Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

marraskuu 2011

Buenos Airesissa

Buenos Airesissa meitä oli vastassa yli 30 asteen helle.  Onneksi meidän ei tarvinnut kävellä rinkkojen kanssa tai mennä julkisilla kulkuneuvoilla hostellille, vaan pääsimme sinne suht edullisesti  taksilla. Varaamamme hostelli La Menesunda sijaitsi Boedo- nimisessä kaupunginosassa, josta löytyi kaikki tarvittava. Kauppa, hedelmätori, pesula, ravintoloita ja pankkiautomaatti olivat kaikki kivenheiton päässä hostellin sisäänkäynnistä. Metroasemakin oli kolmen korttelin päässä. Lisäksi tämä alue oli turvallinen liikkua. Hostelli ei helteestä huolimatta ollut hirveän kuuma, vaan korkeat kiviseinät viilensivät hiukan sisäilmaa. Hostellin maskottina oli harmaa kissa.

Viivyimme Buenos Airesissa neljä yötä, eli meillä oli kolme kokonaista päivää aikaa tutustua tähän suurkaupunkiin. Buenos Aires onkin todellinen suurkaupunki, joka ei varmaan nuku koskaan. Liikennettä on todella paljon, mutta metro vähentää ruuhkia. Metrolla pääsee matkustamaan vaivaisen 20 sentin hinnalla. Metro onkin nopein tapa liikkua kaupunginosasta toiseen, mutta metroverkosto ei ole läheskään niin kattava kuin esim. Pariisissa tai Lontoossa. Niinpä mekin kävelimme jonkun verran Buenos Airesissa. Joihinkin paikkoihin piti mennä bussilla.

Patsaan takana näkyvä kongressitalo oli yksi Buenos Airesin hienoimmista rakennuksista.

 

Buenos Airesin keskustan obeliski

Jaoimme kaupungin nähtävyydet kolmelle eri päivälle. Ensiksi menimme katsastamaan Buenos Airesin ydinkeskustan keskusaukioineen, obeliskeineen ja puistokatuineen. Jasmiinintuoksu täytti kadut. Hakeuduimme painostavan helteen takia jatkuvasti varjoon. Tässä suurkaupungissa varjoja onneksi löytyy runsaasti, koska joka paikassa on puita. Ne tekevät Buenos Airesista viihtyisämmän. Kaupunkia onkin kehuttu maailman kauneimmaksi, mutta me emme kyllä tätä väitettä allekirjoita. Käymistämme suurkaupungeista Rooma ja Pariisi menevät mielestämme tässä suhteessa Buenos Airesin edelle. Hienoja rakennuksia, kahviloita ja viihtyisiä puistoja täältä kuitenkin löytyy paljon, joten kaunis kaupunki ehdottomasti on.

Tällaisen taideteoksen löysimme katuja kierrellessä. :)

 

Tällä Andien vuoristossa villinä elävällä karhulla oli mielestämme intiaanimaiset kasvonpiirteet.

Toisena päivänä kävimme Buenos Airesin eläintarhassa. Tämä ei kuulunut alunperin suunnitelmiimme, mutta kun hurautimme metrolla Palermon kaupunginosaan tarkoituksenamme käydä alueen lukuisissa puistoissa, sattuikin eläintarha olemaan sopivasti siinä puistojen lomassa. Sisäänkäynti oli sen verran halpa (n. 6e/hlö), että päätimme käydä katsomassa eläimiä, joita yleensä periaatteen vuoksi haluamme nähdä mielummin villeinä luonnossa kuin vankeina eläintarhassa.

Eläintarhan eläimet tuntuivat olevan melko puuduksissa helteen vuoksi, mutta jotkin eläimet sentään olivat vähän liikenteessä. Saimme hiukan esimakua tulevasta joulukuun safarista, sillä eläintarhasta löytyi Afrikan suuria nisäkkäitä. Mukavinta tietysti oli nähdä Etelä-Amerikassa tavattavia lajeja, kuten tapiiri, pantteri ja muurahaiskarhu, niitä kun emme luonnossa ole koskaan nähneet.

Näin tango taipui ammattilaisen ohjaksissa.

