Eurooppa Huippureissut

Voihan Wien – jotain sieltä puuttui

tiistai, heinäkuu 23, 2019

Wien | heinäkuu 2019

Mikä siinä onkin, että toiset paikat hurmaavat heti, kun taas toiset jättävät vähän välinpitämättömäksi?

Wien oli meillä jälkimmäistä sorttia, kauniista ulkokuorestaan huolimatta se ei jollain tavalla koskettanut. Kaupungissa ei oikeastaan ole mitään vikaa, mutta jotain sieltä puuttui.

Itävallan mahtipontinen pääkaupunki oli Itävaltaan, Slovakiaan ja Sloveniaan suuntautuvan reissumme ensimmäinen kohde. Saavuimme Wieniin pilvisen, mutta ihastuttavan lämpöisen päivän aamuna. Otimme lentokentältä 11 euroa maksavan CAT-junan, joka vie 16 minuutissa lentokentältä suoraan Wien Mitten rautatieasemalle. Sieltä hyppäsimme metroon, jolla matkasimme Karlsplatzille, josta kävelimme hotellillemme 4. kaupunginosaan Wiedeniin.

Tässä vaiheessa Pyry olisi ollut jo valmis ottamaan päiväturpluurit, mutta minuun oli taas iskenyt sen verran raju reissukiima, että hoputin meidät suihkun kautta välittömästi valkeana hohtavan Wienin kaduille.

Aloitimme miljoonakaupunkiin tutustumisen sen prameasta ytimestä Ringstrasselta. 1. kaupunginosassa Innere Stadissa kiertää U-kirjaimen mallinen paraatikatu Ringstrasse, jonka varrella voi nähdä suuren osan Wienin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Ringstrassen nimi muuttuu sitä mukaa, missä ollaan, esimerkiksi Schotteringiksi ja Universitätsringiksi.

Me aloitimme kulkemaan Ringstrassea vastapäivään Schotteringiltä. Ohitimme muun muassa Wienin pörssin rakennuksen ja muutamia muita mysteeriksi jääviä, hulppeita rakennuksia. Tai mitä oikein selitän – muutamia? Jokainen rakennus oli sievä kuin koru ja täysin moitteettoman puhdas.

Suurin piirtein kaikki Ringtrassella parin kilometrin säteellä näkemämme pytingit noudattelivat samaa kaavaa: ne olivat valtavan kokoisia ja vaaleasävyisia. Kuten vaikkapa komea Burgtheater.

Teatterin takaa alkaa Volksgarten, joka tunnetaan muun muassa ruusupuutarhastaan. Olin innoissani: tiedossa olisi värejä!

Volksgarten oli varsin pieni, eivätkä ruusut olleet enää missään priimakunnossa. Taustalla vilkkuivat Wienin taidehistoriallisen museon kupolit. Kaiken kauneus ja grandiositeetti tuntui kuin alleviivaavan, että tässä oltiin nyt keisarillisessa kaupungissa.

Wienin ja Itävallan merkittävin hallitsijasuku oli tietenkin Habsburgit, jotka olivat täällä vallassa yli 600 vuotta aina 1. maailmansotaan asti. Oman aukionsa Burgringille saanutta Maria Teresiaa on pidetty yhtenä suvun pätevimmistä hallitsijoista. Hänen tyttärensä oli muuten Ranskassa mestattu Marie Antoinette.

Volksgardenilta on vain lyhyt matka Habsburgien talvipalatsiin Hofburgiin. Kuninkaallissuvuista kiinnostuneelle tässä oli yksi Wienin must-kohde.

Tavallaanhan Hofburgiin meneminen oli vain ulkoilmamuseosta siirtymistä sisämuseoon. Koska ainakin täällä Ringstrassen alueella Wienistä kuulemani luonnehdinta museona näyttäytyi täytenä totena. Ja toistaiseksi Wien oli näyttäytynyt varsin perinteisenä museona: katsoa saa, muttei koskea.

