Teekuppeja ja tähdenlentoja Balilla – Amed

Ne ovat ihmeellisiä. Angkor Watissa tapaamani israelilainen oli oikeassa.

En voinut vieläkään käsittää sitä, että he ovat armeijassa kolme vuotta. Se on pitkä aika.

Olin tavannut monia israelilaisia reppureissaajia, jotka olivat tulleet maistamaan vapautta armeijan jälkeen. Heidän sanoja lainatakseni.

Katukuvassa vilahtee sekä autoja että skoottereita.

Pääkadulla on ravintoloita, majapaikkoja, sukelluskouluja.

Turisteille on tarjolla päiväretkiä. Snorklausta,sukellusta.

Istuimme illallispöydässä. Oli Ha Giang -loopin toinen ilta. Minun lisäkseni pöydän ympärillä istui englantilainen sekä isä ja poika Israelista.

Otin roolin tarkkailijana ja vetelin ruokaa tyytyväisenä napaani. Onneksi olin oppinut syömään puikoilla. Ruoka oli niin maukasta.

Yhtäkkiä vieressäni oleva englantilainen kertoo olevansa puoleksi palestiinalainen. Tyytyväisenä jatkan syömistäni, kunnes huomaan, että kukaan ei enää puhu toisilleen.

Hyvin hämmentynyt ilmapiiri.

Mitä ihmettä?

Isä ja poika alkavat puhua minulle. Ja juuri kun olin päässyt hyvään tarkkailijan asemaan ja sain vain syödä.

Niin tämä suomalainen alkoi pitää yllä pöytätunnelmaa. Kyllä se minulta luonnistuu, mutta kerrankin olisin halunnut syödä suomalaisittain hiljaa ruokani.

Myöhemmin tajusin, että Israelin ja Palestiinan -konflikti taisi leijailla sen pöydän yllä.Voisinko pidentää oloani?

Näillä sanoilla aloitin aamuni. Olen ollut Amedissa kolme yötä. Seuraava yö olisi ollut viimeinen. Koska minulla on edelleen vaikeuksia päättää, mihin menisin seuraavaksi Balilla. Valitsin helpon tien.

Jään vielä tänne.

Olin alkanut viihtyä. Amedin ollessa oikeinkin sympaattinen paikka. Tässähän on ollut pieniä alkukankeuksia.Laskin tähdenlentoja. Olin nähnyt jo viisi. Meri pauhasi taustalla. Olin tullut rantaan viettämään iltaa teekupin kanssa. Majapaikastani rantaan on kymmenen sekunnin kävely.

Eikös tähdenlennon nähdessään saa esittää toivomuksen? Toivoin kahta asiaa. Kolme jäi käyttämättä. Haluaisitko sinä käyttää minun tähdenlentoni ja toivoa jotain?

Asioita, joita tuijottelen. Siihen voi virallisesti meren ja vuorien lisäksi lisätä tähdet.

Kotitehtävä. Esitä salaisesti kolme toivomusta.
Päivän kysymys. Valitsetko mieluusti sen helpon tien?

Amed 28.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Tulivuori hiekkaa ja unettomia öitä Balilla – Amed

Mitä nytkö jo perillä?

Olen pitänyt kirjaa, kuinka paljon olen istunut junassa, bussissa tai lentokoneessa siitä hetkestä lähtien, kun lapsuudenkotini maisemista junailin kohti Helsinkiä. Paljon.

Alkumatkasta muistan nukkuneeni aika huonosti öisten. Tähän oli monia syitä. Kuumuus, ulkoiset – ja päänsisäiset tekijät. Aina vannoin, että nyt muuten nukun sitten junassa tai bussissa.

Enkä kuitenkaan nukkunut. Tuijottelin ulos ikkunasta tunti toisensa perään. Yöbussit erikseen.

Koh Mookilla ei oikein nukuttu.

Kun alkumatkan uniongelmista päästiin, niin siitä asti uni on yleisesti ottaen maistunut. Totuin ulkoisiin tekijöihin, sisäiset tekijät haihtuivat pikkuhiljaa savuna ilmaan. Välillä tietenkin on heräilty hikilammikkoihin.

Tiedän tarvitsevani unta keskivertoa enemmän. Olenkin aina ollut hyvä nukkuja. Nyt tämä taito korostuu. Dormeissa ovet paukkuvat, porukkaa lappaa. Kukot kiekuvat, autot ajavat suoraan ikkunan alla.

Monilla onkin vaikeuksia nukkua reppureissullaan. Koko ajan vaihtuvat paikat. Biletys kuuluu monilla kuvioon. Stressi, kuumuus ja hikoilu.

Kroppa käy ihan ylikierroksilla vaikuttaen uneen ja sen laatuun. Ei välttämättä mikään rentoutunut lomafiilis. Joskus pitää ottaa lomaa reppureissaamisestakin. Tiedän, kuulostaa oudolta.

Unesta huolimatta välillä väsyttää. Jos pitää ottaa pienet unet, niin torkahdan istuaalteen melkein missä vain.

