1-2 viikon irtiotot Eurooppa

Road trip Zakynthoksen upealta itärannikolta pohjoiskärkeen

lauantai, syyskuu 1, 2018

Zakynthos | heinäkuu 2018

Viime kerralla kirjoitin road tripistämme Zakynthoksen länsipuolelle. Innostuimme saarella suhaamisesta niin paljon, että vuokrasimme auton uudestaan heti seuraavana päivänä.

Tällä kertaa reittisuunnitelmamme vei meidät Zakynthoksen itäpuolelle. Suunnitelma oli seuraava: Ensin ajaisimme uimaan luonnonkauniille Gerakasin hiekkarannalle, joka on tunnettu valekarettikilpikonnien pesimäalueena. Sieltä jatkaisimme rannikkoa pitkin pohjoisemmaksi ja pysähtelisimme taas erilaisia uimarannoilla, kuten rikinkatkuisella Xigia Beachilla ja suositulla Makris Gialoksella. Lounasta söisimme Mikro Nisi -ravintolassa, jota meille suositteli autovuokraamon työntekijä. Koska välimatkat kohteista toiseen olivat tällä reitillä länsipuolen reissuakin lyhyempiä, päädyimme jatkamaan vielä aivan Zakynthoksen pohjoisimpaan kolkkaan Skinarin majakalle.

Zakynthoksen itäpuoli oli vilkkaampi kuin villinä näyttäytynyt länsipuoli, mutta kauneudessa se ei todellakaan hävinnyt. Jos erityisesti saaren uimapaikat kiinnostavat, olen koonnut niistä oman postauksen. Yleisfiiliksiä Zakynthoksen-lomasta voit taas lukea täältä.

Gerakasin uimarannalla olisi viihtynyt vaikka koko päivän

Aamusta hurautimme Laganasista liikkeelle kohti Zakynthoksen kaakkoisnurkassa sijaitsevaa Gerakasia. Nähtyämme edellisenä päivänä Porto Limnionasin ja Stenitis Bayn kaltaisia upeita uimarantoja pohdimme, voisiko tavallinen hiekkaranta enää sävähdyttää meitä.

Neljänkymmenen minuutin ajomatkan aikana maisemat olivat niin vehreitä ja kauniita, että odotukset alkoivat kuitenkin nousta korkealle.

Ja kun lopulta saavuimme Gerakasiin, olimme välittömästi iloisia, että olimme tulleet sinne.

Gerakas on uhanalaisen valekarettikilpikonnan pesimäaluetta, joten ranta on huomattavasti rauhallisempi kuin vaikkapa Laganasin bileranta. Siinä missä Laganasissa meininki on pahimmillaan kuin Jersey Shoresta, Gerakasissa tunnelma on mukavan seesteinen ja rento. Kilpikonnien pesien suojaksi on asetettu puukehikkoja, joiden luokse käveleminen on tietysti kiellettyä.

Gerakas on kuin omassa suojaisassa katveessa, jota ympäröi rehevä ja vehreä kasvusto. Välittömästi rannalle tultua on sellainen olo, että täällä voisi viettää vaikka kokonaisen päivän.

Me hengailimme Gerakasissa lopulta noin puolitoista tuntia uiden kirkkaassa ja lämpimässä vedessä. Oli aika jatkaa matkaa kohti muita itärannikon huikeita uimarantoja.

Upeaa maisemareittiä pitkin pohjoisemmaksi

Koska olimme aloittaneet reittimme aivan etelästä, käänsimme nokan kohti pohjoista, jossa odottaisi seuraava kohteemme Xigia Beach. Välittömästi aloimme vertailla maisemien eroavaisuuksia länsipuoleen, jossa olimme ajelleet edellisenä päivänä. Liikenne oli idässä huomattavasti vilkkaampaa ja asutusta sekä hotellikeskittymiä oli huomattavasti enemmän.

Kaunista oli silti täälläkin, siitä ei päässyt mihinkään.

Meren värit tekivät täälläkin suuren vaikutuksen – siinä missä lännessä vesi oli smaragdinvihreää, idässä vesi loisti heleän sinisenä.

Reittimme kulki Zakynthoksen kaupungin ohi, mutta emme pysähtyneet siellä. Kreikan heinäkuisissa helteissä kaupungissa vaeltelu ei kuulostanut houkuttelevalta. Merta kohti!

Pääkaupungin jäädessä taakse vei reittimme rannikolta kohti sisämaata. Edessä oli vuoristoista maisemaa, mutta meri siinsi kuitenkin aina itäpuolellamme.