Hofburgin museokokonaisuuteen kuuluu kolme osaa, joista ensimmäinen on Habsburgien pöytäkalleuksia esittelevä Silberkammer eli hopeakokoelma. Vain täällä suunnattoman arvokkaiden posliinien ja pöytäkoristeiden maailmassa saa valokuvata.

Sen sijaan kuuluisan keisarinna Elisabethin eli Sisin elämään keskittyvässä museossa ja keisarillisen palatsin huoneita esittelevässä osassa vallitsi tiukka kuvauskielto.

Keisarillisten huoneiden puulattiat narisivat kotoisasti, ja lämpimissä huoneissa hurisi tuulettimia. Alkoi tulla museoähky.

Onneksi Hofburgin vieressä Burgringillä lymyili jo seuraava puisto, Burggarten. Pienessä puistossa on pieni Mozart-patsas, jonka luota ostimme liput Mozart-konserttiin Musikverein-konserttisaliin. Koska kyllähän Wienissä täytyy vähän hemmotella itseään klassisella musiikilla!

Burggarten on aika pieni puisto, mutta sinnekin on saatu rakennettua pari prameaa lukaalia. Mielenkiintoisin niistä olisi varmaan ollut Schmetterlinghaus eli Perhostalo, joka oli valitettavasti mennyt jo kiinni meidän tullessa paikalle. Tämän upean art nouveau -talon sisällä liihottelee noin 400 perhosta. Siellä ovat viettäneet aikaa myös Sisi-keisarinna ja hänen puolisonsa keisari Frans Joosef I.

Entä mitä muuta Wienissä ”kuuluu” tehdä paitsi ihmetellä keisarillisen loiston päiviä ja kuunnella Mozartia? Syödä tietenkin sacherkakkua! Aikoinaan alkuperäisen sacherkakun reseptin keksimisestä kilpailivat Sacher-kahvila ja Demel-kahvila. Nimikin kertoo, että Sacher voitti kiistan. Meitä ei kuitenkaan kiinnostanut jonottaa kakun takia, joten suuntasimme leivonnaisille ihan muualle.

Me söimme kakun Wienin vanhimmassa perinteisessä kahvilassa Cafe Frauenhuberissa. Vuonna 1824 perustetun kahvilan sacherkakku teki museoväsyneelle mielelle hyvää. Lämpimänä päivänä sen sisäpuoli oli tyhjää täynnä eli mikään kovin valloittava tunnelma siellä ei vallinnut.

Olimme saaneet tarpeeksemme Ringstrassen prameista rakennuksista, joten suuntasimme hetkeksi lepäämään hotellille ennen illallista.

Illallispaikaksi valitsimme perinteikkään wieniläisravintolan Zu Den Drei Hacken – paikka, joka tunnetaan muun muassa siitä, että Schubert lounasti täällä useaan otteeseen.

Siellä me pohdimme ensimmäistä kertaa ääneen, miten Wien oli meille maistunut ensimmäisenä päivänä. Roomassa ja Los Angelesissa olimme ihastuneet kaupunkien tunnelmaan heti ensimmäisenä päivänä, mutta täällä emme tunteneet sitä samaa kuplivaa tunnetta. Wienhän oli hurjan kaunis ja näyttävä – ja vieläpä historiallisella tavalla, ei sillä feikillä tavalla kuin Dubai – mutta silti se ei koskettanut.

Siksi olikin ihanaa, että ruoka ja palvelu Zu Den Drei Hackenissa olivat kerrassaan mainioita. Keittojen ystävänä minä ihastuin wieniläiseen liha-noodelikeittoon, ja Pyryn lihamureke vei sekin kielen mennessään. Meidän tarjoilijamme tuntui olevan aidosti kiinnostunut meistä ja  tulevasta jälkikasvustamme – Wienin kuuluisan tympeä palvelu loisti täällä poissaolollaan. Ravintolasta tulikin meidän ensimmäisen päivän kohokohta, sillä vihdoin näimme ja koimme jotain sellaista, mikä miellytti muutakin kuin silmää.

