Monthly Archives

toukokuu 2012

Upea Taj Mahal

Jos haluaa löytää New Delhin asemalta oikean lippuluukun, täytyy seurata tällaisia kylttejä.

Delhistä lähdimme ilomielin eteenpäin kohti Agraa. Junalippujen ostamisessa sai olla tarkkana, ettei tullut huijatuksi. Hotelliltamme koitettiin myydä meille junalippuja yli kaksinkertaiseen hintaan. Matkatoimistot yrittivät myös kiskoa ylihintaa lipuista. Onneksi olimme lukeneet netistä, mistä liput kannattaa ostaa. Paikan löytäminen vain oli hiukan hankalaa, mutta onnistui lopulta kyllä. Kyseessä oli jonkinlainen Intian valtion virallinen toimisto, joka sijaitsee New Delhin juna-asemalla. Sieltä saimme ostettua oikeanhintaiset junaliput. Meidän piti vain täyttää kaavakkeet ja näyttää passeja. Liput Agraan maksoivat vain n. 4,50e/hlö ilmastoidussa vaunussa.

Agrassa olimme hyvin varautuneita sen suhteen, minkä tuktukin kyytiin hyppäsimme. Luultavasti juuri ne innokkaimmat kuskit, jotka ovat ensimmäisinä turisteja vastassa asemalla, ovat niitä huijareita. Ne siis ohitimme nopeasti. Aseman turisti-infosta sanottiin, että matka hotellillemme maksaisi 100 rupiaa (n. 1,50e). Eräs kuski kuitenkin tarjosi meille matkan hotelliimme 80 rupialla ja lupasi vielä, että maksaisimme vasta, kun olimme oikeasti hotellin pihalla. Tällä kertaa pääsimme perille nopeasti ja ilman kommelluksia.

Iltaisin saimme seurata hotellin aulassa intialaista musiikki-tanssiesitystä.

Hotellimme Taj Resorts osoittautui todella hyväksi paikaksi. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta sorttia, ja jos jotakin puuttui huoneesta, saimme ne heti, emmekä 10 tunnin kuluttua, niin kuin Delhin hotellissa. Hotellin katolla oli uima-allas, jossa vietimme jonkin verran aikaa. Uima-altaan vesi oli sopivan viileää, ei liian lämmintä, kuten aluksi pelkäsimme. Päivälämpötilat roikkuivat jatkuvasti 44 asteen tuntumassa, joten viileä vesi toi helpotusta helteeseen. Mikä parasta, Taj Resorts sijaitsee alle kilometrin päässä Agran ja koko Intian hienoimmasta nähtävyydestä, Taj Mahalista. Liput Taj Mahalille järjestyivät hotelliltamme, ja hinta oli sama kuin lippuluukulta ostettaessa ( n. 11e). Ei siis mitään huijausta. Tämä oli hyvä hotelli! Uskaltauduimme täällä jopa kokeilemaan intialaista ruokaa (kuumaa ruokaa tosin vain), koska hotelli vaikutti kaikin puolin siistiltä ja asialliselta.

Taj Mahalin näkeminen oli oikeastaan ainut syy Intiaan tuloomme. Toki olemme nähneet täällä muutakin hienoa, mutta tämä nyt oli se vetonaula numero yksi. Taj Mahal avautuu aamulla kuudelta. Lähdimme matkaan puoli kuusi. Ilma oli jo tähän aikaan aamusta todella kuuma. Päästessämme portille varttia vaille kuusi ihmisiä oli jo valumassa sisään eli portti oli auennut jo ennen kuutta. Onneksi porukkaa ei vielä kuitenkaan ollut kovin paljon alueella. Tunnin parin päästä tilanne olikin jo sitten toinen.

Siinä se nyt on! Upea Taj Mahal, jonka on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista rakennuksista. Hieno se kyllä olikin!

 

Taj Mahal on Suurmogulien valtakunnan hallitsijan Shah Jahanin rakennuttama mausoleumi synnytyksessä kuolleelle lempivaimolleen Arjumand Banu Begumille. Se on valmistunut vuonna 1653. Taj Mahal oli juuri niin hieno kuin olimme ajatelleetkin. Valkoisesta marmorista tehty luomus kohoaa 171 metrin korkeuteen ja häikäisee kyllä katselijansa. Shah Jahan oli muslimi ja sen vuoksi hän rakennutti Taj Mahalin moskeijan näköiseksi. Suuri kupoli ja neljä minareettia todistavat tämän.

Kello kuusi aamulla istuimme jo poseeraamassa Taj Mahalin edustalla olevalla marmoripenkillä.

 

Päämausoleumin luona.

Aurinko nousi yhä korkeammalle.

Taj Mahalin päämausoleumiinkin pääsi sisälle. Onneksi tällä kertaa kalliimman lipun ostajille eli ulkomaalaisille turisteille kuului lipun hintaan kengänsuojat, niin ei tarvinnut paljain jaloin kävellä. Näimme sisällä kaksi marmorista tehtyä arkkua. Sisusta oli upea ja koristeellinen. Kuvia arkuista päämausoleumin sisällä ei valitettavasti saanut ottaa. Hautapaikkoja oli sitten lisää muissa kohdin Taj Mahalia.

Taj Mahalin sivurakennus päämausoleumin sisältä kuvattuna.

 

Taj Mahalilta lähtiessämme paikka oli jo aika täynnä ihmisiä. Sinne todellakin kannattaa mennä aamulla viimeistään kello kuusi! Sitten reilun parin tunnin päästä olimmekin jo valmiita lähtemään takaisin hotellille aamupalalle. Hotellilta jatkoimme myöhemmin aamupäivällä muille Agran nähtävyyksille. Sama tuktuk- kuski, joka oli tuonut meidät edellisenä päivänä juna-asemalta hotellille, haki meidät sovitusti nytkin. Tällä kertaa maksaisimme kyydistä vasta  retken jälkeen, joten kuskikaan ei voisi huijata meitä nähtävyyksien suhteen kuten Delhin kuskimme yritti.