Juuri tällä etapilla näimme mielestäni yksiä koko reissun upeimmista maisemista. Koska olimme korkealla, alapuolellamme levittäytyi huikeat näkymät niin merelle kuin maalle. En ole vielä käynyt Toscanassa – joka on kyllä bucket listilläni – mutta jokin näissä Zakynthoksen maisemissa sai mieleni lentämään unelmieni alueelle Italiassa.

Xigia Beachilla – sattumalta jo toistamiseen

Xigian ranta – tai ehkä oikeammin rannat, koska poukamia on pienellä alueella useita – on tunnettu parantavista vaikutuksistaan. Maaperässä on rikkiä, jonka pitäisi tehdä hyvää esimerkiksi vaivaisille jaloille. Rannan läheisyyden voi huomata kananmunamaisesta hajusta, mutta myös tien vieren kasvustoista, jotka saavat yhtäkkiä harmaan puuteripeitteen.

Nyt myönnän, en tiedä, onko sillä todellisuudessa tekemistä rikin kanssa, mutta vain Xigia Beachin läheisyydessä puut ja pensaat saivat tämän omituisen harmahtavan värin.

Itse rannassa taasen ei ollut mitään harmaata. Meitä tervehtivät pastellinsininen meri ja valkoisena hohtavat pikkukivet.

Huomasimme, että yhteen poukamista oli ankkuroitu suuri turistivene, joka näytti tutulta. Tajusimme, että olimme olleet sillä samaisella veneellä ja tällä samaisella rannalla vain kolme päivää aiemmin TUI:n järjestämällä Blue Cruise -retkellä.

Mutta eipä sillä ollut väliä, sillä paikka kyllä kesti toisenkin vierailun. Valitsimme tällä kertaa eri poukaman kuin veneretkellä. Kumma kyllä, vaikka uimme vedessä ja hengailimme rannalla, emme kertaakaan haistaneet rikinhajua.

Yksi Xigian rannoista on muuten naturistiranta, eli vink vink, jos on kiinnostunut uimaan nakuna muuallakin kuin mökin rannassa.

Lounas paikassa, jota kehuttiin koko saaren kauneimmaksi

Viime kirjoituksessani yritin lanseerata uutta sanontaa Nälkä kasvaa uidessa, jonka puffaamista jatkan taas tässä. Samalla tavalla kuin länsipuolen road tripillämme, meille tuli tälläkin kertaa järkyttävä nälkä koluttuamme kaksi uimapaikkaa.

Lännessä löysimme Googlen avulla ihastuttavan perheravintolan, mutta nyt meille oli suositeltu Mikro Nisi -ravintolaa. Suosittelija oli autovuokraamon työntekijä, joka kehui ravintolan olevan koko Zakynthoksen kauneimmalla ja romanttisimmalla paikalla. Kun kysyin, voittaisiko paikka todella länsipuolen upeat jyrkännemaisemat, hän puuskahti. Todellakin voittaisi.

Ravintolan nimi tulee pikkiriikkisestä saaresta, joka möllöttää aivan vieressä. Sinne oli Xigia Beachilta vaivaiset kuusi minuuttia matkaa.

Paikka oli kaunis, suorastaan häikäisevä. En silti saanut siitä aivan samanlaisia kylmiä väreitä, joita esimerkiksi Stenitis Bay oli minulle lännessä aiheuttanut. Siellä meri vaahtosi jylhiä, yksinäisiä kallioita vasten rauhattomana, kun taas täällä laineet liplattivat unettavan harmonisesti.

Mikro Nisi oli Zakynthoksen-matkan kallein ravintola, mutta olihan se upealla paikalla. Ruokakin oli todella maittavaa. Tzatziki ja valkosipulileipä olivat taas kerran pettämätön yhdistelmä.

Makris Gialos ja viimeinen pulahdus mereen

En muista toista lomaa, joka olisi pyörinyt näin vimmatusti uimisen ympärillä. Zakynthoksen-matkasta tuli kuin huomaamatta kavalkadi toinen toistaan ihanampia uimarantoja. Koko reissun viimeinen uintihetki löytyi aivan Mikro Nisin vierestä Makris Gialos -rannalta.

