Lake Tahoe – Sierra Nevadan helmi

Renon keskustaa

Matkamme jatkui Las Vegasista halki Nevadan autiomaan kohti Pohjois-Nevadaa. Siellä täällä keskellä autiomaata oli pieniä kyliä ja kaupunkeja. Ihmettelimme, miten ihmiset voivat asua sellaisissa paikoissa. Törmäsimme myös erikoiseen sääilmiöön – Nevadan autiomaassa ukkosti ja satoi. Myös pieniä hiekkamyrskyjä oli paikka paikoin, mikä taas ei ole niin harvinaista. Saavuimme noin seitsemän tunnin ajourakan jälkeen Renoon. Reno on Las Vegasin tapainen kasinokaupunki, mutta kymmenen kertaa vaatimattomampi. Tapasimme siellä vaihto-oppilasvuoteni (Anu 1991-92) isäntäperheen vanhemmat Debin ja Billin. Matkasimme myöhemmin illalla heidän kanssaan ylös vuorten taa Lake Tahoelle.

Lake Tahoen näköalapaikalla

 

Lake Tahoe on satumaisen kaunis järvi Sierra Nevadan vuoristossa, Nevadan ja Kalifornian osavaltioiden alueella. Kaupungit ja kylät reunustavat järveä, ja paikka on amerikkalaisten suosima matkailukohde. Lake Tahoe on USA:n toiseksi syvin järvi (syvimmillään n. 500m). Lake Tahoen ilmasto on mukava.  Kesät ovat kuivia ja lämpimiä. Aurinko paistaa usein, ja pitkälle syksyyn on aurinkoista ja lämmintä. Lunta tulee reilusti, mutta talvet ovat Suomen talvea valoisampia ja lämpimämpiä. Mainittakoon, että viime talvena alueen laskettelukeskuksiin tuli parhaimmillaan 10 metriä lunta, joten rinteet olivat auki pitkälle kevääseen ja alkukesään. Lake Tahoella voi olla saman päivän aikana laskettelemassa ja rannalla!

Sand Harbor, Lake Tahoe

 

Majoituimme Debin ja Billin vuorenrinnetaloon. Klo 5.30 ensimmäisenä aamuna heräsimme yllättäen kovaan kolinaan. Karhu yritti avata autotallin nosto-ovea, koska autotallissa oli tyhjä koiranruokien säilytysastia, josta kantautui ruuan tuoksua kontion sieraimiin. Karhu olikin saanut ovea reilusti auki ja vetäissyt pihalle ison ruoka-astian, mutta jäänyt saaliitta. Emme nähneet karhua, vaikka nukuimme huoneessa, joka sijaitsi autotallin vieressä.  Bill näki karhun ja säikäytti sen tiehensä. Eipä sinä aamuna sitten tarvinnutkaan enää nukkua, vaan lähdimme aikaisin aamulla juoksulenkille ihailemaan maisemia.

Kaupunki, jossa majoituimme, on nimeltään Incline Village. Incline sijaitsee Nevadan puolella järven pohjoispäässä.  Siellä asuu myös muitakin tuttuja, kuten Brenda (Anun koulukaveri) perheineen. Brenda ja hänen miehensä Jay veivät meidät veneajelulle järvelle. Menimme Lake Tahoen ehkä kuuluisimpaan kohtaan, Emerald Bayhin. Rantauduimme ja kävelimme ylös Eagle Falls- putouksille.  Näimme putousten lähellä karhun, joka oli etsimässä ruokaa. Karhu oli hyvin vaaleanruskea ja iso, eikä se välittänyt meistä yhtään, vaikka seurasimme sitä pitäen kuitenkin turvallisen n. 50 metrin mittaisen välimatkan. Siinä meillä oli siis kaksi karhukokemusta saman päivän aikana! Ja vielä viimeisenä yönä ennen lähtöämme kohti Pohjois-USA:ta ilmeisesti sama nalle päätti tulla vierailulle klo 2 aamulla. Se avasi taas autotallin oven ja etsi ruokaa tallista. Tällä kertaa näimme sen. Yritimme pelotella sitä pois, mutta karhu ei vaikuttanut kovinkaan säikyltä. Lopulta se kuitenkin meni menojaan, eikä onneksemme yrittänyt tulla sisään huoneeseemme.

