Monthly Archives

heinäkuu 2011

Läpi etelävaltojen

New Orleans on toipunut hyvin viiden vuoden takaisesta tuhosta. Kaupungin uudelleenrakentaminen aloitettiin turistialueista, mutta myös muutkin keskustan alueet näyttivät olevan ainakin päällisin puolin kunnossa. Tämä Louisianan osavaltion eteläosassa sijaitseva kaupunki on kuuluisa Missisippi- joesta sekä jazzmusiikista. New Orleans on Louis Armstrongin kotikaupunki.

Ranskalaiskortteleiden rakennus

New Orleansin kuuluisin paikka on French Quarters (ranskalaiset korttelit). Ranskalaisten vaikutuksen arkkitehtuuriin huomaa siellä selvästi. Alueeseen tutustuu parhaiten kävellen. Ranskalaisten kortteleiden alueella on paljon kauppoja ja ravintoloita. Erityisen mieleenpainuva katu on Bourbon Street, New Orleansin yöelämän keskus. Lähes joka illanviettopaikasta kantautuu kadulle musiikkia, jazzia tai popmusiikkia. Monissa paikoissa on iltaisin live- musiikkia.

Höyrylaivalla Missisippi- joella

Ranskalaisten kortteleiden lisäksi kävimme Missisippi- joen risteilyllä. Ilma oli todella kuuma ja kostea, eikä jokikaan paljon tuntunut ilmaa vilvoittavan. Risteily esitteli meille Missisippi- joen vartta ja mm. New Orleansin suurta satama-aluetta. Laivalla oli myös ruokailumahdollisuus sekä live- jazzmusiikkia.

New Orleansista matkamme jatkui Texasiin. Ohitimme suosiolla Houstonin, mutta San Antonio vaikutti mukavalta tutustumiskohteelta. Kävelimme keskustan River Walkia pitkin. Katutason alapuolella kiemurteli kapea joki, jonka varrelle oli rakennettu kauppoja, ravintoloita ja hotelleja. Joen varrella kohoavat puut varjostivat mukavasti hikistä kävelymatkaa. Alueeseen saattoi tutustua myös veneestä käsin. River Walkin lisäksi kävimme suurella markkina-alueella, jossa oli myytävänä kaikkea turistitavaraa tetsoneista jääkaappimagneetteihin.

Kun kerran olimme Texasiin asti tulleet, halusimme ehdottomasti nähdä aitoa saluuna- ja karjapaimenmeininkiä. Jälleen kerran Visitor Centerillä käynti kannatti, sillä sieltä löytämässämme esitteessä oli mainos Bandera- nimisestä pikkukaupungista, joka sijaitsi tunnin ajomatkan päässä San Antoniosta.  Banderaa kutsuttiin esitteessä maailman cowboy- pääkaupungiksi.

Paikallinen saluuna

Bandera oli aito texasilainen pikkukaupunki, jotain aivan toista kuin San Antonio. Asukkaita kaupungissa oli vain noin tuhat. Pääsimme käymään aidossa saluunassa, joka oli koristeltu hyvin erikoisella tavalla. Seinillä ja katossa roikkui naisten alusvaatteita. Erotuimme luultavasti hyvin joukosta, koska monet ihmiset tulivat juttelemaan kanssamme ja kyselemään, mistä olemme.

Halusimme jäädä Banderaan yöksi, koska kaupungissa sattui juuri sinä viikonloppuna olemaan kaksipäiväinen rodeoshow kansallisen cowboy- päivän kunniaksi. Kaupungin muutamat hotellit olivat joko täynnä tai liian kalliita, mutta onneksi löysimme leirintäalueen aivan keskustan tuntumasta. Pystytimme teltan ja lähdimme rodeoon. Tapahtuma alkoi vasta illalla klo 20. Auringon laskiessa ja pimeän tullessa n. klo 20.30 kuumuus hellitti hiukan ja showta oli mukava seurata. Kyseessä oli karjapaimenten välinen joukkuekilpailu. Kilpailijoiden piti ryhmissä suoriutua erilaisista vaativista tehtävistä, kuten saada härkä kiinni lassolla ja kaadettua se maahan tai siirrettyä karjankuljetusvaunuun. Show kesti lähes kolme tuntia ja se jatkui vielä seuraavana päivänä. Me lähdimme kuitenkin teltassa vietetyn yön jälkeen ajamaan pitkää etappia kohti Arizonaa.