Ensimmäiseksi pääsimme näkemään Agran linnoituksen. Tämä linnoitus oli mielestämme huomattavasti Delhin Punaista linnoitusta hienompi ja kauniimpi. Varsinkin linnoituksen sisällä olevat rakennelmat olivat hienompia ja koristeellisempia.

Agran linnoitus

 

Tämä Agran linnoituksella näkemämme orava luuli varmaankin olevansa liito-orava, kun tällä tavalla oli maahan laskeutunut. :) (Todellinen syy tähän asentoon taisi kuitenkin olla se, että orava koitti löytää polttavalla helteellä edes vähän viilennystä savisesta maasta.)

 

Linnoituksen jälkeen näimme vanhan mausoleumin Chinni Ka Rauzan, jota ei juuri oltu kunnostettu sekä Baby Tajin lempinimen saaneen Itimad-ud-daulah- mausoleumin. Tällä mausolumilla ei ollut ruuhkaa, kaikki ihmiset olivat varmaankin Taj Mahalilla. Tämä mausoleumi oli Taj Mahaliin verrattuna pieni ja vaatimaton, vaikka olihan tämäkin todellisuudessa melkoisen hieno hautapaikaksi.

Baby Taj muistutti monilta osin Taj Mahalia, mutta oli huomattavasti pienempi.

 

Sitten kuski vei meidät katsomaan Taj Mahalia joen rantaan. Joki oli tosin aika kuivunut. Näimme Taj Mahalin kauempaa ja takaa, mutta tämä paikka olikin ilmainen. Tämän jälkeen kävimme vielä pakollisissa tyrkytyspaikoissa, eli toisin sanoen paikallisten käsityöläisten yms. tehtailla ja niiden yhteydessä olevissa myymälöissä. Nämä tyrkytyspaikat kuuluvat lähes kaikkien retkien ohjelmaan. Onneksi täällä Agrassa myyjät olivat kohteliaampia kuin esimerkiksi Bangkokissa. Jos emme ostaneet mitään, he vain kiittivät kohteliaasti, että olimme tulleet käymään heidän paikassaan. Saimme poistua paikalta rauhassa. Ehkä he olivat oivaltaneet sen, että jos asiakas ei halua ostaa mitään, niin siinä ei sitten auta suuttua. Lopputulos on kuitenkin sama.

Taj Resorts- hotellin uima-allas oli rakennettu katolle. Tarkkasilmäinen voi myös huomata kuvan ylälaidassa kohoavan Taj Mahalin. Matkaa sinne oli hotellilta vain n. 800m.

 

 

Vietimme Agrassa vajaat kolme päivää. Yhden päivän pyhitimme pitkästä aikaa laiskottelulle. Loikoilimme uima-altaalla ja seurasimme puluja, jotka tulivat harvakseltaan juomaan uima-altaalle. Saimme olla altaalla ihan kahdestaan.  Kuuma helle teki ilmasta utuisen, joten aurinkokaan ei ollut niin polttava kuin monessa muussa käymässämme maassa. Uima-allas sijaitsi katolla, ja sieltä saattoi nähdä Taj Mahalin kupolin sekä minareettien huiput. Harmi vain, että Taj Mahal ei ollut iltavalaistu.

 

 

 

 

Delhin parempaa puolta nähtävyyksien merkeissä

Vaikka Delhi itsessään oli ikävä paikka ja hotellimme siisteyttä lukuun ottamatta huono, niin Delhin nähtävyydet olivat kuitenkin hienoja. Emme olisi voineet kuvitellakaan kiertävämme nähtävyyksiä omatoimisesti, joten buukkasimme hotellilta kaupunkikierroksen. Oikeastaan kyseessä oli auton vuokraus kuskeineen päiväksi meille kahdelle. Maksoimme lystistä n. 20e. Hinta sisälsi kuskin, bensat ja parkkipaikkamaksut.

Ensimmäiseksi kurvailimme katsomaan Laxmi Narayan Mandir- hindutemppeliä. Temppelille oli ilmainen sisäänpääsy. Kamerat ja kännykät piti jättää säilytykseen temppelin ulkopuolelle. Kengät piti riisua pois, niin kuin aina hindutemppelille mentäessä. Tämä oli mielestämme vähän inhottavaa, sillä lattiat, joilla kävelimme, olivat paikalla asustavien pulujen jäljiltä aika sottaisessa kunnossa. Lisäksi monenkaan paikallisen jalanpohjat eivät näyttäneet kovinkaan puhtailta. Kertakäyttösukat tai muut suojat olisivat olleet paikallaan. Itse temppeli oli hienoin tähän asti näkemämme hindutemppeli.

Laxmi Narayan Mandir- hindutemppeli

 

Qutab Minar

Hindutemppeliltä matka jatkui parlamenttitalon ja muiden hallintorakennusten kautta vanhalle Qutab Minar- minareetille. Qutab Minar on maailman korkein tiiliminareetti. Korkealta se kyllä näyttikin. Alueella oli minareetin lisäksi raunioituneita rakennuksia, joita ei oltu entisöity, ja vaihteeksi ihan hyvä niin. Tähän nähtävyyteen maksoimme pääsymaksun 250 rupiaa (n. 4e)/hlö.

Lotus- temppeli oli seuraava käyntikohde. Tänne oli ilmainen sisäänpääsy. Tyydyimme katselemaan temppeliä ulkoapäin, osin myös siitä syystä, että tällekin  temppelille piti riisua kengät pois jo  paljon ennen itse temppeliä ja kävellä ulkona likaisia kulkuväyliä pitkin. Temppeli oli aika moderninnäköinen ja siitä tuli väkisinkin mieleen Sydneyn oopperatalo.

