssa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelanissa ja Englannissa. Alkoholijuomat ovatkin sitten asia erikseen, niiden hintojen vaihdellessa reilustikin eri maiden kesken.  Sama viinipullo voi olla toisessa maassa 2e ja toisessa 20e. Kaikkein halvimmaksihan tulisi se, ettei käyttäisi alkoholia ollenkaan. Me pyrimme aina löytämään edullisimmat alkoholijuomat. Viinintuottajamaissa nautimme melko usein viiniä ruoan kera, monissa muissa maissa jouduimme tyytymään olueen, jos jotain alkoholia joimme. Niissä maissa, joissa alkoholi oli kallista, pidättäydyimme siitä kokonaan.

5. Maat. Valitsemalla matkakohteiksi edullisia maita on säästö selvää. Tässä tapauksessa matkan luonne tietysti muuttuu ja kaikkiin maanosiin ei ole silloin asiaa. Aasia on halvinta aluetta, mutta myös Keski-Amerikka ja jotkut Etelä-Amerikan maat ovat kohtalaisen edullisia. Näissä maissa viihtyy siis budjettimatkalainen. Antarktikselle taas ei ole halpaa keinoa kai olemassakaan. Itsekin valitsimme sinne kuitenkin halvimman löytämämme vaihtoehdon. Me nautimme eniten sivistysmaissa matkustamisesta ja vietimmekin niissä useita kuukausia, joten sen suhteen emme kyllä säästäneet muihin reppureissaajiin verrattuna. Monesti hintataso kuitenkin kertoo myös laadusta jotain. Halvalla ei saa hyvää.

6. Matkavakuutus. Tässä kohtaa ei kannata säästää! Kannattaa kyllä kilpailuttaa vakuutusyhtiöitä varsinkin pidempien matkavakuutusten osalta. Meillä oli kunnon kattava matkavakuutus, joka tuli tarpeeseen useampaan kertaan.

7. Järjestetyt retket, risteilyt yms. ovat yleensä kalliita. Omatoiminen tutustuminen tulee halvemmaksi, mutta vaatii kyllä hiukan enemmän vaivannäköä. Kaikkiin paikkoihin se ei tosin ole mahdollista. Me kävimme Antarktiksen risteilyllä, Galapagos- saarten kierroksella, Etelä-Afrikan ja Kenian safareilla sekä lukuisilla pienemmillä järjestetyillä retkillä. Jättämällä nämä matkat pois ja viettämällä ne ajat jossain edullisessa hostellissa olisimme säästäneet ison pennin, mutta matkamme ei silloin olisi ollut sellainen, jollaiseksi sen itse halusimme.

Paluujuhlat ja muuta hauskaa Suomessa

Olemme nyt olleet Suomessa puolitoista viikkoa matkan jälkeen. Aluksi kotona oli hiukan outo olla, mutta jo päivän parin jälkeen tuntui siltä, ettemme missään pidemmässä reissussa olisi olleetkaan. Erityisesti viime kesän ja syksyn kohteet tuntuivat  olleen jollain aivan eri reissuilla. Ikään kuin tämä reissu olisi ollut ainoastaan muutaman kuukauden mittainen ja suuntautunut vain Aasiaan.

Ensimmäinen viikko kului aika pitkälti tavaroiden purkamisessa ja järjestelyssä sekä paluujuhlien järjestämisessä. Kavereitakin piti tavata ja kävipä meillä jo yövieraitakin. Hommaa ja tohinaa riitti jokaiselle viikonpäivälle. Suomen viileähkö kesäsää (ainakin Malediiveihin verrattuna) mahdollisti tehokkaan toiminnan. Kaiken touhuamisen ohella ehdimme maistella suomalaisia kesäherkkuja, kuten makkaraa, mansikoita ja uusia perunoita.