Tuntuu yksitoikkoiselta vain kehua Zakynthoksen rantoja, mutta minkäs teet, kun ne olivat aina niin kauniilla paikalla ja vesi oli aina niin kutsuvaa. Makris Gialokselta keksin tosin myös negatiivisen asian! Täällä rantakivet olivat jotenkin juuri vääränkokoisia, joten tuotti aina suurta tuskaa tarpoa niiden seasta mereen. Mutta meressä kelluessa hikikarpalot huuhtoutuivat aina pois ja tilalle tuli nautinto.

Zakynthoksen pohjoisimmassa pisteessä

Koska välimatkat idän road tripillä olivat vieläkin lyhyempiä kuin lännessä, meillä oli Makris Gialoksen jälkeen vielä aikaa ennen kuin palaisimme Laganasiin. Niinpä päätimme ajaa aivan saaren pohjoiskärkeen.

Yllätys, yllätys, tälläkin 20 minuutin ajomatkalla piti pysähtyä tämän tästä ihastelemaan maisemia. Viimeistään tässä vaiheessa oli ihan selvää, että Zakynthoshan on kaunis kuin karkki.

Pohjoiskärjessä törröttää Skinarin majakka. Emme päässeet kovin lähelle sitä, mutta sen viereen parkkeeratut autot herättivät mielenkiinnon. Voisikohan majakassa yöpyä?

Majakan luona kasvillisuus oli jo huomattavasti karumpaa kuin aiemmin näkemämme. Samanlaiseen karuun kasvillisuuteen törmäsimme paljon länsipuolella.

Zakynthoksen pohjoiskärjestä näkee muuten Kefalonialle saakka. Sinne voisi helposti lähteä päiväretkelle, mutta meitä ei haitannut vaikka retki jäi tällä kerrtaa tekemättä. Zakynthos oli yllättänyt meidät monipuolisuudellaan ja huikeilla maisemillaan.

Samalla tavalla kuin Gran Canaria avasi aikoinaan silmäni sille, että olen turhaan ylenkatsonut Kanariansaaria, nosti Zakynthos mielikuvaani Kreikan saarista. Ei ihme, että ihmiset ympäri maailman pakkautuvat tällaisten maisemien äärelle.

Oletko lomaillut jollain Kreikan saarella?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... sunnuntai, syyskuu 2, 2018 at 15:32

    Minua ovat aina jotenkin kiehtoneet näkymät saarelta toiselle. Olemme käyneet useamman kerran Teneriffalla, josta olemme bongailleet naapurisaaria. Minä en muuten ole koskaan käynyt Gran Canarialla, mutta minulle ensimmäinen vierailu Teneriffalla oli ilmeisesti vähän samanlainen kokemus kuin Gran Canaria sinulle.

    Kieltämättä nuo Zakynthoksen maisemat ovat varsin yleisvälimerellisiä. Meidän Toscanan matkallamme ei merta nähty kuin moottoritieltä viimeisellä siirtymätaipaleella, mutta silti olisit varmasti saanut jonkun noista kuvista myytyä minulle Toscanana. 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 3, 2018 at 18:25

      Ajattelinkin tosiaan, että ehkä tuo merimaisema sinänsä ei olisi ollut se Toscanaa kuvastava vaan nimenomaan se, jossa näkyi valkoinen maalaistalo, vehreää puustoa ja oliivilehtoja. Tai kenties nekin olivat viinilehtoja. 🙂 Grand Canaria tosiaan paransi mielikuvaa Kanariansaarista, voisin hyvinkin lähteä uudestaan jollekin toiselle saarelle.

  • Reply Sari sunnuntai, syyskuu 2, 2018 at 16:39

    Viime syksynä oltiin viikko Lefkasilla ja nyt suunnataan viikon päästä Zakynthosille. Kreikassa kiehtoo nio pienemmät saaret, perunteisemmät turistimestat on näkemättä.
    Kiitos tästä, pitää suunnitella itsekin tuota autoilua tälle reissulle.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 3, 2018 at 18:26

      Mukavaa, jos tästä oli iloa omaa reissua suunnitellessa. 🙂 Auto kannattaa ehdottomasti vuokrata, maisemat ovat hyvin monipuoliset.