Seuraavana päivänä astuin Habsburgien ansaan uudestaan, kun suuntasin keskustasta 13. kaupunginosaan Schönbrunniin. Kyseessä on keisarisuvun kesäasunto ja luultavasti koko Wienin suosituin nähtävyys, joten lähdin jo hyvissä ajoin liikkeelle.

Valitettavasti kätevä suora metroyhteys oli poikki, joten jouduin turvautumaan korvaavaan bussiin, joka ei vienytkään perille vaan yhden metropysäkin päähän. Pienestä viivästyksestä huolimatta olin perillä aamukymmeneltä, jolloin pääsin sisään käytännössä jonottamatta.

Myöskään Schönbrunnissa ei saanut kuvata, mikä alkoi tosissaan ärsyttää, kun kuljin pompöösistä huoneesta toiseen helteen hakatessa kintereillä. Kapinoin ja otin yhden salakuvan juhlasalista.

Ha haa, siitä saitte, Habsburgit!

Kuljettuani hikisenä yli 40 huoneessa sisällä siirryin vielä palatsin puutarhaan. Ensin jonotin turhaan maksulliseen Privy Gardeniin, mutta luukulta sain ohjeet, miten pääsin linnan avoimeen, ilmaiseen puutarhaan.

Se oli valtava. Auringon porottaessa hellelukemia mietin useampaan otteeseen, miksi olen taas löytänyt itseni kävelemästä pitkiä etäisyyksiä valtavien rakennusten takia.

Jaksoin silti pungertaa itseni palatsin vastapäisellä kukkulalla seisovalle kauniille Gloriette-kahvilalle, josta oli mukavat näkymät kaupunkiin. Yleensä haluankin löytää itseni kaupunkilomilla vähintään yhdestä hyvästä näköalapaikasta.

Koska välimatkat Schönbrunnissa olivat niin pitkät, olin jo tässä vaiheessa ihan valmis sanomaan paikalle ikuiset auf wiedersehenit. Paluumatkallakin jouduin nousemaan suoran metron sijaan korvaavaan bussilinjaan, joka vei tällä kertaa ihan eri metroasemalle kuin tulobussi.

Helteen ja nälän kiukuttamana päätin etsiä lounasta Wienin suurimmalta ruokatorilta Nachsmarktista. Mikä lupaavinta, Nachsmarkt sijaitsee 4. ja 6. kaupunginosissa – Wiedenissä ja Mariahilfissä – joiden pitäisi olla sitä rennompaa ja vaihtoehtoisempaa Wieniä.

Olin mielessäni nähnyt houkuttelevia ruokakojuja, joista käsin nauttisin nopean lounaan, mutta nyt löysimme vain nakkeja, wiener schnitzeleitä ja kebabia myyviä kojuja. Oli siis suosiolla istuttava alas yhteen kivannäköisistä ravintoloista. Valitettavasti valitsemamme Stella oli varsin mitäänsanomaton kokemus. Pliisuksi kokemukseksi jäi siis jopa Nacshmarkt tällä kertaa.

Nachsmarktista überöimme itsemme paikkaan, jossa vannoin, etten enää halua käydä – Schönbrunniin! Mutta nyt agendalla oli onneksi museotouhujen sijaan vilvoittelu. Schönbrunnin puutarhassa lymyää nimittäin maauimala Schönbrunner bad.

Rennosti ottaminen altaalla ja pulahtelu raikkaaseen veteen oli kirkkaasti parasta, mitä teimme keisarillisella maaperällä. Vaikka kieltämättä täälläkin onnistuin ärsyyntymään, koska suhteellisen tyyriin pääsymaksun (11 e) lisäksi lämpimästä suihkusta olisi pitänyt maksaa erikseen 50 senttiä. Olisivat edes sitten sisällyttäneet sen pääsymaksuun mukaan.

Jäljellä oli enää viimeinen Wienin-huvitus: Mozart-konsertti, johon olimme ostaneet liput Burggartenista. Me ja sadat muut turistit virtasimme iltakahdeksalta Musikvereinin kuuluisaan kultaiseen saliin – jossa ei muuten saanut kuvata järjestelmäkameralla. Kännykällä kuvaaminen oli sallittua ennen esitystä, tauoilla ja sen jälkeen. Mikä homma tämä kuvaamisnipotus on, Wien?