Rodeoshow

 

Arizona tunnetaan Grand Canyoneista sekä kaktuksista.  Maisema on Etelä-Arizonassa kuivan aavikkoinen ja ilmasto kuuma ja kuiva, mutta kun ajaa osavaltion pohjoisosiin, pääsee ylös vuorille yli 2000 metriin. Kuumuus on hellittänyt ja ruohoaavikko vaihtunut havumetsiin, ollaan saavuttu  Flagstaffiin.

Flagstaff on monelle pysähdyspaikka ennen Grand Canyoneille menoa, mutta me menimme sinne tapaamaan erästä tuttua. Samalla pääsimme tutustumaan kauniiseen vuoristokaupunkiin. Kaupunki oli mukavan pieni ja ilma raikas ja kuiva. Vajaan 30 asteen lämpötila tuntui miellyttävältä kolmen viikon hikoilun jälkeen. Kaupungin erikoispiirteenä mainittakoon keskustan läpi tasaisin väliajoin kulkevat tavarajunat, joita ei USA:ssa kovinkaan monessa paikassa näe.

Flagstaffin läpi kulkee myös legendaarinen Route 66, jota pääsimme ajamaan pienen pätkän. Route 66 on vanha kauppareitti Chicagosta Los Angelesiin. Tie lopetettiin virallisesti vuonna 1985, koska Interstate Highway System oli korvannut sen. Tie löytyy kuitenkin edelleen merkattuna nimellä ”Historic Route 66.”

Kun menee Arizonaan, ei voi sivuuttaa Grand Canyoneita.  Grand Canyon on valtava kanjonialue Pohjois-Arizonassa. Vuosittain siellä käy n. 4,5 miljoonaa turistia. Kanjonien eteläreunalta (South Rim) on 16km:n matka pohjoisreunalle (North Rim). Syvyyttä kanjoneilla on enimmillään kaksi kilometriä ja pituutta n. 446 kilometriä. Tämän vuoksi kanjoneista on todella vaikea saada yhtä hyvää kuvaa, joka vastaisi todellisuutta. Grand Canyon on paikka, joka pitää jokaisen itse kerran elämässä nähdä!

Grand Canyonin reunalla

 

Kanjoneihin tutustuessa pitää noudattaa varovaisuutta. Monissa paikoissa ei ole ollenkaan kaiteita, eli ihmiset voivat mennä niin lähelle reunaa kuin uskaltavat. Kuolemantapauksia on sattunut, kun ihmisiä on pudonnut alas reunalta. Pienten lasten kanssa talutushihna on hyvä apuväline kanjoneilla!

Ei lähemmäs reunaa enää!

 

Jäimme yöksi Grand Canyoneiden leirintäalueelle. Teltassa oli tällä kertaa hyvä nukkua, koska ilma viileni korkean ilmanalan vuoksi mukavasti illalla. Pimeä tuli jo kahdeksan jälkeen illalla, koska Arizonassa ei ole käytössä kesäaikaa. Menimme siis aikaisin nukkumaan ja heräsimme aikaisin ylös seuraavana aamuna. Tarkoituksena oli lähteä kohti Etelä-Utahin kansallispuistoja…

Kyllä siellä teltassa nukkumaan mahtuu...

 

Florida – Sunshine State

Floridalaisten autojen rekisterikilvissä Floridaa sanotaan auringonpaisteen osavaltioksi. Auringosta saakin Floridassa nauttia vuoden ympäri. Ilmasto on osavaltion pohjoisosissa subtrooppinen ja eteläosissa trooppinen. Ilmankosteus on hyvin korkea, joten lämpötilat tuntuvat todellista korkeammilta. Floridassa on USA:n neljänneksi korkein asukastiheys Kalifornian, New Yorkin ja Texasin osavaltioiden jälkeen. Auto on sielläkin välttämätön menopeli. Ruuhkiin saa aika ajoin varautua.

