Kaoottinen Kathmandu

Jos Nepalin pääkaupunkia Kathmandua pitäisi kuvailla kolmella sanalla, olisivat ne kaoottinen, rujo ja ystävällinen.

Lennon lähestyessä loppuaan alkoi horisontissa siintää Himalajan vuoristo. Saattoipa jopa olla, että näimme itse Mount Everestin huipun. Laskeuduttuamme ja viisumihässäkästä selvittyämme saimme taksin alle, ja ajelimme kohti majapaikkaamme, joka sijaitsi turistikeskittymä Thamelin kainalossa. Koko kaupunki välkkyi ja vilkkui tuhansien värivalojen loisteessa, sillä käynnissä oli Tihar, Valon juhla.

Ensimmäisenä päivänä rauhalliselta kotikadultamme poistuessamme läheiselle vilkkaammalle tielle kaikki aistit virittyivät äärimmilleen. Sieraimiimme virtasi pakokaasun, mausteiden, pölyn, kalan ja suitsukkeiden messevä tuulahdus. Korvissa soi erinäisten moottoriajoneuvojen loputon pärinä. Selkeästi olimme saapuneet miljoonakaupunkiin. Vaikka olemme aiemminkin vierailleet Aasian suurkaupungeissa, oli Kathmandussa heti jotain erityistä ja ihan uutta.

Suurimmilta osin aikamme Kathmandussa kului syöden, teetä ja olutta litkien tai erinäisille kaduille ja kujille eksyen. Kaupungissa ei nimittäin tunneta katujen nimeämistä, ja se aiheutti alkuun pientä hämmennystä.

Viiteen päiväämme mahtui myös yllättäviä kohtaamisia. Ensimmäiseksi törmäsimme Thamelissa aivan sattumalta suomalaiseen Petriin, jonka kanssa vietimme antoisan juttutuokion. Kävi ilmi, että Petri oli reissannut lukuisia kertoja Nepalissa jo 80-luvulta lähtien ja siitä se juttu sitten johtikin todella mielenkiintoisiin reissumuistelmiin. Saimme myös kullanarvoisia vinkkejä tulevalle vuoristovaelluksellemme.

Toinen mainio ilta vietettiin ystävämme Vilman ansiosta, joka antoi meille nepalilaisen muusikkoystävänsä Rizun yhteystiedot. Tapasimme Rizun hänen kahvilassaan ja heti ensi hetkestä lähtien mies vaikutti mielettömän mukavalta ja lämpimältä tyypiltä. Oli mahtavaa päästä viettämään iltaa syntyperäisen nepalilaisen kanssa, joka osasi kertoa omasta maastaan ja sen meiningeistä tietoja, joita ei internetistä etsimällä löydy. Keskustelun aiheet sivusivat illan aikana mm. politiikkaa, väestönkasvua, Suomen ja Nepalin eroja sekä tietenkin kaikkien lempiaihetta musiikkia. Illan ainoa miinus oli se, että jouduimme lähtemään melko ajoissa nukkumaan seuraavan matkapäivämme aikaisen herätyksen takia. Sovimme kuitenkin, että tapaisimme pian uudelleen.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä Kathmandun vierailusta jäi mieleen se, että kaupunki on kaikessa rosoisuudessaan äärettömän mielenkiintoinen paikka, emmekä päässeet siitä vielä pintaa syvemmälle. Odotamme siis mielenkiinnolla seuraavaa visiittiä kaupunkiin joulukuun alussa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Mikko torstai, marraskuu 15, 2018 at 20:12

    Nyt jo kaikkea mukavaa ja uutta ja ja antoisaa ja reissu ihan alussa, jeejee.

  • Leave a Reply