Emerald Bay, Lake Tahoe

 

Paddleboarding

Lake Tahoella oli reissumme toinen hengähdystauko. Pesimme pyykkiä, kävimme juoksemassa, vietimme aikaa Inclinen Villagen hiekkarannalla grillijuhlien, auringonoton ja uimisen merkeissä, ajoimme kauniin reitin järven ympäri sekä kokeilimme paddleboarding- nimistä lajia.  Paddleboardingissa seisotaan lainelaudan tapaisella laudalla ja melotaan eteenpäin. Lake Tahoe on tähän lajiin mitä sopivin paikka, koska vesi on hyvin kirkasta ja näkyvyys hyvä. Veneitä liikkuu jonkun verran, joten aalloistakin pääsee nauttimaan.

Virginia City

Kävimme myös Renossa kaupoilla ja uusimassa automme vuokraussopimuksen sekä katsomassa Renon kasinoita, joita ei kylläkään voi ollenkaan verrata Las Vegasin vastaaviin. Eräänä toisena päivänä kävimme Virginia Cityssä, vanhassa lännenkaupungissa. Teimme myös kolmen päivän reissun Mammoth Lakes- nimiseen kaupunkiin Kalifornian puolelle. Kävimme sieltä käsin tutustumassa Yosemiteen, joka on USA:n yksi tunnetuimmista kansallispuistoista. Tästä reissusta kirjoitamme seuraavassa artikkelissamme.

Sierra Nevadan vuoristossa kannattaa harrastaa koskenlaskua. Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja. Kosket on luokiteltu kuuteen eri tasoon. Taso 1 tarkoittaa rauhallista melomista hitaasti virtaavalla joella, taso 6 rajua koskenlaskua vaativissa putouksissa. Menimme Debin ja Billin kanssa Truckee- joen koskenlaskuun, jonka hurjimmat kohdat olivat tasoa 3. Pelastusliivit ja kypärä kuuluivat pakollisen varustukseen. Olimme neljistään kumiveneessä ja mukanamme oli koulutettu työntekijä, joka antoi meille toimintaohjeita ja ohjasi venettä perällä. Laskimme n. seitsemän mailin mittaisen matkan. Aikaa tähän kului n. kaksi tuntia. Joukossa oli helppoja ja rauhallisia pätkiä sekä muutama hurjempi pätkä. Selvisimme rajuimmista osioista hienosti, mutta totta kai siinä hommassa kastui, ja vesi oli todella kylmää! Pääsimme myös pelastustehtäviin, kun pari muuta venettä kaatui kolmostason koskessa ja ihmiset joutuivat veden varaan. Toisten tehtävänä oli noukkia ihmiset ja melat ylös joesta kumiveneisiin.

Takana oppaamme, keskellä Deb ja Anu, edessä Pete taiteilee reunalla ja Bill vieressä

 

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista Lake Tahoella oli Brendan ja Jayn meille järjestämä lentoretki. Pariskunta omistaa osittain pienkoneen, ja Jaylla on ollut lentolupa kahden vuoden ajan. Matkasimme Minden- nimiseen kaupunkiin Nevadan puolella ja otimme sieltä koneen allemme. Lensimme ensin ihailemaan Lake Tahoeta ilmasta käsin. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomat! Sitten suuntasimme kohti Kaliforniaa, jossa laskeuduimme Columbia- nimiseen kaupunkiin. Sieltä sitten lentokenttäkyydillä Myrphys- nimiseen kaupunkiin. Myrphys on pieni kaupunki viehättävine erikoisliikkeineen. Siellä sijaitsee myös Mercer Caverns.  Mercer Caverns on erikoinen luolamuodostelma. Kävimme tutustumassa kyseiseen paikkaan. Menimme syvälle maan sisään ja näimme erikoisen näköisiä ja värisiä kalliomuodostelmia. Luolassa oli mukavan viileää verrattuna ulkoilmaan! Lensimme myöhemmin iltapäivällä takaisin Mindeniin, Nevadaan. Lento takaisin ilman kierrosta järven yläpuolella kesti n. 40 min.

Iso kuva: Juuri lennolta palattu. Pieni kuva: Haloo haloo kuuleeko lennonjohto?

 

Koimme Lake Tahoella mukavia hetkiä ja saimme nauttia monenlaisista aktiviteeteista. Säät suosivat vierailuamme. Lake Tahoelle olisimme voineet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta matkan on jatkuttava suunnitelmien mukaisesti.

Grillijuhlat rannalla

 

Facebooktwitterby feather
Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Tarjaleena 5.9.2011 at 23:12

    Mahtavaa Anu ja Petri! Kiitos hyvistä kuvaotoksista ja mielenkiintoisesta kerronnasta.Toivomme teille siunausta ja hyvää matkaa edelleen! Tarjaleena ja Pertti

  • Reply anu/pete 6.9.2011 at 03:42

    Kiitos kiitos!

  • Leave a Reply