Viimeksi lentäessäni Balille.

Heräsin siihen, kuinka lentokone teki lähtöä. Ilmeisesti lähtö oli viivästynyt tunnilla. Ei mitään, minä siinä penkissä otin pikku torkut.

Koh Rongilla nukuttiin henkilökunnan dormissa yllättävänkin hyvin.

Kuinka moni tunnustaa reissun jälkeen olevansa iloinen siitä, että on kotona? Omassa sängyssä nukkumassa. Ei siellä kauan kaivatulla lomallakaan aina välttämättä saa nukuttua, jolloin akkujen latautuminen pikkuisen tökkii.

Candidasassa aloin nukkua huonosti. Nukahdin, vessa, nukahdin, vessa, kuuntelin sekä kukkoa että autoja. Siitä asti on ollutkin jostain syystä enemmän tai vähemmän uniongelmia.

Uskon, että kroppani alkaa kertoa minulle jotain. Sitä voisi taas vaihteeksi kuunnella.

Amedin hiekka – tulivuori hiekkaa. Ihan mustaa. Täällä sitten taas on takuttu nukkumisen kanssa.

Yöllinen rinkan penkominen. Tässä tulos, kun ei ihan tiedä, mihin tunki korvatulpat. Korvatulpat ovat kullanarvoiset. Minulla on tapana kuitenkin ottaa ne jossain vaiheessa yötä pois.

Kymmenen sekunnin kaaos keskellä yötä.

Uni.

Kuinka tärkeää se onkaan? Parantaa. Lataa akkuja. Hoitaa päätä. Fyysisen ja henkisen puolen tärkeimpiä asioita. Sitä oikeasti tarvitsee sekä lapsi että aikuinen.

Silti uniongelmat lisääntyvät yhteiskunnassamme. Työstressi vaikuttaa uneen, huonot elintavat, unirytmi on muuten vaan ihan harakoilla.

Pitemmän päälle ongelmia alkaa syntyä. Uniongelmat toimivat hyvänä pohjana lisäongelmille.

Tässä vaiheessa nostan hattua kaikille perheellisille. Pienten vauvojen ja lasten äideille sekä isille. Olen aina välillä miettinyt, miten huonosti nukkuvien lasten vanhemmat jaksavat. Samalla lailla härdelli pyörii päivästä toiseen nukkui tai ei. Vuorotyöläiset ovat toinen ryhmä.

Minulla on myös ollut aikoja, kun en ole saanut nukuttua. Kävelin zombiena päivästä toiseen. Olenkin yrittänyt pitää matkallani hyvää huolta unestani – unirytmistä. Välttäen sudenkuoppia – kuten alkoholia ja biletystä.

Mari kirjoittelee unesta ja sen uhista. Suosittelen lämpimästi tsekkaamaan. Tulin Amediin.

Taas tuijottelin bussin ikkunasta ulos vaihtuvia maisemia, vaikka silmiä painoi. Bussimatkalla näkee ikkunasta ihan eri asioita kuin kohteissa. Siksi olen koukuttanut itseni tuijotteluun.

Matka kesti vain tunnin. En ollut kerjennyt ottaa edes hyvää asentoa bussissa, kun saavuttiin määränpäähän. Selkeästi on vielä vaikeuksia ymmärtää, kuinka lyhyet välimatkat Balilla on.

Kotitehtävä. Älä väheksy unta.
Päivän kysymys. Muistatko kuunnella kroppaasi?

Bali/Amed 26.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Lähde kanssani päiväkävelylle

Pistin tassua toisen eteen. Nyt oli aika lopettaa nyhväily. Ei meri mihinkään katoa, vaikka ei päivästä toiseen istukaan kiven päällä.

Kuinka monta päivää meni ulapalle tuijotellessa? Kaksi vai jopa kolme. Balia on nyt pureskeltu aivan tarpeeksi. Ei auttanut. Uudella otteella eteenpäin.

Ehkäpä voisinkin kääntyä tuonne.Onkohan täällä suunnassa mitään?

Jatkoin rivakkaa kävelyäni. Tekipä hyvää. En ollut ruokamyrkytyksen jälkeen juurikaan liikkunut. Siitäkin on nyt toivuttu viikkotolkulla.

Noh toisaalta, jos kustannustehokkaana suomalaisena hoitaa senkin multitalettina. Joka tuutista ja ajan säästämiseksi välillä yhtä aikaa. Kuumeen vaan noustessa. Mitä voi olettaa?Jotain alkaa näkyä. Mielenkiintoista.

Liikenne on hiljentynyt. Candidasassa on myös yllättävän vilkas liikenne, ei kuitenkaan yhtä vilkas kuin Ubudissa. Pakko oli koluta Wikipediaa yhtenä iltana. Ubudissa asuu yli 70 000 asukasta, turisteja käy yli 3 miljoonaa vuodessa. Se selittää paljon.Mitä? Onko siellä joku toinenkin kylä? Minut oli pysäytetty ja jäinkin juttelemaan. Joo 200 metrin päässä.