 

La Boca lienee Buenos Airesin kuuluisin kaupunginosa. Kävimme siellä viimeisenä Buenos Airesin päivänämme. Kyseessä on värikkäistä taloista koostuva alue ja ulkoilmamuseo. Nämä talot komeilevat useissa postikorteissa. Alue on aika turistinen. Toisaalta täällä pääsee pakoon liikenteen sekamelskaa, koska kaikki liikkuvat kävellen. La Bocassa näimme myös Buenos Airesin ainoat katuesiintyjät. Tarjolla oli päätön mies sekä Diego Maradona. Kahviloita ja ravintoloita oli paljon. Joissakin ravintoloissa oli tangoesityksiä. Tango näkyi katukuvassa myös kuuluisan Caminito- rakennuksen edustalla. Turistit saivat kuvauttaa itsensä tangotanssijan kanssa pientä maksua vastaan.

 

La Bocan värikkäitä rakennuksia

 

Numero 10 eli Diego Maradona, yksi maailman kuuluisimmista jalkapalloilijoista :)

 

La Bocasta löytyy myös suuri jalkapallostadion. Stadionille ja sen ohessa olevaan museoon järjestetään opastettuja kierroksia. Me tyydyimme katselemaan stadionin turistimyymälässä olevaa Diego Maradonan patsasta, sillä opastetut kierrokset olivat mielestämme turhan hinnakkaita.

Matkamme jatkui Buenos Airesista lentäen kohti maailman eteläisintä kaupunkia Ushuaiaa. Ushuaia sijaitsee Tulimaassa eli aivan Argentiinan eteläkärjessä. Luvassa oli viileitä merituulia, jotka puhalsivat meille jo Etelämantereelta. Pian olisi vuorossa yksi matkamme kohokohdista, Antarktiksen risteily.

 

Viisikymppiset ja lisää viinitiloja Mendozassa

Saavuimme Mendozaan muutaman tunnin aikataulua myöhässä, sillä Chilen ja Argentiinan rajalla oli ruuhkaa ja bussi joutui jonottamaan tullissa pari tuntia. Nimestä Mendoza tulee ensimmäisenä mieleen viinit. Oikeastaan mitään muuta ihmeempää nähtävää tällä alueella ei turisteille ole tarjolla kuin viinitilat. Näin marraskuun lopussa kesä alkaa tehdä tuloaan, ja suomalaisittain on jo kuumaa. Yli 30 asteen lämpötila ei kuitenkaan tuntunut aivan tukahduttavalta matalan ilmankosteuden takia ja nautimme lämmöstä. Kesällä lämpötila pysyttelee 40 asteen tuntumassa, mutta onneksemme tämä aika oli vasta edessäpäin.

Mendozan keskusaukion suihkulähteitä

 

Argentiinassa vietimme myös yhteisiä viisikymppisiä. Tämä maa oli meille molemmille 50. maa, jossa olemme käyneet. Saa nähdä, kuinka monta vuotta menee siihen, että pääsemme viettämään satasia…

Tulopäivänä tutustuimme Mendozan kaupunkiin kävellen, mutta seuraavana päivänä vuokrasimme pyörät. Kaupungissa on pari puistoa, joihin poljimme. Toisessa puistossa meitä varoiteltiin pariinkiin otteeseen varkaista. Taisimme tällöin olla eksymässä puiston laitamille, jossa ei liikkunut paljonkaan ihmisiä. Näissä maissa varoitukset kannattaa ottaa tosissaan. Toisaalta eihän sitä tiedä, vaikka itse nuo varoittelijat olisivat olleet varkaita. Onneksemme varkaita ei näkynyt.

Pyöräretkellä

 

Mendozan hostellimme Mora osoittautui hyväksi valinnaksi. Hostelworld- ja Hostelbookers- sivuistojen kautta olemme nyt varanneet useita eri hostelleita matkamme aikana. Kun varaa etukäteen netin kautta, saa myös halvemmalla. Sivustoilla on hostellivierailijoiden kirjoittamia arvosteluja hostelleista. Niitä kannattaa lukea ennen hostellin varaamista. Meille hyvän hostellin kriteerit ovat sijainti lähellä keskustaa, siisteys, kahden hengen huoneet, jääkaapilla varustettu yhteiskeittiö, jossa on kokkausmahdollisuus sekä nettiyhteys, jonka mielellään pitäisi toimia myös huoneissa. Mora täytti kaikki nämä kriteerit. Bonuksena oli vielä hostellin monipuolinen retki- ja ohjelmatarjonta. Hostellillamme sattui toisen päivän iltana olemaan ilmainen viininmaistelutilaisuus. Osallistuimme tietenkin siihen.

Sadonkorjuun aika ei ollut vielä...

