Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Madeiran road trip – Porto Monizista Ribeiro Friolle

24.1.2019

Road tripillä hyvin suunniteltu on puoliksi ajettu, mutta joskus suunnitelmiin voi tulla yllättäviäkin muutoksia. Alle kahden tunnin mittainen reitti muuttui melkein viiden tunnin kruisailuksi. Tässä jälleen kokemuksia autoilun ihanuudesta Madeiralla.

 

Aamupala tankattu majapaikassa, reput pakattu, patikointireitti valittu ja ajoreitti suunniteltu – sitten matkaan! Kaiken piti sujua helposti, kiva pieni roadtrip saaren pohjoisrannikkoa pitkin ja helppo lyhyt patikointi. Evästäkin otettiin mukaan sen verran että voimme nauttia pienen välipalan näköalatasanteella ja ehdimme takaisin lounaaksi… vaan toisin kävi.

Madeiran isot hyväkuntoiset päätiet alkavat olemaan nähty, joten reitti suunniteltiin kulkemaan rannikon pikkuteitä Porto Moniz – São Vicente – Ponta Delgada – São Jorge – Santana – Ribeiro Frio. Reitti starttasikin hienosti ja matka eteni helposti tuttuja teitä pitkin São Vicenteen saakka. Tästä eteenpäin matka taittuu pienempiä teitä pitkin, hieman ennen Ponta Delgadaa tie muuttui heikkokuntoiseksi ja hetkittäin tuntui jopa että tie on pois käytöstä. Erittäin kapea tie kulkee aivan vuoren reunamalla – kivenvyörymistä varoiteltiin säännölisesti sekä muita erinäisiä Portugalin kielisiä varoitusmerkkejä oli tien varrella. Valokuvat tästä hämmentävästä tieosuudesta jäi valitettavasti ottamatta, koska ne oli tarkoitus napata paluumatkalla kun reitti on tutumpi.

Ponta Delgadan kohdalla tie muuttui taas parempikuntoiseksi ja liikenteessä näkyi lupaavasti muitakin autoja. Matkaa saimme taitettua Boaventuran kylän läpi, kiinnitimme huomiomme tosin tien vieressä olevaan liikennemerkkiin jossa varoiteltiin tunnelin olevan pois käytöstä tiettyinä kellonaikoina. Tulkitsimme nuo portugaliksi olevat plakaatit ja kellonajat kuitenkin niin että nyt on baana auki, ja kuinka väärässä olimmekaan. Muutaman hetken päästä vastaantuleva autoilija välkytti intohimoisesti valoja ja pysähtyi kohdalle kertomaan että tunneli on suljettu ja tie päättyy. Ainoa vaihtoehto oli U-käännös. Tässä vaiheessa turhautumisen aste alkoi lupaavasti nousemaan. Suunnaksi siis tuttu São Vicente ja sieltä Ribeira Bravan kautta kohti Funchalia ja sieltä määränpäähän Ribeiro Friolle. Tässä vaiheessa oli jo selvää että ylimääräistä aikaa menomatkaan kuluu vähintään tunti.

 

Ribeiro Bravan lähestyessä verensokerit alkoivat laskea ja päätimme syödä lounaan jo tässä vaiheessa matkaa, joten suunnaksi joku satunnainen ravintola Ribeiro Bravan keskustasta. Keskustan tuntumaan päästyämme tien varsilla ei näkynyt ainuttakaan sopivaa ravintolaa saatika parkkipaikkaa. Yksisuuntaisia katuja sukkuloidessa erehdyimme risteyksissä muutamaan otteeseen joka johti meidän ajamaan ympäri samaa lenkkiä pari kierrosta. Turhautumisaste nousi jälleen pykälän ylöspäin ja päätimme jättää Ribeiro Bravan ravintolat käymättä. Suunnaksi siis lopullinen määränpää Ribeiro Frio ja toivotaan että matkalla tulee joku lupaava ravintola vastaan puolivahingossa. Tässä vaiheessa ylimääräinen menomatkan ylimääräinen ajoaika ylitti jo kaksi tuntia.

Ribeiro Brava – Funchal välinen moottoritie kuvassa alempana, me väärällä tiellä vuoristossa.

Ribeiro Bravasta kulkee Funchaliin nopea moottoritie, jonka liittymän kuitenkin missasimme vaikka alue on jollain tasolla tuttua. Havahduimme ajelevamme vuoristotietä kuorma-auton perässä useita kilometrejä kavuten aina vaan korkeammalle ja kauemmas moottoritiestä. Nyt alkoi jo vähän hymy hyytymään ja tässä kohtaa oli pakko laittaa navigaattori päälle. Jossain kohtaa sopiva liittymä löytyi ja pääsimme pikatielle. Funchalin jälkeen reitille osuu sopivasti Monten kylä, josta ravintolan luulisi helposti löytyvän. Ravintoloita matkalla näkyikin, mutta kaikissa oli kadunvarressa olevat parkkipaikat aivan täynnä sekä turisteja ja turistibusseja oli tukkimassa ennestään kapeita teitä. Näin ohitimme myös Monten edelleen nälkäisinä.

Heti pian Monten jälkeen tien varressa näkyi rauhallisen oloinen ravintola, joten tiukka käännös sinne. Sisällä ravintolassa Julio Iglesias soi vähintään riittävällä volyymilla, paikalliset seniorikansalaiset nauttivat päiväkahvejaan ja -kaljojaan sekä ihmettelivät kahta sisään tullutta turistia. Otimme reippaan lontoonkielisen tervehdyksen tarjoilijalle/baarimikolle, joka vastatervehdyksenä väänsi Juliota soimaan entistä kovempaa. Tämä reipas vastaanotto ja paikan yleinen siisteystaso huomioiden totesimme turvallisemmaksi suorittaa ripeän poistumisen paikalta ja nauttia välipalaksi tarkoitetut eväät auton vierellä.

 

Evästankkauksen jälkeen verensokerit palautuivat normaalimmalle tasolle ja matkaa päästiin jatkamaan jälleen hyvällä huumorilla. Loppumatka Ribeiro Friolle sujui hienosti, eikä ylimääräisiä kommelluksiakaan sattunut enempää. Patikoinnin jälkeen löydettiin jopa ruokapaikka ja saatiin vatsat täyteen hyvää ruokaa asiallisen palvelun saattelemana. Seuraavassa postauksessa sitten juttua itse levadasta.

Horisontti @ instagram

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply