Monthly Archives

helmikuu 2012

Yli seitsemän kuukautta reissua takana

Maailmanympärimatkamme alkoi kesäkuun lopulla, ja sitä on kestänyt nyt jo yli seitsemän kuukautta. Olemme reissanneet halki Amerikkojen, käyneet Antarktiksella ja Afrikassa ja kiertäneet Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Pitkän matkan olemme siis jo kulkeneet. Aika on lentänyt siivillä ja nyt reissuamme on jäljellä enää alle viisi kuukautta. Tavoitteemme käydä kaikissa seitsemässä maanosassa tullee täyteen, kun tämän kuun loppupuolella saavutamme Aasian.

Vuoden reissaaminen ulkomailla saattaa käydä rankaksi, varsinkin jos yrittää siinä vuodessa nähdä mahdollisimman paljon. Meillä reissuväsymystä ei onneksi juurikaan ole ollut. Keski-Amerikan pitkät bussimatkat  hiukan rasittivat syyskuussa, mutta sen jälkeen lensimme osan pitkistä etapeista Etelä-Amerikassa, mikä helpotti matkantekoa huomattavasti. Hengähdystaukoja on tullut pidettyä tuttujen luona USA:ssa ja Australiassa sekä joissain kaupunkikohteissa. Antarktiksen risteily joulukuussa oli myös mukava breikki kaikesta suunnittelusta ja menemisestä.  Siellä mieli lepäsi ihmeellisen luonnon keskellä!

Muistelemassa menneitä aikoja vaihto-oppilasvuodelta (1991-1992) Incline Villagessa USA:ssa.

 

Matkamme on tähän asti sujunut ilman ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Tietokoneemme varastettiin syyskuussa Belizessä, mutta mitään valokuvia emme menettäneet, sillä kaikki reissukuvat olivat ja ovat nytkin tallessa muistitikuilla ja netissä. Matkavakuutus korvasi tietokoneen ja saimme pian uuden. Yhden taskuvarkaan olemme saaneet kiinni, joten tilanne me vastaan varkaat on tällä hetkellä 1-1. :)

Kameramme hajoaminen Antarktiksella on ollut reissumme harmittavin takaisku. Onneksi uusi kamera löytyi lopulta Brasiliasta. Seuraavalla Antarktiksen matkalla meillä on sitten kaksi kunnon kameraa mukanamme…

Matkabudjettimme pitävyydestä emme tässä vaiheessa osaa sanoa mitään varmaa. Maat, joissa olemme käyneet, ovat olleet kovinkin eri hintaisia, emmekä ole pitäneet kirjaa menoistamme. Sen näkee sitten reissun jälkeen, onko säästöjä vielä jäljellä, vai ovatko luottokorttien limitit jo täynnä. :)

Tähän mennessä mieleenpainuvimmat ja mielenkiintoisimmat kohteet ovat kiistatta olleet Antarktis ja Ecuadorin  Galapagos- saaret. Krugerin kansallispuisto Etelä-Afrikassa olisi myös päässyt tähän samaan listaan, jos safarimme siellä olisi ollut paremmin toteutettu. Luonto ja eläimet ovat tällä reissulla olleet meille molemmille se numero yksi kiinnostuksen kohde. Meistä on tullut oikeita luonnossa patikoijia! Kun palaamme Suomeen, riittää meillä sielläkin työmaata tällä saralla, saimaannorppa pitäisi nähdä, samoin lukuisa joukko muitakin eläimiä, karhusafarille olisi kiva mennä uudestaan ja Lapin vaelluksetkin kiinnostavat edelleen.

Reittivalintamme on ainakin tähän mennessä osoittautunut toimivaksi. Tietysti tällaisella pitkällä reissulla ei joka maassa voi olla siihen parhaimpaan aikaan vuodesta, mutta tavoitteemme seurata kesää on onnistunut hyvin. Tosin Keski-Amerikkaan jouduimme kesken sadekauden, mutta se ei haitannut, sillä lämpöä ja aurinkoa riitti sielläkin. Toisaalta pääsemme nyt sitten Aasiaan pääasiassa kuivalla kaudella, mikä on hyvä asia.

Meillä ei edelleenkään ole paluulippuja Suomeen, mutta tarkoituksenamme on tulla kotiin heinäkuun alussa. Selvittelemme vielä eri mahdollisuuksia, ennen kuin teemme lopullisen päätöksen siitä, mitä haluamme vielä reissumme lopuksi nähdä ja mitä kautta Suomeen sitten tulemme. Mutta sitä ennen nautimme Australiasta ja Aasiasta.

 

Vielä lopuksi lista asioista, jotka ovat tuottaneet eniten iloa maailmanympärimatkallamme:

– Vuosi vapaata töistä vuorotteluvapaan merkeissä on huikea juttu! Kiitos Suomi, tällaisesta mahdollisuudesta ulkomaalaiset voivat vain uneksia!