Kolmantena päivänä lähdimme tutustumaan Maipu Valleyyn. Maipu Valley on Mendozan lähettyvillä oleva viininviljelyalue. Turisteille on tarjolla omatoimiretkiä pyöräillen.  Omaa tahtia polkien saa kierrellä alueen eri viinitiloilla. Tarjolla on myös mm. museoita, oliivinviljelytiloja ja olutpanimo. Lähes kaikki tilat järjestävät opastettuja kierroksia ja/tai maistiaisia.

Maipu Valleyn viinirypäleet kypsyvät hienoissa maisemissa.

 

Matkalla viininmaistajaisiin

 

Nämä viinit eivät olleet niin hyviä, koska ne on kypsytetty isoissa peltisäiliöissä.

Me kävimme kahdella viinitilakierroksella maistiaisineen sekä viinitilamuseossa. Lisäksi kävimme oliivienmaistiaisissa. Retkeen sisältyvä lounas oli pienoinen pettymys. Olimme juuri olleet maistelemassa viinejä ja oliiveja, ja taas meille tuotiin iso kippo oliiveja sekä isot lasit punaviiniä sandwichien kera. Punaviinikiintiö alkoi jo olla täysi. Helteellä tuo kyseinen juoma ei muutenkaan ole niitä maistuvimpia. Oliivit kyllä olivat erinomaisia, vaikkei Pete niistä pitänytkään. Kun palautimme pyörät, vuokraamon työntekijä kysyi, haluammeko lasit viiniä! Onneksi tarjolla oli myös mehua. Kun illalla lähdimme hostellilta bussiasemalle, meille annettiin mukaan pienet punaviinipullot. Viiniä, viiniä ja lisää viiniä… Täällä viini tuntuu olevan vielä tärkeämpi juttu kuin Chilessä.

Nämä viinit olivat parempia, koska ne on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä.

 

Pääsimme hienostelemaan myös oliivitilalle.

 

Olimme ostaneet liput yöbussiin Mendozasta Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin. Liput olivat täkäläisittäin melkoisen kalliit, n. 73e/hlö. Kyseessä oli kuitenkin makuubussi. Makuubussissa penkit saa taivutettua hyvin alas. Lisäksi penkit ovat normaalia leveämmät. Jalkatilaa on myös paljon. Tässä bussissa penkit olivat nahkaa ja tarjoilu pelasi. Tuli mieleen lentokoneen businessluokka. Hienostelu alkoi heti matkan alussa. Meille tarjoiltiin kuohuviiniä ja pientä suolaista. Vähän ajan kuluttua alkoi illallistarjoilu. Alkupalalautasen lisäksi saimme lämpimän ruuan.  Sitten nukuimme mukavasti mukavilla penkeillä aamukahdeksaan asti, jolloin alkoi aamupalatarjoilu. Aamupala ei kylläkään ollut mikään mahtava, teetä, mehua ja makeita keksejä. Saavuimme Buenos Airesiin lähes aikataulun mukaisesti. Vastassa oli taas kerran kesäisen lämmin sää.

Tässä premium- luokan bussissa matka Buenos Airesiin taittui mukavasti.

 

Klinikkakäyntejä Valparaisossa

Chilen pääkaupungista Santiagosta pääsee kätevästi bussilla Valparaisoon. Matka kestää puolitoista tuntia. Valparaiso on Chilen tärkeimpiä matkailukaupunkeja. Meille Valparaiso oli pienoinen pettymys. Ei sen takia, että jouduimme juoksemaan siellä terveysasemalla, vaan sen takia, ettei se oikein vastannut odotuksiamme. Kaupungin yleisilme oli hiukan sotkuinen. Valparaison vanhakaupunki on nimetty osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa, muttei se ollut mielestämme mitenkään erikoinen. Joitain hienoja rakennuksia sieltä löytyikin, mutta pääasiassa rakennukset olivat yllättävän ränsistyneitä ja monet myös graffiteilla töhrittyjä.

Tämän tyylisiä rakennuksia olisimme toivoneet näkevämme enemmän Valparaisossa.

 

Valparaiso on kuuluisa pastellinvärisistä taloistaan. Me koitimme metsästää niitä kävelemällä pitkin katuja. Lopulta hostellimme lähiympäristö osoittautui parhaaksi paikaksi niiden bongaamiseen. Toki luulimme, että niitäkin olisi hiukan enemmän. Iso osa taloista oli pilattu vuoraamalla ulkoseinät pelleillä. Jotkin pelleistä oli sentään maalattu pastellein sävyin.

Pastellinsävyisiä taloja, joita myös olisi saanut olla enemmän.

