Browsing Category

Matkavinkit

Japani Kobe Majoitukset Päiväretket Kansain alueelta

Goshoboh-ryokan Arima Onsenissa – luksusta japanilaisittain

lauantai, heinäkuu 27, 2019
wearing yukata at Gosho Bessho

Japanilainen luksus ei ole kultauksia ja kattokruunuja, vaan hillittyä vieraanvaraisuutta: omotenashia. Parhaan palvelun ytimeen pääsee perinteisessä ryokanissa.

 

* Kaupallinen yhteistyö Goshoboh ja Gossho Bessho
> Read this blog post here in English.

Jos minulta kysyy, mitä Japanin lomalla on ehdottomasti koettava, käskisin kysyjän mennä japanilaiseen perinteiseen majataloon, ryokaniin. Suutarin lapsella ei tosin tässäkään asiassa ole kenkiä. Olen yöpynyt ryokanissa reissuillani tasan kerran, sillä nämä illallisen, aamiaisen ja kylpymahdollisuudet sisältävät majoitukset eivät ole vaihtoehdoista halvimpia.

Siksi ilahduin suuresti, kun Koben onsenkylä Arimassa sijaitseva Goshoboh otti minuun yhteyttä ja kysyi, tahtoisinko tulla vierailulle.

Oven ensimmäisestä avauksesta lähtien tunsin itseni prinsessaksi. Yksi työntekijä otti laukkuni, toinen ohjasi salonkiin kahville ja kolmas otti ulkokenkäni talteen, jotta saisin japanilaiseen tapaan tohvelit jalkaani.

Päärakennus on peräisin Meiji-kaudelta, 20-luvulta. On helppoa kuvitella sen länsimaistyyliseen salonkiin tuon ajan tanssiaisia.

corridors of GoshobohTunnelmallisen hämärillä käytävillä oli ihana tallustella tohveleissa ja yukatassa.

Historia

Arima on Japanin vanhimpia onsenkaupunkeja – ja ainoa, josta on merkintöjä jo Japanin ensimmäisissä historiankirjoissa (Kojki, Nihonshoki). Niihin aikoihin Kioto oli Japanin vallan ja sivistyksen kehto. Kolmen päivän matkan päässä sijaitseva Arima oli ylimistölle täydellinen retkikohde. Nykyään matka taittuu onneksi tunnissa bussilla tai junalla.

Onsen-veden parantava voima tiedettiin jo silloin. Samurait tulivat parantelemaan taisteluhaavojaan. Kuulemma eräs keisarinna, jolla oli ongelmia raskaaksi tulemisessa, tuli kylpemään Arimaan kahdeksi kuukaudeksi. Lopulta syntyi poikalapsi, joka nimettiin parantavien vesien mukaan prinssi Arimaksi. (Tämä tosin saa miettimään, köh, toisenlaisiakin selityksiä kuin veden voiman.)

Vuonna 1868 Koben satama avautui ulkomaisille kauppa-aluksille. Muista Japanin satamista poiketen myös Rokkō-vuoren takana sijaitseva onsenkylä Arima avattiin matkailulle. Moni eurooppalainen ihastui niin, että hankki Arimasta jopa itselleen kakkoskodin.

wearing a yukata in GoshobohGoshoboh on Ariman onseneista vanhin. Ensimmäiset merkinnät siitä löytyvät jo vuodelta 1191 ja merkkihenkilöiden matkapäiväkirjoista voi lukea mm. Toyotomi Hideoshin vierailuista Arimaan.

Kuva täältä, kylpylässä kun ei saa kuvata. Goshobohin onsen on periaatteessa sekakylpy, sillä naisten ja miesten puolelta voi huudella toisilleen kiviaidan yli. Tuijottelu on kuitenkin kielletty ja puurimat tuovat lisäsuojaa.

Kylpy

Arki jää taakse, kun vaihtaa omat vaatteet pehmeään puuvillaiseen yukataan. Sitten on vuorossa pulahdus onseniin.

Yleensä Japanin onsen-vedet ovat tulivuorten lämmittämiä. Arima on harvinaisuus, sillä lähistöllä ei ole yhtään tulivuorta. Vesi on 16 miljoonaa vuotta sitten syntynyttä merivettä, joka on jäänyt jumiin mannerlaattojen väliin. Se on rikastunut maaperän mineraaleista, joita löytyykin 19 erilaista – erityisesti rautaa ja suolaa. Niinpä toisin kuin monissa muissa onseneissa, kylvyn jälkeen kannattaa peseytyä.

Ja jos tatuointilinja mietityttää, Goshoboh sanoo olevansa mukautuvainen. ”Niin kauan kuin ne eivät pelota muita asiakkaita”, saan vastaukseksi ja menen kylpyyn hyvillä mielin.

Suihkutiloissa asettelen kohteliaasti pesupyyhkeen isoimman kuvani päälle ja peseydyn huolella. Laskeudun altaan 40-42°c asteiseen syliin. Olo on vähän kuin saunassa, mutta intensiivisemmällä tavalla ja niin, että kasvot pysyvät viileinä. Totuttelen lämpöön, kuuntelen sateen ropinaa puutarhassa ja hengitän syvään. Suolainen vesi tuoksuu aavistuksen maalta.

Jälkeenpäin olo on ihanan pehmeä ja uudestisyntynyt. Vaikka onsenin veteen ei saa kastaa hiuksia, sen höyryt tuntuvat tekevän kuontalolleni ihmeitä.

GoshobohPerinteisesti ryokaneissa illallinen ja aamiainen tarjoillaan huoneeseen.

sashimi at GoshobohEräs elämäni parhaista sashimi-annoksista, jossa jopa porkkanat oli leikattu kurjen muotoon.

Goshobohin ruoka

Goshoboh tarjoilee kaisekia, japanilaista haute cuisinea, yhdistettynä ”huolitellun rustiikkiseen” yamagata-tyyliin. Merenelävät tulevat Japanin Seton sisämereltä, liha on Tajiman waguy-nautaa sekä tietysti kuuluisaa Koben härkää. Erikoisruokavaliot, kuten minun kala-kasvissyöntini, onnistuivat näppärästi.