 

Lotus- temppeli

 

Intia- portti

Seuraavana piti olla vuorossa keisari Humayunin hautakammio. Kuski ajoi erään liikenneympyrän ohi. Liikenneympyrän keskellä jökötti jokin pömpeli. Kuski sanoi meille, että tuossa se hautapaikka on, ottakaa kuva siitä autosta käsin. Kuski kertoi, että keisarin hauta oli siinä pienessä pömpelissä maan sisällä. Hetken päästä aloimme miettiä, että mitenhän tuo asia nyt olikaan. Miten suuren ja mahtavan keisarin hauta voi olla noin pieni ja vaatimaton? Tähän asti käymämme haudat ovat kaikki olleet suuria ja koristeellisia ja alue on sisältänyt useita rakennuskomplekseja, eikä vain yhtä tällaista pientä rakennusta.  Meille tuli sellainen olo, että kuski piti meitä ihan tyhminä! Meillä oli myös mukanamme Delhin kartta, jossa oli pienillä kuvilla kaikki tärkeimmät nähtävyydet, eikä hautapaikan kuva näyttänyt yhtään samalta kuin tuo pömpeli. Tässä vaiheessa kuski vei meidät katsomaan seuraavaa nähtävyyttä, Intia- porttia.

Intian nähtävyyksillä käytetään kaksoishinnoittelua. Isot ovat hintaerot - ei taitaisi mennä läpi Suomessa.

Intia- portin jälkeen sanoimme kuskille, että haluamme mennä Humayunin mausoleumille, koska emme uskoneet, että se aiempi pieni liikenneympyrässä kököttävä pömpeli oli kyseinen hauta. Kuski empi ja vetosi siihen, että ulkona on niin kuuma. Olihan ilma kuuma (46 astetta), mutta halusimme silti kiertää kaikki nähtävyydet, mitkä meille oli luvattu hotellilta. Kuski sitten suostui ja ajoi takaisin liikenneympyrälle, jossa tuo pikkuinen rakennelma edelleen seisoi. Itse keisari Humayunin hauta-alue oli ihan kyseistä paikkaa lähellä. Sinnekin oli 250 rupian sisäänpääsymaksu. Hauta-alueen rakennelmat olivat todella hienot, itse mausoleumirakennus tietenkin kaikkein hienoin. Arkkitehtuurista tuli mieleen Lähi-Idän islamistiset rakennukset. Humayunin hauta onkin rakennettu persialaistyyliseksi, olihan itse keisari muslimi ja suurmoguli.

 

Humayunin mausoleumi

 

Delhin Punainen linnoitus oli myös ihan hieno paikka käydä. Tämä oli kolmas paikka, jonne oli 250 rupian pääsymaksu. Itse intialaiset maksoivat vain 10 rupiaa, kaikki ulkomaalaiset maksoivat siis 25- kertaisen pääsymaksun. Eihän tuo 250 rupiaa tietenkään ole paljoa meille suomalaisille, mutta joillekin muille ulkomaalaisille summa saattaa olla suurikin. No, tämä on tätä kaksoishinnoittelua. Emme sitä missään nimessä kyllä kannata. Tosin se hyvä puoli siinä on, että pääsee kaikkien paikallisten jonojen ohi nopeasti sisään nähtävyyksille.

Delhin Punainen linnoitus

 

Intiassa hindulaisuus on pääuskonto, mutta muslimeja maassa on myös jonkin verran. Kävimme Delhin Jama Masjid- moskeijalla. Moskeijalle johtava kävelytie oli täynnä katukojuja ja kaupustelijoita, mutta täällä asioivat pääasiassa paikalliset. Me raivasimme tiemme moskeijalle. Emme taaskaan menneet ihan sisälle asti , koska kulkureitti ei houkutellut astelemaan paljain jaloin. No, olihan noita moskeijoita jo tullut nähtyä ympäri maailman.

Nämä Hymayunin hauta-alueen hienot rakennelmat olisivat jääneet näkemättä, jos kuskin huijaus olisi mennyt läpi.

 

Retken jälkeen kuski odotti meiltä juomarahaa. Hän kysyi, olemmeko tyytyväisiä päivään ja palveluun. Sanoimme, että muuten ihan hyvä, mutta emme pitäneet siitä, että hän valehteli meille Humayunin haudasta. Emme tietenkään voineet sellaisesta palvelusta mitään juomarahaa antaa, sehän nyt oli selvä.  Lisäksi meillä oli koko retken ajan sellainen tunne, että kuski vain halusi retken nopeasti pois alta ja kiirehti paikasta toiseen. Delhissä täytyy näköjään retkilläkin olla tarkkana, ettei tule huijatuksi. Ja se Humaynin hauta vielä kun oli mielestämme juuri koko Delhin hienoin nähtävyys!

 

 

 

Delhi – huijareiden valtakunta

Ensivaikutelmamme Intiasta oli ennakko-odotuksiimme nähden hyvä. Delhin lentokenttä oli moderni ja siisti. Viisumien hankkiminen kentältä onnistui keskellä yötä ihan hyvin. Ainoa hidaste oli se, että koska meillä ei ollut käteistä rahaa viisumien maksua varten, jouduimme parin lentokenttätyöntekijän valvonnassa hakemaan rahaa automaatista, jonne oli aika pitkä kävelymatka viisumitoimistosta. Viisumi maksoi peräti  60 USD (n. 47e). Lentokentän lattialla saattoi torkahtaa hiukan aamunkoittoa odotellessa. Ihmiset olnähden hyvä. ivat kohteliaiata ja tervehtivät meitä ystävällisesti.

Suomi on saanut kunnian päästä niiden maiden joukkoon, joiden kansalaisille myönnetään Intian päälentokentillä ns. On Arrival- viisumi. Millähän perusteella nämä maat ovat listaan valikoituneet?

 

Lentokentältä New Delhin keskustaan pääsimme kätevästi uudennihkeällä ja kaikin puolin hyvällä metrolla. Kaikki näytti vielä tässä vaiheessa erinomaiselta. Karu totuus paljastui kuitenkin noustessamme maan pinnalle metro-rautatieasemalla.  Delhi oli juuri sitä, mitä olimme osanneet odottaa, ja oikeastaan vielä paljon pahempaa. Likaiset ja rääsyiset kerjäläiset ja kadulla-asujat olivat valloittaneet yhtä kapisten kulkukoirien kanssa kadut. Roskaa ja saastaa oli joka puolella. Silloin tällöin tai välillä vähän useamminkin sieraimemme saavutti kamala haju. Näillä kaduilla ei kyllä mieli tehnyt kävellä yhtään ylimääräistä. Tässä ei kuitenkaan ollut edes vielä kaikki.