Ehkä kaikkein parasta kotona on ollut se, että hanasta tulee hyvää juomavettä sekä kunnon suihkut. Ei missään maailmassa ole parempia suihkuja kuin meillä koto-Suomessa. Vettä tulee kunnon paineella ja se on koko ajan juuri sen lämpöistä, mihin sen on  säätänyt. Viemäri vetää ja lattian kaadot on rakennettu oikein. Suihkussakäynti on nopeaa ja tehokasta, eikä suihkun kanssa tarvitse pelleillä tai säätää mitään ylimääräistä. Vessapaperirulla ei kastu, ja lastan kanssa voi kätevästi kuivata lattiaa. Ah, miten ihanaa!

Muita hyviä juttuja täällä Suomessa ovat olleet kunnon lukot ja avaimet. Ei siis enää temppuiluja mitä ihmeellisimpien avainten ja lukkojen kanssa. Sängyssä on taas pussilakana, eikä mikään viltti-lakana- systeemi. Puhtaus ja siisteys on silmiinpistävää. Kadut eivät ole kaatopaikkoja, ja kotona voi huoletta syödä lattialle pudonneen ruuan. Täällä on kyllä ollut hyvä olla!

Tässä vaiheessa juhlat ovat vielä alkuvaiheessa - on alkumaljojen aika.

Kuusi päivää kotiinpaluun jälkeen pidimme sitten paluujuhlat. Tällä kertaa meillä ei ollut pihalla uima-allasta, mutta ohjelmassa oli kuitenkin saunomista. Ulkona oli sen verran lämmin, että saatoimme kohottaa pihalla alkumaljat. Tänäkin vuonna ohjelmaan kuului matkailuaiheinen tietovisa. Lisäksi katselimme reissukuvia, lauloimme karaokea sekä tanssahtelimme musiikin jytkeessä. Ystävät auttoivat juhlien järjestämisessä. Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin. Muutama kaveri joutui erinäisistä syistä harmillisesti perumaan osallistumisensa viime hetkellä, mutta juhlijoita oli silti n. 40. Jotkut vieraista olivat sellaisia, jotka eivät vuosi takaperin olleet läksiäisjuhlissamme. Pirskeet jatkuivat aamuun asti. Viimeiset juhlijat lähtivät kotiin seitsemän maissa aamulla (tai jos oikein tarkkoja ollaan, lähti aivan viimeinen juhlija vasta illalla). Juhlat olivat oikein onnistuneet ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

 

Tiina Ikonen teki tuttuun tapaan kakut juhliin. Tänä vuonna kakkujen aiheet olivat Suomen lippu ja mansikat.

 

Mitä sitten juhlien jälkeen? No tietty lisää siivousta, sillä kämppä pitää saada siistiksi ja loputkin tavarat paikoilleen kaappeihin.  Molemmilla on vielä lomaa jäljellä, joten Suomen kesästä on tarkoitus nauttia niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi niitäkin kavereita, jotka eivät päässeet juhliimme, pitää yrittää tavata tässä loman aikana. Saunaan ja uimaan pitää myös päästä. Kyllä tässä siis tekemistä riittää, mutta tämä on nyt uutta ja erilaista tekemistä verrattuna siihen, mitä reissussa oli.

Jossain vaiheessa varmaan hiljennymme ja rauhoitumme sen verran, että muistelemme mahtavaa reissuamme valokuvien läpikäymisen merkeissä. Kun kuvia näin jälkikäteen katsoo, ei voi kuin olla iloinen siitä, että teimme unelmistamme totta ja lähdimme reissuun. Niin monta hienoa paikkaa tuli kyllä nähtyä. Tämä oli kuitenkin ”kerran elämässä”- tilaisuus. Sitä, tuleeko koskaan toista samanlaista tilaisuutta lähteä ainakaan noin pitkälle maailmanympärimatkalle, ei tiedä kukaan.

Reissu on nyt takana. Sitä juhlimme yhdessä ystävien kanssa ja kohotimme maljat Suomen kesälle.

 

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

 

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

 

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagos- saaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

 

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

 

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

 

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

 

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

 

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

 

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagos- saaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

 

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

 

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.