Goshobohissa illalliset nautitaan yleensä sosiaalisesti ravintolassa, jossa voi katsella kokkeja työssään. Ensimmäisenä iltana sain kuitenkin illallisen perinteiseen tapaan huoneeseeni. Ryokanin työntekijä, nakai-san, asetteli jokaisen ruokalajin eteeni huolella, ja poistui kohteliaasti jättäen minulle syömisrauhan.

Sain eteeni kahdeksan annoksen mittaisen kulinaristisen ilotulituksen. Ensin saapuivat sashimi, maistelulautanen pienine herkkupaloineen ja kotitekoista tofua. Sitten useampi erilainen kala-annos ja tempuraa. Sen tulkinta oli ihanan raikas – perinteisten vihannesten ja katkarapujen sijaan tempura-kuoresta löytyi suussasulavaa juustoa ja viikunaa. Uskomattoman herkullista matchasuola-ripauksen kera!

appetizers at Goshoboh

fish at Goshoboh

fish course at Goshoboh Japanilaisesta pitkästä ateriasta ei todellakaan jää nälkä – pääruoan kohdalla aloin olla jo ähkyssä. Mutta ei näin hyvää ruokaa voi olla syömättäkään!

dessert at GoshobohJapanilainen jälkiruoka perinteisimmillään: hedelmiä ja matchan makuinen wagashi-makeinen lisukkeineen. Huomiointi näkyy pienissä eleissä, kuten koristeellisesti avatussa viinirypäleessä – kivi on poistettu syöjää varten.

GoshobohIllallisen jälkeen nakai-san petasi sängyn paikalleen. Alkoi väsyttää heti saman tien, vaikka olisi voinut vielä käydä iltakylvyssäkin. Aamulla työntekijät saapuivat korjaamaan sänkyni ja tuomaan lasillisen vastapuristettua appelsiinimehua, äärimmäisen kohteliaalla ja huomaamattomalla tavalla.

traditional japanese breakfast at GoshobohHulppeaan aamiaiseen kuului mm. tofua herkullisine lisäkkeineen. Sen päälle laitettava bonito höylättiin lastuiksi silmieni edessä.

Gosho Bessho from outside

Toinen yö: Gosho Bessho

Goshobohin massiivisen aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä seikkailemaan Ariman kapeilla kaduilla. (Kirjoitan Ariman kylän parhaista paloista myöhemmin.) Iltapäivällä kutsui Goshobohin sisarmajatalo: Gosho Bessho.

Gossho Besshon tyyli on länsimaisempi, mieleen tulee Portugali tai Espanja. Ei olekaan ihme, sillä taideteokset ja logon suunnitellut artisti Watanuki Hirosuke on viettänyt pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa.

Majoitus on länsimaistyylisissä villoissa, joista löytyy jopa oma matalalämpötilainen sauna. Japani toki on läsnä täälläkin: alueella on oma onsen ja vieraat pukeutuvat yukatoihin.

Gosho Bessho welcome mochiHeti Gosho Besshoon saapuessani sain tervehdykseksi vihreää teetä ja perinteisen leivonnaisen.

mini villa at Gosho BesshoOma villani. Pistin heti yukatan päälleni ja lähdin tutustumaan Gosho Besshon onseniin. Goshobohin ulkoaltaan sijaan kylpylä sijaitsi sisätiloissa, mutta vesi rentoutti aivan yhtä ihanasti ennen illallista.

food at Gosho Bessho

Gosho Besshon ruoka

Siinä missä Goshobohin ruoka oli perinteistä japanilaista keittiötä, Gosho Besshossa näkyvät länsimaiset vaikutteet. Monella kokilla onkin taustaa ranskalaisesta ravintolasta.

Maisteluannoksesta löytyi eri tavoin valmistettuja vihanneksia, papuja, mereneläviä ja lootuksen juurta. Keittiön tervehdykseksi sain paahdettua tofua (taivaallista wasabi-nokareen ja levälastujen kanssa). Sashimi oli aivan yhtä täydellistä kuin edellisenäkin päivänä.

Illallinen tarjoiltiin Gosho Besshon ravintolassa, jonka tuolit oli sijoiteltu niin, että jokaiselta näki ympäröivään luontoon. Japanilaisvieraat istuivat paikalla yukatoissaan, eräs soolomatkaaja oli ottanut illallisseurakseen kirjan. Tunnelma oli raukea.

octopus at Gosho BesshoHerkullista grillattua mustekalaa.

sake at Gosho BesshoRuokajuomaksi tilkkanen paikallista sakea.

food at Gosho BesshoPääruokana oli merikorvaa kalanmaksakastikkeessa. Mitä kaikkea syötävää merestä löytyykään!

dessert at Gosho BesshoJälkiruoaksi karamellisoitua tomaattia, matchajäädykettä ja aprikoosihyytelöä.

wearing yukata at Gosho BesshoIllallisen jälkeen kävelin maha pömpöttäen puutarhan läpi majalleni. Valtavassa sängyssä paksun peiton alla pohdin, että toisin kuin hotelleissa, ryokanissa tuntee itsensä asiakkaan sijasta vieraaksi.

Gosho BesshoAamulla sade oli tauonnut. Keitin kahvit ja istuin parvekkeelle kirjan pariin.

breakfast at Gosho BesshoIllallinen oli hädin tuskin ehtinyt sulaa, kun oli jo aamiaisen aika. Gosho Besshon aamiainen oli länsimaistyylinen itsetehtyine jugurtteineen ja croissantteineen. Kunpa ei olisi vielä tarvinnut lähteä kotiin!

Fakta

Arimaan pääsee Osakan kautta suoralla bussilla (1370 ¥). Onsenkylään tulee myös lähijuna ja busseja Koben suunnasta (980 ¥), sekä suora bussi Kiotosta. Maaseudulla kun ollaan, vuoroja tosin kulkee harvakseltaan. Tokiosta päin tulevan kannattaa ottaa shinkansen Kiotoon tai Osakaan.