Walt Disney World Hollywood Studios

Floridassa on paljon nähtävää ja koettavaa. Itse aloitimme Floridaan tutustumisen Orlandosta ja sen vieressä sijaitsevasta Walt Disney Worldista. Disney World on valtava, sillä se pitää sisällään neljä suurta teemapuistoa, joihin jokaiseen saa menemään kokonaisen päivän. Yhden päivän lippu yhteen teemapuistoon maksaa $85 (60€). Monipäiväiset liput ovat suhteessa hieman edullisempia. Tarjolla on myös kaksi suurta vesipuistoa. Valitsimme meitä kiinnostavimman teemapuistovaihtoehdon eli Disney World Hollywood Studios.

Hollywood Studios on mahtava puisto, jossa on 19 tutustumiskohdetta. Kaikkia emme edes ehtineet päivässä käydä, mutta kiinnostavimmat kyllä. Star Wars- aiheinen avaruussimulaattori oli jännä kokemus, samoin Twilight Zone- kauhutorni, jossa istuttiin suuressa hississä ja jouduttiin äkkinäisten rajujen pudotusten kohteeksi. Pimeässä kulkeva vuoristorata, jonka vauhtia siivitti Aerosmithin musiikki, oli niin hurja, että piilolinssi lensi silmästä, kun juna kiihdytti.

Puistossa sai myös tutustua elokuvien tekemisen saloihin. Indiana Jones- aiheisessa stunt showssa näytettiin, miten mm. tappelukohtaukset elokuvassa syntyvät. Extreme Stunt Showssa puolestaan näytettiin, miten autokaahailu- tai ampumiskohtaukset tehdään. Pääsimme tutustumaan myös Pearl Harbor- elokuvan yhden kohtauksen puitteisiin. Hämmästyttävintä on, miten pienissä paikoissa elokuvien kohtauksia kuvataan. Lopullisessa versiossa paikat näyttävät niin suurilta ja todellisilta!

Käyntikohteiden lisäksi puistossa oli paljon ravintoloita. Sinne oli myös rakennettu ”mini- New York” sekä ”mini- San Francisco.” Eipähän tarvitse matkustaa kyseisiin kaupunkeihin, kun ne ovat valmiina Disney Worldissa. ;)

Miami Beach

Miami Beach kuuluu myös Floridan must do- paikkoihin. Vaikka ranta ei kovin ihmeellinen olekaan, niin on se silti käymisen arvoinen paikka. Ranta on pitkä ja valkohiekkainen, ja sen takana kohoavat lukuisat korkeat hotellit. Vesi on näin kesäaikaan aivan liian lämmintä, eikä se virkistä ollenkaan. Toisaalta omaa ruumiinlämpöä lähellä olevassa vedessä voi viettää monta tuntia, jos iho kestää – aurinko on monin kerroin Suomen aurinkoa polttavampaa.

USA:n eteläisin kohta

Miamista etelän suuntaan lähtiessä pääsee mielenkiintoiselle reitille. Valtatie 1 vie USA:n eteläisimpään kolkkaan, Key Westiin. Miamista Key Westiin matkaa kertyy reilut 240km, ja tie kulkee yli siltojen ja läpi saarien. Key West on suosittu lomanviettopaikka, ja saarella on paljon tekemistä. Tarjolla on mm. vene-, snorklaus-,  vesiskootteri- ja lentoretkiä, ravintoloita, baareja ja kauppoja. Southernmost Point (eteläisin kohta) on merkattu merkkipaalulla. Ihmiset jonottivat siihen saadakseen kuvan itsestään USA:n eteläisimmässä kohdassa.

Key Westin kuuluisa auringonlasku

 

Viimeiseksi Floridan tutustumiskohteeksi jätimme meitä eniten kiinnostavan kohteen, Evergldes- kansallispuiston. Everglades on suuri rämealue Floridan niemimaan eteläosassa. Kesäisin ilmasto alueella on kuuma ja kostea. Eläimistö on runsas ja mielenkiintoinen.  Itikoitakin on paikka paikoin todella paljon, joten itikkaspray on välttämätön.

Amerikanalligaattori

 

Everglades- kansallispuiston sisäänpääsy on vain $10 (7€) per auto ja se on voimassa viikon. Autolla pääsee kätevästi liikkumaan puiston eri osiin. Autosta käsin pystyy jo bongailemaan eläimiä, mutta parhaiten niitä näkee, kun kävelee merkattuja reittejä pitkin ja tutkailee tarkasti ympäristöä. Kuuman kesän aikana eläimiä näkee vähemmän kuin talvisaikaan, mutta me onneksi näimme niitä ihan kiitettävästi.

