Turkki

BUSSIKARAVAANI ANTALYASTA KAPPADOKIAAN JA TAKAISIN

sunnuntai, marraskuu 11, 2018

Antalyasta Kappadokiaan 

Kappadokian kiertomatkamme alkoi Antalyasta, jonne lensimme suoralla lennolla Helsingistä. Saavuimme Antalyaan lauantai-iltana ja seuraavana aamuna heräsimme aikaiseen kellon soittoon. Seitsemän aikaan olimme syöneet aamupalan ja istuimme bussissa matkalla kohti Kappadokiaa. Matka oli pitkä, reilu 500km ja sen taittamiseen kului koko päivä. Matkalla pysähdyttiin sopivin välein ja tällöin oli mahdollisuus haukata jotain välipalaa ja käydä vessassa. Niin kauan kun ajelimme läpi Taurus-vuoriston, maisemat olivat mielenkiintoiset. Vuoristossa oli ollut kylmä yö ja se näkyi hentoisena lumipeitteenä tienpientareilla. Päivä oli harmaa ja vuoristossa satoi vettä. Olin niin kuvitellut ottavani upeita kuvia, kun ajelemme ylös mutkaista vuoristotietä. Sellaisia kuvia ei sadepisaroiden kasteleman ikkunaruudun läpi harmaaseen maisemaan ikävä kyllä otettu.

Opas oli matkan alussa sanonut, että jos Turkin valtio jotain on tehnyt hyvin, niin valtatiet. Totta, tiet olivat hyväkuntoisia! Huomioni kiinnittyi muutamaan rekkaan, jotka tulivat vastaan ilman ajovaloja. Harmaassa sateisessa säässä, mutkaisella vuoristotiellä! Kyllä meidänkin kuskimme välillä suoristi pari mutkaa vastaantulevien kaistalla, aika hurjissa paikoissa vieläpä. Mutta tämä lienee täkäläisessä ajotavassa enempi sääntö kuin poikkeus.

Mevlana Museo

Alkumatka kului siis harmaata, sateista vuoristomaisemaa tuijottaessa. Ensimmäinen varsinainen määränpäämme oli Konyan kaupunki, jossa vierailimme Mevlana museossa. Jos olet aforismien ja runojen ystävä, olet ehkä joskus törmännyt nimeen Jalāl ad-Dīn Muhammad Balkhī. Usein hänestä käytetään vain nimeä Rumi. Saavuimme Mevlana museoon, joka on Jalāl ad-Dīn Muhammad Rūmīn hauta. Hän eli vuosina 1207-1273. Hänen vaikutusvaltansa ylsi yli kansallisten rajojen, erityisesti muslimimaissa arvostettiin häntä suuresti. Hän oli runoilija, juristi ja islamin tutkija, jonka runoja on käännetty usealle eri kielelle. Hän sai suuria vaikutuksia isältään, joka myös on haudattu Mevlana museoon. Paikka on suosittu pyhiinvaelluskohde, jossa Lonely Planetin mukaan vierailee jopa 1,5 miljoonaa ihmistä vuosittain. Rumin kuoltua vuonna 1273 hänen seuraajansa perustivat Mevlanan veljeskunnan, pyörivien dervissien veljeskunnan. Pyörivien dervissien tanssi on aikanaan ollut veljeskunnan eräänlainen seremonia. Nykyään pyörivien dervissien tanssiesityksiä järjestetään turisteille illanviettoina ja myös tällä matkalla halukkailla oli mahdollisuus lisämaksusta osallistua tälläiseen iltaan.

Sinun työsi on elää elämäsi tavalla, jolla on merkitystä sinulle. Ei tavalla, jolla on merkitystä toisille.

                                                                                                                                                       Jalāl ad-Dīn Muhammad Balkhī, Rumi

 

IMG_2235

Mevlanan museo Konyassa on Jalāl ad-Dīn Muhammad Balkhīn, ”Rumi” hautapaikka ja muodostunut eräänlaiseksi pyhiinvaelluspaikaksi lähinnä islaminuskoisille.

 

IMG_2220

IMG_2230

 

Kappadokian maanalaiset kaupungit

Konyasta meidän matka jatkui kohti Kappadokiaa. Tässä vaiheessa vuoristo oli jo jäänyt taakse ja seuraavat pari tuntia matkustimme täysin päinvastaisessa maisemassa. Täytyy sanoa, etten ole hetkeen aikaan reissussa ollessa nähnyt tylsempää väliä kuin Konyan ja Kappadokian välinen tieosuus. Ehkä se oli minulle liian kotoinen. Pelkkää peltomaisemaa. Silmänkantamattomiin aakeeta laaketa kuin Pohjanmaalla konsanaan. Kaksi tuntia pelkkää peltoa joka puolella.

Tälle tieosuudelle mahtui muitakin nähtävyyksiä, joissa poikkesimme paluumatkalla. Paluumatkalle lähdimme keskiviikkona ja reitti kulki samaa tietä kuin Kappadokiaan tullessamme. Viikon matkasta istuimme siis käytännössä kaksi päivää bussissa, meno- ja paluumatkat Antalyan ja Kappadokian välillä.