Goshoboh sijaitsee kylään nähden kätevästi – joen rannalla, kivenheiton päässä kauppakaduista. Gosho Bessho sijaitsee vielä hieman pidemmällä vuoren suuntaan, vanhan temppelin tiluksilla. Kävellä ei tosin tarvitse – noutopalvelu hakee sinut ja laukkusi asemalta.

Niin, ja miten viikonloppu vaikutti mielipiteiseeni ryokaneista? Suosittelen tietysti kahta kauheammin.

> Arimasta lisää infoa täällä. / Osoite: Goshoboh: 858 Arimacho, Kita, Kobe. Gossho Bessho 958 Arimacho, Kita, Kobe. / Goshobohin nettisivut täällä ja Gosho Besshon täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri Matkavinkit

Kuinka selvitä Japanin kesän helteestä?

perjantai, kesäkuu 21, 2019
Iida Miyajimassa ja vanhoja taloja

Viime kesänä Japanissa koettiin lukuisia hellekuolemia ja lähes 40ºc lämpötilaennätyksiä. Jos matkustat Japaniin lämpimään vuodenaikaan, ota helle vakavasti. Tässä muutama vinkki!

 

Millainen on Japanin kesä?

Heinä-elokuussa Tokiossa lämpötilat nousevat säännöllisesti 35ºc -lukemiin. Sitä ei kuitenkaan voi verrata vaikkapa etelä-Euroopan kesään, sillä Japanin kesä on uskomattoman kuumankostea, mushiatsui. Ilma on paksua. Ihan kuin olisi astunut saunaan, jonka kiukaalle on juuri heitetty löylyä.

Helpointa small talkia japanilaisten kanssa helteellä on opetella yksi sana: ”atsui”. Se merkitsee kuumaa, ja sitä hoetaan ihan joka paikassa. Jos japanilainen päivittelee sinulle lämpötilaa, vastaa vaikka ”atsui nee”.

 

Mieti materiaaleja

Osa vaatteiden materiaaleista muuttuu helteellä sietämättömän tukaliksi. Tämä on lämpimiin maihin matkaaville itsestäänselvää, mutta ellei Thaimaan tyyppiseen ilmastoon pukeutuminen ei ole peruskauraa, kannattaa syynätä materiaalilappua tarkkaan.

Hengittäviä materiaaleja, suosi näitä: luonnonkuidut (mm. puuvilla, pellava, silkki) sekä muuntokuidut viskoosi (voi kulkea myös nimellä raion), lyocell ja modaali

Hiostavia materiaaleja, vältä kaikin keinoin: polyesteri, akryyli, osa polyamidista

Erityisen tarkkana saa olla, jos ostaa vaatteita Japanista. Japanilaiset kun pukeutuvat polyesteriin ympäri vuoden.

Viuhka

Japanin kesässä viuhka ei todellakaan ole koriste, vaan iso osa selviytymistaistelua hellettä vastaan. Löyhyttelyyn kyllästyneille on tarjolla liuta erilaisia patterikäyttöisiä minituulettimia. Niitä näkee kesäkuukausina lähes jokaisissa lastenrattaissa.

Laskostettu viuhka tosin on turistin valinta: japanilaiset itse tykkäävät löyhytellä pyöreillä kovilla viuhkoilla. Ne ovatkin suosittu mainospinta Japanin kesässä.

 

Suojaudu UV-säteilyltä

UV-säteilyltä on syytä suojautua, kun sen määrä on yli 3. Esimerkiksi tämän tekstin kirjoitushetkellä kesäkuussa sen määrä täällä Tokiossa on erittäin korkeaksi luokiteltava 8. Ulkona aurinko tuntuu aurinkorasvojen 50SPF suojakertoimista huolimatta pureutuvan ihoon ärhäkästi. Viime kesänä sain erään ulkosalla pitkähihaisissa kuljetun päivän jälkeen iholleni rintsikoista rusketusrajatkin.

Japanilaiset ovat mestareita UV-säteilyltä suojautumisessa. UV-suojapinnalla varustettuja vaatteita löytyy monesta paikasta ja aurinkoisina päivinä valtaosa naisista kulkee kaduilla UV-sateenvarjo suojanaan.

Moni tahtoo helteellä kulkea mahdollisimman vähissä vaatteissa, mutta itse olen päinvastaista koulukuntaa. Minusta iholle osuessaan aurinko tuntuu vielä kuumemmalta, kuin vaaleilla vaatteilla. Helleklassikkoasuni Japanin kesässä onkin kevyt pitkähihainen paita ja shortsit.

Huolehdi itsestäsi

Muista juoda. Japanissa se ei ole itsestäänselvyys, sillä japanilaiset itse juovat vettä hämmentävän vähän. Ravintoloissa ja kahviloissa asioidessaan vesilaseja saa vain yhden, mutta onneksi täyttökannu on yleensä lähellä.

Helle voi ihan oikeasti tappaa, joten huolehdi nesteytyksestä ja suolan saannista. Japanissa asia on tehty erityisen helpoksi suolaa sisältävillä palautumisjuomilla, joiden klassikko on Pocari sweat. Se tuo etäisesti mieleen lonkeron, mutta on huomattavasti raikkaampi kokemus.

Combineista saa myös imeskeltäviä karkkeja, jotka sisältävät suolaa. Ne ovat merkittävästi paremman makuisia, kuin miltä suolakarkkien idea kuulostaa.

 

Älä osta dödöä Japanista

On yksi kosmetiikkatuote, jota on Japanista lähestulkoon mahdotonta löytää. Nimittäin länsimaistyylinen antiperspirantti! Japanin kaupoista löytyvät deodoranttiversiot ovat kalliita, hikoilun estämisen sijaan ne lähinnä tuoksuvat kivoilta.