Tiesimme, että etukäteen varaamamme hotelli olisi lähellä New Delhin rautatieasemaa. Emme kuitenkaan oikein tienneet, mihin suuntaan olisimme lähteneet tallaamaan, eikä meillä ollut kartaa, joten otimme asemalta tuktukin. Jollain tavalla olemme aina hiukan varautuneita näiden tuktuk- kuskien kanssa, sillä koskaan ei tiedä, mitä heillä on mielessä. Emme kuitenkaan olleet osanneet varautua niin järjestelmälliseen huijaukseen tai huijausyritykseen, mihin seuraavaksi jouduimme.

Pian asemalta lähdön jälkeen kuski soitti kännykällä jollekin. Olisihan se pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, että nyt tässä on koira haudattuna. Ajoimme aika pitkälle asemalta. Aloimme itse tässä vaiheessa epäillä, että kuski ei vie meitä oikeaan osoitteeseen. Alue, jolle saavuimme, oli hurja sekin, eikä hotelleita kyllä ollut mailla halmeilla. Yhtäkkiä eteen pomppasi jostain mies, joka sanoi, että Delhissä pidettävän kolmipäiväisen festivaalin takia hotellimme katu (joka ei oikeasti ollut hotellikatumme) olisi suljettu, sinne ei pääsisi, eikä olisi turvallistakaan mennä. Katu, johon tämä mies viittasi, oli hiekkatie ja sitä reunustivat rähjäiset talot. Nämä miehet kyllä pitivät meitä ihan idiootteina, näkihän sen nyt heti, ettei täällä mitään hotelleja edes ole!

Seuraavaksi kuski tarjoutui viemään meidät infopisteeseen, jossa saisimme varattua uuden hotellin. Heh, näinhän se menee, ensin uskotellaan turisteille, että heidän varaamaansa hotelliin ei voi mennä, jonka jälkeen yritetään saada turistit toiseen hotelliin, sellaiseen, johon huijarit heidät haluavat. Meillle alkoi kuitenkin jo muotoutua mieliimme oma vastasuunnitelma.

Kuvan turistitoimistot eivät liity tapaukseen, mutta tällaisiin paikkoihin kannattaa Delhissä suhtautua todella varauksella.

 

Infopisteessä kerroimme, mistä hotellista meillä oli varaus. Työntekijä meni tietokoneella kyseisen hotellin nettisivuille. Sitten hän soitti mukamas hotelliimme (vaikka arvasimme, ettei hän sinne tietenkään soittanut). Anu pääsi jutustelemaan langan toisessa päässä olevan henkilön kanssa. Hän ei kuulemma löytänyt varaustamme järjestelmästä. Koko hotelli oli hänen mukaansa täynnä, koska jonkun ison turistiryhmän  junamatka oli peruuntunut ja he olivat joutuneet jäämään ylimääräiseksi yöksi hotelliin. Emme sitten viitsineet asiasta sen kummemmin kiukutella, koska eihän henkilöllä kuitenkaan ollut mitään tekemistä hotellin kanssa. Seuraava tavoitteemme oli päästä takaisin New Delhin asemalle.

Tukutuk- kuski suostui kuin suostuikin heittämään meidät takaisin asemalle. Koko matka hänen kyydissään valehotellikadulle, infopisteeseen ja takaisin asemalle maksoi vain euron, joten mitään katastrofia ei onneksi päässyt tapahtumaan. Aikaa kyllä tuhraantui, mutta onneksi oli aikainen aamu, eikä meillä ollut periaatteessa mitään kiirettä hotellille. Toki lentokoneessa ja lentokentällä vietetyn yön jälkeen olisi ollut mukavampi päästä suoraan hotellille, kuin tapella intialaisten huijareiden kanssa siitä, pääsemmekö hotelliimme vaiko emme. Tuktuk- kuski sanoi, että yrittäkää nyt sitten kävellä hotellille. Hän jopa neuvoi, mihin suuntaan meidän pitää lähteä kävelemään. Emme tietenkään luottaneet häneen, joten kyselimme neuvoa myös muilta. Poliisi neuvoi samaan suuntaan, joten sinne siis lähdimme menemään. Tällä kertaa aioimme päästä perille kävellen.

New Delhin juna-asemalla ja sen edustalla oli jatkuva ruuhka ja tungos.

 

Yllätykset eivät loppuneet vielä tähän. Jostain eteemme singahti mies, joka pontevasti vaati meiltä lippua, koska olimme kävelemässä juna-aseman läpi. Sanoimme, ettemme tarvitse mitään lippua, olimmehan menossa vain hotellille, emmekä junaan. Tämäkin mies väitti, ettei hotelliimme ole mahdollista mennä. Emme tietenkään uskoneet häntä. Mies, joka pitkän olemuksensa vuoksi oli valittu juuri tähän rooliin (näin päättelimme jälkikäteen), korotti ääntään ja sai aikaan sellaisen vaikutelman, että hän olisi kenties joku virkavaltaan kuuluva. Emme kuitenkan menneet tähän halpaan, vaan väitimme vastaan ja lisäsimme vauhtia. Pääsimmekin eroon miehestä aika nopeasti. Tällaisia miehiä notkui aseman luona useampiakin ja he yrittivät iskeä, kun näkivät turisteja kävelemässä rinkkojen kanssa. Emme usko, että olimme ainoat, keitä he yrittivät sumuttaa. He olivat osa nerokasta(?) ja järjestelmällistä huijausorganisaatiota. Tuktuk- kuski oli luultavasti soittanut tällekin miehelle, että nyt ne turistit tulevat, ole valmiina!

Hotelli Shivdev International ei saa meiltä hyviä arvosteluja. Tällä kadulla oli paljon muitakin hotelleja.