Saanko ottaa kuvan ja julkaista sen? Oi, kuinka kivaa. Näin puhelimessa Facebookin. He tiesivät, mihin antoivat luvan.

Paluumatkalla jään syömään. Lupaan.Eihän täällä ole ristin sielua. Ei yhtään turistia kävelemässä kaduilla. Mikä tämä paikka on? Candidasassakaan ei juurikaan ole turisteja. Hyppäsin ainoana pois bussista.

Saavuin. Olin 14. nimi vieraskirjassa sille päivälle. Työntekijä oli kysynyt minulta antaessani lahjoitusta. Joogaatko? Meditoitko? Vastasin molempiin kieltävästi.

Tämä oli minun omaa meditaatiotani. Vuorten keskellä hiljaisuudessa. Imin hiljaisuutta itseeni. Muistot tulvivat mieleeni Muang Ngoista.

Tuli ikävä taiwanilaista reissukaveriani. En ollut hänen jälkeensä reissannut kenenkään kanssa. Ihan soolona olin kulkenut Kaakkois-Aasian katuja.Aikani siinä istuttuani, muistin lupaukseni ja lähdin töppöstelemään takaisin.Mieleni alkoi kirkastua kävelyni edetessä. Kun sain ruuan eteeni, niin napsasin kuvan. Kaikkia meitä nauratti. Ruoka oli niin hyvää. Paras ateriani Balilla – kevyesti.

Istuin pidemmän tovin paikallisten kanssa. Kysyin kylän nimeä. Oli myös ihan pakko kysyä, vaikka tiesin jo vastauksen.

Onko täällä hostellia, jossa voisin yöpyä?

Ei ole.

Ja ymmärrän hyvin, miksi ei ole.Kipitän kohti piilopaikkaani. Siellä voisin jatkaa omaa meditaatiotani.

Auringonlaskua seuratessani lupasin itselleni.

Annan Balille uuden mahdollisuuden.

Kotitehtävä. Kokkaile lempiruokaasi.
Päivän kysymys. Joogaatko tai meditoitko?

Candidasa 23.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin

Summamutikassa Balilla -Candidasa

Onko sinulla sellaista omaa paikkaa, minne menet itseksesi vaikka vaan istumaan? Paikkaa, jossa mietiskelet. Nautit. Imet energiaa uuteen työviikkoon. Lievität stressiä. Palaudut.

Joillekin se on kultaakin kalliimpi koti ja siellä se yksi rakas nurkka, toisille sauna, jotkut menevät kuntosalille, mökillekin se matka saattaa viedä. Metsä. Puutarha.

Eikä sen aina tarvitse olla joku paikka. Joku lähtee päämäärättömästi kävelemään tai juoksemaan. Pyöräilemään. Toinen ottaa sahan käteen ja alkaa nikkaroida. Hyvän kirjan parissa katoaa kaikki muu ympäriltä.

Minä lähdin entisessä kotikaupungissani laiturinnokkaan istumaan meren äärelle.

Vaistomaisesti teen sitä matkallanikin.Seisoin matkatoimiston tiskillä arpoen. Ensin piti mennä Amediin. Ehkä sinne sittenkin myöhemmin. Miten olisikin tähän väliin Padang Bai?

Koska Ubud oli hämmentänyt minut ,niin en jostain syystä kyennyt päätökseen. Yleensä olen hyvä päättämään.

Balilla ei ole julkista liikennettä ja en kokenut taksin olevan minulle paras keino liikkua saatikka skootteri, niin saavuttuani Balille kävin pitkän keskustelun hostellin työntekijän kanssa.

Mitenkäs tässä nyt edetään ja liikutaan.

Hän suositteli minulle Perama Tour&Travel matkatoimistoa ja sieltä ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Ubudin.

Monet pitävät majapaikkaa Ubudissa sen keskeisen sijainnin vuoksi ja tekevät sieltä päiväretkiä. Minua sellainen järjestely ei kiinnostanut.

Olin pyörimässä kylillä. Ehkä takaisin tullessa olisi vähemmän väkeä.

Arvoin edelleen. Loppujen lopuksi kysyin matkatoimiston työntekijältä, mihin hän menisi Ubudista.

Candidasaan.
Sielläkin on meri.

Minua ei tarvinnut kahdesti houkutella. Niin minä hyppäsin bussin kyytiin ja lähdin reppuni kanssa eteenpäin.Meren aallot kohisivat. Ilta tummui. Olin taas löytänyt sen.

Oman pienen piilopaikkani, missä kaikki muu katoaa.

Kotitehtävä. Jos mielen päällä pyörii päättämättömiä asioita, niin askel kerrallaan vie ne maaliin.
Päivän kysymys. Onko sinulla arpaonnea?

Bali – Candidasa 21.7.2019

Henna

Seuraa matkaani.
Instagram: imchoosinghenna
Blogit.fi
Bloglovin