Ilmeisesti japanilaiseen geeniperimään kuuluu vähäisempi hikirauhasten määrä, joten monen hiki ei haise tai muutu ongelmaksi. Ruuhkametrossa helteellä liikkuessaan asiasta ei voi kyllä aina olla samaa mieltä.

Pidä siis huolta, ettei deodoranttisi lopu Japanissa ollessasi!

Syö kakigoria

Japanilainen versio jäätelöstä perustuu jäähileelle ja makusiirapeille. Luksusversioista saattaa löytyä kermavaahtoa ja aitoja marjoja. Kakigori viilentää jäätelöä tehokkaammin, joten ole tarkkana brain freezen varalta. (Anteeksi anglismi, mutta ei kai sille kylmän ruoan syömisestä johtuvalle päänsärylle ole olemassa suomenkielistä sanaa?)

> Kuvan luksusversio on kakigori-kahvilasta Miyajimasta.
(Postaus Hiroshiman vierestä löytyvästä temppelisaari Miyajimasta täällä.)

 

Jäätä käsille

Kun olin viime kesänä vapaaehtoistöissä mielenterveyskuntoutujien kodissa, puutarhatyöt eivät loppuneet vaikka ulkona olisi ollut +35ºc helle. Silloin hommia tehtiin pienissä erissä, ja jälkikäteen huiluteltiin käsiä saavissa, jossa oli sekaisin kylmää vettä ja jääpaloja. Kyllä muuten viilensi!

Veikkaan, että on yleisempää törmätä japanilaiskodissa jääpalakoneeseen, kuin länsimaistyyliseen uuniin! Jäitä löytyy myynnistä myös jokaisesta combini-kioskista, jos kikkaa tahtoo kokeilla.

(Lue täältä postaus vapaaehtoistöistäni mielenterveyskuntoutujien kodissa.)

Pyyhkeet

Hikoilua on hankala estää, mutta oloa voi yrittää virkistää. Yksi tapa on combineissa myytävät kosteuspyyhkeet. Osa niistä pitää sisällään eukalyptusta ja muita yrttejä, jotka tuntuvat iholla lähes kylmägeeliltä.

Mukana kulkeva pieni pyyhe on Japaniin matkaavalle ehdoton vuodenajasta riippumatta. Sillä voi kuivata kädet pesun jälkeen, sillä harvasta paikasta löytyy ilmakuivaimia. Helteellä noita pyyhkeitä tulee tosin tuota enemmän käytettyä oman hien pyyhkimiseen.

 

Geelipussit niskaan

Jos ostat valmisannoksen fiinimmästä ruokakaupasta Japanissa, se todennäköisesti ympäröidään kylmillä geelipusseilla. Kesäisin noille geelipusseille on mahtava uusiokäyttötapa! Kääri sellainen pyyhkeeseen ja laita niskaasi. Joku tuossa tuntemuksessa shokeerasi kehoani niin, että helle lopetti tuntumasta kuumalta.

Geelipusseja oli myös toista laatua – pitkiä, leveitä ja nauhamaisia. Suomalaiset Japanissa -Facebook-ryhmässä huhuttiin, että sellaisia myytäisiin apteekissa. Vapaaehtoistyöpaikassani tuolle geelipussityypille oli olemassa oma liinansa, jonka sisälle pitkä geelipussi sujautettiin kuin tyyny tyynyliinan sisälle. Niskassa se viilensi pitkään.

Mieti reissusuunnitelmat helle huomioiden

Koetin viime kesänä Himejissä selvitä kokonaisen hellepäivän ilmastoimattomissa tiloissa. Ei onnistunut! Kiertelin sitten Himejin aseman Tokyo Hands -myymälää tolkuttoman pitkään, ihan vain viilentyäkseni.

Ole sinä fiksumpi ja suunnittele reissupäiväsi niin, että jokaiseen mahtuu myös sisäaktiviteetteja tai vähintään siirtymisiä ilmastoiduissa kulkuvälineissä. Ainakin itsellä helle nimittäin veltostuttaa, enkä jaksa yhtä paljon saman päivän aikana kuin viileämmillä keleillä.

Kannattaa myös muuten muistaa, että helteellä on helppo napata flunssa liian voimakkaasta ilmastoinnista. Pidä siis lämmin huivi tai kevyt villatakki aina saatavilla!

(Lue täältä postaukseni Himejin linnasta, jonne pääsee alle tunnissa Osakasta.)

 

 

Kesällä tehtyjä seikkailuja Japanissa:

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 1: Orientaatioleiri

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: Arki

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Naran valofestivaali Nara to Kae – ensimmäistä kertaa matsurissa

Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio Vaihdossa Tokiossa

Loppukevään ja kesän reissusuunnitelmat

maanantai, huhtikuu 29, 2019
punainen torii-portti Hakonessa

Japanissa oleilua on luvassa vielä useamman ihanan kuukauden ajan! Kerroin aiemmin haaveilevani sivureissuista vaihdon ajalle. Suunnitelmat ovat eläneet, mutta muutama soolomatka on nyt varattu!

 

Toukokuu: Hakone

Hakone on upea luontokohde muutaman tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Teen toukokuun lopussa sinne klassisen viikonloppureissun: lähden perjantaina ja palaan sunnuntaina. Haaveissa on tutustua alueen museoihin, ihailla luontoa, käydä järviajelulla ja nähdä höyryävää tuliperäistä maata. Ja kokea itse, haiseeko siellä yhtä pahalta, kuin pelotellaan!

Opintovapaabudjetilla kun liikutaan, majoitusmuoto on hostellidormi.

 

vesiputous luonnossa

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa kutsuu Nikko, viikonloppureissun verran tämäkin. Kaksi hostelliyötä irtosi kohtuulliseen 5200 jenin hintaan (n. 20 €/yö).

Nikko on kuuluisa upeasta luonnostaan ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvista temppeleistään. Odotan rentoutumista luonnon ääressä. Ehkäpä vihdoin muistan avata tänne raahaamiani romaaneja!