Kappadokiassa tiedetään olevan paljon maanalaisia kaupunkeja. Tavallisesti taloissa asuvat muuttivat maanalaisiin luoliin turvallisuussyistä. Kappadokian historiaan mahtuu monenlaista aikakautta ja se on ollut monen kulttuurin vaikutuksen alla. On siis sanomattakin selvää, että myös levottomuuksia on ollut ja niitä ihmiset ovat paenneet turvaan maan alle. Me tutustumme maanalaiseen kaupunkiin Aksarayn lähistöllä Saratlı Kırkgöz Yeraltı Şehrissä. Pääsymaksu tänne oli 10 liiraa.

Onhan se todella hämmästyttävää ajatella, että ihmiset ja heidän kotieläimensä ovat eläneet niissä luolissa, jotka mutkittelevat maan alla. Eläimet on pidetty lähimpänä oviaukkoa, koska siihen ne on ollut helppo tuoda ja ne ovat myös varoittaneet mahdollisesta lähestyvästä vihollisesta. Luolan uumenissa kulkiessa käy selväksi, että sen ajan ihmiset eivät tainneet juurikaan kamppailla ylipainon kanssa. Sen verran pieniä ja kapeita ovat oviaukot ja käytävät, joita pitkin liikuttiin huoneesta toiseen.

Maanalaisia asumuksia valaistiin ja lämmitettiin pellavansiemenöljylampuilla. Pellavansiemenöljyä käytettiin myös häätämään vihollisia. Maan alla saattoi olla asumuksia useammassa kerroksessa ja öljyä kaadettiin kapeilla käytävillä hiippailevien vihollisten niskaan ylhäältä päin. Mahdollisia vihollisia tarkkailtiin kivissä olevista tähystysrei`istä. Ilmanvaihtoa varten rakennettiin pitkiä hormeja, joita käytettiin myös kommunikointiin eri asumusten välillä.

Kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kohde, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Turistibussin saapuminen tuntui olevan kylän asukkaille päivän kohokohta. Kun astuimme bussista ulos, alkoi alueella välittömästi hirmuinen huuto, ”One euro, one euro, one euro!” Kylän naiset tekivät nukkeja, joita he myivät turisteille yhden euron hintaan. Tuntui kuin he olisivat ajatelleet, että se joka huutaa koviten, myy eniten nukkeja. Kylä ei ollut suurensuuri, noin kymmenkunta kyläläistä pelmahti asunnoistaan myyntipöytiensä luo, kun kaarsimme pihaan. Alueella oli myös yksi isompi matkamuistomyymälä.

 

IMG_2800

Maanalaisen asunnon huone.

IMG_2801

IMG_2806

Valoa tunnelin päässä. Paikka ei ehkä ole sopiva aivan pahimmasta ahtaanpaikankammosta kärsivälle.

IMG_2809

Kylän naiset myivät käsintehtyjä nukkeja.

IMG_2811

Maalaiselämää.

IMG_2810

 

Karavaanit kulkee ja tietä riittää

Entisinä aikoina karavaanit kuljettivat mausteita, silkkiä ja kaikenlaista kauppatavaraa Aasiasta aina Eurooppaan saakka. Näin syntyi Silkkitie, joka kulki myös Anatolian halki. Muinaisina aikoina matkanteko oli hidasta, päivässä edettiin useita kymmeniä kilometrejä, mutta pitkälle matkalle tarvittiin myös levähdyspaikkoja. Silkkitien varteen nousi useita majataloja, joita kutsuttiin nimellä karavaaniseralji. Karavaaniseraljien rakentamisesta vastasivat Seljuk-sulttaanit ja muut valtakunnan ”suuret miehet”. Näin he turvasivat kaupankäynnin ja tarjosivat karavaaneille turvallisen lepopaikan, jossa hoidettiin myös kauppiaiden eläimet, aasit ja kamelit, joilla matkaa taitettiin. Kaupankäynnin turvaamiseksi valtio siis tuki tätä majoitusmuotoa ja näin ollen se oli tehty niin huokeaksi, että karavaaneilla oli siihen varaa.

Tähän samanlaiseen, ikivanhaan ajatukseen perustuu myös tämä meidän matka, Kappadokian kiertomatka. Hinta on huokea, Turkin valtio tukee tällä tavalla kauppaa, jota me turistit alueelle tuomme.

Me vierailimme paluumatkalla Sultanhani karavaaniseraljissa, joka on rakennettu 1229. Paikka on ollut alueen suurimpia majataloja. Kun astumme karavaaniseraljin porteista sisään, huomaamme, että paikka on remontissa ja tätä eivät tienneet meidän oppaatkaan ennenkuin seisoimme siinä sisäpihalla keskellä rakennustyömaata. Nopealla piipahduksella pystyimme saamaan jonkinlaisen käsityksen rakennuksesta. Kaikki karavaaniseraljit rakennettiin samaa kaavaa noudattaen. Suurelta sisäpihalta on pääsy huoneisiin ja muihin tiloihin. Rakennustyyli on itämaiselle arkkitehtuurille tyypillistä.