Anhinga eli käärmekaula kuivattelemassa siipiään

 

Alueella on runsaasti erilaisia lintuja, haikaroita, kotkia, anhingoita (käärmekauloja) jne. Liskoja on myös paljon, samoin värikkäitä heinäsirkkoja. Alueen tyypillisin asukki lienee amerikanalligaattori, joka vastoin yleisiä uskomuksia ei ole ihmiselle vaarallinen (ellei sitä mene ärsyttämään). Näimme myös paljon erilaisia kaloja ja kilpikonnia. Erikoisimpiin ja hienoimpiin näkemiimme eläimiin lukeutuivat manaatit ja delfiinit. Näitä kahta eläinlajia pääsimme seuraamaan läheltä mahtavalla veneretkellä, jonka ostimme eräästä kansallispuiston luoteiskulmassa sijaitsevasta hotellista. Retken hinta oli $55 (39€) per nenä.

Manaatti

 

Veneretki vei meidät maailman toiseksi suurimmalle mangrovemetsäalueelle. Kiemurtelimme pitkin kanaaleita ja näimme erilaisia lintuja sekä alligaattoreita. Kävimme myös merenlahden puolella. Siellä bongasimme neljä delfiiniä, jotka alkoivat uida veneemme perässä ja tekivät vuoron perään huikeita hyppyjä aalloissa. Takaisintulomatkalla näimme kanaalissa useita manaatteja. Manaatit ovat suuria vedessä eläviä nisäkkäitä, jotka jollain tapaa muistuttavat virtahepoja. Manaateilla ei ole luontaisia vihollisia. Niiden ainut vihollinen on kylmyys. Viime talvena Floridassa koettiin ennätyskylmä jakso, kun lämpötila laski alle nollan kolmen päivän ajaksi. N. 80 manaattia menehtyi tämän seurauksena.

Leikkisä delfiini

 

Veneretki oli joka dollarin arvoinen ja se kesti kaksi ja puoli tuntia. Retken jälkeen alkoi matka pois Floridasta. Yövyimme edullisessa tienvarsimotellissa (32€ huone/yö). Aamulla aloitimme pitkän ajotaipaleen kohti Louisianan osavaltiota ja New Orleansia…

Kilpikonna, heinäsirkka, haikara ja lisko

 

 

Niagaran putouksilta Tennesseehen

Niagaran putoukset USA:n puolelta kuvattuna iltavalaistuksessa, taustalla Niagara Falls, Kanada

Niagaran putouksia voi ihastella kahdesta maasta käsin. Pitkän ajomatkan päätteeksi pääsimme katselemaan niitä ensin USA:n puolelta. Putousten USA:n puoli on Kanadan puolta halvempi, siksi päätimme yöpyä siellä. Löysimme edullisen motellin ja ehdimme putouksille ennen pimeän tuloa. Alueella oli paljon turisteja, mutta ei mitään hirveää ryysistä. Putoukset oli valaistu hienoin värivaloin, joten niitä kannatti katsella myös pimeän aikaan.

 

Seuraavana aamuna ylitimme Kanadan puolelle menevän sillan ja eteemme avautui toisenlainen Niagara Falls. Kanadalaiset olivat satsanneet jenkkejä enemmän kaikenlaiseen oheistoimintaan. Alueella oli pilvenpiirtäjiä, kasino, näköalatorni, huvipuistolaitteita sekä USA:n puolta enemmän ravintoloita ja kauppoja. Putouksille sai Kanadan puolelta paremman näköalan, koska sieltä näki kunnolla ns. Hevosenkenkäputoukset.

Hevosenkenkäputoukset Kanadan puolelta kuvattuna

 

Pete, Anu, Nancy ja koira Chance

Niagaran putoukset ovat käymisen arvoinen paikka. Samaa ei voi sanoa Detroitista, USA:n autoteollisuuden keskuksesta. Kaupungin suurin ongelma on rikollisuus, johon pitäisi löytyä ratkaisu, ja pian. Itse downtown ei ole mikään kummoinen paikka. Detroitilla on kuitenkin kauniita ja luonnonläheisiä esikaupunkialueita, jotka eroavat paljon itse Detroitista. Kuuluisat suuret järvet ovat automatkan päässä, ja alueella elää paljon mielenkiintoisia eläimiä. Me pääsimme majoittumaan Auburn Hills- nimiseen kaupunkiin erään tutun luo. Hän asuu yksin koiransa kanssa hulppeassa condo- tyyppisessä asunnossa rauhallisella paikalla vajaan tunnin ajomatkan päässä Detroitin keskustasta.