Kaksi tuntia kestävässä konsertissa kosiskeltiin tällaisia klassisen musiikin suuntaan välillä flirttailevien immeisten sieluja todella vahvasti. Yli puolet kappaleista oli tunnettuja, ja kaikki esitettiin huikean hienosti eli kyseessä ei ollut mikään sekundaesitys rahvaille turreille. Lopussa oli helppo nousta parvellakin ylös ja huutaa sydämensä kyyllyydestä: Bravo!

***

Olisin halunnut vielä kolmannen päivän Wienissä, koska tuntui, että kahdessa päivässä olimme nimenomaan vain nähneet hirveästi kaikkea, mutta se ei tuntunut siltä, että olisimme todella kokeneet ne.

Tässä onkin Wienin suurin ongelma kiteytettynä omalta osaltani: se antoi kyllä, mutta suurimmaksi osaksi vain yhdelle aistille.

Ehkä syy oli meissä ja minussa, ehkä aloitimme kaupunkiin tutustumisen vain vääristä paikoista. Uskon, että kaupungista löytyy se rennompi ja vetoavampi puoli komean ulkokuoren alla. Nyt emme vain onnistuneet löytämään sitä.

Mitä mieltä sinä olet Wienistä?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Susanna keskiviikko, heinäkuu 24, 2019 at 16:37

    Minullakin vähän samanlaisia kokemuksia. Tykkään enemmän Saksasta koska Saksassa on niin paljon erilaisia alueita monipuolisesti. Tonavan vihreät seudut on kyllä ihan kiva alue, mutta ei nyt hirveän erikoinen alue kuitenkaan ainakaan kun on Suomessa jo nähnyt paljon viheralueita

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, heinäkuu 24, 2019 at 17:31

      Aika monella tuntuu olevan sama fiilis Wienistä. Saksassa on kyllä vaikka ja mitä, toki ei ole ihan reilua verrata kaupunkia maahan. 😉

  • Reply Jenni | Boarding Time sunnuntai, heinäkuu 28, 2019 at 10:53

    Mun mielestä Wien on AIVAN IHANA! Mikä taidetarjonta ja muutenkin kulttuuria nautiskeltavana joka kulmassa. Siistiä, puhdasta, upeita puistoja. Me ollaan oltu kahdestaan miehen kanssa muutaman kerran ja koettu kaupunki oikein romanttiseksi. Toisaalta meidän lapsetkin on tykänneet Wienistä! Kallis kaupunkihan se on, mutta vaikea keksiä muuta negatiivista.
    Näin eri tavalla tosiaan voi näköjään jonkin paikan kokea. 😉

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 17:04

      No sanopa muuta! 😀 Mutta tosi kiva, että teille Wien maistuu noin hyvin. Ja ymmärrän tosi hyvin nuo perustelut, onhan se taiteen ja kulttuurin aarreaitta ja tosi kaunis ja siisti. Kiva, että lapsetkin ovat tykänneet. Me ei sitten vaan miehen oltu nyt ihan oikea kohdeyleisö kumminkaan. 🙂

  • Reply Sini sunnuntai, heinäkuu 28, 2019 at 12:47

    Mullakin jäi Wienistä sellainen olo, että se on ihan kiva. Ei kuitenkaan niin kiva, että sinne kaipaisi takaisin. Vähän niin kuin sanoit, että jotain jäi puuttumaan.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 17:03

      Joo ”ihan kiva” kuvaa hyvin kyllä fiiliksiä. Eipä meilläkään ihan heti sinne kiire ole takaisin, mutta never say never… ken tietää, ehkä se säväyttää sitten toisella kerralla?