 

Melko iso osa Valparaison  vierailustamme kului yksityisellä klinikalla ramppaamiseen ja siellä oleiluun. Molempien pidempään jatkuneet vatsaoireet pakotivat meidät tutkimuksiin. Olisiko meillä kenties salmonella tai jokin parasiitti? Asiaan piti saada selvyys, sillä Antarktiksen risteily lähestyi vinhaa vauhtia ja siellä haluaisimme ehdottomasti olla kunnossa. Testitulosten perusteella ei kummallakaan  onneksi ollut mitään sellaista, mutta ihmeen sitkeästä pöpöstä kuitenkin oli kyse. Lääkäri määräsi molemmille kolmen päivän antibioottikuurin. Jokohan sitä lopulta tulisi täysin terveeksi, ettei tarvitsisi koko ajan miettiä, mitä voi ja uskaltaa syödä…

Meille tutuksi tullut rakennus, Clinica Valparaiso

 

Chilen vierailumme päättyi Valparaison visiittiin. Seuraavaksi ohjelmassa oli toinen viinimaa Argentiina. Olimme valinneet ensimmäiseksi Argentiinan kohteeksemme Mendozan, koska se oli sopivan matkan päässä Valparaisosta ja sinne pääsi suoralla bussiyhteydellä.  Argentiina tulisi olemaan reissumme 15. maa.

 

Viinitiloja ja kaupunkikierroksia Santiagossa

24 tunnin bussimatka Chilen pääkaupunkiin Santiagoon sujui yllättävän nopeasti. Espanjaksi dubattuja elokuvia ei hirveästi jaksanut katsoa, mutta nukkuminen luonnistui sitäkin paremmin. Tällä kertaa bussimme oli luotettava, eikä levinnyt tien päälle. Saavuimme Santiagoon jopa hieman aikataulua edellä.

Santiago osoittautui ihan kelpo suurkaupungiksi. Vaikkemme liiemmin  isoista kaupungeista välitä, niin täällä kyllä viihdyimme ihan hyvin. Santiagon yleisilme on huomattavasti siistimpi ja edistyksekkäämpi kuin esim. Quiton, Liman tai La Pazin. Täällä suojatiet oikeasti tarkoittavat suojateitä, eli jalankulkijoiden ei tarvitse juosta teiden yli henkensä kaupalla. Autot eivät tööttäile hullun lailla. Luottokortit käyvät joka paikassa. Santiago voisi olla eurooppalainen kaupunki, tosin myös hintatason puolesta.

Majoituimme Santiagossa Bellavista- kaupunginosaan, joka on rauhallinen ja viihtyisä alue lähellä keskustaa. Pääsimme taas pitkästä aikaa kokkaamaan itse ruuat hostellin keittiössä. Mukavaa vaihtelua! Päivittäinen ravintolassa syöminen kun tulisi Chilessä turhan kalliiksi…

Osallistuimme Santiagossa ilmaiselle neljän tunnin kaupunkikierrokselle. Kävelimme pitkin ja poikin keskustan katuja oppaan kertoessa meille kaupungin historiasta ja nykypäivästä. Moni asia, mihin itsekseen katuja kulkiessa ei tulisi edes kiinnitettyä huomiota, kävi selväksi tällä erinomaisella tourilla.

La Moneda- hallintorakennus on yksi Santiagon tärkeimmistä rakennuksista.

 

Kun kerran on tullut Chileen asti, ei voi sivuuttaa viinitiloja. Chile on maailman parhaita viinimaita, ja todellakin viinimaa isolla V:llä, sillä täällä viiniä ei veroteta ollenkaan. Tarjolla on jos jonkinlaista viiniä, halpaa, kallista ja siltä väliltä. Ilmasto maan keskiosissa on viinintuotannolle suotuisaa. Suurin osa viineistä menee vientiin. Chileläisiä viinejä nautitaan ruokajuomina ympäri maailman.

Teimme kokopäiväretken, jonka aikana vierailimme kahdella eri viinitilalla.  Viinitilavierailuiden välissä nautimme lounasta hienossa chileläisessä ravintolassa, jossa yllätys yllätys, kaikki hienostelivat viinien kera. Ruokakin oli kyllä aivan erinomaista.

Rypäleet ovat vielä näin keväällä raakileita. Sadonkorjuu on vasta maaliskuussa.