Meillä oli oikein mukava ja rentouttava vierailu Michiganissa. (USA:n osavaltio, jossa Detroit sijaitsee) Vierailumme ajankohtaan sattui mukavasti erään toisen tutun 40v-yllätyssynttärijuhlat. Yhtenä päivänä kävimme ottamassa aurinkoa ja uimassa Lake Huronin rannalla. Lake Huron on yksi nk. suurista järvistä. Suuri järvi olikin, käytännössä meren kokoinen. Bongasimme muutaman peuran, kilpikonnan, käärmeen, lepakoita, kurkia ja joutsenia ym. lintuja.  Kävimme myös mall:ssa (ostoskeskus).  Majapaikka tuntui viiden tähden all inclusive- hotellilta. Meillä oli oma tilava huone mukavalla ja korkealla vuoteella sekä oma kylpyhuone. (Amerikkalaisissa taloissa on usein 2-3 kylpyhuonetta.) Saimme täyden ylläpidon ja meitä ajelutettiin ympäri lähiseutua. Bonuksena meitä vielä viihdytti valkoinen karvapallokoira. Meillä oli todella hyvät oltavat neljän päivän ajan.

Ennen seuraavaa pitkää ajoetappia ostimme autoon kylmälaukun (10e). Siihen on hyvä lastata supermarketin edulliset ruokaostokset. Ruuat pysyvät hyvin kylminä, kun laittaa sinne jäitä, joita saa USA:sta kaikkialta, huoltoasemilta, kaupoista, motelleista ja hotelleista. Lounaan voi nauttia tienvarsien hyvin varustelluilla rest area- nimisillä paikoilla (levähdyspaikoilla) tai sitten ihan ajaessa, jos ulkona on liian kuuma, kuten USA:ssa kesällä usein on.

Matkamme jatkui Michiganista Ohion ja Kentuckyn läpi Tennesseehen (USA:n osavaltioita). Itärannikon Appalakkien vuoristo yltää Tennesseehen asti (ja vielä siitä eteläänkin päin). Tennesseen osavaltiossa sijaitsee kuuluisa Great Smoky Mountains National Park, jonne halusimme mennä. Osa puistosta on North Carolinan puolella. Ulkoilman lämpötila hivotteli 40 astetta, mutta ilmastoidussa autossa matka taittui mukavasti. Itse kansallispuisto sijaitsee hiukan korkeammalla, joten siellä päivälämpötila oli onneksi lähempänä 30 kuin 40 astetta. Huomattavan korkea ilmankosteus kuitenkin sai helteen tuntumaan kuumemmalta.

Kansallispuiston vieressä oleva kaupunki Gatlinburg on amerikkalaisten portti itse puistoon. Kaupunki oli todella turistinen ja pitkää pääkatua reunustivat ravintolat, kaupat, majoituspaikat ja huvipuistolaitteet. Sinne emme viitsineet jäädä yöksi, vaan ajoimme suoraan kansallispuistoon. Puiston Welcome Centerin parkkipaikka vaikutti sopivalta yöpaikalta, joten ajoimme auton siihen aikomuksenamme viettää siinä siis yö. Puolenyön aikaan heräsimme siihen, että automme ikkunaan koputettiin kovaa. Puistonvartija tuli ilmoittamaan, ettei puiston parkkipaikalla saa olla yötä, vaan meidän pitää siirtyä 10 km:n päässä olevalle leirintäalueelle. Ei auttanut muu kuin totella ja lähteä leirintäalueelle. Lisää jännitystä yöhön toi aamuyön kova ukonilma, joka ei ollut kovin myrskyisä, mutta salamat sen sijaan löivät sitäkin runsaammin.

Aamulla lähdimme puiston länsilaitaan, missä olisi mahdollisuus nähdä villieläimiä. Pelkästään autolla niitä pystyi jo bongaamaan, koska puistoon oli rakennettu yksisuuntainen tie, joka kiemurteli keskellä peltoja ja vuoria tehden ympyränmuotoisen lenkin. Puiston nimi Smoky Mountains on erittäin osuva, sillä kosteuden takia vuoret näyttivät hyvin sumuisilta, ja pilviä oli vuorenhuippujen alapuolella.  Autokierroksella näimme mm. villikalkkunoita ja peuroja.