Löysimme hotellikadun ja hotellimme ja ne tosiaankin sijaitsivat ihan kävelymatkan päässä asemalta, hyvällä paikalla siis siinä mielessä. Alue vain ei ollut niitä kauneimpia. Hankaluudetkaan eivät loppuneet vielä tähän. Olimme vahingossa varanneet hotellilta kaksi huonetta. Agoda.com- sivustolla kysytään varausvaiheessa, montako huonetta halutaan varata. Ehkä ajattelimme kiireessä varausta tehdessämme, että siinä kysytään, kuinka monta henkeä on tulossa ja valitsimme ”kaksi.” Olemme kyllä varanneet Agodalta hotellin monia kertoja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä kävi tuollainen moka. Hotellin työntekijät eivät suostuneet tulemaan vastaan asiassa ollenkaan. Yritimme ehdottaa, että jos vaikka maksaisimme ensimmäiseltä yöltä molemmat huoneet ja toiselta yöltä sitten vain yhden huoneen. Oikeastaanhan olimme jo maksaneet varauksen etukäteen luottokortilla, eikä varauksen peruminen netissä enää onnistunut, mutta ajattelimme, jos he vaikka palauttaisivat osan rahoista tai jotain muuta vastaavaa. Ihmettelimme hotellin tympeää suhtautumista asiaan sekä joustamattomuutta. Eivät he kyllä ajattele  lähitulevaisuutta pidemmälle! Millaistahan palautetta Agodan sivustolle meiltä esimerkiksi tulee heidän hotellin kohdalle? Otimme siis kaksi huonetta ja käytimme pyyhkeitä ym. kahden huoneen edestä, periaatteen ihmisiä kun olemme. Ilmastointia pidimme tietenkin päällä molemmissa huoneissa.

Palvelu hotellissa oli uskomattoman huonoa, vaikkakin useat työntekijät kyllä tervehtivät meitä ystävällisesti.  Pyytäessämme pyyhkeitä tms. niitä ei kuulunut pitkään aikaan, vaan jouduimme soittamaan vastaanottoon useita kertoja. Ilmastointi ja netti eivät varsinkaan aluksi toimineet koko ajan, ja niistäkin piti olla jatkuvasti soittamassa alas aulaan. Tällaista toimintaa emme vielä tämän vajaan 11 kuukauden aikana olleet nähneet missään. Pete kirjoitti lähtöpäivänä toisen huoneen peiliin palasaippualla ruman englanninkielisen sanan terveiseksi henkilökunnalle.

Ja sitten voisi vielä hiukan kirjoittaa tuosta syömäpuolesta. Monissa maissa olemme reissun aikana olleet ruuan suhteen varovaisia, mutta täällä Intiassa olemme kyllä TODELLA tarkkoja sen suhteen, mitä suuhumme pistämme. Lähes kaikki Intiassa käyneet tuttumme ovat saaneet täällä vatsataudin. Meillä ei ole mitään intoa ottaa riskiä, että jotuisimme makaamaan hotellihuoneessa tai pahimmassa tapauksessa paikallisessa ”sairaalassa” päiviä vatsatautisina. Keitimme vedenkeittimessä vesijohtoveden, jota käytimme hampaidenpesuun. Pullovesi sopi juotavaksi. Hotellin aamupalalla meille kelpasi vain kuorimattomat banaanit ja kovaksikeitetyt kananmunat. Kaupasta ostimme vettä, mehua, urheilujuomaa, lisää banaaneja, keksejä ja manteleita. Kentucky Fried Chicken ja Hard Rock Cafe kävivät ruokapaikoiksi, mutta niissäkin tilasimme vain kypsennettyjä ruokia. Jäitä emme ole uskaltaneet käyttää missään. Käsidesi on mukana joka paikassa. Toivomme vain, että onnistumme välttämään nuo vatsataudit.

Mikään paikkahan ei ole takuuvarma, mutta KFC on ainakin osoittautunut tähän asti hyväksi paikaksi ympäri maailman.

 

Tässä tuli nyt tällaista valivali- tekstiä Intiasta. Onhan tämä Delhi kiistatta ollut reissumme kamalin paikka. Opimme täällä sen, että kehenkään ei voi luottaa. Metroasemallakin maksaessamme liput isolla setelillä työntekijä antoi 10 rupiaa (n. 15 snt) liian vähän vaihtorahaa. Hän piti kättä koko ajan piilossa, eli kun olimme laskeneet vaihtorahat ja todenneet, että summasta uupuu tuo kymppi, niin saimme kyllä puuttuvan rahan heti. Taaskaan kyse ei ollut isosta summasta, vaan periaatteesta. Seuraavassa jutussamme keskitymme kuitenkin Delhin nähtävyyksien esittelyyn, eli positiivisempaa juttua on luvassa! :)

 

Kiinan muurilla ja Kielletyssä kaupungissa

Pekingistä jäi päällimmäisenä mieleen saasteisuus. Kaupungin yllä leijui savusumu, joka teki ilmasta ikävännäköisen ja harmaan. Aurinko paistoi hailakkaasti saastepilven läpi tuoden mieleen jonkin maailmanloppua kuvaavan  kauhukertomuksen, jossa maapallo on tuhoutunut vaikkapa ydinsodassa. Onneksi ihan näin hurjasta jutusta ei ollut kyse, mutta kyllä tuo saasteisuus on iso miinus puhuttaessa Pekingistä. Pelkkä liikenne ei savusumua selitä, vaan teollisuudella lienee iso osansa pelissä. Emme käsitä, miten ihmiset voivat elää tällaisessa paikassa. Meille kolme päivää oli ihan sopiva aika Pekingissä.