 

Ensimmäinen viinitila Undurraga oli idyllinen ja pienehkö tila, joka kuitenkin tuotantonsa puolesta on Chilen viidenneksi suurin viinintuottajatila. Oppaanamme oli nuori mies, joka kertoi ja vastaili kysymyksiimme luontevasti. Saimme mm. tietää, että yhdestä rypälekilosta tulee keskimäärin yksi pullollinen viiniä. Kierroksemme alkoi rypälepelloilta ja jatkui viinikellarin kautta puutarhan viininmaistajaisiin. Undurragan viinitilalla tuotetaan joitain erinomaisen hyviä viinejä. Harmi vain, että matkamme luonteen vuoksi emme voineet täältäkään ostaa matkamuistoja.

Undurragan viinitilan viinikellari oli pullollaan tynnyreitä.

 

Oppaamme kaatoi meille maistettavaksi neljää eri viiniä.

 

Kippis!

 

Concha y Toro- viinitilan tarjontaa

Toinen ohjelmassamme oleva viinitila Concha y Toro on Chilen suurin viinitila. Se sijaitsee Undurragan tavoin vajaan tunnin ajomatkan päässä Santiagosta. Pettymykseksemme tämän viinitilan viinit (ainakin ne joita meidän annettiin maistaa) olivat melkoisen voimakkaita. Tila sinänsä oli oikein hieno, mutta Undurragan viinitilan kierrokseen verrattuna tämä kierros oli aika tylsä. Tältä viinitilalta, kuten myös Undurragan viinitilalta, saimme mukaamme hienot viinitilan nimellä varustetut viinilasit. Valitettavasti emme voineet niitä rinkkoihimme pakata, vaan jätimme lasit hostellin keittiöön.

Punaviinilasit rivissä odottamassa maistajia

 

Santiagossa kipusimme vielä viimeisenä päivänä ylös San Cristobal- kukkulalle, josta näki koko kaupungin. Tai olisi pitänyt nähdä. Ilma oli hiukan usvainen ja saasteetkin heikensivät näkyvyyttä. Kelit suosivat Santiagon vierailuamme. Aurinko tuli joka päivä esiin väistyvän usvan tieltä ennen puoltapäivää. Sateista ei ollut tietoakaan. Joinain päivinä oli lähes kuuma, toisina päivinä puhalsivat keväisen vilpoisat tuulet. Kukat kukkivat ja kesä teki tuloaan.

Santiago ei näyttänyt ylhäältä katsottuna läheskään niin kivalta kuin katutasosta.

 

Keidas keskellä autiomaata

Majoituimme San Pedro de Atacamaan kahdeksi yöksi. Tämä pikkukaupunki sijaitsee Pohjois-Chilessä vajaan 50km:n päässä Bolivian rajasta keskellä autiomaata. Kaupungin tiet ja kadut ovat hiekkaa. Talojen rakennusmateriaalina on käytetty punertavaa savea. Rakennusten julkisivut ovat ankeita, koska ulkoseiniä ei ole kukaan vaivautunut maalaamaan. Silti kaupungista löytyy esim. ihan hienoja ravintoloita ja viihtyisä keskusaukio. Boliviaan verrattuna hintataso on korkea, ja esimerkiksi vaatimattomasta hostellihuoneestamme jouduimme pulittamaan peräti 28e/yö. Saimme myös heittää hyvästit halvoille ravintolaillallisille.

Tältä näytti San Pedro de Atacaman hiekkatiepääkatu.

 

San Pedro Atacamasta järjestetään paljon retkiä lähiseudun nähtävyyksille. Kuitenkin suurin osa nähtävyyksistä oli samaa sorttia, mitä olimme jo Bolivian puolella nähneet (laguuneita, suola-aavikko, autiomaan maisemia yms.), joten valitsimme retkien joukosta sellaisia, jotka olisivat meille uudenlaisia. Jo heti tulopäivän illansuussa Pete halusi lähteä kokeilemaan hiekkalautailua. Hän on aiemmin harrastanut lumilautailua, joten tämä oli kesäinen korvike hänen vanhalle harrastukselleen. Anu ei puolestaan viitsinyt niin sanotusti maksaa turhasta, koska laji ei häntä kiinnosta. Peten lautaillessa autiomaan hiekkadyyneillä Anu päätti lähteä tutustumaan San Pedro de Atacaman ravintolatarjontaan.