  • Reply Anna K. torstai, syyskuu 6, 2018 at 22:04

    Onpa Zakynthos vihreä saari! Varsinkin, kun itse olen ollut paljon Kykladeilla, jotka on hyvinkin karuja. Todella kaunista!
    Tuo Xigian rantapoukama on juuri TÄYDELLINEN lomamaisema mulle. On kyllä muutkin rannat hienoja ja ihana veden kirkkaus ja väri. Pelkään vaan, että jos tuonne menisi, niin auto olisi pakollinen ja kun mulla kun ei ole ajokorttia. Missään Laganasin turrekylässä en haluaisi lomaani viettää, kun haluan päästä just tällaisiin pikkupoukamiin.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, syyskuu 7, 2018 at 20:02

      Joo, Zakynthos on todellakin ihanan vehreä saari. Pidän itse henk koht enemmän sellaisista, vihreän näkeminen tekee sielulle hyvää. 🙂 Xigia on kyllä aivan upea mesta. Olet kyllä oikeassa, että ilman ajokorttia noihin paikkoihin on vähän vaikea päästä. Xigialle pääsi tosin hetkeksi myös veneretkellä. Entä osaatko ajaa skootterilla? Zakynthoksella on varsin rauhallinen liikenne ja välimatkat ovat lyhyitä. 🙂 Ja jep, Laganasin turrekylät kiertäisin itsekin kaukaa näin jälkiviisaana.

  • Reply Jenna / Enemmän kuin äiti perjantai, syyskuu 7, 2018 at 12:05

    Rantalomaan yhdistetty roadtrip on parasta! Me ollaan ajeltu Mallorcalla ja Sardiniassa – molemmista reissuista on jäänyt aivan ihania muistoja! Kreetalla ja Rhodoksella käydessä jätettiin autonvuokraus väliin, mikä taisi olla pieni virhe jälkikäteen ajateltuna… Upeita maisemia tässä postauksessa 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, syyskuu 7, 2018 at 20:03

      Road tripit on kyllä niin mahtavia! Kaikista paikoista saa niin paljon enemmän irti, varsinkin juuri tällaisista turistikeskittymistä, joista voisi muuten jäädä tylsä kuva. 🙂 Kiitos kehuista, Zakynthokselta oli helppo ottaa upeita maisemakuvia!

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA perjantai, syyskuu 7, 2018 at 19:50

    Palattiin juuri Rodokselta jossa myös kiersimme autolla koko viikon. Tavallaan samannäköistä, vaikkakin Rodokselta puuttuvat sypressit kokonaan. Niitä näytti kuvien perusteella taas tuolla olevan paljon. Paljon enemmän myös vihreää, kuin Rodoksen rannikoilla, mutta vuoristossa sielläkin oli vehreyttä vielä jäljellä.

    Autolla huristelu on kyllä paras tapa viettää lomaa 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, syyskuu 7, 2018 at 20:04

      Zakynthoksella on tosiaan vehreyttä yllin kyllin, ja nuo sypressit olivat kyllä ihania. Jep, road tripit ovat kyllä parasta. 🙂

  • Reply Marttiina / Onioni.fi sunnuntai, syyskuu 9, 2018 at 08:33

    Näyttääpä ihanalta! Ja tosiaan vehreältä. Me tehtiin vuosi sitten Korfulla road trip, ja sekin yllätti vehreydellään. Jotenkin ajattelee helposti, että nuo saaret olisi auringon korventamia. Road tripit on muutenkin parhaita; näkee erilaisia paikkoja ja onhan siinä matkanteossa sellainen oman vapauden tuntunsa. ☺️

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, syyskuu 9, 2018 at 11:17

      Kiva että teilläkin on ollut mukava löytäretki Kreikan saarella. 🙂 Mäkään en olisi uskonut, että on näin vehreä saari, se tekee heti paljon! Ja kyllä, road tripit on aivan parhaita!

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä sunnuntai, syyskuu 9, 2018 at 15:12

    Me ollaan aikanaan kierrelty Kreikan saaria purjeveneellä. Erityisesti mieleen on jäänyt Navagio Beach, joka 1990-luvulla ei vielä ollut turistihelvettiä nähnytkään. Toki siellä muitakin ihmisiä oli, mutta ei riesaksi asti. Muistikuvia erityisestä aallokosta ei ole, mutta voihan olla, että aika on kullannut muistot. Ihania maisemia ja vehreyttä sun kuvissa!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, syyskuu 9, 2018 at 18:23

      Voi, voin kyllä kuvitella, miten maaginen paikka Navagio Beach on ollut silloin, kun siellä ei ole ollut liiaksi porukkaa. Liika määrä turisteja tuntuu aina valitettavasti latistavan paikan kuin paikan upeutta, mutta minkäs teet. Kiitos kehuista, Zakynthoksella oli kyllä upeita maisemia, mistä valita. 🙂

    Vastaa käyttäjälle Jenna / Enemmän kuin äiti Cancel Reply