Lentokentällä jouduimme tekemään töitä, että saimme infopisteestä kartan ja ohjeet hotellillemme. Työntekijät yrittivät tarjota meille taksikyytiä sanoen, että se on ainoa keino päästä hotellille. Kartatkin olivat muka loppuneet. Tiesimme, että hotellimme sijaitsee jonkin metroaseman lähettyvillä, joten sinnikkäästi vain intimme, että haluamme mennä hotellille metrolla. Infopisteen lähelläkin oli valaistu kyltti, joka viitoitti tien lentokentältä kaupunkiin menevälle junalle. Lopulta naiset saivat selville, mikä metroasema olisi hotelliamme lähellä. Karttakin löytyi. Ei muuta kuin junalla keskustaan ja sieltä sitten parilla eri metrolla hotellille. Lento oli ollut puolitoista tuntia myöhässä, mutta onneksi meillä ei mennyt lentokentältä hotellille kuin tunnin verran, joten pääsimme perille ihmisten aikoihin. Metroasemalla saimme vielä apua joltain paikalliselta opiskelijapojalta, joka käveli kanssamme hotellille. Hotellihuoneessa meitä odotti koko reissun kovin sänky, aivan kuin olisimme maanneet vanerilevyn päällä!

Hotellimme Bo Tai Hotel. Kuva on otettu lähtöpäivänämme, jolloin savusumu oli hiukan väistynyt ja aurinko pääsi paistamaan kunnolla.

 

Peking tuntui Hongkongin jälkeen kyllä melkoiselta takapajulalta. Englantia puhui todella harva ihminen. Esimerkiksi retkiä hotellilla myyvät työntekijät eivät osanneet englantia, vaan he joutuivat käyttämään vastaanoton työntekijää tulkkina, jos ulkomaalainen asioi heidän kanssaan. Ravintoloissa ja muissa julkisissa paikoissa poltettiin sisällä – ilmiö, johon nyt törmäsimme ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana. Langattomia internet- yhteyksiä ei tuntunut löytyvän yleisesti ja lisäksi Kiinan valtio on estänyt pääsyn mm. Facebook- sivustolle. Luottokortit eivät tuntuneet käyvän kovinkaan yleisesti. Kunnollisia ruokapaikkoja oli vaikea löytää. Olemme syöneet hyvissä kiinalaisissa ravintoloissa Euroopassa, USA:ssa ja Australiassa, mutta vastaavanlaisia ravintoloita Pekingissä oli hankala löytää. Kaikki hotellikadullamme olevat ravintolat olivat epämääräisennäköisiä hämäriä luukkuja. Me kun olemme aika nirsoja noiden ruokapaikkojen suhteen, ettemme missä tahansa puljussa suostu syömään, niin ei siinä auttanut ensimmäisenä iltana muu kuin turvautua kaupan jäätelöön. Onneksi Air Chinan lennolla oli ollut suht hyvä illallinen.

Teenmaistajaisissa pääsimme maistamaan mm. jasmiiniteetä, hedelmäteetä sekä Oolong- teetä.

Teimme kokopäiväretken Kiinan muurille ja Ming- dynastian keisarien hautapaikoille. Kävimme myös jademuseossa, silkkimuseossa sekä teenmaistajaisissa.  Kaikissa näissä paikoissa oli tietenkin mahdollisuus tehdä ostoksiakin. Retki oli kaiken kaikkiaan hyvä. Retkellä oli oppaan, kuskin ja meidän lisäksemme vain kaksi muuta ihmistä.

Ming- dynastian hautapaikoilla kävimme aika pikaisesti. Tänne on haudattu 13 kyseisen dynastian keisaria, jotka hallitsivat Kiinaa ja asuivat Kielletyssä kaupungissa Pekingissä. Pari hautaa on auki yleisölle, mutta me kävimme vain yhdellä haudalla. Alueen portit ja temppelit noudattivat tyylillisesti tuttua arkkitehtuuria. Väkeä näillä haudoilla oli yllättävän vähän.

 

Ming- dynastian hauta-alue sijaitsee n. 60km:n päässä Pekingistä.

 

Kiinan muurista huomasi selvästi, että sitä on jälkikäteen hieman restauroitu.

Kiinan muurilla pääsimme urheilemaan. Kiipesimme nimittäin kahdesta eri kohdasta ylös muuria pitkin. Rappuset olivat paikka paikon aika jyrkät. Maisemat vuoristossa sijaitsevalla muurilla olisivat olleet mahtavat, mutta tuo savusumu, joka ylsi tunnin ajomatkan päähän Pekingistä tännekin asti, pilasi kyllä näkymät. Muuri oli hieno, mutta tietyllä tavalla myös pienoinen pettymys. Olimme kuvitelleet näkevämme myös alkuperäistä muuria ja kuinka se jatkuu loputtomiin. Kävelimme kuitenkin jälkikäteen kunnostetulla muurilla, joka ei ollut muutamaa kilometriä pidempi. Alkuperäistä muuria oli jäljellä vain pieni kiviröykkiö. Oppaamme mukaan alkuperäistä muuria kyllä löytyy, mutta se sijaitsee kaukana Pekingistä ja sinne pääsy on turvallisuuden takia kielletty.

Kiinan muurin maisemia.

 

Urakka on tässä kohdin vasta puolivälissä - kipusimme vielä taustalla näkyvälle huipulle.

 

Jalathan siinä hiukan jäykistyivät ja kipeytyivät, kun pitkästä aikaa huhki ja kipusi rappusia. Seuraavana päivänä emme jääneet hotellihuoneeseen lepuuttelemaan jalkoja, sillä vuorossa oli omatoimikävelyretki ”Pekingin nähtävyydet yhdessä päivässä.” Hotellin vastaanoton työntekijät yrittivät saada meitä menemään bussilla tai metrolla, mutta sanoimme, että haluamme kävellä ja nähdä kaupunkia. Olimme tottuneet monessa kaupunkikohteessa kävelemään tuntikausia nähtävyyksien perässä, emmekä nytkään aikoneet muuttaa sotasuunnitelmaamme.

Kielletty kaupunki oli ensimmäinen kohteemme. Sinne käveli reilut puoli tuntia hotelliltamme. Paikka avautui aamulla 8.30. Saavuimme alueelle vähän tämän jälkeen. Ihmisiä oli aivan hirvittävän paljon, muttemme silti joutuneet jonottamaan sisään ollenkaan. Itse Kielletyssä kaupungissa joutui myös kävelemään melkoisen paljon, koska kaupunki on todella suuri. Sen portit ja temppelit olivat todella hienoja. Kielletty kaupunki oli vaikuttava vierailukohde.

