Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Onnistuneen kesän määritelmä

Kesä Suomessa on tähän mennessä mennyt suurinpiirtein niinkuin toivoinkin ja itseasiassa vielä paremmin. Kauhukuvat kylmästä ja sateisesta lomasäästä eivät käyneet toteen ja tälläkin hetkellä pihallamme Helsingissä on yksinkertaisesti niin kuuma (30c varjossa), että istun mielummin sisällä.

Ilmalämpöpumppu kutsuu viilentymään neljän seinän sisälle ja samaan aikaan takaraivossa jyskyttää, että näin se kesä menee sitten hukkaan hellettä pakoillessa. Onneksi hellettä voi pakoilla myös merenrannalla, ystävien mökillä, jossa ollaan niin monet ikimuistoiset juhannukset vietetty joskus kultaisena aikana ennen lapsia.

Hillitön helle

Keski-Euroopan helteet ovatkin sitten ihan toinen lukunsa. Muistan viime kesältä kun astelimme Kölnin eläintarhassa 36-asteen paahteessa ja nyt Düsseldorfissakin on ollut yli 40c lämpötiloja. Ja Saksassa ainakaan ei juuri ilmalämpöpumppuja näy, joten kuumuus hiipii väistämättä sisällekin vaikka kuinka yrittäisi pitää asunnon viileänä.

Hesarissa oli just pieni juttu liittyen Saksan jo vaaralliset mittasuhteet saaneisiin helteisiin ja paikalliseen tuuletuskulttuuriin. Osa haluaa helteestä huolimatta pitää hieman ikkunaa auki, jotta mahdollisuus tuulenvireeseen olisi mahdollinen ja osa taas pitää kaikki mahdolliset luukut ainaskin päiväaikaan kiinni, jotta ilma pysyisi sisällä viileämpänä.

Itse olen ehdottomasti luukut kiinni -koulukunnan kannattajia. Olinkin tosi ylpeä itsestäni Saksan kesinä, kun sain sisäilman pysymään meidän kodissa parhaimmillaan kymmenisen astetta ulkoilmaa viileämpänä. Ja silti makuuhuoneessa oli joku 25 astetta, että eihän siinä nyt sinänsä mitään viileää ollut.

Kirjoitinpa tästä aikanaan oman jutunkin, joka on taas ajankohtainen: Hausfraun vinkit hellepäiviin

Kesäloman loppusuora

Tajusin juuri, että Arminin eskari alkaa alle kahden viikon kuluttua. Vielä toukokuussa loputtomalta näyttävä kesä kääntyy vääjäämättömästi loppusuoralle, ja tässähän meinaa iskeä jonkinsortin kesäressi. Samaan aikaan tuntuu siltä, että tätä kesää – paluumuuttokesää – pitäisi jotenkin suorittaa käymällä ja kokemalla mahdollisimman monta suomalaista kesäperinnettä. Ja eihän me olla edes Lintsille vielä ehditty!

Toisaalta, kesälomanhan pitäisi olla sitä lomaa, jolloin ei tarvitsisi tehdä kuin pakolliset. Mutta sellaisesta möllöttelystä ei juurikaan jää mitään muistijälkiä, ja ainakin omasta mielestä kesä, tai mikä tahansa ajankohta, tuntuu sitä pidemmältä mitä enemmän tekee erilaisia asioita.

Ja kuitenkin – ollaanhan me jo ehditty vaikka ja mitä. Juhannus vietettiin ystävien tutulla mökillä, isomummia on käyty moikkaamassa Varkaudessa ja nyt vietettiin pari yötä toisten ystävien luona Degerbyssä, Inkoon liepeillä, ja sieltä tämän jutun ihanat kuvatkin ovat.

On käyty uimassa, rannalla, leikkipuistoissa ja muutamassa museossa. Grillattu, syöty jätskiä, poimittu mansikoita, mustikoita ja yritetty saada unta valoisassa Suomen kesäyössä.

Ystäville ja sukulaisille saa nyt kyllästymiseen saakka – vaikkakin toki ymmärrettävistä syistä –  vastata, että miltä nyt tuntuu olla Suomessa? Hyvältä. Tutulta ja hieman erilaiselta samaan aikaan. Kuin ei oltaisi poissa oltukaan, mutta saatu jostain kasapäin kokemuksia mukaan. Tasapainoiselta. Siltä, että oli mahtavaa, että voitiin lähteä mutta myös palata.

Ja siinä astellessani saunamökiltä ulkohuussiin ymmärsin, kaikesta tästä kokemushakuisuudesta huolimatta, miten voisin määritellä onnistuneen kesän?

Kesä on onnistunut silloin, kun paljaat jalkapohjat eivät enää kipristele mökkipihan jokaisesta sorakivestä tai karkeasta ruohonkorresta.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Sveitsin roadtrip: Sinivihreä Blausee, lampi kuin sadusta

Pysähdys piskuisella Blauseella, Kandergrundissa, noin 40 kilometriä Interlakenilta lounaaseen, oli odotuksien arvoinen. Paikka toi kovasti mieleeni edellisvuonna roadtripillemme osuneen Blautopfin Saksassa, ja voisin mielelläni ihastella tällaisia järviä tai lähteitä enemmänkin. Haluan myös heti alkuun huomauttaa, että näitä järvikuvia ei ole käsitelty, vaan valot ja värit näkyvät tässä sellaisinaan kuin ne kameraan tallensin.

