Lapset Ruotsi Tukholma Ulkosuomalaisuus Yleinen

Koulun aloituksesta

torstai, tammikuu 17, 2019

Hei taas!

Kuten jo aiemmin taisinkin kertoa, aloittaa jo järjestyksessään toinen meidän lapsista koulutiensä ensi syksynä. Viime viikolla meidän postilaatikkoomme sitten tipahtikin brosyyri, joka ohjeistaa siihen, miten ja milloin koulunvalinta ja kouluun ilmoittautuminen täällä Tukholmassa tapahtuu.

Vaikka meidän vanhin tyttömme on jo puolentoista lukukauden ajan käynyt täällä koulua, on tämä virallinen kouluunhakuprosessi meille ihan uusi. Esikoinenhan joutui muuttomme ajankohdan vuoksi aloittamaan koulun kesken lukukauden, jolloin otimme suoraan yhteyttä koulun rehtoriin ja näin (onneksi) saatiin hänelle järjestymään paikka lähikoulusta.

Viime vuoden marraskuussa päätti Ruotsin eduskunta, että oppivelvollisuus alkaa myös Ruotsissa sinä vuonna, jona lapsi täyttää kuusi vuotta. Näin ollen tuli Förskoleklass eli esikoululuokka myös täällä pakolliseksi, mikä on mielestäni tosi hyvä juttu. Lapset siirtyvät eskariluokalla jo oikean koulun tiloihin ja tämä esikouluvuosi pitää sisällään opettelua koulun rutiineihin ja sääntöihin ja toimii ns. pehmeänä pudotuksena koulumaailmaan. Näin ollen ykkösluokan alkaessa lapsi on valmiimpi keskittymään itse oppimiseen, kun koulumaailma on jo entuudestaan tuttu.

Itse kouluun hakeminen tapahtuu sähköisesti, kuinkas muutenkaan. Vanempien tulee valita kolme koulua, joihin olisivat lapsensa valmiita laittamaan ja sitten vain odotellaan, mihin kouluun lapsi päätyy. Tässä prosessissahan on omat sääntönsä, miten paikat jaetaan silloin kuin hakijoita on enemmän kuin itse paikkoja, mutta en nyt ala niitä tässä sen yksityiskohtaisemmin selvittämään.

Ruotsalainen koulusysteemi pähkinänkuoressa

Tämä oli ehdottomasti oma suosikkisivuni esitteestä. Jopa minä ymmärrän tästä, miten homma toimii 😉

Mutta mahtavaa on se, että ensimmäistä kertaa täällä Ruotsissa oloaikanamme mekin olemme siellä ”etuoikeutettujen” puolella; nimittäin kun vanhempi sisarus on jo sisällä toivotussa koulussa, pääse nuorempi sisarus käytännössä automaattisesti samaan kouluun. Tämä on meille suuri helpotus, sillä meidän asuinalueellamme on huutava pula koulu- ja päiväkotipaikoista (kuten ehkä jo nuorempien tyttöjen 1,5 vuotta kestäneestä dagis-jonotuksesta voi päätellä). Viime syksynä tänne Mariehälliin perustettiinkin uusi koulu, joka sijaitsee noin 1,5 km päässä meidän kotoamme. Mutta koska tämä uusi koulu sijaitsee vähän syrjässä tämän asuinalueen ”ytimestä”, hakee suurin osa vanhemmista mieluiten paikkaa lapselleen tästä meitäkin lähinnä olevasta ”pääkoulusta.” Olemmekin siis todella onnekkaassa asemassa, sillä vanhin tyttömme käy jo tätä ”pääkoulua”, jonne on kotoamme vain n. 300 metrin matka. Nyt vain toivotaan, ettei sääntö tee poikkeusta tämän asian suhteen, ainakaan meidän kohdallamme. Sekään ei kyllä minua enää yllättäisi, niin vaikeaa on ollut saada näitä meidän nuorempia tyttäriämme edes sinne dagikseen!

Kouluvalintoja tehdessämme puntaroimme tietysti myös muitakin vaihtoehtoja kuin tätä meidän lähikouluamme. Tukholman alueella on myös muutama suomalainen koulu ja etenkin Fridhemsplanilla sijaitsevaa Sverigefinska skolaa olen kuullut kehuttavan todella paljon. Päädyimme kuitenkin siihen, että tämänhetkisessä elämäntilanteessa helppous ajaa suomenkielisen opetuksen edelle. Kuulostaa ehkä hurjalle, mutta näin isossa perheessä on logistiikalla todella suuri merkitys. Ja koska ainakin toistaiseksi kaikki meidän arkiaktiviteettimme sijoittuvat tänne tullien pohjoispuolelle, emme koe järkeväksi lähteä kuljettamaan osaa lapsista joka arkiaamu Kungsholmenille.

Tämä ruotsinsuomalainen koulu tulee tietysti taas kyseeseen, jos jossain vaiheessa alkaa näyttää siltä, että lapset alkaisivat kadottaa suomenkielentaitoaan. Mutta ainakin me vanhemmat ollaan päätetty vakaasti tehdä kaikkemme, ettei näin pääsisi käymään. Sen, miten hyvin onnistumme tässä haasteessa, tulee ainoastaan  aika näyttämään. Mutta rehellisesti sanottuna on minun vaikea uskoa, että lapsemme jossain vaiheessa menettäisivät suomenkielentaitonsa. (Toivottavasti nämä eivät ole niitä kuuluisia viimeisiä sanoja!)

Lasten kaksi- tai monikielisyys on kyllä muutenkin niin mielenkiintoinen juttu. Juuri tässä pohdiskelin, että jos asuisimme Suomessa, täytyisi meidän painottaa ruotsin kieltä, jotta se säilyisi lapsilla suomenkielisessä majoriteettiympäristössä. Nyt täällä Ruotsissa se on tietysti ihan päinvastoin, täytyy olla todella tarkkana siitä, että suomenkieltä käytetään aina kuin mahdollista.

Mutta täällä siis odotetaan jo kovasti ensi syksyä ja 6-vuotiaan koulunaloitusta, eikä ainakaan vähiten tulevan koululaisen itsensä toimesta.  Aika harva lapsi voi sanoa olleensa äidin ja pikkusisarusten kanssa kotona 6-vuotiaaksi asti, vai mitä olette mieltä? Mutta tämä meidän 6-vuotiaamme on kyllä maailman herttaisin; aina kun pahoittelen hänelle, että hän ei ole vieläkään saanut paikkaa dagiksesta, muistaa hän sanoa miten hyvä hänellä on olla myös minun kanssa kotona, vaikka ehkä vähän omanikäisiä kavereita jo kaipaakin 😊

Näissä tunnelmissa siis kohti viikonloppua! Täällä viikonloppu alkaakin vauhdikkaasti, kun tytöt viettävät huomenna meillä kaverisynttäreitään. Lisäksi sunnuntaina olen luvannut viedä heidät vielä Junibackeniin siitä hyvästä, että raukat olivat tänäkin vuonna oikeina synttäripäivinään kipeinä. Ajattelin, että olisi kiva tehdä vähän jotain tavallisesta poikkeavaa, niin että saadaan unohdettua ne viimeisimmätkin influenssan rippeet!

Ihanaa viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

<3 Heini

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.