Kielletty kaupunki on ehdoton must see- kohde Pekingiin matkaavalle.

 

Yhdeksän lohikäärmeen seinä sijaitsi Kielletyssä kaupungissa alueella, johon piti vielä maksaa erillinen sisäänpääsymaksu (reilun euron).

Kielletty kaupunki rakennettiin n. 600 vuotta sitten, mutta osia siitä on rakennettu tämän jälkeenkin. Kielletty kaupunki toimi sen ajan hallitsijoiden, keisarien asuinpaikkana. Ming- ja Qing- dynastiaan kuuluvat keisarit elelivät Kielletyssä kaupungissa. Kielletyn kaupungin porttien sisäpuolelle ei ollut asiaa muilla kuin ylimystöön kuuluvilla. Kaupunkia ympäröi korkea muuri.

 

Etualalla naarasleijonaa kuvaava patsas, taaempana urosleijona.

 

Kielletystä kaupungista löytyi hauskoja yksityiskohtia.

 

Sen lisäksi, että käy Kielletyssä kaupungissa, kannattaa myös kivuta Kielletyn kaupungin pohjoispuolella sijaitsevan Jingshan- puiston kukkulan paviljongille. Sieltä nimittäin näkee Kielletyn kaupungin koko komeudessaan ja laajuudessaan, tosin sitäkin näkymää hiukan peitti tuo saastepilvi.

Kielletty kaupunki sijaitsee muinaisen Pekingin keskipisteessä. Savusumu hiukan haittasi näkymiä täälläkin.

 

Kielletystä kaupungista kävelimme seuraavaksi Taivaallisen rauhan aukiolle, joka on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. Tien yli ei monessakaan kohdassa päässyt, vaan piti käyttää alikulkutunneleita. Aukiolle oli turvatarkastukset. Aukiolla sijaitsevat mm. kansallismuseo, Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäisen puheenjohtajan Mao Zedongin mausoleumi, kansan sankareiden muistomerkki sekä Taivaallisen rauhan portti.

Taivaallisen rauhan aukiolla oleva Taivaallisen rauhan portti, jonka seinässä on Mao Zedongin kuva.

 

Aukiolta matka jatkui mukavanoloisen kauppa/ravintolakadun kautta kohti Taivaan temppeliä. Sinne olikin matkaa useita kilometrejä. Tiantan- puisto, jossa Taivaan temppeli sijaitsee, on valtavan iso sekin. Itse asiassa alue on Kiellettyäkin kaupunkia suurempi. Syy on seuraava:  Taivaan jumalan asuinpaikan piti olla keisarin (eli jumalan pojan) asuinpaikkaa eli Kiellettyä kaupunkia suurempi, eihän nyt keisari voisi asua taivaan jumalaa suuremmassa paikassa. Taivaan temppelille keisarit tulivat mm. uhraamaan eläimiä.

Tiantan- puistoon oli useita sisäänkäyntejä. Ihmisiä oli täälläkin paljon. Näimme joidenkin paikallisten tanssivan musiikin mukana puistossa, jotkut olivat juoksemassa. Itse Taivaan temppeli oli Kielletyn kaupungin suurimpien temppelien ja porttien ohella todella hieno. Täytyy kyllä sanoa, että nämä Pekingin päänähtävyydet ovat upeita. Ne kuuluvat mielestämme ehdottomasti Kambodzan Angkorin temppeleiden ja Indonesian Borobudur- temppelin ohella Aasian hienoimpien nähtävyyksien joukkoon.

Taivaan temppeli

 

 

Hongkong ja Kiinan viisumit

Olimme kaksi viimeistä kuukautta taittaneet matkaa pääasiassa bussilla. Nyt oli aika pistää vähän vauhtia matkantekoon ja lentää vaihteeksi. Bangkokista siirryimme siis lentäen Hongkongiin, vilkkaaseen miljoonakaupunkiin. Hongkong kuului ohjelmaamme osittain sen vuoksi, että sieltä saisimme hommattua Kiinan viisumit. Itse Hongkongiinhan ei viisumia tarvitse, vaan Suomen kansalainen saa sinne lentokentältä kolmen kuukauden oleskeluluvan. No, olihan tuo Hongkong kyllä muutenkin ihan hauska paikka käydä, vaikka kyseessä oli kyllä aivan valtavan vilkas ja ihmismassojen täyttämä paikka.

Bruce Leen (kiinalainen action- näyttelijä) patsas Hongkongin keskustassa Avenue Of Stars- kävelykadulla.

 

Tapasimme Hongkongissa Meili lumivuorilla- blogin Sonjan. Hän oli tullut Hongkongiin viisuminuusimisaikeissa. Asuimme hänen kanssaan samassa rakennuksessa ja samassa kerroksessa,  mutta eri hostelleissa.  Menimme yhdessä anomaan viisumeita Forever Bright- nimisestä matkatoimistosta. Viisumien anominen onnistuikin todella helposti. Piti vain täyttää yksi paperi. Meillä oli myös mukana omia valokuvia viisumia varten, mutta ne eivät kelvanneet, koska niiden tausta ei ollut sininen. Heh, eli siis Kiinan viisumia varten tarvitaan valokuva kirkkaansinisellä taustalla. Onneksi toimistolla oli kuvauspalvelu ja he ottivat meistä sinitaustaiset kuvat. Kuvat maksoivat vain n. 3e/hlö. Itse kolmen kuukauden viisumi Kiinaan maksoi  reilut 50e/hlö. Meillä oli aikomus viipyä Kiinassa vain muutama päivä, mutta jouduimme silti ottamaan kolmen kuukauden viisumit. Viisumit tulivat kyllä todella nopeasti. Kun täytimme hakemukset illalla ennen toimiston sulkeutumista, saimme viisumit seuraavana päivän klo 14.