IMG_2831

Sultanhani karavaaniseralji.

IMG_2818

 

Tälläinen oli meidän matkamme Antalyasta Kappadokiaan ja takaisin. Bussilla aikaa yhteen suuntaan kului noin 8 tuntia pysähdyksineen. Jos haluaa säästää matkapäiviä muuhun kuin bussissa istumiseen, Kappadokiaan pääsee myös lentäen maan sisäisillä lennoilla esimerkiksi Istanbulista Kayseriin. Alla olevasta kartasta näet matkareittimme ja sen varrella olevat nähtävyydet, joissa vierailimme. Jos ikinä autolla kuljet tämän välin, suosittelen ainakin ehdottomasti vierailua maanalaisessa kaupungissa. Toki se on Kappadokian alueella, joten siellä voi käydä vierailunsa yhteydessä.

 

Koko näytön kaappaus 11.11.2018 143001.bmp

 

Seuraa blogia: Facebook/ Twitter/ Instagram

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, marraskuu 11, 2018 at 19:43

    Kiva juttu! Tuo bussissa istuminen on kai ollut se syy, miksi en tähän samaan tarjoukseen ole ryhtynyt. Mutta oikeastaan saahan tuosta fiiliksen, miltä olla silkkitiellä! Niin paljon mennyttä historiaa on teidän matkassanne ollut.

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi sunnuntai, marraskuu 11, 2018 at 19:51

      Kyllähän tuo bussimatka tosi pitkä oli ja itsekin sitä vähän jännitin (huono selkäisenä) mutta eipä mitään hätää ollut. Kokemushan se tuokin oli! Historian lehtien havinaa oli kyllä tällä matkalla tosi paljon! 🙂 Kiitos kommentistasi!

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, marraskuu 12, 2018 at 09:25

    En rakasta pitkiä bussimatkoja (tai yleensä automatkoja), mutta jollain tuollaisella pitemmällä tylsällä osuudella olen turvautunut iPadiin ja elokuviin kuten pitkillä lennoillakin – toimii minusta hyvin. Siinä missä lukeminen vähän hyppivässä bussissa ei välttämättä ole miellyttävää, niin liikkuvaa kuvaa voi katsoa vähemmän ”tarkalla katseella”.
    Odotan innolla mahdollisesti tulevaa yhteenvetojuttuasi siitä, että mitä kokonaisuutena pidit tästä TSS:stä matkanjärjestäjänä!

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi tiistai, marraskuu 13, 2018 at 09:51

      Yleensä minulla on lukemista matkoilla mukana, mutta tälle reissulle en ottanut. No bussissa tuli sitten paikkailtua vähän lyhyeksi jääneitä yöunia. 🙂 Yhteenvetopostaus on tulossa. 🙂 Kiitos kommentistasi.

  • Reply Elsa/Hakunamalife keskiviikko, marraskuu 14, 2018 at 12:21

    Tosi kiva postaus taas kerran ? halu lähteä samankaltaiselle matkalle vain lisääntyi?

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi perjantai, marraskuu 16, 2018 at 17:57

      Kiitos Elsa! Kyllä matka kokonaisuudessaan oli tosi mukava ja lähtisin ehkä uudelleenkin joskus.

  • Reply Terhi torstai, marraskuu 15, 2018 at 20:38

    Jo pitkiin päivämatkoihin tottuneena bussimatkailijana (krömh) hymähdin tuolle kahdelle tunnille tylsää maisemaa. Antaahan hidas eteneminen maasta oikeamman kuvan. Nuo luolat herättivät oitis kiinnostukseni.

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi perjantai, marraskuu 16, 2018 at 17:58

      On täysin totta, että näin bussilla matkaten saimme varsin hyvän kuvan maasta ja näimme miten paljon erilaista maisemaa mahtuu matkan varrelle, vaikka samassa maassa matkataan koko ajan.
      Kiitos kommentistasi! 🙂

  • Reply muuttolintu lauantai, marraskuu 17, 2018 at 10:48

    Mielenkiintoinen juttu, opin paljon uutta vaikka itsekin juuri Kappadokiasta tulin. Me lennettiin ihan suosiolla, sen verran kova reissuväsymys on ollut viime aikoina päällä ettei noin pitkä bussimatka tullut kysymykseen. Niitä pyöriviä dervissejä haluaisin joskus nähdä!

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, marraskuu 17, 2018 at 17:53

      Kyllä lentämällä säästää aikaa, jota Kappadokiassa olisi saanut kyllä kulumaan enemmänkin. Itsekkään en pyörivien dervissien tanssiesitykseen mennyt, olisihan varmasti ollut mielenkiintoinen. Kiitos kommentistasi! 🙂

    Leave a Reply