– Olemme päässeet todella upeisiin paikkoihin matkamme aikana.

– Olemme nähneet villieläimiä enemmän, mitä reissumme alussa osasimme odottaa.

– Olemme tavanneet tuttuja ihmisiä maailmalla sekä tutustuneet uusiin ihmisiin.

– Mitään kamalaa ei ole ainakaan tähän mennessä tapahtunut, olemme selvinneet kaikista tilanteista.

– Ikuinen kesä ja välivuosi Suomen syksystä, paukkupakkasista ja pimeydestä on ollut mahtavaa!

– Anu on sopeutunut elämään mainiosti ilman stressaavaa kilpaurheilua.

– Matka on rikastuttanut Peten valokuvaharrastusta ja tuottanut monenlaisia uusia ideoita sekä antanut oppia roimasti lisää.

Itse kuvaaja harrastuksensa parissa, josta Anu onnistui myös nappaamaan kuvan.

 

Hengähdystauko Melbournessa ja sitten tien päälle

Kahden ja puolen viikon Uudessa-Seelanissa autolla retuamisen jälkeen neljän tähden hotelli maistui mansikalta. Tilava huone, leveä sänky, oma kylpyhuone. Tämä kaikki odotti meitä Melbournen keskustassa. Vain jonkin verran halvemmalla olisi saanut kahden hengen huoneen hostellista, joten päätimme Uuden-Seelannin autossa ja teltassa vietettyjen öiden vastapainoksi satsata tällä kertaa majoitukseen kunnolla ja yöpyä kolme yötä kunnon hotellissa.

Saavuimme Melbourneen juuri kiinalaisten uudenvuoden juhliin. Hotellimme sijaitsi Chinatownin kupeessa, ja saapumispäivänämme siellä oli menossa kovat hulinat. Mattopaukut rätisivät, rummut soivat rytmikkäästi ja paraati kulki halki kaupungin. Kiinalaiset juhlivat uutta vuotta värikkäin menoin.

Korkealla sijaitseva uima-allas

Emme tehneet Melbournessa mitään, mikä olisi vaatinut jotain etukäteisvalmisteluja tai olisi mitenkään muutenkaan ollut millään lailla väsyttävää tai vaativaa. Lepäilimme, kävimme kävelemässä kaupungilla sekä ajelemassa ilmaisella City Circle- raitiovaunulla, joka kulkee Melbournen ydinkeskustan ympäri pysähtyen joka risteyksessä. Anun Uudessa-Seelannissa mukavasti ”uudelleenalkanut” juoksuharrastus sai jatkoa täällä, kun hotellimme sijaitsi lyhyen matkan päässä puistosta, jossa oli hyvä käydä testaamassa juoksukuntoa. Petestäkin oli tällä kertaa seuraa aamulenkille. Hotellin katolla 17. kerroksessa olevassa uima-altaassa oli kiva käydä polskimassa varsinkin, kun parina ensimmäisenä päivänä lämpötila kipusi 35 asteeseen.

City Circle- raitiovaunulla saa ajella ilmaiseksi ympäri Melbournea.

 

Tapasimme Melbournessa myös tuttumme Miken. Mike sattui olemaan samalla Galapagos- saarten risteilyllä kanssamme lokakuussa. Hän asuu täällä Melbournessa. Oli mukava vaihtaa kuulumisia illallisen merkeissä.

Melbourne by night

 

Kolmen Melbournessa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme lentokentälle hakemaan vuokra-autoa. Taas olisi edessä autoreissu, tällä kertaa kymmenen päivää tien päällä. Tarkoituksenamme oli ajaa Adelaideen Great Ocean Roadia pitkin. Kenguruiden, koaloiden ym. Australian villieläinten bongailu tulisi olemaan tärkein osa automatkaa. Vasemmalla puolella ajaminen oli onneksi jo tuttua puuhaa, joten ei muuta kuin menoksi.

Great Ocean Roadin muistomerkki ja -portti

 

Great Ocean Road alkaa virallisesti Torquay- nimisestä kaupungista. Sen ovat rakentaneet 3000 ensimmäisestä maailmansodasta palannutta australialaista sotilasta. Tie kulkee merenrannan läheisyydessä ja maisemat ovat hienot.Tien varrella on useita pysähdyspaikkoja, lähinnä näköalapaikkoja. Majakoita on myös paljon. Pikkukaupungit seuraavat toisiaan. Yöpymispaikkoja löytyy ilmaisista leirintäalueista hienoihin hotelleihin.

Great Ocean Road kiemurteli useimmissa kohdissa merenrannan tuntumassa.