Viisumeja hakemassa.

 

Hongkong oli kyllä todella suuri ja vilkas suurkaupunki. Pilvenpiirtäjiä oli kuin New Yorkissa. Asuimme keskustassa Kowloonissa. Kauppoja ja ravintoloita oli paljon. Ihmisiä oli koko ajan liikkeellä todella paljon, erityisesti illalla. Kaupatkin tuntuivat olevan auki lähes yötä myöten. Kiertelimme kauppoja ja totesimme, että koska elektroniikkatuotteiden hintataso Hongkongissa on osittain verovapaudesta johtuen halpa, kannatti Peten ostaa toinen kamera, joka oli vielä vanhaa kameraa parempi ja joka Suomessa maksaisi n. 300e enemmän. Siinäpä Pete sai sitten uutta kalustoa reissun viimeisiä viikkoja varten.

Tässä lähettyvillä majapaikkamme sijaitsi. Kyseessä on Nathan Road Mongkokin alueella keskustassa.

 

Hongkongissa asuminen on kallista. Meidänkin pikkuinen muutaman neliön luukku maksoi n. 32-36e yöltä. Niin pieniä hotellihuoneita ei Suomesta edes löydy. Se hyvä puoli huoneessa oli, että sängyllä istuessa saattoi helposti kurottamalla tarttua tavaraan kuin tavaraan, ei tarvinnut nousta ylös sängyltä. Vessa oli ehkä reilun neliön kokoinen. Samalla kun kävi suihkussa pystyi lavuaarin ääressä pesemääm hampaat. Kätevää! :)

Kaikki muu olikin sitten Hongkongissa jopa yllättävän halpaa. Tietyillä alueilla oli edullisia ravintoloita, joissa kaksi henkeä söi ja joi kymmenellä eurolla. Annokset nyt eivät aina olleet niin mahdottoman isoja. Toisaalta ensimmäiselle aamupalalle mennessämme tilasimme varmuuden vuoksi neljä annosta. No, sillä kertaa annnokset olivatkin sitten sen verran isoja, että saimme tehdä ihan töitä ahtaessamme aamupaloja kitoihimme. Sinä päivänä ei tarvinnut lounastaukoa pitää.

Hongkongin kellotorni kökötti keskustassa meren rannalla.

 

Myös liikkuminen oli Hongkongissa halpaa. Metrot olivat pitkiä ja niitä kulki säännöllisesti. Liput maksoivat matkan pituudesta riippuen euron molemmin puolin ja samalla lipulla saattoi myös vaihtaa linjaa, kuten Euroopassakin.  Ensimmäisinä päivinä emme käyttäneet metroa, koska halusimme nähdä kaupunkia ja tämän vuoksi kävelimme paljon, mutta parina viimeisenä päivänä vaihdoimme sitten metroon. Busseja kulki myös paljon ja ne olivat kaksikerroksisia muistuttaen täten Lontoon ja Dublinin busseja. Bussilla kuljimme vain matkat lentokentältä hostellille ja takaisin lentokentälle lähtöpäivänä.

 

Tässä on menossa kartanlukutauko Kowloon Parkissa.

 

Jackie Chan oli ainut nimi, jonka tunnistimme Avenue Of Stars- kadussa olevista nimistä.

Hongkongissa meille sattui pitkästä aikaa sadepäivä. Sinä päivänä emme sitten tehneet muuta kuin haimme Sonjan kanssa viisumit Forever Brightilta. Lisäksi Pete osti sen kameran itselleen. No olihan siinäkin tietty yhdelle päivälle ihan mukavasti asioita. Seuraavana päivänä sade oli häipynyt ja pääsimme ylös The Peak- näköalapaikalle. The Peak sijaitsee Hongkong Islandin puolella korkealla kukkulalla. Kowloonista saaren puolelle pääsee kätevästi metrolla. Metroasemalta oli hyvät opasteet raitiovaunuasemalle. Siellä olikin sitten jonot vastassa. Muutama muukin oli aikeissa mennä ratikalla ylös vuorelle. Ei ihme, sillä menopaluulippu maksoi vain n. 4e ja jos maksoi yhteensä vajaat 7e, pääsi myös käymään Sky Terrace- nimisellä näköalapaikalla. Jonotimme raitiovaunuun ehkä noin tunnin. Itse matka ylös kesti vain viitisen minuuttia. Reitti oli kyllä paikka paikoin todella jyrkkä. Ylös päästyämme Hongkong näkyi koko komeudessan ja kaikkine pilvenpiirtäjineen alapuolellamme. Ilma vain oli hiukan usvainen. Myöhemmin iltapäivällä alkoi taas vähän sataa.

Hongkong Islandin Sky Terracen näkymiä.

 

Hongkongista meille tuli väkisinkin mieleen Singapore. Hongkong on kuitenkin Singaporea suurempi ja pilvenpiirtäjiäkin on paljon enemmän. Satuimme sopivaan aikaan ottamaan iltakuvia kaupungista. Ihmisiä oli liikenteessä todella paljon ja syykin selvisi pian – alkamassa oli valoshow. Valoshow oli huomattavasti pienimuotoisempi kuin Singaporen vastaava, mutta antoi silti pimeydessä loistaville pilvenpiirtäjille lisähohtoa. Suomi pelasi juuri silloin puolivälieräottelua Venäjään vastaan, eikä mikään langaton nettiyhteys tuntunut toimivan. Saimme ikäviä uutisia kotimaasta, kun myöhemmin eksyimme illalliselle korealaiseen ravintolaan. Grillasimme itsellemme ravintolapöydässä kanaa, kun ystävämme ilmoitti, että Suomea ei sitten tänä vuonna nähdä lätkän MM-kisojen finaalissa.

Hongkong Island illalla. Pilvenpiirtäjistä näkyy kuvassa vain pieni osa.

 

Emme ole koskaan ennen kokanneet itse omaa ateriaamme ravintolassa. Hongkongissa pääsimme grillailemaan kanaa eräässä korealaisessa ravintolassa.