Great Smoky Mountains- kansallispuisto Tennesseen osavaltiossa

 

Luonnonpuistossa pääsi myös vaeltamaan. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, joten Lapin vaellusreitteihin ei tämän alueen reittejä voinut verrata. Ne tarjosivat kuitenkin mukavia elämyksiä vaeltajille. Itse lähdimme vaeltamaan 2,5 mailin matkaa eräälle vesiputoukselle. Puolessa välissä matkaa eteemme avautui hämmästyttävä näky: Kaksi vaeltajaa oli pysähtynyt polulle kuvaamaan jotakin. Pian polun poikki tallusteli mustakarhu kahden pennun kanssa. Karhuemoa ei tuntunut haittaavan se, että olimme 10 metrin päässä siitä ja sen pennuista. Karhut tutkivat ympäristöä ja me turistit otimme niistä kuvia. Karhut viihdyttivät meitä melko pitkään. Takanamme tulevat vaeltajat pysähtyivät yksi toisensa jälkeen niin, että meitä oli lopulta kahdeksan ihmistä katselemassa karhujen puuhia. Karhut pitivät koko ajan meihin ihmisiin välimatkaa. Ihmiset antoivat suosiolla tilaa karhuemolle, jos se otti askeleita heihin päin. Mustakarhu on meidän suomalaista karhuamme pienempi, mutta silti tilanne oli melko jännittävä.

Mustakarhut liikkeellä

 

Vaelsimme päivän aikana yhteensä n. 10 mailia (16km).  Korkeimmillaan kävimme n. 2000 m:n korkeudessa. Karhukokemuksen lisäksi koimme erään toisenkin jännän tilanteen. Puistossa sijaitsevan naistenvessan lavuaarin luona oli kapea musta käärme, joka luikerteli vessan lattialla etsien tietä jonnekin. Emme tiedä, oliko käärme myrkyllinen (luultavasti ei), mutta onneksi se ei meille koskaan selvinnyt…

Abrams Falls- putouksilla

 

Illalla halusimme kirjautua sisään motelliin, koska edellinen huonosti nukuttu yö autossa (kiitos puistonvartijan) alkoi painaa. Aamulla lähdimme taas tien päälle. Kylmälaukku lastattiin täyteen ruokaa, juomaa ja jäitä, ja matka kohti Floridaa saattoi alkaa..

 

Boston, New York City ja Washington D.C. – itärannikon suurkaupungit

Old State House ja pilvenpiirtäjiä Bostonissa

Boston ei ole tyypillinen amerikkalainen kaupunki. Se on sekoitus vanhaa englantilaista ja uudempaa amerikkalaista tyyliä pilvenpiirtäjineen ja ketjuravintoloineen. Siellä toimii julkinen liikenne, ja jalankulkijoita on amerikkalaisen mittapuun mukaan paljon. Nähtävääkin on. Downtownissa (keskustassa) on vanhoja historiallisia rakennuksia, jotka tulevat kätevästi nähdyksi, kun kulkee punaisilla tiilillä jalkakäytävään merkattua ”Independence Trail”- nimistä reittiä pitkin. Reitin varren USA:n historiaan liittyvät merkittävät rakennukset noudattavat samaa arkkitehtuurillista tyyliä. Rakennukset on tehty pienistä punaisista tiilistä ja tuovat mieleen monet vanhat eurooppalaiset rakennukset esim. Englannissa tai Belgiassa. Bostonin katukuvaan kuuluvat myös katuesiintyjät. Amerikkalaiseen tapaan ruokaa ja juomaa saa lähes joka kadunkulmasta.

Bostonista matkustimme New Yorkiin LuckyStar- yhtiön bussilla. Matka maksoi vain $15 per henkilö. Bussi oli ilmastoitu, ja siellä oli käytössä lipun hintaan kuuluva langaton internet- yhteys. Matka New Yorkiin taittui viidessä tunnissa. Päästyämme perille New Yorkiin meitä odotti ei niin mukava yllätys – varaamamme hostelli oli lopettanut toimintansa kolme viikkoa aikaisemmin. Onneksi uuden hostellin metsästys onnistui kuitenkin suht hyvin, vaikka monet paikat olivat täynnä itsenäisyyspäiväviikonlopun takia. Saimme huoneen hostellista, joka sijaitsi Manhattanilla Central Parkin (keskuspuisto) vieressä.