 

Pysähdyimme heti ensimmäisessä infopisteessä tiedustelemaan paikkoja, joissa voisi mahdollisesti nähdä kenguruita ja koaloita luonnossa. Tässä infopisteessä palvelu oli erinomaista ja pian meillä oli käsissämme iso kasa karttoja ja esitteitä, joihin oli merkattu kaikki mahdolliset pysähtymisen arvoiset paikat sekä paikat, joissa eläinten bongaus olisi mahdollista. Toiveikkain mielin siis eteenpäin!

Tänään meitä onnisti. Emme päässeet kovinkaan pitkälle, kun jo näimme erään syrjäisemmän pikkutien varrella kenguruperheen. Ne olivat hiukan arkoja ja lähtivät melko pian pomppimaan pois paikalta. Lisää kenguruita oli kuitenkin luvassa erään kaupungin golfkentällä, jolla elelee paljon näitä hauskoja pussieläimiä. Kengurut laskivat meidät ihan lähelle. Siinä me sitten tuijottelimme toisiamme. Ihmettelimme hiukan sitä, että osa golfkentän kenguruista oli merkattu ja niillä oli myös nimellä varustettu kaulapanta.

Anglesean kaupungin golfkentän ruohonleikkurit

 

Lornen pikkukaupunki oli ensimmäinen yöpymispaikkamme. Näimme siellä valkoisia keltatyöhtöisiä papukaijoja, jotka olivat kovin kesyjä ja tulivat ihmisten lähelle ruuan toivossa. Ne myös tonkivat roskiksia kuin mitkäkin varikset ja pitivät kovaa mekkalaa. Rannalla oli lisäksi punamustia papukaijoja, mutta ne eivät ymmärtäneet leivän päälle yhtään mitään.

Nämä villipapukaijat tulivat rohkeasti ja röyhkeästikin syömään leipää.

 

Vietimme siis ensimmäisen yön Lornen pikkukaupungissa. Löysimme sieltä merenrannan läheisyydessä olevan parkkipaikan, jossa ei ollut kylttiä ”No overnight parking” tai ”No sleeping in the car” tai ”No camping.” Parkkipaikalle kerääntyi muitakin autoja yöpymismielessä. Tällä kertaa ei kylmyydestä tarvinnut kärsiä. Päinvastoin alkuyöstä autossa oli liiankin kuuma. Selkäkin meinasi tulla kipeäksi. Tämän auton penkit olivat huonommat nukkua kuin Uuden-Seelannin vuokra-automme penkit. Seuraavan yön nukkuisimme kyllä teltassa!

Toisesta autoilupäivästämme tuli myös selvästi hyvä päivä. Ajelimme eteenpäin Great Ocean Roadia paikkaan, joka on tunnettu eukalyptuspuissa viihtyvistä koaloista. Ensin näimme alueella monenlaisia värikkäitä papukaijoja, jotka tulivat ihmisten käsille, olkapäille ja jopa pään päälle syömään siemeniä, joita turistit niille syöttivät. Eräät turistit antoivat meille loput siemenistä, joita eivät itse ehtineet papukaijoille syöttää. Siinä sitten syöttelimme näitä ihmisiin tottuneita villilintuja ja ihmettelimme niiden rohkeutta.

Australian luonnosta löytyy monenlaisia lintuja. Kuvassa pari papukaijaa.

 

Hyvin lähellä päätietä olevissa eukalyptuspuissa näimme vihdoin ja viimein eläimiä, joita kaikki Australiaan tulevat haluavat nähdä. Nämä hellyyttävät karvaiset otukset viihtyivät hyvin päiväunilla puissa alhaalla olevasta hälinästä huolimatta. Ajoimme syvemmälle eukalyptusmetsään ja näimme lisää koaloita. Niitä oli siellä täällä yllättävän paljon. Saimme rauhassa katsella näitä ihastuttavia ilmestyksiä, koska muita ihmisiä ei ollut lähettyvillä. Emme olisi uskoneet, että näkisimme näin paljon villikoaloita. Jotkut koalat eivät edes vaivautuneet avaamaan silmiään, toiset saattoivat rapsutella hiukan itseään tai kääntää hieman päätään.

Tämä koala oli vuorokaudenajasta (iltapäivä) huolimatta aktiivisella tuulella.

 

Meillä meni melkein koko päivä koaloita ihmetellessä. Illaksi ja yöksi ajoimme  Apollo Bay- nimiseen merenrantakaupunkiin ja pystytimme telttamme leirintäalueelle. Olimme päässeet Australiassa jo tavoitteeseemme eli nähneet kenguruita ja koaloita luonnossa ja vieläpä enemmän, kuin olimme koskaan uskaltaneet toivoa! Lisäksi olimme nähneet jos jonkinlaisia lintuja. Australia on Uuden-Seelannin ohella oikea luonnonystävän paratiisi!

Tämä kaveri ei vaivautunut edes avaamaan silmiään, vaikka häntä ihasteltiin parin metrin päässä.