  • Reply Mari sunnuntai, heinäkuu 28, 2019 at 13:11

    Tämä on just se jännä juttu, että mistä se vaikutelma kaupungista sitten aina tulee. Joskus se on oikea ihminen oikeaan aikaan, joskus joku hyvä kahvilakokemus tai muu. Itse olen ollut kaksi kertaa Wienissä ja molemmilla kerroilla jäi jotenkin tosi ihana fiilis. Voisin mennä uudelleenkin vielä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 17:02

      Niinpä! Sulla on selkeästi ollut tähdet kohdillaan, meillä jotenkin vinksallaan. 😀 Kiva kuulla myös näitä kokemuksia, että on tykätty kaupungista. Kukaan ei tunnu kyllä Wieniä inhoavan, sekin on tietty jotain!

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, heinäkuu 28, 2019 at 17:36

    Samat kokemukset Wienistä. Turhan kliininen ja pröystäilevä paikka. Palvelu jossain aika ylimielistä (mutta ei kuitenkaan niin huonoa kuin Pariisissa). Kaupungista puuttui jotenkin sen sydän tai sitten se ei vaan ole minua varten tehty. Otin bussin Wienin kukkuloille (en muista paikan nimeä) ja siellä kävelin alas läpi viinitarhojen ja viinitupien. Se oli mukavaa. Viihdyin huomattavasti paremmin Bratislavassa, johon pääsi junalla tunnissa. Myös Salzburg ja Graz olivat mukavampia paikkoja Wieniin verrattuna.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 16:59

      Kliininen ja pröystäilevä ovat kyllä joo suht kuvaavia sanoja. Meillä palvelu oli suurimmaksi osaksi aika ystävällistä Wienissä, vaikka odotimme töykeämpää meinkiä. Tylyintä palvelua taisi tulla siellä kahvilassa, jossa söimme sacheria. Wienin kukkuloista olen kuullut hyvää, harmi kun jäi meiltä nyt väliin. Mekin käytiin Bratislavassa, mutta me taas ei oikein sillekään sytytty yhdessä päivässä. Todettiin, että oltaisiin voitu se päiväretki melkeinpä viettää Wienissä, kaikesta huolimatta. Salzburg sen sijaan on niin kiva kaupunki! Ja Graz täytyy ilmeisesti joskus käydä katsastamassa, et ole ainoa, joka sitä kehuu.

  • Reply Maiju sunnuntai, heinäkuu 28, 2019 at 20:20

    En ole Wienissä vielä koskaan käynyt, mutta on mukava lukea tällaisia hehkutuksesta rehellisesti eriäviä mielipiteitä. Ensisijainen syy, miksi haluan Wienin kokea, on schaherkakku. Syynsä kullakin, kai 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 16:56

      Sacherkakkuja Wienistä kyllä löytyy ja kahvilakeskeiseen reissuun se on varmasti oikein mainio! 🙂 Mutta joo, nyt ei ihan kolahtanut, mutta eiväthän kaikki paikat voi kolahtaa!

  • Reply Sanni/Revontulia repussa maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 09:51

    Olen käynyt Wienissä vuosia sitten ja vähän tylsä ja etäinen kuva jäi. Olen miettinyt, oliko tämä vain teinin kapinointia ja hienon kulttuurin ymmärtämättömyyttä ja pohdin, pitäisikö antaa mahdollisuus kaupungille uudestaan. Tämä postaus ja kommentit ehkä vähän vahvisti aiempia fiiliksiäni.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 16:53

      On se jännä miten paljon Wien aiheuttaa samaa välinpitämättömyyttä kävijöissä! Jotkut ovat toki kertoneet, että myöhemmät visiitit ovat muuttaneet käsitystä, mutta jotkut paikat pysyvät aina ihansama-osastolla, vaikka kuinka antaisi toisen mahdollisuuden.

  • Reply Jenni tiistai, heinäkuu 30, 2019 at 08:11

    En vielä koskaan käynyt Wienissä mutta se olisi kyllä toivelistalla – jopa tällaisista postauksista huolimatta. En lähtisi kuitenkaan sinne ensisijaisesti lasten kanssa, joten kaupunki voisi hyvin olla aikusten viikonloppuirtiotto, tai jos nyt ihan hullutellaan – äidin oma viikonloppu? Ehkä joskus 😉

  • Leave a Reply