Vuokrapyörät, taustalla Manhattan

 

Ground Zero, jonne uudet pilvenpiirtäjät ovat nousseet

USA:ta jonkin verran kiertäneenä voi todeta, että New York City on ihan oma lukunsa.Jo pelkästään Manhattanin alue on valtava ja siihen tutustumiseen saa menemään monta päivää. Metrolla on kätevä liikkua. Pyörän vuokraaminen kannattaa myös, koska sillä tavoin näkee enemmän ja pääsee nopeasti paikasta toiseen. New Yorkin ”pakollisiin” nähtävyyksiin kuuluvat Statue Of Liberty (Vapaudenpatsas), Empire State Building, Ground Zero (johon on noussut kaksi uutta pilvenpiirtäjää), Rockefeller Center, Times Square (Lontoon Piccadilly Circusta muistuttava, mutta monin kerroin suurempi alue), Central Park, Washington Square Park, Manhattan Bridge , Brooklyn Bridge sekä Coney Island (jossa todella ruuhkainen ranta ja huvipuisto).

 

Vapaudenpatsas

 

Times Square

 

New Yorkin keltainen taksi Times Squarella

 

Anu ja NYPD

 

Vietimme New Yorkissa neljä päivää ja vierailumme ajankohtaan osui myös USA:n itsenäisyyspäivä eli 4th of July. Ravintolat ja monet kaupat olivat amerikkalaiseen tapaan auki. Ihmisiä oli kerääntynyt sankoin joukoin picnicille keskuspuiston alueelle. Juhlijoille oli tilattu mainion aurinkoinen ja kuuma sää. Myöhemmin illalla sadattuhannet ihmiset (vaikea arvioida määrää, voi olla jopa miljoona) kokoontuivat Manhattanin länsilaidalle katsomaan huikeaa ilotulitusta. Ilotulitus alkoi pimeän tultua klo 21.30 ja se kesti n. 25 minuuttia. Ilotulitteet ammuttiin Hudson- joen yläpuolelle viidestä eri kohdasta. Mekin pääsimme seuraamaan sitä ihan hyviltä paikoilta. Turvatoimet oli kiristetty äärimmilleen, poliiseja oli joka kadunkulmassa. Alueelle oli vaikea päästä ihmispaljouden takia. Monella kadulla oli poliisien sulku aitoineen. Itse pääsimme sinne menemällä sisään erään ravintolan etuovesta ja ulos sivuovesta, joka oli aitojen paremmalla puolella.

Itsenäisyyspäivän ilotulitusta

 

New Yorkiin tutustumisen jälkeen otimme allemme auton. Vuokrasimme sen Newarkin lentokentältä New Jerseyn puolelta. Auton vuokrauksen olimme hoitaneet jo etukäteen Suomesta eAutovuokraamon kautta. Siellä palvelu oli erinomaista ja hinnatkin edullisimmat. Firman nettisivuille pääsee blogimme oikeassa laidassa olevaa mainosta klikkaamalla.

Suuntasimme ensimmäiseksi USA:n pääkaupunkiin, Washington D.C:hin. Washingtonissa sijaitsevat mm. White House (Valkoinen talo), U.S. Capitol (Kongressitalo), Washington Monument (Washingtonin muistomerkki), Vietnamin ja Korean sotien muistomerkit sekä Jeffersonin ja Lincolnin (USA:n presidenttien) muistomerkit. Tärkeimmät nähtävyydet käy läpi päivässä, sillä Washington D.C. on huomattavasti New Yorkia pienempi kaupunki. Merkillepantavaa on alueen todella kuuma ja kostea ilmasto. Onneksi vuokra-autossamme on ilmastointi…

Valkoinen talo

 

Kongressitalo

 

Washingtonin nähtävyydet nähtyämme alkoi jo olla pimeää. Ajoimme ulos kaupungista muutamia kymmeniä kilometrejä ja pistimme auton parkkiin 24h- Mc Donaldsin parkkipaikalle. Nukuimme siinä yön ja aamulla matka jatkui kohti Niagaran putouksia…