 

Japanilainen lähijuna

Heinäkuu: Seishun 18 kippu

Japanissa muulla kuin turistiviisumilla oleileva ei ole valitettavasti oikeutettu JR Passeihin, joilla pääsee matkustamaan luotijunissa kiinteään hinnalla. Passille on myös budjettivaihtoehto, jonka saa ostaa kuka tahansa: Seishun 18 kippu. Kyseinen junapassi käy vain lähijunissa ja on voimassa viiden reissupäivän ajan. JR Passista poiketen matkustuspäivät voi ripotella, eikä niiden tarvitse olla peräkkäin. Passin voi myös jakaa useamman matkustajan kesken.

Lipun paras pointti on hinta: 11 850 jeniä, eli yksi reissupäivä kustantaa alle 20 euroa. Miinuspuoli lipussa on, että se on voimassa vain koulujen loma-aikaan: kesäkuusta syyskuun alkuun, joulukuusta tammikuuhun ja maalis-huhtikuussa. (Infoa Seishun 18 Kipusta täällä ja täällä.)

Pidän lähijunailusta Japanissa, joten hidas matkustaminen ei ajatuksena haittaa. Kun kouluni loppuu heinäkuun loppupuolella, olisi muutama viikko aikaa keksiä junapassille käyttöä. Mielessä on lähteä Japanin länsirannalle Kanazawaan. Siellä pitäisi olla hyviä taidemuseoita ja Kioton tunnelmaa ilman Kioton tungosta. Matkan varrella olisi mm. Takayama, ja muita kohteita Japanin alppien varjossa. Matka-aika Tokiosta Kanazawaan tosin on aika hurja – noin 13 tuntia, sisältäen 6–8 junan vaihtoa.

Reitti-ideoita vastaanotetaan! Minne menisin?

taipein kaupunkimaisemaa

Elokuu: Taiwan

Elokuun pidemmäksi lomakohteeksi valitsin Taiwanin. En ole vielä varannut lentoja, mutta ajattelin viettää maassa vajaa pari viikkoa, ja kierrellä parhaani mukaan.

Ajatus olisi olla muutama päivä Taipeissa ja matkustaa luotijunalla etelään Kaohsiungiin (Taiwanissa luotijunat maksavat murto-osan siitä mitä Japanissa, jee!). Sieltä tie vie Taitungiin. Taitungista olisi tarkoitus jatkaa vielä Green Islandille, vulkaaniselle saarelle jossa on erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja harvinaisia suolavettä sisältäviä kuumia lähteitä. (Riippuu tosin ihan siitä, onko saariparka loppuunmyyty jo tässä vaiheessa, kuten minulle kävi viime kesänä Naoshiman kanssa… Toivotaan parasta!)

Taiwanissa kiinnostavat myös sohvaperunalle sopivat luontokohteet, ruokatorit ja yleinen kuhina. Aavistus rantalomafiilistäkään ei olisi pahitteeksi – jos vaan maltan!

Taiwan-suosituksia ja vinkkauksia otetaan mielellään vastaan myös! <3

 

Kuvat:
Hakonen torii-portti: Azlan Baharudin / Unsplash
Nikkon vesiputous: Sam Lee / Unsplash
Lähijuna: oma räpsy viime kesältä
Taiwanin kaupunkimaisema: Remi Yan / Unsplash

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio Matkavinkit Muu höpinä

Yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet

lauantai, maaliskuu 30, 2019
iida temppelin pihassa ja kirsikkapuu
Kannattaako soolomatka? Mitkä ovat yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet? Kolme eri pituista reissua koettuani, tässä muutama huomio.

 

+ Näet enemmän

Ensimmäisellä soolomatkallani Singaporeen opin, että yksin matkustaessaan ehtii nähdä paljon enemmän kuin seurassa. Jo ensimmäisenä päivänäni ehdin kierrellä China Townia, käydä shoppailukatu Orchad Roadilla (ostamassa Uniqlosta hellehousut, sillä reiteni olivat hiertyneet ilkeästi yhteen hameessa helteessä) ja lähteä vielä Marina Bay Sandsin alueelle ja Gardens by the Bay-puistoon. Aikaa ei kulu neuvottelemiseen ja ruokapaikoiksi valitsee helposti ravintoloiden sijaan katuruokapaikkoja (ainakin hawkersien täyttämässä Singaporessa, jossa ravintolat ovat myös hinnoissaan).

Yksin asioista myös selviää nopeammin. En osaa jäädä notkumaan ravintolapöytiin yksikseni, mitä varmasti tekisin, jos olisi juttuseuraa.

 

+ Olet vapaa kompromisseista

Voit matkustaa juuri silloin kun haluat ja juuri sinne minne haluat. Herätä juuri niin aikaisin kuin tahdot, syödä juuri sitä mitä tahdot. Jäädä hotellilakanoihin jos tahdot tai kävellä jalkasi rikki aamusta iltaan nähtävyyksiä kiertämällä.

Olen yksin matkustaessani oppinut kuuntelemaan (ja hyväksymään!) temperementtiani. Välillä reissurytmini on niin överi, ettei siihen sulautuvaa seuralaista ole vielä löytynyt, ja välillä taas väsähdän täysin ja laiskottelen huolella.

 

+ Opit itsestäsi

Olen oppinut, että jaksan kierrellä uutta kaupunkia yksin korkeintaan viiden päivän verran. Sitten alan kaivata järjestettyä ohjelmaa, kahvittelua puolituttujen kanssa tai mitä tahansa, jossa pääsee juttelemaan muille ihmisille.

Olen myös oppinut, että väärällä aikavyöhykkeellä on helpompi huijata olevansa aamuvirkku, kunhan ei opeta kehoaan heräämään yhtä myöhään kuin Suomessa.

Ja niin kliseistä kuin se onkin, kaukaa on helpompi nähdä lähelle. Yksin matkustaessa on aikaa pohdiskelulle. Olen oppinut arvostamaan Suomen arjessa tärkeitä juttuja ja koen samalla arvojeni kirkastuneen.