Tulipahan kokeiltua tätäkin; Sand Boardingia eli hiekkalautailua

 

Seuraavana yönä Peteen iski tämän reissun ensimmäinen vatsatauti, joskaan se ei kauhean paha ollut. Anulla oli ollut samankaltaisia oireita edellisenä iltana, mutta oireet hävisivät yön aikana. Kävimme aamupäivällä kaupungin terveyskeskuksessa. Lääkäri ei ollut paikalla, eikä hoitajasta oikein hirveästi apua ollut. Piikin hoitaja olisi voinut pistää, mutta ei oikein hirveästi houkuttele ottaa tällaisissa maissa noita piikkejä, hygieniataso kun ei ole ihan Suomen luokkaa… Joitain tippoja ja jauhetta hoitaja antoi Petelle, lisäksi listan sallistuista ja kielletyistä ruoka-aineista. Kerroimme hoitajalle, että Peten silmässä on myös ongelma, että siellä taitaa olla hiekkamurusia edellisen päivän lautailureissusta. Tähän hoitaja totesi, että menkää ostamaan joitain silmätippoja kaupasta. Että sellaista. Me kun luulimme, että silmää voisi tutkia ja jopa poistaa sieltä ongelman aiheuttajan. Itsekin olimme roskaa yrittäneet edellisenä iltana poistaa, mutta tuloksetta.

Atacaman aavikolla, jonka sanotaan olevan maailman kuivin paikka.

Vatsatauti ei menoa haitannut. Iltapäivällä lähdimme retkelle Kuulaaksoon. Kuulaakso on alue, joka muistuttaa Kuun pintaa. Kirkas aurinkoinen ilma teki kalliomuodostelmista upean näköisiä. Navakka tuuli pöllytti hiekkaa paikka paikoin, joten saimme olla tarkkana, ettemme saaneet lisää hiekkaa silmiimme. Retken lopuksi nousimme Kuulaakson eräälle kukkulalle, josta sitten katselimme auringonlaskua.

 

Kuulaakson maisemia hetkeä ennen auringonlaskua

 

Kuulaaksossa sanotaan näyttävän samalta kuin Kuun pinnalla. Täällä NASA testasi myös Mars- mönkijöiden prototyyppiä.

 

Pari tuntia Kuulaakson retkeltä palaamisen jälkeen lähdimme jo uudelle retkelle. Tämän yöretken tarkoituksena oli tutkia tähtitaivasta läheisellä observatoriolla. Olosuhteet täällä Pohjois-Chilen kuivalla aavikkoalueella ovat otolliset tähtien tarkkailulle, koska valtaosa illoista on pilvettömiä.

Iloksemme opas oli kanadalainen tähtitieteilijä, joka parempien ilmojen perässä oli pari vuotta aiemmin muuttanut Kanadasta Chileen. Saimme siis kunnon englanninkielisen opastuksen. Aluksi oppaamme kertoi yleisiä asioita taivaankappaleista sekä hieman historiaa siitä, miten ihmiset ovat näitä taivaankappaleita ennen muinoin tarkkailleet ja kuinka kehityksen eteneminen on muuttanut ihmisten käsityksiä maailmankaikkeudesta. Lisäksi hän nimesi meille eri tähtiä, joista monet olivat sellaisia, joita ei näe kuin täällä eteläisellä pallonpuoliskolla. Aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiterkin näytti ihan tähdeltä, mutta kun katsoimme sitä suuren kaukoputken läpi, niin huomasimme, että tutunnäköinen planeettahan se siellä killittää kirkkaassa yössä!

Lopuksi saimme siis katsella tähtiä, Kuuta ja Jupiteria erilaisten kaukoputkien läpi. Kuu oli tuona iltana vielä lähes täysi, ja pystyimme kaukoputken läpi havaitsemaan mm. Kuun kraaterit melko tarkkaan. Jotkut tähdistä olivat niin kaukana, että niitä ei paljaalla silmällä pystynyt edes näkemään, mutta kaukoputken läpi kylläkin. Nämä tähdet olivat kaukana toisissa galakseissa. Tämä retki oli mielenkiintoinen. Ainut miinus oli todella kylmä yö. Päivisin täällä saa hikoilla helteessä, mutta öisin toppavaatteille on käyttöä. Onneksi retken järjestäjät toivat meille toppatakkeja ja huopia. Retki päättyi kuuman kaakaokupin ääressä kysymysrinkiin observatorion mökissä. Joku kuorsasi oppaan vastaillessa kysymyksiin. Meitäkin jo väsytti. Aamulla oli määrä lähteä pitkälle bussimatkalle kohti Chilen pääkaupunkia Santiagoa.

Tältä Kuu näytti teleskoopin läpi katsottuna.