Jääkaudelta tähän päivään

Blausee on saanut alkunsa noin 50 000 vuotta sitten jääkauden aikana, jolloin Kanderstegin laaksoa koetteli valtava lumivyöry. Laaksoon kasautui jäätä ja jättimäisiä kivia. Jääkauden päättyessä sulava jää ja lumi jätti jälkeensä useita isoja kuoppia ja monttuja, täynnä vettä tottakai. Joet ja virrat ovat vuosien saatossa tasoittaneet näistä useita mutta eivät suinkaan kaikkia – kuten ei ole tapahtunut Blauseelle.

Aivan Blauseen vieressä virtaa joki, mutta se ei ole sidoksissa lampeen, vaikka tämä toki tulisi ensimmäisenä mieleen. Blausee täyttyy ja tyhjenee maanalaisista virtauksista. Koko lammen vesi vaihtuu kokonaan 2-4 päivässä, eikä se lämpene kesälläkään koskaan yli 10 asteen. Sen sijaan talvisaikaan veden lämpötila on noin 6 astetta, joten se ei jäädy koskaan. Vesi on kirkasta ja mineraalirikasta ja tosiaan taianomaisen sinistä, erityisesti auringon pilkistässä.

Lammen alueelle on sisäänpääsymaksu (8 CHF aikuisilta, 4 CHF lapsilta 6-15v) ja sillä pääsee nauttimaan kauniista luontopoluista, leikkipaikasta ja grillausmahdollisuudesta omille eväille. Lisäksi hintaan kuuluu soutelu lammen ympäri oppaan johdolla. Veneen pohjassa on läpinäkyvä pleksi, josta erityisesti lapset tykkäsivät kurkkia alla uivia kaloja. Opas kertoi sekä lammen todellisesta historiasta että vanhasta legendasta, miten lampi on saanut sinisen värinsä. Surulliseen rakkaustarinaan liittyi ainakin kaunis neito, jolla oli kovin siniset silmät ja joka itki silmät päästään lemmittynsä perään.

Muutama tunti vierähti kevyesti alueella ja poislähtiessä kierreltiin vielä hieman viereisiä luontopolkuja, joista osa kulki isojen siirtolohkareiden muodostamien kujien ja tunneleiden läpi. Täysin esteetönkin reitti toki oli mahdollinen.

Lopuksi vielä vinkkinä Blauseen parkkipaikan kupeessa oleva Pizzeria Conventino. Usein tällaiset ”syö täällä tai ole syömättä” -paikat keskellä ei-mitään eivät vakuuta, mutta nyt saatiin kyllä todella hyvät pizzat sekä aikuisille että lapsille. Kannattaa huomioida kuitenkin keskieurooppalaiset aukioloajat, eli iltapäivisin putiikki on kiinni – kerrankin hoksattiin tämä ajoissa eikä jääty nuolemaan näppejämme.

***

Lisätietoja lammesta Blauseen nettisivuilta

***

Tämä juttusarja käsittelee toukokuussa 2019 tekemäämme roadtrippiä Sveitsissä. Kategoriasta ”Matkailu maittain – Sveitsi” löydät kaikki muut sarjan jutut. Tervetuloa mukaan!

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Sveitsin roadtrip: Vuoristojärvi Champex-Lacissa

Pikkuhiljaa toivuttuamme Matterhornin aiheuttamasta pettymyksestä jatkoimme matkaa kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, joka sijaitsisi Interlakenin alueella. Ennen sinne pääsyä ehdimme kuitenkin ulkoilla aamulla sveitsiläisen vuoriston kevätsäässä eli sellaisessa harmaan-kylmän-kosteissa tunnelmissa.

Toukokuussa monet Sveitsin parhaista autoteistä – eli tässä tarkoitan sellaisia huikaisevia, mutkittelevia reittejä, jotka nuolevat vuorien seinämiä ylös ja alas – olivat vielä kokonaan suljettuja tai vain osittain auki olevia. Näin ollen oltiin jipoissa jo hieman maltillisimmistakin mutkateistä aina kun niitä vain reitille sattui.

Hillitty ja harmaa Champex-Lac

Olimme yöpyneet lounais-Sveitsissä, Orsièresissä, ja hotellilta lähti lupaavan näköinen serpenttiinitie kohti vuoristojärveä Champex-Lac nimisessä kylässä. Sinne siis! Parkkeerattiin autot järven rannalle ja puettiin talvivaatteet päälle pienessä räntäsateessa. Hieman tuli tässä kohtaa mietittyä, että miksei vaan lähdetty vaikka Kreikkaan mutta onneksi suomalainen on kasvatettu siihen, että säähän on vaan asenne- ja pukeutumisasia. Merinovillaa alle ja goretexiä päälle, niistä ei meidän lomia olekaan aiemmin tehty.

Continue Reading

Sveitsin roadtrip: Zermatt ja Matterhorn

Oletko joskus syönyt Toblerone-suklaata? Siinä paketin kyljessä on kuva vuoresta. Se vuori on olemassa ihan oikeasti, ja sen nimi on Matterhorn. Sveitsin roadtrippimme kulmakivi oli tämä vuori, mutta valitettavasti sää ei ollut puolellamme. Joten tällä kertaa luvassa hieman katkera kirjoitus, josta on kuitenkin varmasti hyötyä, jos olet vastaavaa reissua suunnittelemassa.

Matterhorn Glacier Paradise – miten sinne pääsee?

Matterhorn sijaitsee Alpeilla aivan Sveitsin ja Italian rajalla. Matka itse Matterhorn-vuorelle on vain todellisille vuorikiipeilijöille ja turistit ohjataankin Klein Matterhornille eli pienelle Matterhornille, josta on – sään suosiessa – mahtavat näkymät itse päävuorelle. Otimme päämääräksi Matterhorn Glacier Paradisen, joka on näköalapaikka 3 883 metrin korkeudessa. 

Continue Reading