Iida kukkapuskassa

– Sinulta puuttuu kuvaaja

Tämä kohta nyt on puolivitsillä, mutta puhelimeni on täynnä ylläolevan kaltaisia räpsyjä, joissa poseeraan ties minkä turhan objektin vieressä. Öäähh, minäkin haluan täydellisiä Instagram-kuvia! (Näitä kun kehtaa tunkea korkeintaan Instan storyyn.)

Rauhallisissa paikoissa kehtaan askarrella ajastimien kanssa, mutta kyllä se tyhjään poseeraaminen silloinkin vähän hävettää. Vai pitäisikö sittenkin niiden Instagram-poikaystävien puoliskojen hävetä, eikä minun..?

 

+ Yksin ei ole yksin

Siellä missä on wifi, siellä on myös kaikki ystävät ja perheenjäsenet.

Minulle ulkomailla yksin olo on jopa lähentänyt välejä perheenjäseniin Suomessa. Ja kuinka harvoin sitä tulee Suomessa soiteltua sanoen: ”äiti, arvaa mitä mä näin tänään?” 

(No joo, tulee sitä välillä, mutta yksin reissatessa teen sitä paljon enemmän!)

 

+ Helpompi jutella muille

Omat soolomatkani ovat sijoittuneet sellaisiin maihin, joissa usein tunnutaan pitävän etäisyyttä muihin ihmisiin. Yksin matkustaessa on saanut helposti juttuseuraa muista sooloreissaajista, ainakin silloin kun itse kehtaa avata suunsa.

Hostellien yleiset tilat ovat parhaita paikkoja sosialisointiin. Nyrkkisääntönä toimii, että mitä pienempi paikka, sitä helpommin ihmisiin tulee tutustuttua. Paras hostellimeininki oli viime kesänä pikkukaupunki Kurashikissa, jossa oli niin vähän ihmisiä, että kaikki juttelivat kaikkien kanssa.

iida punaisten torii-porttien alla

+ Kohtaamiset

Viimeisenä Osakan iltanani päädyin pienenpieneen kalaravintolaan. Se oli käytännössä vain yksi baaritiski, jonka toisella puolella kokki valmisti annokset. Juttelimme niitä näitä, omasta reissustani ja siitä miten Jay Z oli käynyt asiakkaana tuossa samassa paikassa. Meinasin vuodattaa pari kyyneltä ravintolan suussasulavan herkullisen sashimin vuoksi.

Sitten ravintolan ovi avautui ja sisään tupsahti viisi pukumiestä, jotka mahtuivat juuri ja juuri tuon saman tiskin ääreen. Yksin reissaava nainen oli heille ihmetys, mutta ei pätkääkään ahdistelevassa hengessä. Juttelimme kotimaistamme, vaahtosimme animesta, maistelimme annoksia ristiin.

Tuollaisissa hetkissä sitä miettii, että vaikka kuinka erilaista elämää elettäisiin, ihmisissä on usein enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Niinkuin vaikka rakkaus hyvään sashimiin.

 

+ Opit tyyneyttä ja kantamaan vastuuta

Ajelet väärällä metrolla väärään suuntaan, korjaat suunnan ja jäät pois väärällä pysäkillä. Nälkäkin alkaa kalvaa. On mielenkiintoista tunnistaa itsessään se ärsytys, joka saa välillä mököttämään matkaseuralaiselleen, ja kantaa se itse.

Yksin reissaaminen onkin opettanut todella paljon omien virheiden sietämisestä. Vaikka se saattaa välillä tarkoittaa, että matka Osakasta ihanaan Ujiin muuttuisi tunnin matkasta kolmeen tuntiin, koska jäät neljästi väärällä pysäkillä ja Google maps unohtaa laskea väliasemilla pysähtymiset matka-aikaan.

Maailman mittakaavassa aika pieni munaus kuitenkin.

iida ja matkalaukku

+ Opit paremmaksi päätösten tekijäksi

Opit jämäkkyyttä, kun kaikki pitää tehdä ihan ite. Yksikin reissupäivä pitää sisällään valtavasti erilaisia päätöksiä: missä ja mitä söisi, mitä tekisi, minne menisi… Vaikka porukassa reissaaminen vaatii välillä tylsiä kompromisseja, välillä haluaisi lomailla päätöksenteosta ja myötäillä muita.

Nimimerkillä: edelleen vähän väsyneenä Tokiossa, enkä meinaa keksiä tekemistä.

 

– Toisaalta välillä yksin on tosi yksin

Jos ollaan rehellisiä, välillä yksin matkustaminen tuntuu hiljaisuusretriitiltä.

Englannin kielessä on osuvasti eroteltu positiivinen yksinolo solitude ja negatiivinen loneliness. Yksin reissaaminen pitää sisällään molempia – enemmän ensimmäistä, mutta myös sitä jälkimmäistä. Haikeus iskee välillä, kun kaveriporukat ovat nauraen menossa alkuillan menoihinsa, vanha pariskunta nojailee toisiinsa kirsikankukkia katsellessaan tai ystävykset parantavat maailmaa kahvikupin yli. Tai sitten se iskee somessa, kun katsot Suomen ihmisiäsi, joiden luona et ole.

Silloin helpottaa WhatsApp-olkapää, mutta sitäkin enemmän kylmä realismi. ”Itsehän sä tänne halusit. Ja kohta olet taas Suomessa ja tahdot taas lähteä jonnekin!”

 

+ Saatat myös voimaantua

Kun sohvaperuna raahaa ylipakattua rinkkaa ympäri Kansaita, mikä aiheuttaa hikeä, hiertymiä ja turhautumisraivoa, voi samalla myös myhäillä itsekseen.

Pärjään hienosti yksin!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio

10 reissuhaavettani -blogihaaste

torstai, maaliskuu 7, 2019

Sain Tanjan matkassa maailmalta -blogista paljon matkablogeissa kiertäneen haaveiluhaasteen.

Säännöthän kuuluvat näin:

”Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena Maailma – blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta puolestasi viisi (5) bloggaajaa mukaan kertomaan omista reissu-unelmistaan.”

Tässä siis kymmenen reissuhaavettani!

 

Twin peaksin maisemia USA:ssa

1. Paikka: Twin Peaksin kuvauspaikat, USA

Kun olin yläasteella, Twin Peaks pyöri televisiossa uusintoina. Rakastuin heti sen mystiseen ja visuaalisen kauniiseen maailmaan.

Osa Twin Peaksin ikonisista kuvauspaikoista on edelleen pystyssä. Voisin bussimatkalla imitoida autossaan sanelevaa Dale Cooperia huomattavasti nolommin: ”Diane, 11.30 am, February 24th. Entering the town of Twin Peaks.” 

Oleellista olisi myös käydä Double R Dineria sarjassa esittäneessä Twede’s Coffeessa maistamassa kirsikkapiirakkaa.

 

tumma kuva missä puita metsässä

2. Tapahtuma: The Superwood Festival, Helsinki

Kirjoittelin edellisessä haavepostauksessani tapahtumahaaveitteni jättiläisestä, Burning Manista. Pienempi haave olisi Suomessa järjestettävä The Superwood Festival.

The Superwood Festival on kokemusten puoleen laajentuneen muotimerkki Ivana Helsingin masinoima tapahtuma, joka levittäytyy syksyn hämärässä Rantapuiston hotellin miljööseen. Ohjelma pitää sisällään musiikkia, keskusteluja, taidetta ja ruokaa.

Tunnelmakuvat metsästä värivaloineen näyttävät Twin Peaksista napatuilta.

Vaihtoehto: kiinalaisen uudenvuoden juhlinta jossain kiinalaisessa kaupungissa

 

ulkosaariston kallioita

3. Kotimaan kohde: ulkosaaristo

Bengtskär-aiheisessa postauksessani kirjoitin rakkaudestani mereen. Kotimaan kohteeksi valikoituisi ehdottomasti jokin ulkosaariston saarista, jolle voisi hetkeksi erakoitua kuuntelemaan lokkeja ja aaltojen ääniä.

Majakassa yöpymiset kiinnostavat myös. Ainakin Bengtskärissä, Kylmäpihlajassa ja Utössa se olisi mahdollista.

Kotimaan vaihtoehtoja: Lappi, Yyteri, Hailuoto

 

nainen nojaa siltaan lontoossa, taustalla silta

4. Kaupunki: Lontoo

Olen käynyt Lontoossa viimeksi yläasteelaisena, joten uusinta olisi paikallaan. Viime aikoina olen haaveillut museopainotteisesta soolomatkasta.

Listallani olisi ainakin Victoria And Albert Museum ja Tate Modern, joka on nykyään muuttunut isoilta osin ilmaiseksi. Muun ajan kiertelisin ylihintaisia vintageputiikkeja, tutkisin ruokatoreja ja ehkä jopa veisin itseni iltapäiväteelle.

Kaupunkivaihtoehtoja: New York, San Francisco, Peking, Hong Kong

 

katu meksikossa, taloja ja kylttejä

5. Maa: Meksiko

Värikylläiset kaupungit, rantalomailu, uskomukset ja tortillaöverit. Erityisesti Eeva Kolun vanhan blogin Meksiko-aiheiset postaukset ovat ruokkineet Meksiko-haaveitani.

Tänne olisi ihanaa päästä käymään joskus! Vielä kun tietäisi, missä olisi autenttisempaa Meksikoa jäljellä, ilman turistimassoja mutta toisaalta ilman pelkoa väkivallasta.

Muita maahaaveita: Georgia, Taiwan, Etelä-Korea, Venäjä

 

maisema sri lankassa ja talo metsän keskellä / kuva joshua newton

6. Saari: Sri Lanka

Vehreä saari, jota haukutaan jopa liian turvalliseksi, kuulostaa täydelliseltä kaltaiselleni ujolle seikkailijattarelle. Sri Lankalla voisi yhdistää eettisen eläinbongailun, rantaloman ja upean luonnon. Tahtoisin matkustaa junan kyydissä (napsien juuri niitä klassisia turistikuvia joissa kurkitaan ulos junan aukinaisesta ikkunasta) ja vuokrata skootterin.

Ehkä tässä voisi olla seuraava reissuni tropiikkiin…?

Muita saarihaaveita: Malediivit, Okinawa

 

juna raiteilla

7. Extreme: Maata pitkin mahdollisimman kauas

Yksi matkahaaveistani on lähteä mahdollisimman kauas maata pitkin. Se voisi olla junaa ja bussireittejä yhdistellen Helsingistä Bangkokiin tai Trans Siperialla Pekingiin ja Kiinaa kiertämään.

Tahtoisin tuntea, miten aikavyöhykkeet vaihtuvat luonnolliseen tahtiin ja oppia hahmottamaan maapallon oikeita etäisyyksiä, jotka lentäessä pääsevät välillä hämärtymään. Jopa ajatus tylsistymisestä viehättää – ja ennen kaikkea kuuluu asiaan.

 

vanha wolkswagenin matkailuauto

8. Majoitusmuoto: Matkailuauto

Little Miss Sunshine -elokuva on istuttanut minuun haaveen vanhasta Wolkswagenin pakusta, jonka kyydissä reissata ympäriinsä. Olisi hauskaa leikkiä hetki karavaanaria ja kierrellä syrjäseutuja nukkuen patjalla pakettiauton takaosassa.

Kaipa tässä matkustusmuodossa eniten kiehtoo täysi vapaus. Ainakin niin kauan, kuin en kokemattomana kuskina joudu suorittamaan taskuparkkeerauksia ison auton ratissa tai se ei hajoa tienposkeen…

Vaihtoehtoja: clamping-luksustelttailu, Malediivit-tyyppinen villa meren päällä, lasi-iglu, hotellihuone korkealla pilvenpiirtäjässä, josta näkyy kauas suurkaupungin ylle

 

maisema islannista, vesiputous ja lampi

9. Luonnonkohde: Islannin kuumat luonnonlähteet

Saisipa kokea päivävaelluksen uskomattoman kauniissa luonnonmaisemissa ja pulahtaa luonnon keskeltä löytyvään kuumaan lähteeseen! (Sellaiseen pieneen ja höyryävään, mutta en löytänyt sellaisesta lisenssivapaata kuvaa mistään…) 

Ehkäpä matkailuauto-haaveita voisi toteuttaa Islannissa tai Lofooteilla <3

Vaihtoehtoja: Lofootit, Uusi-Seelanti, autiomaakohteet mm. Marokossa

 

10. Ruoka & juoma: Italia

Euroopan reissusivistyksessäni on massiivisen iso aukko: en ole koskaan käynyt Italiassa. Ruokamatka Italiaan kiinnostaisi. Söisin risottoa, pizzaa ja pastaa ähkyyn asti ja marinoisin itseni proseccolla.

Seuraava ruokamatkani tosin on ikisuosikkini Japani! <3 Enää kolme viikkoa…

Vaihtoehtoja: New York, Berliini, Thaimaa

Haastan:

Tiia / Reisereise

Heta / Hetamentaries

Jessica / Jessican matkassa

Eveliina / Korkkarit rinkassa

Henna / I’m choosing me

Kuvat
1. Unsplash / Oaekie     2. Unsplash/ Katie Drazdauskaite    3. Minä    4. Unsplash / Luigi Manga    5. Unsplash / Dennis Schrader    6. Unsplash / Joshua Newton    7. Unsplash / James Francis    8. Unsplash / Caleb George    9. Unsplash / Koushik Chowdavarapu    10. Unsplash / Sharon Chen

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Reissuvälineistö Vaihdossa Tokiossa

Pakkauslista puolen vuoden vaihtoon Japanissa

keskiviikko, maaliskuu 6, 2019
piirretty kuvitus pakkauslistasta, vaatteita ja muuta tavaraa jota pakata mukaan

Yksi syistä, miksi vuoden pituinen opiskelijavaihto kauhistutti minua, oli vuodeksi pakkaaminen.

Puoleenkin vuoteen Japanissa mahtuu useampia säitä. Maalis-huhtikuussa on viileää, lämpötila ovat kuin Suomen toukokuussa. Ennen +35-asteista kuumankosteaa kesää (heinä-elokuu) on sadekausi tsuyu. Silloin ilmankosteus nousee niin korkeaksi, että pyykit saattavat homehtua.

Viime kesän vapaaehtoistyöreissullani Japanissa pakkaaminen oli vielä haastavampaa. Hyväksymiskirjeen pakkauslistassa oli kaikkeaa sadevaatteista makuupussiin. Vapaaehtoistöiden jälkeen Kansaita kierrellessäni kirosin reissugarderoobiani, joka koostui kaikesta käytännöllisestä peltotöihin sopivasta.

Tunsin itseni ryysyläiseksi. Suurin osa japanilaisista kun pukeutuu niin, että he näyttävät aina olevan matkalla työhaastatteluun.

Vaihdossa tahdon pukeutua siistimmin. Periaatteenani on, että vaatteita riittäisi viikoksi, vuodenajat toki huomioiden. Pitkähihaiset ovat tärkeässä roolissa, sillä tahdon voida välillä peittää tatuoidut käsivarteni helteelläkin.

Vaatteita

Yläosat
2 × pitkähihainen siisti paita, joka sopii helteeseen
3/4-hihainen siisti paita, joka sopii helteeseen
Siisti lyhythihainen (kesään)
2 × t-paita (kotihengailuun)

Alaosat
Housuhame (kevät, kesä)
Hame? (kevät, kesä)
Farkut (kevät)
Leveät pitkät housut (kevät, kesä)
Shortsit (kesä)
Yöpuvun housut (kotihengailuun)

Kengät
Sandaalit (kesä)
Kangasballerinat (kevät, kesä)
Siistit kävelykengät (kevät)

Selviytymisjutut ja asusteet
Kevättakki (kevät, lennot)
Neule (kevät, lennot)
Huivi (kevät, lennot)
Sukkahousut (kevät, lennot)
Alusvaatteita viikoksi
Hellehattu
Aurinkolasit
Vyö

Oleelliset

Päiväreppu (lennolle käsimatkatavaraksi)
Ylimääräinen kangaskassi
Kamera
Passi ja lentoliput kopioineen
Luottokortti, varaluottokortti, käteisenä euroja
Vaihtokouluun liittyvät paperit kopioineen
Ylimääräisiä passikuvia
Adapteri
Jatkojohto (jotta voi ladata yhdestä adapterista useampaa laitetta kerralla)
Läppäri, puhelin & laturit
Päivittäiskosmetiikka, hygieniakamat ja hiusharja
Korvatulpat ja muutamat kertakäyttöpiilolinssit
Matka-apteekki (rakkolaastari, allergia-, särky-, matkapahoinvointilääke)
2 × ekstra-deodorantti (Japanissa on vaikeaa ja kallista löytää länsimaistyylistä)
Kuulokkeet
Tuliaiset Suomesta (karkkia, pientä muumisälää, jne)
Muutama pokkari, jotka voi jättää kohteeseen
Lonely Planetin Japani-opas

Sivuretkille

Puhallettava lentokonetyyny
Uikkarit (mahdollista Taiwanin reissua varten)
Hyttysmyrkky
Päiväreppu
Pelikortit?

+ ostan vasta Japanista

Aurinkorasvat (SPF50, kyllä kiitos!)
UV-suojattu sateenvarjo
Kaikki kosmetiikka, kun loppuvat (shampoot, hoitoaineet, vartalovoiteet, meikit)

Alkusyksystä luvassa päivitystä siitä, miten näillä matkatavaroillani reissusta selvisin. Mitä olisi kannattanut jättää kotiin, mitä oleellista unohdin, mitä jouduin ostamaan Japanista.

Mitä sinä pakkaisit puoleksi vuodeksi?

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!